Olen tehnyt kesäisin milloin mitäkin – yleisötutkimusta museossa, lehtikustantamon tilauskäsittelyä, yksi karmaiseva kesä pesulatyöntekijänä – mutta ehdottomasti paras kesätyöni oli Söderskärin majakanvartijana.
Söderskärin majakka sijaitsee Porvoon saaristossa, noin kahden tunnin venematkan päässä Helsingin Kauppatorilta. Se rakennettiin vuonna 1862, automatisoitiin 1957 ja lopulta sammutettiin vuonna 1989. Tästä syystä virallinen tittelini ei ollut majakanvartija vaan majakkaopas, sillä päätehtäväni oli vetää opastettuja kierroksia risteilyvieraille ja veneilijöille. Vartija silti kuvasi omasta mielestäni tehtävääni paremmin, koska kahden työtoverini kanssa pidimme myös auki majakkakauppaa, paistoimme lettuja kahvilassa ja pyöritimme bed&breakfastia. Tämän lisäksi kesän aikana maalasin talojen seiniä, kannoin useamman motin halkoja rannasta vajaan talvea varten, lämmitin saunaa (ja kerran melkein poltin koko 130-vuotiaan saunan) sekä vein sateella ämpäreitä majakkaan ja asettelin niitä samaan tyyliin kuin mitä sarjakuvissa, kun katto vuotaa. Onneksi majakan vesikatto sittemmin on remontoitu. Lisäksi ennen elokuuta hätistelin rantautujia tiehensä, sillä saarille on maihinnousukielto pesinnän takia, ja vedin köysiä pääsaarella pesivien pilkkasiipien pesien ympärille, että risteilyvieraat osaisivat kiertää ne tarpeeksi kaukaa.
Kukaan ei tunnu uskovan, kun kerron, miten oikein päädyin majakalle töihin: työvoimatoimiston kautta. Netissä oli hieman erilainen työpaikkailmoitus, johon vastasin ja kovasti hehkutin, että osaan ajaa venettä, olen viettänyt monta kesää alueen saaristossa mökkeillen ja olen suorittanut ensiapukurssin. Kun vielä hakemuksia läpikäynyt tuleva työkaveri sekoitti minut ja jonkun Karibialla merikilpikonnia suojelemassa olleen tytön keskenään, kutsu työhaastatteluun oli taattu. Siinä onnistuin vakuuttamaan hänet, että olen ihminen, jonka kanssa sietää viettää aikaa samalla pienellä saarella kellon ympäri viisi päivää viikossa. Onneksi työhaastattelussa ei puhuttu merikilpikonnista, vaan asia tuli ilmi vasta jälkeenpäin.
Aamut Söderskärillä olivat hidastempoisia: usein kävin aamu-uinnilla, monena aamuna siivosin, välillä tein kunnostus- tai inventaariohommia tai yövieraille aamupalaa, joskus aurinkoisena päivänä linnoittauduin kallionkoloon viltin ja hyvän kirjan kanssa. Vähän ennen puolta päivää ryhdyimme tekemään 36 munan lettutaikinaa – muistan ikuisesti sen, kun kerran se 34. muna oli pilaantunut – ja vispaamaan kermaa ja keittämään kahvia. Puolen päivän jälkeen aloimme tiirailla ikkunasta, milloin risteilyalus näkyy horisontissa. Siitä oli vielä vartti rantautumiseen ja hälinän alkuun, jota kesti kolmisen tuntia. Sen päätteeksi hyvästelimme laivan (heti kun olimme täyttäneet vesivarantomme ja vaihtaneet vähän lettuja laivan lohikeittoon) ja huoahdimme. Vaikka joku olisi jäänyt yöksi tai saareen tulisi vieraita omalla veneellä vielä illan päätteeksi, illalla palasimme takaisin rauhalliseen saaristolaisrytmiin.
