Viime viikonloppu oli Yhdysvalloissa Memorial Dayn ansiosta kolmen päivän vapaa, ja amerikkalaiset lähtivät sankoin joukoin reissuun. Koska olimme minun työtilanteeni epävarmuuden takia lykänneet reissusuunnitelmia viimeiseen asti, jouduimme tekemään suunnitelmat lopulta pitkälti sen mukaan, missä vielä voisi kuvitella olevan tilaa. Vastaukseksi löytyi Capitol Reef National Park, se vähemmän tunnettu Utahin kansallispuisto julkkis-Zionin, Brycen ja Archesin vierellä. Kuvaavaa oli, että kertoessani suunnitelmista tutuille moni jenkkikin totesi Capitol Reefistä: What’s that?
Vuoden takaista perinnettä seuraten tässä vähän yhteenvetoa, mitä neljään päivään mahtui…
…1500 ajokilometriä. Näistä viitisenkymmentä sellaisia teitä pitkin, että ilman nelivetoa niille ei olisi ollut asiaa. Osa Capitol Reefin hienoimmista nähtävyyksistä on kuoppaisen taipaleen takana.
…yksi uusi kansallispuisto. Kai. Tämä pitää vielä tarkistaa äidin 90-luvulla pitämästä matkapäiväkirjasta.
…kaksi yötä teltassa. Toinen keskellä ei mitään: kansallispuiston leirintäalue oli täyttynyt jo aamupäivästä, mutta puistonvartija vinkkasi, että puiston ulkopuolella valtion mailla saa telttailla vapaasti. Vaikka täysin valosaasteeton yö keskellä kitukasvuisia utahinkatajia oli ikimuistoinen, kaipasimme kuitenkin juoksevaa vettä astioiden pesemiseen sen verran paljon, että karautimme heti seuraavana aamuna leirintäalueelle paikkaa varaamaan.
…yksi tähdenlento. Olen hirveän huono bongaamaan näitä, mutta näin valosaasteettomalla alueella pitäisi olla jo todellinen puusilmä, ettei näitä näkisi.
…neljä hampurilaispihviä. Nuotiolla. Tässä olisi jo saumaa kehuskella eräjormailutaidoilla, ellei olisi samalla polttanut karrelle jälkiruoaksi aiottuja suklaabanaaneita.
…nolla puumaa. Ainakin kolme ”oliko tuo puuma!!!”-säikähdystä. Kiitos vaan muulipeurat, murmelit ja jokapuolella yksin liikkumisesta varoittelevat kyltit.
…yksi kalkkarokäärme. Kuollut. Niistä säikähdyksistä taas voi kiittää pikkulintuja.
…10 km avo-Jeepin takapenkillä. Vartin liftaus yhdensuuntaisen patikointireitin loppupisteestä alkupisteeseen tuotti tulosta, kun denveriläisperhe veti U-käännöksen ja palasi noukkimaan meidät kyytiin.
…16 km jalan. Luikertelevassa kanjonissa katoaa suuntavaisto täysin, ja 14km:n kohdalla oli pakko tarkistaa GPS:n avulla, että olimme varmasti oikealla reitillä.
…kaksi muuta patikoijaa. Tämän verran näimme ihmisiä vajaan viiden tunnin aikana kanjonissa. Muissa Utahin puistoissa pitkänä viikonloppuna tällaisesta rauhasta voi vain haaveilla.
…kuusi maailman kesyintä muulipeuraa. Puiston leirintäalueen peuralauma on sen verran tottunut ihmisiin, että Iiro heräsi aamuvarhaisella siihen, että ”joku” liikkui ihan teltan ulkopuolella ja maiskutti. Leirintäalueen ruohikko tuskin tarvitsee ruohonleikkuria.
…kaksi vuorokautta ilman kännykkäkuuluvuutta. Kännykkä nappasi takaisin kiinni verkkoon vasta melkein Coloradossa. Toisaalta eipähän tarvinnut ladata myöskään kännykän akkua koko viikonloppuna.
…melkein 2 koppaa viiniä. Paluumatkalla pysähdyimme yöksi Palisaden viinialueelle Länsi-Coloradoon ja ihastuimme; tiesimme viinit jo ennestään hyviksi, mutta kerrankin niitä sai myös kohtuuhintaan. Helteisellä ja aurinkoisella päivällä sekä upeilla maisemilla saattoi olla vaikutuksensa siihen, miksi tuliaisten osto tässä määrin tuntui kerrassaan loistavalta idealta.
…kolme viinitilaa. Yhdelle päädyimme, koska se oli hotellimme vieressä, toiselle koska tilan päärakennus oli söpö. Kolmatta lähdimme varta vasten etsimään, kun näimme tilan tuottaman pullon gewurztramineria paikallisessa viinakaupassa.
