Edellinen viikko Brysselissä kului suurimmaksi osaksi neljän seinän sisässä läppäreiden huminaa ja flaamiksi vahvasti murtavaa kouluttajaa kuunnellessa. (Tämä sivusto, mitä nyt luette, on muuten blohhhhh.) Koulutuskeskus oli sen verran laitakaupungilla, että pääsin sieltä ihmisten ilmoille vasta kuuden maissa iltapäivisin, mutta siitä huolimatta ehdin kipaista ostamassa tuliaisia: belgiolutta, belgisuklaata ja belgialaisia sarjakuvia. Itselleni tietenkin.
Godivan tehtaanmyymälä Simonisin metropysäkin vieressä kutsuu luokseen
Matkalla hotellilta koulutuskeskukseen ja takaisin olin jo parina päivänä katsellut suurta Godivan logoa metropysäkin vieressä olevan tehdasrakennuksen seinässä. Pieni googlettelu paljasti paikalla todellakin olevan tuon melkein satavuotiaan brysseliläisen suklaavalmistajan tehdas sekä tehtaanmyymälä: sinne siis! Myymälä ei ollut paljon pientä olohuonetta isompi, mutta suklaat eivät paljoa tilaa vieneet, ja alennukset olivat luokkaa 25-50%, mikä kalliissa Godivan suklaissa on jo iso summa. Kolmen suklaalaatikon rasiasta riitti hyvin myös lauantaina synttäreitään juhlivalle kaverille lahjaksi. Itse suklaatehdas on nimetty Lady Godivan mukaan, joka legendan mukaan ratsasti 1000-luvulla alasti englantilaisen Coventryn kaupungin lävitse saadakseen miehensä lopettamaan kaupungin asukkaiden raskaan verotuksen.
Godivan tehtaanmyymälä
Avenue de Jette 4, Koekelberg
Auki: ma-la klo 10-18
Mondon Bryssel-oppaasta bongasin lähellä hotelliani sijainneen Beer Manian, belgialaisen olutkaupan, jossa oli hyllyistä päätellen useaa sataa eri olutmerkkiä myynnissä. Moikkasin sisääntullessa myyjää, joka kysäisi, tarvitsenko apua. Vastasin, että kiitos katselen vain, ja myyjä kysyi, olenko kenties suomalainen. Ööh, joo. Pikainen vilkaisu vaatteisiin, mutta ei, päälläni ei ole Marimekkoa – joten mistä arvasit? Well there’s just a lot of Finnish people visiting us.
Olutta kuohuviinipulloissa. Vähän isompaan janoon?
Oluet oli lajiteltu luostarioluisiin, lambicceihin, tummiin ja vaaleisiin, joista nappasin mukaan pari pulloa, kaikkea muuta paitsi lambiccia. Viime viikonlopun aikana minulle selvisi, että Belgiassa on lambicceja, joista jopa oikeasti pidän, mutta kirsikkalambicit eli kriekit eivät tähän sarjaan kuulu, joten pitäydyin niistä varmuuden vuoksi kaukana. Kriekiä kannattanee kokeilla, jos ei yleensä pidä oluesta vaan juo mieluummin siideriä. Minä taas en keskimäärin pidä siidereistä, joten kriekitkin ovat mielestäni vähän ällöjä.
Oma hyllynsä oli myös vanhoille olutpulloille. Joidenkin lambiccien säilyvyysaika on virallisestikin 20 vuotta, joten ehkäpä osa näistä on jopa juotavia.
Belgiassa on vain kuusi trappistiluostaria, jotka tekevät aitoja luostarioluita, mutta luostarityylisiä oluita valmistaa moni muukin panimo. Koska kuusi trappistiluostaria on maisteltu jo lävitse, mukaan tarttui tällä kertaa Witkap-Patelia Slaghmuylderin panimolta, joka sekin on perustettu 1800-luvun puolella. Valinta tapahtui etiketin sekä sen perusteella, kuinka tyhjää hyllyssä oli. Mitä tyhjempää, sitä parempaa, eikös?
Beer Mania
Chaussée de Wavre 174, Ixelles
Auki: ma-la 11-21, su 13-18
Beer Maniaa vastapäätä sijaitsevassa sarjakuvakaupassa oli loppuunmyynti. Rohkeasti sisään, vähän pälyilyä ympäriinsä, ja aika pian myyjä tuli kysymään, voiko auttaa. Kyllä, olisiko teillä jotain sarjakuvia, joissa käytetty ranska olisi sieltä helpommasta päästä? Ah oui, français facile! myyjä hymyili. Pour enfants? Ei lapsille, vaan ihan itselleni ajattelin… Hmm, français facile pour adultes, myyjä toisti ja rapsutti päätään hetken. Sen jälkeen hän kaivoi esille sarjakuvia, joissa pääosissa on seikkaileva lapsiporukka ja sanoi, että kai tuota voivat aikuisetkin lukea. Niitä tunnetumpia belgisarjakuviahan ovat Lucky Luket, Smurffit ja Tintit, joista jälkimmäisiä kyselin, mutta niistä oli jäljellä vain yksi ”historiallinen alkuperäispainos” muovikuorissa halpaan 50 euron hintaan.
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu, Kaukokaipuun Nella ja Running With Wild Horsesin Veera. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @muorra.
Mikä toi sarjis on? Ketä piirtäny? En nää tosta kuvasta. Marsupilamit ja Piko ja Fantasio on ainaki snadisti vähemmän tunnettuja klassikoita jos haluut jotain lisäksi.