Myrskypäivinä rytmi oli erilainen, sillä risteilyalus ei päässyt rantautumaan liian kovassa tuulessa. Saimme silloin pakollisen vapaapäivän, ja jos jonkun piti päästä tuona päivänä saarelta pois, niin välillä pääsi, välillä ei. Kerran majakan omistaja tuli hakemaan minua ja saarelle majoittunutta pariskuntaa pois pikkuveneellä Vuosaaresta, kerran majoittujat taas pääsivät lähtemään olikohan-se-nyt Merenkulkulaitoksen aluksella, joka oli tullut tarkastamaan, että merimerkit olivat vielä paikoillaan. Ainakin kerran jäin odottamaan seuraavaa päivää, jolloin sain kyydin läheiseen Kaunissaareen, josta kulki yhteysalus. Piti hyväksyä, että ulkosaaristossa luonto määrää välillä tahdin.
Majakan historia on laaja, värikäs ja erittäin mielenkiintoinen. Loppukesästä minulla oli päässäni juttua noin kahdeksi tunniksi, mutta ei auttanut, sillä ryhmä oli saatava ulos tunnissa, koska tunnin päästä piti usein olla vetämässä seuraavaa ryhmää. Ryhmästä riippuen saatoin kertoa siitä kuinka jatkosodan aikana majakassa toimi lottien ilmavalvontayksikkö ja majakkaa pommitettiin, tai siitä kuinka majakanvartijat menivät lakkoon 1900-luvun alussa ja heidät vaihdettiin venäläisiin virkaveljiin, tai siitä miten Suomen luotsilaitos on toiminut läpi vuosien ja miten lähisaaren luotsit kommunikoivat majakan kanssa, tai millaista majakkamestarin, kolmen majakanvartijan ja heidän perheidensä elämä oli saarella kylminä ja pimeinä talvina. Lisäksi tarinoin saaren linnustosta, hylkeenmetsästyksestä, majakan arkkitehtuurista ja rakennusvaiheista sekä linssin toiminnasta ennen ja jälkeen automatisoinnin.
Vain kerran minulla meni opastus kunnolla solmuun: paikallinen kalastaja oli kärrännyt ilman ennakkovaroitusta suomenruotsalaisen autistilasten kesäleirin tutustumaan saareen, ja jotenkin minä päädyin opastamaan heitä. Aloitin kertomalla majakan historiasta ja totesin, että alussa tällä saarella oli en stor bög. Lapset olivat jo hyvää vauhtia tikahtumassa nauruun, kun kesäleirin vetäjä huomautti, että pooki eli tunnusmajakka on kylläkin ruotsiksi båk.
Saarelle tuli välillä myös tilausristeilyitä, ja kerran erään sähköyhtiön virkistyspäiväläisten huuliveikko keskeytti opastukseni alkuunsa ja halusi tietää ”tärkeimmän ensin”, eli milloin majakka on sähköistetty. No ei ole. ”Pärjäämme hyvin ilmankin”, totesin, mitä ei meinattu ensin uskoa. Södessä ei ole sähköä muuta kuin mitä pieni aurinkopaneeli tuottaa, ja onneksi siitä riitti sekä kännyköiden akkujen lataamiseen että sähkövatkaimen käyttöön, sillä kuulema ennen sitä kaikki lettukahvilan kerma oli vatkattu käsin. Jääkaapit ja liesi toimivat kaasulla, sauna ja talot lämmitetään haloilla. Valoa tulee öljylampuista, jonka ensimmäisen kerran sytytimme vasta elokuun alussa, koska laakean ulapan keskellä ei Suomen kesässä ollut aiemmin tullut tarvetta. Meillä oli myös kaasugrilli, mutta puolet ajasta söimme iltaisin täytettyjä lettuja, mihin kumma kyllä ei ehtinyt kesän aikana kyllästyä.
Söderskär on tänä vuonna erityisen ajankohtainen, koska nyt tulee kuluneeksi 100 vuotta Tove Janssonin syntymästä, ja jos joku joskus on miettinyt, missä se muumien majakka sijaitsi, niin Södessähän se. Janssonin perhe kävi Toven lapsuudessa usein vierailulla Söderskärissä, ja vanhempana Jansson elämänkumppaneineen pisti pystyyn kesämökin läheiseen saareen. Luin Muumipappa ja meri -kirjan majakkakesänäni, ja vaikka kuvaukset eivät olleet aivan yksi-yhteen, eikä Jansson ole suoraan sanonut ottaneensa Söderskäristä vaikutteita, niin sekä kirjasta että saarelta löytyvät mm. makean veden allas ja pieni metsä (hyvin pieni). Ja kopioihan Jansson muumitalonkin oikean elämän majakasta, joka sijaitsi ihan Söderskärin lähellä, kunnes se räjäytettiin päivä talvisodan päättymistä seuraavana päivänä.
