Kun viime perjantaina sanoimme hyvästit vuorten toisella puolella sijaitsevalle Steamboat Springsin laskettelukeskukselle, päätimme ajaa takaisin Kalliovuorten itäpuolelle vaihtoehtoista reittiä. Tai minä päätin, vanhemmillani ei ollut mitään sitä vastaan, ja Iirolla oli syvä epäilys koko idean järkevyydestä – syystäkin. Tarjolla olisi ollut Interstate 70, iso moottoritie, mutta minä ehdottelin pohjoisempaa kulkevaa State Road 14:ä, jota Google Maps ei suostunut antamaan edes vaihtoehdoksi. Matkaopas oli kehunut tietä kauniiksi, joten miksipä ei?
Kun käännyimme ratkaisevasta risteyksestä ns. maisemareitille, auton navigaattori huusi U-käännöstä vielä vartin ajon jälkeen. Lopulta se taipui ja uudelleenreitti meidät… Wyomingin kautta, jolloin matka-aika kasvoi kahdella tunnilla. Motarin kautta koko matkan kokonaisaika olisi ollut 3,5 tuntia, ja kävimme siinä pientä epäilevää keskustelua, oliko tässä reittivalinnassa mitään järkeä. Onneksi siinä vaiheessa oli jo liian myöhäistä kääntyä takaisin.
Näkymät Kalliovuorten länsipuolella olivat tasaista lumen peittämää preeriaa, jolla karja laidunsi useampikymmenpäisinä laumoina.
Luin vähän aikaa sitten juttua suomalaisista parsinavetoista, joissa lehmät viettävät koko pitkän talven kytkettynä päästään kiinni parteen, koska ulkona on lunta. Näitä elukoita katsellessa tuntui, että olisihan niitä vaihtoehtojakin varmaan…
Pitkään matkalla ei näkynyt kuin satunnaisia rakennuskeskittymiä, joiden pihalla oli usein tuulimylly, öljynpumppauslaite, tai molemmat. Samanlaisia öljynpumppauslaitteita näimme myös aikoinaan Oklahomassa ja Kansasissa, mutta tämä oli uutta:
Öljynjalostamo? Muu, mikä? Joku liekki siellä ainakin palaa.
”Katso, nuo vuoret ovat kaikki täsmälleen yhtä korkeita!”
Vajaan tunnin ajon jälkeen pelmahdimme Waldenin pikkukylään, joka on nimennyt itsensä Coloradon hirvipääkaupungiksi, ja oikein mitään muuta kylässä ei sitten olekaan – paitsi tietenkin kolme huoltoasemaa, kilpailu kun puuttuu lähiseuduilta täysin. Hain tankkaustauolla huoltiksen sisältä teetä ja kysäisin samalla huoltoaseman pyörittäjältä, oliko State Road 14:ssa joku ongelma, kun kerran navigaattorimme ei sitä ehdottanut…? It’s beautiful there! huoltoaseman täti huokaisi. Kysyin, kannattiko sittenkin ajaa Wyomingin kautta, ja täti tokaisi, että onhan se mahdollista jos pelkää mutkia, mutta pidempään siinä menisi kuin suoraan State Road 14:n kautta, joka myös Cache La Poudre Scenic Roadina tunnetaan. Selvä. Tämä riitti häivyttämään huolemme, ja jatkoimme eteenpäin.
Tässä kohtaa alkoi hento lumipyry.
Mount Mahler, vaiko uinuva Godzilla?
Korkeimmillaan tie vuorten lävitse käväisi Cameron Passissa 3,1 kilometrin korkeudessa – ei korkeus eikä mikään! – ennen kuin se laskeutui Never Summer Mountain Rangen ja Cache La Poudre -joen latvan ohitse alas kanjoniin. Ja sää muuttui kuin salamaniskusta!
Ihan pieni ero taivaan värissä!
Ehkäpä Boulderissa ja muualla Kalliovuorten itäpuoleisessa Front Rangessa on aina niin hyvä sää siksi, että pilvet jäävät vuorten lounaispuolelle nalkkiin? Ehkäpä, en tiedä.