Pidemmät selostukset tulevat blogiin sitten myöhemmin ajan kanssa.
Kaikki kirjoituksen kuvat on julkaistu aiemmin Instagramissa, ja tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA, Travellover ja Muru Mou. Minua voi seurata Instagramissa käyttäjätunnuksella @globecalledhome.
Kuulostaa aivan mahtavalta reissulta! Vaellusta, rauhaa ja viinitiloja! Upean näköistä tuolla on. Kuinka usein muuten kalkkarokäärmeitä ja puumia tulee vastaan?
Jonna / Lempipaikkojani on viimeisimpänä kirjoittanut: Lomalle Saksaan
En ole aiemmin patikoinut Utahissa, jossa kumpiakin pitäisi olla Coloradoa enemmän, joten vastaus näiden meidän kotikulmien perusteella… Kalkkarokäärmeitä aina välillä, vaikka minä olen onneksi tavannut vain yhden elävän. Tämä viimeviikonloppuinen yksilö oli auton alle jäänyt, ja sellaisia olen nähnyt useammin. Puumaa en ole nähnyt ikinä, eikä niitä käytännössä näe kuin äärimmäisen hyvällä tuurilla – taikka äärimmäisen huonolla. Tuo eläin kun on leijonan kokoluokkaa, ja nuoremmat yksilöt eivät aina tajua jättää ihmisiä rauhaan, minkä takia puumavaroituskylttejä näkee vähän joka polun ilmoitustaululla.
Capitol Reefissä ei käyty 90-luvulla, koska se olisi vienyt liikaa aikaa ja sitten olisi tullut muualla kiire.
Kuulostaa hyvältä pitkältä viikonlopulta – meillä oli vähän samat suunnitelmat täällä Briteissä. Ei oltu suunniteltu mitään meidän pitkäksi viikonlopuksi ja extempore lähdettiin sitten Walesiin kanssa telttailemaan. Tosin kännykässä löytyi kuuluvuutta aina silloin tällöin :) Tosin me ei onneksi jouduttu törmäämään eläviin(tai kuolleisiin) käärmeisiin tai tarvinnut murehtia puumista :D
Laura/My post-University life on viimeisimpänä kirjoittanut: 10 must-see kohdetta Briteissä (Lontoon ulkopuolella)
Extempore-telttareissut on ihan parhaita, ja se vapauden tunne, kun huruteltiin kohti Utahia perjantaina, oli aika mieletön. En usko, että sitä yhtään vähentää, jos vaikka ei tarvitsisikaan miettiä käärmeitä tai puumia. :D
Kysyin tämän postauksen johdosta mieheltä – ’koska me ollaan oltu viimeksi teltassa?’ :) Upeita kuvia kuten aina.
Selvästi aivan liian kauan aikaa sitten, jos tarvitsee kysyä! Kiitos. :)
Kirjoitin ylös Capitol Reefin, kun tutkimme talvella reittejä mahdolliselle roadtripille. Harmi kyllä, ei päästä tälle kesälle lähtemään sinne merten taakse ja pysyttelemme ”vain” Euroopassa, mutta nyt voikin alkaa jo suunnittelemaan kesää 2017 ;)
Heidi / Auringon alla on viimeisimpänä kirjoittanut: Thaimaan turkoosi
Suunnittelutyö ei koskaan mene hukkaan!
Olipa taas mahtavia maisemia! Mun hinku USA:n kansallispuistoihin vaan kasvaa. Mahtavan rauhalliselta kuulosti kyllä reissu, ainakin ihmisten suhteen. Ja onneksi tollaiset lyhyet eräjormaolot aina kestää, vesi vaan on niitä asioita, joita alkaa tulla ensimmäisenä ikävä.
Noora | Kerran poistuin kotoa on viimeisimpänä kirjoittanut: IGTT: Perun huikeimmat maisemat
Meillä oli auton takakontissa monta litraa vettä, mutta sen verran piti tosiaan säännöstellä, ettei oikein viitsinyt astioita alkaa pesemään. Jossain Lapissa on niin paljon helpompaa, kun on aina joku virta tai puro lähellä, mutta toista se on autiomaassa. Tietenkin tähän olisi voinut varautua jotenkin, mutta kuvittelin vielä lauantaiaamuna, että mahtuisimme sinne leirintäalueelle. :)
Näyttää ihan mahtavalta paikalta! Mä oon yrittänyt huonoin tuloksin miettiä reittiä lounais-jenkkien road tripille ensi vuodelle. Tuntuu että siellä on national parkeja joka nurkalla ja kaikki näyttää toistaan paremmalta että yritä siinä sitten tehdä jotain rakentavia päätöksiä :D Onneks reissu on todennäkösimmin vasta toukokuussa eli miettimisaikaa on ja paljon!