Majakalle pääsee risteilyllä Helsingistä kauppatorilta tai Vuosaaresta vielä syyskuun puoliväliin asti, mutta itse suosittelen lämpimästi yöpymistä majakalla. Majakan sviitti on tunnelmallinen, mutta kannattaa silti harkita majakanvartijoiden talossa yöpymistä, sillä majakasta on aikamoinen kapuaminen huussiin keskellä yötä. Saareen pääsee myös omalla veneellä, ja laituriin voi jäädä yöksi. Ensi sunnuntaina on vieläpä kansainvälinen majakkapäivä!
Lopuksi pari kuvaa majakanvartijoiden arjesta:
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu, Kaukokaipuun Nella ja Running With Wild Horsesin Veera. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.
Ah, se laivan kapteeni oli ihan paras! Ja ne munat.. En oo muute koskaan sen jälkee rikkonu yli kahta munaa kerrallaan samaan taikinaan ilman, että käytän toista kippoa apuna…
Työmatkat ei tosiaan olleet yhtään hullumpia, kapteenin lisäksi muukin laivan miehistö oli loistavaa. :) Mäkin opin kerrasta noiden munien kanssa, vaikka ei ole koskaan tämän jälkeen sattunut pilaantunutta munaa vastaan…
Siis olit töissä Muumilaakson majakassa, vau! Oma paras kesätyöni oli hautausmaalla, mutta en taida siitä väsätä postausta. :D
Hohottelin täällä ääneen tuon 34. kananmunan kohdalla! :D
Mua voisi jopa kiinnostaakin lukea kesästä hautausmaalla. Mikähän siinä on, että näistä nuoruuden kesätöistä löytyy todella mielenkiintoista juttua, mutta nykyään ei tule paljon kyseltyä kavereilta, millainen heidän päivänsä on esim Account Managerina. Kesätyöt olivat jotenkin ihanan konkreettisia, vaikkeivat aina niin yksinkertaisia nekään. :)
Taivas, ehkä maailman siistein kesäduuni, nyt oon kyllä kateellinen! Suurena majakkafanina pääsin ite toteuttaan tänä kesänä yhden unelmistani vierailemalla niin ikään upealla Märketillä. Ensi viikolla pääsen vielä Bengtskärille. Soderskär on sitten ehdottomasti listalla ensi kesäksi. Jos haluat käydä kurkkaamassa mun Märket-fiiliksiä blogistani niin tässä linkki: http://lauraletsgo.blogspot.fi/2014/07/unelmia-toteuttamassa-marketin.html?m=1
Kiva blogi sulla, löysin sen juuri, ja paras tapa saada meikä seuraajaksi on just tällainen postaus :)
Ehdottomasti käyn kurkkaamassa, kiitos linkistä! Minä en ole käynyt noista kummassakaan, vaikka on ollut tarkoitus. Tähän mennessä on tullut bongattua vain Hangon ja Porvoon väliset majakat veneestä käsin.
Itse en ole mikään majakkafani, koska inhoan veneilyä ja aika usein ne majakat sijaitsevat jossain muualla kuin mantereella. Lisäksi tämä majakkafanitus on mielestäni jotenkin vähän omituinen juttu. Ensin niitä bongailivat veneilijät, joilla oikeasti oli jonkinlainen side näihin torneihin. Sitten siitä tuli coolia ja vähän jokainen hipsteri hehkuttaa majakoita nykyisin, vaikka ei osaisi yhtään merimerkkiä lukea ja inspiraatio on kaivettu Muumi pappa ja meri-kirjasta ( joka on hyvä kirja, ei siinä mitään….).
