Työhuoneen oven juliste toimii näppäränä smalltalkin aloittajana: hitaampikin kollega keksii kysyä, onko Suomessa juuri nyt lunta.
Olen huomannut, että mitä enemmän olen ulkomailla, sitä suomalaisemmaksi tunnen itseni. Ja kun työyhteisössä olen ainoita ei-ranskankielisiä, koen, että kansallisuuden korostaminen on minulle eduksi: tajuavat helpommin, että minun ”omituisuuteni” eivät johdu siitä, että juuri minä olisin omituinen, vaan että tulen omituisesta kulttuurista. Mieluummin niin, sillä omituisuuden leimasta tuskin pääsen vielä vähään aikaan irti.
Pyysin Postcrossingissa suomalaisia lähettämään minulle Suomi-kortteja työhuoneen koristeeksi, ja tässä niitä nyt on.
Muilla työkavereilla seinillä on lasten taideteoksia, hauskoja tiimikuvia taikka – yllättäen – postikortteja ja julisteita kotiseudulta, joten minäkin olen koristellut kermanväriset seinät kalenterin ja organisaatiokaavion lisäksi iloisilla asioilla. Suomi-julisteet kävin hakemassa Suomen suurlähetystöstä, kun kuulin huhua, että jakavat siellä edellisvuosien PR-julisteita ilmaiseksi. Huhu piti paikkansa, ja valitsin isosta pinosta lumisia puita, Helsingin kaupunkikuvaa ja Lapin jokia – tai oikeastaan en valinnut Lapin jokia vaan yritin kovasti pyytää itselleni lasiseinän lävitse saaristojulistetta, mutta näköjään suomeksikin voi tulla väärinymmärryksiä, ja näillä sitten mennään. Lapin juliste ei enää ole seinälläni, sillä luulen, että erään viikonlopun aikana teipit pettivät ja yli-innokas siivoaja vei sen mennessään ”roskana”.
Nämä postikortit taas ostin itse Suomesta. Juliste on työmatkalta Brysselistä, kun palaverin jälkeen ehdin vielä kipittää Magritte-museoon tutustumaan yhteen lempitaiteilijoistani.
Ei tämä aivan ensimmäinen kerta ole, kun minulla on oma työhuone, mutta melkein vuosikymmen tässä välissä kuitenkin vierähti avokonttoreissa. Taidan olla tässä asiassa vähemmistössä, mutta pidän avokonttoreista. Sitä tuntee olevansa enemmän tiimi kollegoiden kanssa, ja kahvitauoille ja lounaalle on helppo lähteä porukalla, kun ei tarvitse käydä keräilemässä ihmisiä pitkin käytäviä. Keskittymisvaikeuksiin minulle riittää hoidoksi nettiradio ja kunnon kuulokkeet. Täällä kuitenkin oma työhuone on sidoksissa arvostukseen ja hierarkiaan, ja yksi työkaverini huomautti minulle kerran, että olenko tajunnut, että minua vähän sorsitaan täällä, sillä minullahan pitäisi olla asemassani kolmen ikkunan levyinen työhuone, kun nyt ikkunoita on vain kaksi. Ei, en tosiaan ollut tajunnut, eikä ihan hirveästi senkään jälkeen kiinnostanut.
En tajua, miksi Helsinki-julisteessa on clipartia tanssivasta balleriinasta, tai kuka on keksinyt laittaa tekstit Comic Sansilla, mutta parempaakaan ei suurlähetystöstä löytynyt.
Tähän vielä loppuun muistutus, että tätä blogia voi ehdottaa Supersaver Travel Blog Awards -kilpailussa Parhaan ulkomailla asumista käsittelevän blogin kategoriaan vielä ensi tiistaihin asti. Mitä enemmän ehdotuksia, sitä todennäköisemmin finaalissa. Suurkiitos tähän mennessä ehdotuksen matkaan laittaneille!
Ihana Suomi-teemainen työhuone!! Itse olen avotoimistossa töissä ja se kyllä sopii minullekin paremmin, kokisin oloni kauhean eristäytyneeksi yksin suljetussa huoneessa. On paljon kivempaa kommunikoida työkavereiden kanssa, jotka ovat kaikki eri maista kotoisin (tai ainakin vain puoliksi portugalilaisia!).
