Viime viikonloppu kului minulla Amsterdamissa, toissa viikonloppu Madridissa. Lupaan kirjoittaa niistä vielä joskus, mutta tämän viikonlopun olen käyttänyt reissuväsymyksestä toipumiseen. Minusta on aina kivaa matkustaa, ja kumpikin noista reissuviikonlopuista oli ihan mahtava, mutta joskus kotiin tullessa kokee reissuähkyä – esimerkiksi nyt. Harkitsin vielä perjantaina lähteväni Liègeen päiväreissulle katsomaan ensimmäisen maailmansodan satavuotisjuhlallisuuksia, mutta järki voitti: tämä viikonloppu menee minulla lähinnä sohvalla loikoillen, siivoillen ja relaten.
En tietenkään viettänyt viikonloppua täysin neljän seinän sisässä. Perjantaina kävin taidemuseon ilmaisillassa, lauantaina suuntasin parin kaverin kanssa ulkoilmaelokuviin. Luxemburgissa perinteisesti kaupunki tarjoaa kesäviikonloppuisin ulkoilmaelokuvanäytöksiä, paikka vaan vaihtelee. Alkukesästä näyttämönä toimi Knuedlerin tori (joka virallisesti Place Guillaume II:na tunnetaan), nyt keskikesällä keräännyimme katsomaan leffaa suurherttuan palatsin eteen, ja ensi viikonlopusta lähtien niitä näytetään vanhan kapusiinilaisluostarin pihalla.
Ulkoilmanäytökset ovat sen verran suosittuja, että meidän piti tulla paikalle yli puoli tuntia etukäteen saadaksemme paikat melkein taaimmaisimmalta riviltä. Tämän jälkeen tulleet jäivät nojailemaan teatterialueen aitaan, sillä palatsin edessä olevalle alueelle ei päästetty enempää ihmisiä kuin mitä mahtui istumaan. Paikan päältä sai ostaa syötävää (poppareita) ja juotavaa (olutta, viiniä, limsaa), ja kaikille jaettiin sadeponchot sitä varten, että alkaisi satamaan. Noin puolivälissä leffaa alkoikin ripsiä, mutta ponchon ansiosta tämä ei katsomiskokemusta häirinnyt.
Oman haikeutensa iltaan toi, että tästä alkoi taas ketju hejdåita, nähdään joskus, jossain. Kaveriporukassamme minä en ole ainoa, joka ei aina pysty sanomaan, missä on puolen vuoden päästä, mikä tarkoittaa, että palatessani Luxemburgiin kaverit eivät välttämättä enää ole täällä. Alexandran kanssa näimme nyt viimeistä kertaa pitkään aikaan, sillä hän lähtee huomenna miehensä kanssa lomalle Pohjois-Italiaan ja palaa vasta päivä sen jälkeen, kun minä olen jo poistunut maasta. Onneksi meillä kaikilla on vahva usko, että näemme varmasti taas joskus, jossain.
Elokuvan jälkeen suuntasimme vielä lasilliselle. Juttu luisti mukavasti: minä pälätin englantia, Alexandran mies Olivier puhui ranskaa, ja Alexandra puhui kumpaakin sekaisin. Onnistui ihan hyvin, sillä sekä minulla että Olivierillä vieraan kielen ymmärrys on selvästi korkeammalla kuin puheen tuottaminen.
No kyllä säkin jet-settailet vaikka missä! Mulla ei ole vielä tullut reissu -eikä biletysväsymystä (nimim nyt vkonloppuna Bahrainiin bilettämään…!), mutta kyllä se varmaan pian taitaa tulla…
Mulla on päällä tällainen ”lähden täältä kohta pois, pitää sitä ennen nähdä kaikki mahdollinen”-kausi. Madrid oli osa tätä, kun kerran sinne pääsi niin helposti ja halvalla Ryanairilla – että sellaista jet-settailua. :D
Oi! Olen joskus nähnyt elokuvia, jossa päähenkilöt menevät elokuviin ulkoilmateatteriin, mutta en tiennyt että niitä on OIKEASTI olemassa jossain :D Kun ei Suomessa ainakaan. Olisin tuollaisesta kokemuksesta kyllä aivan fiiliksissä. Vau. Ihan mahtavaa :)
On niitä Suomessakin, ainakin Helsingissä! Nämä ulkoilmaelokuvat olivat uutisissakin asti, koska järjestäjä suositteli piknikkorin ja viinin pakkaamista mukaan, ja jotkut epäilivät sitä alkoholilainsäädännön vastaiseksi kehoitukseksi: http://www.lansivayla.fi/artikkeli/229430-ilmaisia-leffoja-keskella-helsinkia-omat-viltit-ja-piknikkorit-mukaan
Itse voin lämpimästi suositella Kesäkino Engeliä: http://www.cinemamondo.fi/kesakino/
Pieni katettu ulkoilmateatteri aivan Senaatintorin kupeessa, katoksen ansiosta ei vaivaa sade ja vilttejäkin on saatavilla, jos ilta on viileä. Lisäksi tuo on ainoa elokuvateatteri, minkä Suomesta tiedän, josta saa ostettua punkkua leffajuomaksi – tai Cafe Engelistä ihan parasta kaakaota!
Näiden lisäksi leffafestareilla on näkynyt kanssa ulkoilmanäytöksiä, esim Espoo Cinessä on yleensä ollut ainakin yksi. Mutta etelän juttujahan nämä taitavat pitkälti olla, sillä silloin kun Lapissa yöt ovat tarpeeksi lämpimiä leffojen katseluun, valo taitaa vaivata liikaa. Luxemburgilaisen juontajan sanojen mukaan, ”It is still too shiny.” ;)