No toisaalta onhan se hyvä, jos majakoiden kulttuuriperintö säilyy näiden bongareiden ansioista.
Mutta sulla on todellakin muutakin kokemuspohjaa, kuin vain tulin, näin ja kuvasin. Onhan ollut upea kesäduuni.
Ja olihan hyvä kirjoitus. Jälleen :)
Hah, pakko kommentoida tätä: majakoita voi fanittaa ihan vaan vaikkapa niiden tunnelman takia – eikä tartte olla hipsteri. Esim. allekirjoittaneesta ei saa hipsteriä tekemälläkään :D Mä oon tykännyt majakoista jo pikkutyttönä, eikä ne sillon olleet yhtään cool – mut mä oonkin vähän omituinen ;)
Minä kanssa jotenkin ymmärrän majakkafanituksen maakrapujenkin näkökulmasta. Majakoissa on tunnelmaa, vaikka osalla saattaakin olla vähän romantisoitu näkemys majakanvartijan työstä, ja onhan majakka esiintynyt myös kirjan lisäksi siinä japanilaisessa muumi-TV-sarjassa. ;) Mutta minulle se on ihan se ja sama minkä takia ihmiset majakoista tykkäävät, pääasia nimittäin että tykkäävät ja kuten Anna sanoit, majakoiden kulttuuriperintö säilyy.
Tuonne Söderskäriin muuten voivat isoimmat majakkafanit lähteä myös talkoisiin. Ainakin majakan FB-sivuilla niitä välillä mainostetaan, eli jos työ majakan säilymisen eteen kiinnostaa (sekä vähän erilainen kokemus majakasta kuin pelkkä tulin-näin-kuvasin), niin siitä vaan!
Jep, mä juttelinkin tästä aiheesta sillon Märketin vapaaehtoisten kanssa, ja pohdiskelen ihan vakavissani ensi kesänä viikoksi vapaaehtoishommiin hakemista :)
Eikä, ihan huippu kesätyö! Aivan ihana postaus ja upeita kuvia! Tuolla täytyy ehdottomasti joskus käydä, ehkä jopa yöpyä. :-)
Kiitos kehuista ja hienoa, jos joku tämän perusteella innostui lähtemään tuonne, on nimittäin ihan loistopaikka! :)
Kesä majakanvartiana – mikä työ!! Upeita kuvia tosiaankin, me lähdemme täällä Irlannissa nyt myös tutkimaan paikallisia majakoita ;)
Siispä jään odottamaan niitä kuvia, sinun kuvaustaidoillasi ne ovat vähintään yhtä upeita!
Samaa mielta muiden kanssa eli aivan huippu kesatyo! Itse olen yhden kesan hoitanut yksin kotiseutumuseota (jossa kummitteli heh) ja siita jai kylla tosi mukavat muistot.
Vai kummitteli, hei kerro lisää? Tämähän kuulostaa mielenkiintoiselta! Oppaana toimiminen on kyllä todella mukavaa, kun opastaa aiheesta, josta on itse kiinnostunut.
Mahtava kesäduuni :D
Oli! :)
Sulla on ollut mun unelmien kesätyö. <3
Tätä kirjoitusta oli aivan super ihanaa lukea, kiitos kun jaoit tarinan meillekin! Majakoissa on jotain aivan mystisen viehättävää ja yksinäistä – ehkä sen takia mä niistä niin tykkäänkin ja niitä bongailen.
Södäri on ihan huikean ihana paikka <3
No sen verran täytyy sanoa, että vaikka tuo oli ihan parhautta yhden kesän, niin en välttämättä olisi halunnut useampaa kesää viettää noin. Vaikka työ oli kivaa, niin tuolla oli lopulta kuitenkin töissä 24/5, ja iltaisin ei voinut lähteä kavereita moikkaamaan. Mutta juuri tuohon kesään, kun olin palannut vaihdosta ja en ollut vielä löytänyt itselleni asuntoa, se sopi kuin nenä päähän!