Kannattanee lähteä siitä toteamuksesta, että ne KAIKKI kansallispuistot on vierailun arvoisia, ja ne mitä ei näe nyt pitää nähdä sitten ensi kerralla. ;) Jos muuten telttailu kiinnostaa, niin joihinkin puistoihin varauksia otetaan jopa vuoden päästä, ja ne täyttyvät todella nopeasti.
Ihan mielettömiä maisemia. Kun seuraavan kerran suuntaan Atlantin taakse, se tuleekin sitten olemaan roadtrippailua ja kansallispuistomaisemia. Ei nuo New Yorkin kaltaiset suuret cityt ole yhtään mua varten! :) Mun piti muuten googlata muulipeura, en osannut yhdistää mustahäntäpeuraan, vaan aloin kuvittelemaan mielessäni jotain todella omituisen näköistä eläintä, heh! :) Pistetään se perjantain piikkiin.
Saana | Live now – dream later on viimeisimpänä kirjoittanut: Parasta New Yorkissa: 5 paikkaa, joita et halua jättää näkemättä!
…ja mun taas piti googlata mustahäntäpeura. :D Ilmeisesti mustahäntäpeuraksi kutsutaan lähinnä tuota muulipeuran Kalifornian alalajia, kun taas täällä Keski-Lännessä laji on vakiintuneesti muulipeura. Myös valkohäntäpeuria näkyy, mutta en ole koskaan hirveästi niiden takapuolia tiiraillut – paremmin ne erottaa korvista!
On teillä kyllä mahtavia paikkoja siellä koluttavana! Jouduin googlettamaan muulipeuran. Pettymyksekseni se näytti ihan tavalliselta. :D Puumat menee samaan kategoriaan karhujen kanssa. Niitä toivoo näkevänsä, mutta mieluusti autosta tai jostain muusta suojaisesta paikasta, ei patikkareitin polulla!
Mä oikeastaan toivoisin joskus näkeväni karhun ihan patikkapolunkin varrella, mutta siis mustakarhun, ei harmaakarhua. Onneksi Kea kavereineen jätti meille karhusuihkeen, niin seuraavalla kerralla pohjoisemmaksi suunnatessa jopa uskalletaan patikoimaan, kun on joku turva karhuhyökkäyksen varalle.
Vau, upeaa! Te kyllä asutte todella mahtavassa paikassa, on kyllä ihme jos nuo maisemat eivät saa ihmisiä patikointi-addiktiksi!
Soile on viimeisimpänä kirjoittanut: Kitukuukausi
No on, enkä ole vielä tainnut tavata ketään (nuorta normaalikuntoista ihmistä), joka ei listaisi patikointia yhdeksi harrastuksekseen.
Oi että niin upeennäköistä ja aika huippua, että sai olla lähes keskenään! Just jees mennä niihin vähemmän kuuluisiin luonnonkohteisiin. Tilaa tuollakin riittää – ja niitä upeita maisemia. Mut kyllä tuolla keskellä ei mitään vähän jännittäis yöpyä. Jännittää noilla main jo leirintäalueellakin ne skorpioonit sun muut… :-D
Lotta | Watia.fi on viimeisimpänä kirjoittanut: Blogi on muuttanut osoitteeseen Watia.fi
Mä uskottelin itselleni tuolla yöpyessä, että ei noin pohjoisessa Utahissa ole skorpioneja, mutta kun äsken tarkistin, niin kyllähän siellä on. Oli ehkä kivempi olla tietämättä tätä.
Ihana extempore-reissu! Aika rauhallista ollut jos vaan kaks haikkailijaa tuli vastaan, voin vaan kuvitella esim. Zionin ja Brycen täydet parkkipaikat ja ruuhkaisat näköala-paikat. :D Telttailu ois ehkä vähän jännittänyt tuolla, mutta toisaalta mua varmaan jännittää se jokapaikassa…
Marikaw on viimeisimpänä kirjoittanut: We’ve traveled around the world
Ei olla tuollaista rauhaa koettu pitkään aikaan Coloradossakaan, kun täälläkin patikoijia riittää. Oikeastaan vähän ihmetyttää, ettemme kohdanneet enempää patikoijia, koska reitti oli aivan mielettömän upea!
Vaikka ei ollutkaan ihan niin tunnettu kansallispuisto, näyttää se näiden kuvien perusteella kyllä ihan käymisen arvoiselta (puumista huolimatta…). Ja se, että ei ole patikoijia tungokseksi asti, on aina plussaa!
Terhi / Muru Mou on viimeisimpänä kirjoittanut: Viisi hyvää syytä matkustaa Kreikkaan
USAn kansallispuistoissa on se hyvä puoli, että niissä on ikään kuin ”käymisen arvoinen”-takuu. Kun näin isosta maasta on valittu 59 upeinta luontonähtävyyttä, niin pakkohan niistä jokaisen on olla oikeasti upea.