Solassa, jossa joki virtasi, tuli Bemarin kattoikkuna käyttöön. Olen aina aiemmin vähän epäillyt, mitä järkeä on lasikatossa autossa – taivastako siitä on tarkoitus tiirailla? Ei, vaan vuoria.
Tien vieressä kulkevan joen nimi on ranskaa ja tarkoittaa Piilota ruuti. Kuulema 1820-luvulla ranskalaiset turkiksenmetsästäjät piilottivat joen varrelle ison kasan ruutia.
Cache La Poudren solassa oli yllättävän paljon myös asutusta. Kävimme jonkin aikaa keskustelua siitä, millä nämä ihmiset täällä asuvat – eivät ainakaan maanviljelyllä – ja pyörittääkö sama henkilö kenties paloasemaa, kirkkoa ja kylämuseota, kun ne sijaitsivat kaikki samassa pihapiirissä, kunnes tajusimme, että suurin osa taloistahan oli ihan järkevän työmatkan päässä Fort Collinsista, joka on järkevän kokoinen yliopistokaupunki. Eipä aikaakaan, kun olimme jo kaupungissa, mikä oli ihan kiva, koska reilun kolmen tunnin ajomatkan aikana vatsoihimme oli nakertunut panimoravintolan mentävä aukko.
Loppumatka Fort Collinsista Boulderiin oli helppoa navigoitavaa: perille pääset, kunhan vaan pidät vuoret näköetäisyydellä oikealla. Totesimme yhdessä, että tunnin kiertotie oli sen arvoinen.
Siinä mielessä pitkä automatka osui hyvään saumaan, että öljyn maailmanmarkkinahinnan kova lasku on näkynyt täälläkin bensan hinnoissa: ne ovat tippuneet kesästä peräti 50%. Tämän hetkiset bensan hinnat näkyvät tässä:
Yksikkö on Yhdysvalloissa dollaria gallonalta. Ihmisten yksiköiksi muunnettuna tuo tekee noin 0,44€/litra. Minua ei yhtään haittaisi, vaikka bensa olisi kalliimpaa, koska nykyinen bensan hintataso taitaa olla aika karhunpalvelus ilmastolle, mutta kun kerran tilanne on mikä on, niin eipä tarvitse paljoa pohtia autoreissujen kuluja.
Voi kuinka kauniita maisemia! Kannatti varmasti ajaa tuon reitin kautta! Ja kääk tuo bensan hinta!
Ei tuo bensan hinta yleensäkään Jenkeissä päätä huimaa – siksihän jengi harvemmin miettii bensankulutusta autoa ostaessa – mutta nyt se on kyllä ihan hävyttömän alhaalla.
Upean näköistä. Kyllä Amerikka on vaan niin mahtava, olen ihan täysin menettänyt sydämeni maalle. Niin monimuotoista ja upeata luontoa. :)
Ja niin paljon upeaa erämaata! Eurooppa tuntuu ihan täyteen rakennetulta tähän verrattuna.
Apua, mitkä maisemat! Noita maisemia olisi autosta tuijotellut tunnin jos toisenkin :)
Sanna / From London on viimeisimpänä kirjoittanut: Turistitouhuja
Pitkät automatkat ei kyl tunnu oikein miltään enää, kun maisemat niiden varrella on lähes poikkeuksetta tätä tasoa. ;)
Kyllä on upean näköisiä maisemia :)
On! Talvella vielä lumi tuo oman osansa.
Oi, mitä maisemia! Mekin ajeltiin edellisellä Coloradon-reissulla Denveristä Colorado Springsiin vähän vaihtoehtoista reittiä (GPS ehdotteli U-käännöstä aika tiuhaan), mutta vaikka matka-aika venähti, niin kyllä kannatti. Nuo pienet vuoristokylät ovat aivan uskomattoman ihania! Kansasin aakeet laakeet ei oikein vedä vertoja teidän kotitienoille. ;)
Anni on viimeisimpänä kirjoittanut: Ensikohtaaminen tulevien appivanhempien kanssa (Perinneperjantai)
Mut teillä riittää noita öljypumppuja ja lehmiä! Mä itseasiassa tykkäsin Kansasista yllättävän paljon kun ajettiin muuttomatkalla sitä kautta. Jotenkin se horisonttikin on näyttävää, kun on itse tottunut metsämaisemiin.