Voi miten ihana postaus! Ja sun majakkakesä on ollut varmasti ihan mieletön ja jotain mitä kovin moni ei koe. Minusta ei varmasti olisi majakanvartijaksi, mutta olispa hienoa yöpyä joskus tuolla. Ja kuvat on todella kauniita, ihastelin niitä kovasti jo instassa :)
Kiitos kehuista! Vanhoja kuviahan nämä ovat, satasen pokkarikameralla aikoinaan otettuja, mutta onneksi ne vielä löytyivät digitaalisessa muodossa useamman vuoden jälkeen.
Ihan mieletön kesätyöpaikka! Ja todella hienosti kerrottu tarina. ?
Olen itse aina haaveillut yöpyväni majakassa. Ehkä vielä joskus?
Ehkä ensi kesänä? Jos siis et ole muuttamassa minnekään. Söderskärhän on käytännössä pääkaupunkiseudulla. :)
Kiitos tästä! Kuvat ja kuvaus tarjosivat tervetulleen keitaan työntäyteiseen viikkoon. Majakoita pienestä kolunneena niissä on toden totta jotain. Itämeren kesässä ne ovat mitä parhaita pysähdyspaikkoja, vähän palveluja mutta ei vilkkaan vierasvenesataman häiriöitä.
Samaa mieltä tuosta, että ovat hyviä pysähdyspaikkoja! Ylipäätään kaikki pienemmät vierasvenesatamat ovat kivoja. Hangossa olen kerran yöpynyt silloin, kun siellä oli jotkut kiihdytysajokisat, ja hyvä kun sai nukuttua siltä kaikelta möykältä. Parasta ovat saaret, joissa on autiosaunoja.
Siis mitä, ihan paras kesätyö sulla kyllä ollut :) Jotenkin blogien lukeminen on saanut mut kiinnostumaan aiheesa mitä en ole koskaan oikein ajatellut sen enempää, majakoista nimittäin.
Mä luulin että mun työpaikkani Sigge Siilinä Scandicissa 14v:nä oli erikoinen, mutta tämä sun majakanvartijan juttusi taitaa viedä voitin tässä skabassa ;)
Sigge Siili! Eikä! Siis kerro toki enemmän, mitä tuo oikein piti sisällään? Sekään ei kuulosta kovinkaan yksitoikkoiselta. :D
Miten ihmeessä en ole tuollakaan käynyt, vaikka Porvoon alueella asustin muutaman vuoden? Kaunis paikka :)
Tuonne ei pääse suoraan Porvoosta ellei sitten omalla veneellä. Sillä lailla sijainti Porvoon saaristossa on vähän hämäävä. Helpoiten Porvoosta taitaa päästä kulkemalla m/s Runebergillä Pirttisaareen ja pyytämällä siitä kuljetuksen majakan veneellä, mutta halvin taitaa kuitenkin olla tulla Helsingin kautta.
Voi ihanuus! Siis Muumien majakassa kesatoissa! MA HALUUN KANSSA! Naamavarkki on kylla nyt ihan viheria. Mun kesatyot on olleet puutarhalla saalaattia istuttamassa ja pakkaamassa, Lahden kaupungin matkailutoimistossa oli usemmankin kesan. Lapsenvahtina olin yhden kesan. Ja ISKUn puutarhurin lomittajana pari kesaa. Tuo majakanvartijan homma olis kylla aika unelma. Meri ja vesi on lahella sydanta niin tuo olis aika mielettoman ihanaa.
Matkailutoimistokin kuulostaa kiinnostavalta – tai sitten ehkä ei? Haaveilin pienenä matkailutoimistossa töissä olemisesta, niin joko tuossa olisi unelmat käyneet todeksi, tai sitten olisi joutunut kohtaamaan karun totuuden. ;)
Ja tosiaan sullekin vinkiksi, että seuraavalla Suomen reissulla vaan kyselyä, että sopiiko tulla talkoisiin!
