Miaminpanamalainen Louise

Tri-Rail-junayhteys Fort Lauderdaleen oli juuri sulkenut oveni nenäni edestä, ja seuraavaan junaan oli tunti aikaa. Kännykän Google Mapsin julkisen liikenteen reittioppaan yhteydessä aina vilkkuva tarjous siitä, kuinka nopeasti ja halvalla matka taittuisi Uberilla, alkoi käydä liian houkuttelevaksi, joten hipsin Greyhound-bussiaseman takaiselle parkkipaikalle ja painoin: Request Uber

Pian kännykkä kertoi pyyntööni vastatun, ja Louise olisi matkalla noukkimaan minua. Parkkipaikka oli astetta vaikeampi tapaamispaikka, ja yrittäessäni selittää sijaintiani puhelimitse Louiselle tajusin, että tällä kertaa kommunikaation kompastuskivenä ei ollut minun omituinen ääntämykseni vaan vastapuolen englannin taito. Kun lopulta Louise kaartoi eteeni, kaiken säädön korvasi tanakan ja lyhyen viisikymppisen energisen rouvan sydämellinen hymy. Tuosta hymystä sainkin nauttia matkan aikana yli kaksi kertaa pidempään kuin mitä odotin, kiitos Miamin kaoottisen sunnuntailiikenteen.

Louise oli ajanut Uberia vasta vajaan vuoden mutta tunsi jo ammattinsa kuin omat taskunsa. He’s also Uber, and he, hän osoitteli tien laidassa seisovia autoja meidän kaartaessa poispäin kentältä. Uber-kuskit eivät voi odotella lentokentän virallisissa taksiparkeissa, joten he kerääntyvät kännyköidensä ääreen lentokentän viereisen teollisuusalueen sivukujille. Tarkoituksena meillä oli oikaista teollisuusalueen lävitse ja suhahtaa pohjoiseen, mutta hetken liikenneruuhkassa seisomisen jälkeen kävi selväksi, että tien pohjoiseen oli tukkinut liikenneonnettomuus tai kaksi, eikä liikenne soljuisi tätä kautta vielä moneen tuntiin. Takakujien reittejä navigoidessa Louise harmitteli minulle liikennettä ja vakuutteli, että ei yrittänyt huijata minua – ja minä vakuuttelin uskovani, näinhän itsekin ruuhkatilanteen.

Taas uusissa liikennevaloissa odottaessamme Louise kertoi, että oli ryhtynyt Uber-kuskiksi, koska oli kyllästynyt muiden määräämiin aikatauluihin. Edelliset kymmenen vuotta hän oli ollut sairaanhoitajana, mutta vihdoin vuosi sitten klinikan määrättyä hänet kuuden tunnin työvuoroihin, kuppi meni nurin. Lyhyitä työvuoroja piti tehdä melkein joka arkipäivä, jotta rahat riittivät elämiseen, ja kaikki vapaa-aika meni töihin matkustaessa. I been nurse for 10 years, I know what works. This not work! Louise puuskahti ja mutisi ilmoille pari espanjankielistä voimasanaa. Uber oli juuri tuolloin hakenut uusia kuskeja Miamin alueelle, ja väliaikaiseksi ratkaisuksi aiottu työ vei mukanaan.

Työ sairaanhoitajana ei ollut ensimmäinen Louisen uravalinta. Nuorena tyttönä hän oli kouluttautunut hammaslääkäriksi Panamassa ja ehti harjoittaa ammattiaan pari vuotta, kunnes maan poliittinen tilanne kävi liian tukalaksi. Vuonna 1989 Louise oli jättänyt Panaman taakseen ja muuttanut miehensä ja pienen poikansa kanssa Miamiin. Hän oli harkinnut hammaslääkärin töiden jatkamista, mutta Yhdysvallat ei hyväksynyt hänen koulutustaan. They say I need seven years school. Seven years! I too old for that, Louise oli todennut ja hakeutunut sen sijaan sairaanhoitajakouluun tavoitteena päästä töihin mahdollisimman nopeasti.

Oliko ulkomaille muutto ollut vaikea hyppy tuntemattomaan, Louise? No no no, we visit Miami many times! Panamalaisen yläluokan elämään oli kuulunut jokavuotinen vierailu Disney Worldissa, ja sukulaisiakin löytyi Floridasta, joten Louise oli aina tuntenut Yhdysvallat toiseksi kodikseen. And now I American. My son also American, my daughter fully American! Louise kehui äänessä selvää kansallistuntoa. Panamassa hän yhä käy vuosittain lomalla mutta ei kaipaa takaisin.