Voi miten mielettömät maisemat :O Kyllä tuolla kelpaisi seikkailla, tosin 1500km neljässä päivässä olis vähän liikaa mulle äkkiseltään, kun en muuten autoile. Just Adamin kanssa haaveiltiin länsirannikon road tripistä sitten kun se meidän Tesla on saatavilla :D
Olisi se meillekin ollut liikaa vielä pari vuotta sitten, mutta nykyään pitkiin ajomatkoihin on tottunut, ja tuo sentään jakautui viiden päivän (neljän vuorokauden) ajalle. Pisimmät ajomatkat oli pe ja ti, ja su ei tullut ajoa kuin parikymmentä kilometriä, joten ei tullut autossaistumisähkyä!
Vaikka niitä tuntemattomampia kansallispuistoja onkin niin onhan tuo aivan upea. Hyvä vinkki tuo että kaikki puistot on näkemisen arvoisia. Joskus on näköjään lähdettävä noihinkin puistoihin.
sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa on viimeisimpänä kirjoittanut: Pari pientä luontoretkeä Lohjanjärven ympäristössä
Kannattaa! Kansallispuistojen kartta toimii hyvin matkaoppaana reittiä suunnitellessa. :)
Oi, mikä reissu! Kaksi muuta patikoijaa kuulostaa varsinkin aika hyvältä. Välillä on mukava reissata niin, ettei ole tsiljoonaa muuta samalla reitillä. Viinitilat, telttayöt tähdenlento ja nuo maisemat kuulostaa myös mahtavilta!
No todellakin, Utahissa sitä lääniä onneksi riittää, missä voi olla ihan ypöyksin jos sellainen kiinnostaa. :)
En kestä miten mahtava reissu!! Kadekadekade… Meillä on just nyt hankintalistalla teltta ja tässä arvotaan, että ostetaanko yksi neljän hengen teltta vai kaksi kahden hengen telttaa. Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa, saa nähdä mihin päädytään. Käyn viemässä lapset Suomeen heinäkuuksi ja ajateltiin miehen kanssa käydä sitten kokeilemassa kahdestaan lainateltalla telttailua ennen päätöksen tekemistä. Saattaahan olla, että todetaan telttailun olevan ihan liian haastavaa meidän parisuhteelle :D
Ansku BCN on viimeisimpänä kirjoittanut: Lasten suusta: Barcelona lasten kanssa
Mä olen nähnyt myös sellaisia valtavia kaksio-telttoja, eli että kaksi erillistä ”huonetta” yhdessä teltassa. Ehkäpä sellainen olisi kompromissi? Jos siis telttapaikalle on tarkoitus mennä autolla, kantamaan tuskin tuollaisia virityksiä kannattaa lähteä. :D
Viet blogissasi kyllä niin upeisiin paikkoihin, että jestas. Minussa on niin vähän eräjormaa, että tiedän, etten näistä juuri mihinkään varmaan koskaan mene, mutta se ei poista sitä nautintoa. mitä kuvien katsomisesta saan! P.s. Ihan hyvä, että ne pari koppaa viiniä olivat tuomisena kotiin, etteivät kuluneet niiden parin päivän aikana. ;)
Hah, miksi turhaan korkata omia viinipulloja Palisadessa, kun viinitiloilta sitä viiniä saa ihan ilmaiseksi. ;)
Seuraava jenkkireissu on koko mielessä, joten tämä rauhallinen kansallispuisto kyllä alkoi kiinnostamaan todenteolla! Pitääkin muita palata lukemaan näitä juttuja ja vinkkejä vielä uudemman kerran, kun alkaa olla reissutilillä tarpeeksi rahaa, jotta saadaan matkan suunnitelmat toden teolla käyntiin. Mielessä olisi matka ensi toukokuussa huudeille nimittäin!
Rimma | RIMMA + LAURA -matkablogi on viimeisimpänä kirjoittanut: IGTT: 5 asiaa, joista aion nauttia Suomen kesässä
Kuulostaa mainiolta suunnitelmalta! Kannattaa vaan välttää toukokuun viimeistä viikonloppua, koska silloin Memorial Day -ruuhkat tukkivat kansallispuistot. :)
Äh, mä en kestä miten paljon USAsta löytyy näitä upeita kansallispuistoja – tämäkin ”pieni ja tuntematon” vaikuttaa ihan huikealta. Olisi siistiä kiertää joskus ne ihan kaikki.
Terkkuja Coloradosta muuten! Vietettiin siellä juuri pari viikkoa ja blogisi toimi todella hyvänä ennakkooppaana meille :)
Ai kun kiva kuulla, että blogista on ollut hyötyä Coloradon reissun suunnittelussa. :) Mä niin tykkään, kun ihmiset löytää tämän mun rakkaan kotiosavaltion!