Kyllä vaan joskus kannattaa poiketa motareilta ja ajella pienempiä teitä! Hienoja maisemia!
Halvin bensa, jonka minä matkamme aikana näin, taisi olla 1.95. Huomasin, että paikkakuntien välillä oli suuriakin eroja; Phoenixissa oli esimerkiksi järestään halvempaa (siinä kahden dollarin pintaan), kun taas San Franciscossa hinnat liikkuivat 2.6-2.8 dollarin välillä. Ja huoltoasemienkin välillä oli suuria eroja – viereinen huoltis saattoi myydä bensaa yli dollarin halvemmalla kuin toinen.
Mä käytin muuten meidän Bemarin kattoikkunaa kuun katselemiseen. Mikä oli kyllä vähän hankalaa, kun itse olin ratissa. :-)
Me ollaan huomattu sama: laitetaan tankki täyteen aina kun lähdetään vuorille. Siellä kun bensa voi olla puolikin taalaa kalliimpaa gallonalta. Ei enää tankata siellä ellei ole pakko. San Franciscon bensan kalleus on kyllä hassu, onkohan kyse verosta vai katteista?
Kattoikkunat selkeesti on parhautta. ;)
Vitsit noita Coloradon maisemia! Me ajeltiin toissa syksynä ruska-aikaan top of the Rockies -tiellä, joka kulki kirjaimellisesti siellä huipulla. Maisemat olivat upeat, mutta tie taitaa olla suljettu talviaikaan. Ja saatat muuten olla hyvinkin oikeassa noiden pilviarvelujen kanssa. Oahun -saarella keskellä saarta sijaistevat vuoret säätelevät säätä. Kaneohe ja Kailua saavat sateet ja Evassa on hyvin kuivaa. Waikiki ja Honolulu ovat jotain siltä väliltä.
Me meinattiin ajaa tuota tietä viime syyskuussa, mutta päätettiinkin kääntyä Buena Vistasta itään ja mentiin South Parkin kautta. Kiitos vinkistä, pitää ehdottomasti mennä tuonne päin sitten taas kesällä tai syksyllä. ;)
Jäin miettimään tuota sääjuttua, mutta Wikipedian mukaan kummallakin puolella noita vuoria sataa ihan yhtä vähän. Ehkäpä tuo kuitenkin toimii jonkinlaisena aitana, että sateet eivät pääsee sieltä kovinkaan helposti yli.
Ihan loistava seikkailu! Mikäs pakko se aina olis seurata isointa valtatietä jos tällaisia helmiä on vaihtoehtona. Islannissa ympäriajolla meillä oli nimenomaan googlemaps opastassa kamalalle vuoristotielle mutta onneksi suomalainen nainen opasti meille sata kilometriä pidemmän mutta paljon turvallisemman reitin. Maisemat oli varmaan huiput mutta sumu ja sade peitti ne täydellisesti :D
Juu ei kyllä ole aina pelkkään navigaattoriin luottamista! Tuosta syystä haluan aina pitää myös paperikarttaa mukana, vaikka kuinka olisi pelit ja vehkeet hollilla. Toinen syy on, etten luota, että peleissä ja vehkeissä riittäisi aina akkua, ja kolmas, ettei vuorilla kuitenkaan ole kuuluvuutta nimeksikään.
Oho, näenkö oikein, että diesel on jenkeissä kaksi kertaa bensaa kalliimpaa?? Siis aivan päinvastoin kuin täällä Luxemburgissa. No ei sentään kaksi kertaa kallimpaa, mutta kalliimpaa kuitenkin. Upeat maisemat joka tapauksessa. Oliko teillä talvirenkaat vai pärjäsittekö ilman?
Aino Salminen on viimeisimpänä kirjoittanut: JE SUIS CHARLIE
Juu, näet oikein! Syy taitaa olla veroissa, mutta en tiedä tästä sen tarkemmin.
Meillä oli käytössä ”all season tires”, eli renkaat, joilla periaatteessa pitäisi pärjätä ympärivuotisesti. Käytännössä olisihan ne talvirenkaat tuollaisella kelillä kätevämmät, mutta emme ole hankkineet sellaisia, koska noillakin pärjää. Toivottavasti pärjää vastedeskin…