Minäkin haluan Suomi-aiheisia julisteita ja tekstisi muistuttikin minua laittamaan suurlähetystöön sähköpostia, että lisäisivät minut sähköpostilistalleen ja saisin kuulla mm. tällaisista uutisista! Minäkin mielelläni koristelisin vähän enemmän omaa työtilaani, jonka jaan toisen suomalaisen kanssa. :)
”Kaikki eri maista kotoisin” kuulostaa kanssa kivalta! Sillähän tämä omituisuuden leima lähtisi mun otsasta. :)
Luulen, että noista julisteista ei koskaan tiedotettu virallisesti, mutta varmistin asian kysymällä suurlähetystöstä mailitse. Eli maili todellakin kannattaa!
En tiedä onko tämä hauskaa vai meneekö jo oudon puolelle, mutta näin susta unta viime yönä! :D Pakko liittyä jotenkin siihen, että yhdistän sut aina lentämiseen ja kun olen itse (vielä tällä hetkellä) töissä lentoyhtiöllä.. niin pyörii vissiin alitajunnassa työjutut yhdistettynä muuhun ”ajankohtaisiin” eli satuin lukemaan sun blogia taas eilen ihan urakalla :) No worries, en ole ajatellut ruveta stalkkaamaan sua vaikka tästä meiltä onkin vain 3h automatka sinne Luxemburgiin!
Haha, no en minäkään tiedä onko hauskaa vai outoa mutta ainakin naurattaa. :D Mä mietinkin, että olitko lentoyhtiöllä vai matkatoimistossa kun se ei suoraan käynyt blogistasi ilmi, ja jos nyt tän perusteella oon arvannut oikein yhtiön sekä sen, mitä siellä teet, niin ehdinköhän mä saada sut puhelimen päähän kun vähän väliä soittelen milloin mistäkin sinne päin. Sillä yhdellä lentoyhtiöllä kun ei ole puhelinpalvelua täällä Luxissa vaan se käsittääkseni yhdistää sinne Damiin.
Mutta jos joskus sen 3h ajat tänne päin niin laita vaan ihmeessä mailia niin voidaan tavata! Mulla ei ole lähitulevaisuudessa tiedossa sinne päin muuta kuin niitä ainaisia vaihtoja Schipholilla.
Joo, taidat arvata ihan oikein.. Se sun entinen suosikki? ;) Meillä on erikseen BeNeLux tiimi, joten voi olla että useimmiten sun puhelut menee kollegoille. Saan aika harvoin Luxista puheluita, viimeiseen kuukauteen en muista yhtään. Ja tottakai siihen vaikuttaa, että mihin numeroon soitat.. eli onko 006 vai 074 lippu :) Ja en tiedä mikä sun FF status on, meillä kun on vielä erikseen ne Elite linjatkin. Mutta olishan se hauska yhteensattuma, jos niin kävisi! Uskon että saat aika usein soitella, niin paljon kun tapahtuu muutoksia noissa US:n sisäisissä lennoissa ja viime aikoina varsinkin kaikki haastavat sääilmiöt. Joten tiedän hyvin mistä puhut kun blogissa lentohässäköistä kirjoitat :)
Viimeksi tosiaan oltiin Luxembourgissa kesällä 2010 eli siitä on jo hetki aikaa. Olisi kyllä ihana päästä uudestaan, joten pidetään mielessä ja tehdään treffit jos niin käy :)
No siellähän on Suomi hyvin edustettuna. :-D
Avokonttori-ihmisiä taidan olla minäkin, vaikka onhan niissäkin omat huonot puolensa. Ahdistaa, jos kaikki kykkivät omissa huoneissaan. Ja kyllä: minustakin on parempi, jos minua pidetään omituisena suomalaisena kuin että jos minua pidettäisiin omituisena Satuna. :-)
Täällä sentään on pyydetty, etteivät ihmiset pitäisi oviaan kiinni ollessaan toimistolla. Syy tuon pyynnön takana taitaa olla jotain tyyliin ”sihteerien pitää päästä stalkkaamaan että olette töissä”, mutta eipähän tarvitse koputella oviin mennessään puhumaan työkavereille.