Tänään sähköpostiini kopsahti maili, joka sai minut hyppimään innosta ympäri olohuonetta. Maili, jota olin odottanut ja jännittänyt, ehkä vähän stressannutkin jo pari viikkoa.
Luxemburgin asuntoni on vihdoin löytänyt uuden vuokralaisen.
Kun toukokuussa jätin Luxemburgin taakseni, en kuitenkaan luopunut asunnostani, koska ei ollut varmaa, etten palaisi taas marraskuussa sateiseen Beneluxiin. Sen sijaan hommasin asuntoon alivuokralaisen, jätin huonekalut ja astiat paikoilleen ja jonkin verran tavaraa kellarikomeroon. Kun neljältä aamuyöllä tilasin taksin lentokentälle ja lukitsin oven, en ajatellut tekeväni niin viimeistä kertaa – vaikka pikkaisen niin toivoinkin.
Mahdollinen paluupäiväni Luxemburgiin olisi ollut viikko sitten ja kirjoittelen tätä yhä Coloradosta, joten tiedätte, miten siinä sitten kävi. Hyvä näin.
Työasiat järjestyivät ongelmitta, mutta asunnosta luopuminen ei ollutkaan yhtä simppeli juttu. Asuntoni oli täynnä huonekaluja, joita en halunnut, ja totta puhuen en ihan hirveästi haikaillut mikron, telkkarin tai edes Arabian toistakymmentä vuotta vanhan astiaston perään. Olin rakentanut Luxemburgiin itselleni pesän, jonka muutto Atlantin ylitse ei olisi alkuunkaan järkevää, mutta jotenkin siitä piti päästä eroon.
Pelastuksekseni koitui Luxemburgin hullut asuntomarkkinat ja ystävällinen kiinteistövälittäjä, joka suostui joustamaan kahden kuukauden irtisanomisajasta, jos vain uusi vuokralainen löytyisi, sekä kauppaamaan asunnon lisäksi eteenpäin myös huonekalujani ”ota tai jätä” -tarjouksella. Ylikuumentuneilla markkinoilla asuntoni on todellinen kultakimpale – hyväkuntoinen, hyvällä sijainnilla ja vuokra yleiseen hintatasoon nähden kohtuullinen – ja Luxemburgiin saapuu jatkuvasti expateja pelkän matkalaukun kanssa, joten ei lopulta ihme, että joku tarttui mahdollisuuteen ostaa asuntoon sopivat kalusteet.
Yhtä lailla pelastuksenani toimi pari Luxemburgissa asuvaa ystävää, jotka auttoivat kellarikomeron sisällön tyhjentämisessä säilöön siihen saakka, että ehdin sille jotain tehdä. Kiitos tuhannesti Kaisa ja Kukka!
Viimeiset langanpäät käyn solmimassa paikan päällä joulukuussa matkalla Suomeen. Työpaikan byrokratian viimeistely, pankkitilin sulkeminen, kirjautuminen paikallisviranomaisen luona ulos maasta ja niiden mainittujen tavaroiden läpikäyminen odottavat kaikki minua. Toisaalta myös joulumarkkinat, ystävät ja toistaiseksi viimeistä kertaa niin tuttujen kaupungin katujen kulkeminen.
Äddi, Luxemburg! Kiitos parista hyvästä vuodesta, jotka sain viettää kanssasi!
Hienoa, että onnistui sitten noin hyvin! Ja hyvät kaverit on kultaa tärkeempää :)
Kyllä, ehdin jo vähän panikoida kunnes tajusin, että luottoihmisiä löytyy!
Hienoa, että homma järjestyi lopulta noin hyvin :). Kai tässä on sitten onnittelut paikallaan USA:han jäämisestä :D!
Jerry / Pako Arjesta on viimeisimpänä kirjoittanut: Businessluokassa kotiovelta asti
Kiitos, onnitteluita on aina mukava saada asiasta kuin asiasta! :D
Mikähän tässä viikossa on, juuri joulun alla (joka lienee edelleen monelle, lapsiperheelle ainakin, tavarakaaoksen huipentuma), silmiini tai korviini on sattunut niin monta juttua tyyliin jätin kaiken :-)
Juttua maailmanympäriristeilystä kirjoittaessani lukaisin myös jutun eläkeläisrouvasta, joka yhden sairaalavierailun jälkeen päätti muuttaa pysyvästi hotelliin, Suomessa, ja jättää omakotitalonsa tavaroineen. Lapsille viesti, että hakekaa, mitä haluatte, ja loput roskiin tai talon myynnin myötä ostajalle.
Yksi sukulainen, myös jo hiukan iäkkäämpi, jätti omakotitalonsa, tavaroineen, tyttärentyttärelleen: tee tavaroilla mitä tahdot, ja muutti itse toiseen kaupunkiin naisystävänsä luokse.
Ei niitä tavaroita taida kovin paljoa tarvita – itselläni on meneillään vähitellen karsiminen, mikä on kyllä tehokkaasti vähentänyt kaiken hankkimista. Mitä sitä lisää, jos toisesta päästä niitä yrittää saada ulos talosta :-)
Pirkko / Meriharakka on viimeisimpänä kirjoittanut: Maailma, me ja blogimme – #Blogisitarina
Mahtaa olla mukavaa lapsilla ja tyttärentyttärellä… Välillä omissa tavaroissakin on sen verran kestämistä, että ei kyllä yhtään kiinnostaisi alkaa raivaamaan läpi jonkun toisen rojuja samalla, kun tämä toinen matkailee ilman huolen häivää ympäri maailmaa.
Olipa hyvä säkää että noin hyvin pystyit asiat hoitamaan Atlantin toiselta puolelta. Niin ne asiat aina järjestyy kuten niillä on tarkoitus :-)
Soile on viimeisimpänä kirjoittanut: Taas tulvii
Mä olen huomannut, että tuo lausahdus pitää yllättävän usein paikkansa. Siis muodossa ”kaikki yleensä lopulta järjestyy”. :)
Hyvältä kuulostaa. Se että uusi muuttaja on saanut huonekaluja yms. on ollut varmasti se ratkaiseva asia
Susanna on viimeisimpänä kirjoittanut: Eat well Travel often
No voihan olla, että ne on ostettu vain, jotta niistä voidaan hankkiutua eroon, kun asunto muuten on sen verran houkutteleva, mutta eipä juuri kiinnosta, miten siinä lopulta on käynyt. ;)
Ihan mahtavaa, että asiat järjestyivät! Nyt on varmasti sellainen tunne, että olet kääntynyt uuden sivun elämässäsi. Omasta tavarasta on jotenkin vapauttavaa päästä eroon.
No vähän mä tätä aavistelinkin, että et ollut palaamassa, kun naimisiinkin menitte. Hienoa, että olet nyt saanut elämäsi sille mallille, kun halusit, ja ainainen (pakko)reissaaminen päättyi. Mä yritän täällä pitää Luxemburgin blogilippua korkealla, vaikka sinun jättämääsi aukkoa on vaikea paikata. Kaikkea hyvää teille molemmille, onnea ja avartavia matkoja!
Aino Salminen on viimeisimpänä kirjoittanut: Ruokavaliosta ja terveydestä