Amerikkalaisuuden lisäksi Louise kertoi kokevansa itsensä maailmankansalaiseksi, koska hänellä on sukua kaikkialla. Hänen isoisänsä oli toista maailmansotaa paennut juutalainen, äidin puolen suku taas katolisia Italiasta, ja sukulaisia löytyy ympäri maailmaa. Myös uskonnossa Louisen mielestä enempi on parempi: I feel Jewish and Catholic, Louise totesi ja huomautti, että samasta jumalasta kummassakin on kyse. Hetkeä myöhemmin Louise tarkisti, että auton ovet olivat lukossa, ja mutisi, että alue, jonka läpi ajoimme, oli very bad, mutta että autossamme oli good locks ja joka tapauksessa God will protect us.

Kun kerroin olevani Suomesta, Louise huudahti: Finlaaaand! Very niiice!  …ja sitten yllätti minut täysin kertomalla hänen siskonpoikiensa asuvan in Helsinski ja kehumalla hetken Suomen koulujärjestelmää. Vähän huolissaan hän kuitenkin oli rakkaista siskonpojistaan, sillä koulujärjestelmän lisäksi Suomi ei ollut häntä vakuuttanut. Siskonpojat kuulema kärsivät alkoholismista ja varmasti myös huumeongelmista, niin kuin niin moni muukin Suomessa, eikä heistä selvästikään välitetä tarpeeksi. Miamissa vieraillessaan he täälläkin vain käyvät baareissa and drink a lot! Kun siskonpojat olivat käyneet Panamassa, koko kylä oli kokoontunut vastaanottamaan sinisilmäisiä vaaleita sukulaisia ja aidosti osoittanut välittämistään, mikä oli kuulema saanut siskonpojat herkistymään ihan kyyneliin because in Finland nobody care about them like in Panama eikä heitä halata tarpeeksi. Louisen mielestä siskonpoikien pitäisi itseasiassa muuttaa Panamaan, tai vähintään Miamiin, ja tämä on varmasti vain ajan kysymys. Nyt kuitenkaan muutto ei tule kysymykseen, koska siskonpojat ovat kaikki kolme yliopistossa, ja tutkinto pitää tietenkin ensin käydä loppuun.

Opiskelu olikin Louiselle tärkeää ja hän oli pitänyt huolen siitä, että kumpikin hänen lapsistaan oli opiskellut hyvän ammatin, not just my son, also my daughter. Molemmat lapset olivat ryhtyneet insinööreiksi, mutta hieman pettynyt hän oli ollut, kun tytär oli mennyt nuorena naimisiin ja hankkinut lapsen. Nyt tytär istuu vauvan kanssa kotona sen sijaan, että kävisi töissä, ja Louise kantoi huolta tämän työkokemuksen puutteesta. Hän oli yrittänyt ehdottaa tyttärelle kotiapulaisen hankkimista Panamasta, jotta tämä voisi palata työelämään mahdollisimman nopeasti, mutta tytär ei ilmeisesti ollut tykännyt ideasta. Lisäksi vävypoika ei ollut todellakaan Louisen unelmavävy, mutta tämä selitys sisälsi sen verran mutistua espanjaa, että en ihan pysynyt kärryillä. Sentään tyttären perheen asuinalue sai Louisen siunauksen, ja hän esitteli sitä tyytyväisenä, kun ajoreittimme vei meidät Hollywoodin pramean rannan lähellä sijaitsevan omakotitaloalueen lävitse.

Kun vihdoin kaarsimme hotellin pihaan, Louise kysäisi, olenko todellakin matkassa yksin. Kerroin Iiron liittyvän seuraan vasta loppuviikosta ja jätin kokonaan selittämättä bloggaajakonferensseista tai pressimatkoista, joille olin osallistumassa. Good good! Louise totesi ja toivotti minulle hyvää lomaa: Good to get away from husband sometime!

Uber toimii erinomaisesti Yhdysvaltojen suurissa kaupungeissa ja myös monessa paikkaa Euroopassa, kuulema myös Helsingissä. Kokemukseni mukaan Uber-kuskit pulisevat enemmän kuin tavalliset taksikuskit, koska palvelun luottamusta herättävä piirre on, että Uber-kuskin nimen ja naaman saa tietoon autoa tilatessa. Jos et ole matkustanut aiemmin Uberilla, niin lataa kännykkään sovellus ja käytä koodia 0goe6, niin saat ensimmäisen kyytisi ilmaiseksi – ja minäkin saan yhden ilmaisen kyydin ja ehkäpä lisää tarinoita kerrottavaksi!