La Ribambelle, piirtänyt Jean Roba (Vili&Billin piirtäjä): http://en.wikipedia.org/wiki/La_Ribambelle
Onko Marsupilamit oikeasti hyviä? Mulla on jostain ollut käsitys, että ne ei olis hyviä, mutta taitaa tämä käsitys perustua jollekin TV-sarjaväännökselle, jota olen pari jaksoa lapsena nähnyt. Tai sitten vain tuulesta temmattu.
Oih, ulkomaiset olutkaupat! Mä niin toivon, että tuo konsepti rantautuisi joskus tännekin ihan kunnolla. Nimittäin näissä olutkaupoissa me aina ensimmäisten mestojen joukossa vieraillaan, kun päästään reissuun. Siispä kiitos aivan mainiosta postauksesta! (:
Suomessa tuohon konseptiin taidettaisiin vaatia alkoholilainsäädännön muutos, eli aika pitkään saa odotella. :/ Mutta sitä kyllä minäkin toivoisin. Vähemmän mäyräkoiria ja keissejä, enemmän erikoisuuksia!
Mahtavaa, olutta ja suklaata toimii aina! Lillessä join melkoisen paljon belgialaista olutta ja tykkään siitä enemmän kuin ennen mikäli mahdollista. Nappasin juuri pari palaa daim-suklaata aamupalaksi mutta eipä se noita belgialaisia taida voitta…. :)
No Daim itseasiassa on mun lempparisuklaata, eli olen sitä mieltä että voittaa. :D Mutta mun täytyy myöntää että en ole niinkään noiden konvehtien perään. Ne on sellaista ”kerran pari vuodessa”-juttua, lopun aikaa sitten joko Fazerin sinisellä, Daimilla, tai kokonaan ilman.
Voisin kävässä tuolla miehen kanssa! Se sais tuliaisensa olutkaupasta ja samaan aikaan voisin tehdä tuhojani lompakolle suklaaliikkeessä! Godivalta olen lentokentiltä ostanut silloin tällöin sellaisia peltisiä minipaketteja ihan järjettömään hintaan jossa on ihan muutama kymmentä suklaahelmeä sisällä, aivan täydellisiä ovat! Ehkä yks ulkomaalaisista lempparimerkeistä. Mutta eikö Belgiaan kuulu myös ”frites” ? Vai onko niille tulossa oma postaus? :)
Fritit toki ovat olennaista belgialaista, mutta niitä on huonompi ostaa tuliaisiksi. ;) Tällä reissulla en frittikioskeille edes eksynyt, ja ylipäänsä söin frittejä vain kerran ravintolassa, jossa ne eivät olleet kunnon belgialaisia kahteen kertaan käristettyjä vaan ihan normaaleja. Jos kuitenkin haluaa frittejä (ja miksipä ei haluaisi, Belgiassa ne ovat parhaimmillaan ja kastikkeita on hauska valita), niin voin suositella lämpimästi kahta kioskia: Place Flageyn kiskaa parhaan fritinsyöntiympäristön takia (penkit järven rannalla) sekä Notre Dame de la Chapellen edessä sijaitsevaa kiskaa, koska siellä ensimmäistä kertaa söin aitoja belgifrittejä, ja siksi ne maistuvat kaikkein parhaimmalta. (Myös lyhyt kävelymatka ydinkeskustasta on plussaa…)
Olut ja suklaa. Aivan yhtä ihana yhdistelmä kuin olut ja viini!! Ja siis godiva, tuolla haluan käydä myös minä!!!
Olut ja viini? Oliko tämä tarkoituksellinen kommentti vai pitikö sanoa viini ja suklaa? :D
Sarjakuvat on huippuidea omaankin kielipänttäilyyn! Taidanpa vilkuilla kirjakaupoilla ja kirjamarkkinoilla jos löytyisi, ainakin Asterix ja Obelix tarinat oli Tinttien lisäksi niitä omia lapsuuden lemppareita! :) Ja tuo, että arvataan suomalaiseksi ulkomailla tuntemattomassa paikassa on jotenkin kuumottavaa, itselleni tuota nyt tapahtuu aika usein ihan hiusten värin takia (muut arvaukset on sitten ruotsi tai venäjä!).
Mä en ottanut Asterixia siksi, että muistelen lapuudesta, että se kieli oli suomeksikin tosi vaikeaa kaikenlaisten väännöksien ansiosta. Tinteissä tuntui, että meno on enemmän actionia ja piirtämistä kuin kielikikkailua, joten niitä ehkä kehtaan tällä kielitaidolla kokeilla.
Voi, tämä postaus tuli niin sopivasti mulle, kun olen ensi viikolla käymässä Brysselissä pari päivää työmatkalla! Ja suklaita pitää kyllä ostaa ehdottomasti :)
Mahtava sattuma! Toivottavasti vinkeistä on hyötyä. :)
Monet belgialaiset oluet kypsyvät vielä pullossa. Isompi pullo on sitä ajatellen ihan hyvä ratkaisu, mutta taitaa sitä janoakin paikallisilla olla :)
En tuolla hetkellä vielä ajatellut tätä puolta, mutta seuraavana päivänä käytiin Cantillonin panimolla, ja sieltä tarttui mukaan 3×0,75l gueuzea juuri tämän takia. ;) Valmista korkattavaksi sitten joskus kymmenen vuoden päästä…