Aikas mujee kesätyö pakko sanoa! Mä en vielä oo niin innostunu näistä Suomen majakoista, mutta ehkä joskus pakko käydä tarkastamassa tämä Söderskär. Mun lemppareita on just ne Oregonin ja Mainen valkorunkoiset majakat. Mä en muuten kestä tuota ”en stor bög” -juttua! Ihan paras! :D
Hauska muuten, että majakkafaneja on niin paljon matkabloggaajien joukossa. Ite en tienny tästä yleisestä fanituksesta mitään kun perustin mun blogin vuonna 2012 ja laitoin ekaks bannerikuvaks Cape Elizabethin majakan Mainessa. Jotenkin majakoissa on on sellanen melankolinen, hieman surumielinen fiilis josta mä diggaan yli kaiken. Majakka, jylhät kalliot ja iso lohduton meri on lyömätön yhdistelmä… :)
Mäkin olen ollut suorastaan yllättynyt siitä, kuinka suosittuja majakat ovat matkabloggaajien keskuudessa ja muutenkin. Tuon yhden kesän aikana eräskin rouva taisi käydä Söderskärissä kolme kertaa vierailulla. Hän tajusi innostuksensa asteen itsekin ja kutsui itseään ”majakkahulluksi”. :)
Jos valkorunkoiset majakat kiinnostavat, niin Sõrven majakka Kuressaaressa on aika saman näköinen muistaakseni kuin ne Mainen majakat. Muutenkin tuo Sõrven alue on todella kaunista, suosittelen!
Kuulostaapa ikimuistoiselta kesätyöltä! Ja Söderskär alkoi nyt houkuttaa, varsinkin kun kävin just tällä viikolla katsomassa Ateneumin Tove Jansson -näyttelyn ja muumifaneus tuli pitkästä aikaa pintaan. :)
Mäkin kävin juuri perjantaina tuolla Tove Jansson -näyttelyssä ja totesin, että pitäisi lukea kyllä kaikki kirjat ja erityisesti sarjakuvat! Nyt vielä mietin, että millä ajalla… :D Pitäisi kanssa vierailla Klovharussa, sehän on tuolla aika lähellä Söderskäriä. Hesarissa oli siitä juuri todella hyvä juttu: http://www.hs.fi/kulttuuri/a1407472452816
Aivan huippu kesätyö, vau! Mä olin lähes joka kesä vanhainkodissa töissä, mutta mun lempparikesätyö oli pienessä kyläkaupassa. Ja sekin tarjottiin mulle (tuttu omistaja) kun kävin ostamassa jäätelön :-)
Aika hyvä mäihä! Mä yritin käydä joskus teininä kysymässä lähikaupasta kesätöitä muistaakseni maaliskuussa, ja silloin vain todettiin, että sori, meillä on jo nämä kesätyöntekijät valittuna. Kesätöiden hakeminen oli ehkäpä ahdistavin osa koko prosessia, joten hyvä, jos sen on voinut skipata. :)
Siis kuinka huikeeta!! Tällainen olisi kyllä ainutlaatuinen kokemus! Voi kun olisi itsekin päässyt kokemaan tällaista. Terveisin majakkahullu :D Täältä löytyy minunkin tunnelmointia Söderskäriltä: http://diamondsandplastictears.blogspot.fi/2014/06/soderskar.html
Ihana paikka. :)
Hanna on viimeisimpänä kirjoittanut: Jossa aika pysähtyy
No hei ensi kesänä talkoolaiseksi, kuten näissä kommenteissa on moneen otteeseen hehkutettu, niin pääsee kokemaan edes jollain tasolla Söderskärin charmin turistien poissaollessa. ;)
Olipas kiva postaus erilaisesta kesäduunista! Hauska oli tuo työhaastatteluun liittyvä yksityiskohta :-)
Kohteena maailma / Rami on viimeisimpänä kirjoittanut: Moskovan kauneimmat metroasemat
Kiva että tykkäsit, Rami, ja kiitos kommentista! :)
Se ”lintubongareiden maja” on tietysti täysin väärä sana. Kyseessä on lintuasema, jolla ei ole varsinaisesti ”bongauksen” kanssa mitään tekemistä. ”Bongarit” -sanahan on aikanaan tiedotusvälineiden keksimä hieman halventava termi lintuharrastajista ja jopa -tukijoista. (bongaushan on on vain hyvin pieni osa lintuharrastusta, ja tarkoittaa; ”kun mennään katsomaan / kuuntelemaan jonkun muun löytämää lintua”.