mesa-verde

Pitkän vuorilla vietetyn viikonlopun saldo

Kuvittele neljä päivää ilman nettiyhteyttä, ilman kännykkäverkkoa, ilman uutisia, ilman tietoa ulkomaailmasta. Meidän ei tarvinnut kuvitella, kun viime viikonloppuna karautimme maanantain Memorial Day -pyhäpäivän siivittämänä kohti Lounais-Coloradoa: yhtä ravintolan wifiä lukuunottamatta lauantaista tiistaihin meni täydellisessä informaatiopimennossa. Mitä neljään päivään oikein mahtui?

kaksi uutta kansallispuistoa. Toisessa olin käynyt melkein 20 vuotta sitten, mutta uutena sekin suurimmaksi osaksi tuli. Kumpikin mielettömän upeita.

yli 900 ajettua mailia, noin 1500km. Vain neljäsosa tästä oli interstatea pitkin, loput enemmän tai vähemmän vuoristoisia osuuksia. Tähän liittyen, yhdet lievästi kärähtäneet jarrut, jotka onneksi haistoimme ajoissa.

kolme ”Onko tuo lunta?”-kysymystä tuulilasiin osuneesta sohjosta. Oli se, joka kerta. Yksi näistä kerroista oli pimeässä kapealla kiemuraisella vuoristotiellä, jossa pengertä oli alle puoli metriä eikä ajoradan reunassa ollut aitaa erottamassa meitä satojen metrien pudotuksesta.

viidet kiivetyt tikkaat ja kaksi ryömittyä oviaukkoa tutkiessa 800 vuotta vanhaa kanjonin seinämään kaiverrettua intiaanikylää.

kolme teltassa nukuttua yötä. Kaksi sateessa sammunutta iltanuotiota, yksi tihkun takia skipattu aamiainen (jonka korvasimme telttailualueen pannukakkukahvilassa), yhdet haaroista ratkenneet sadehousut, yksi hyvin hyvin märkä teltta… mutta nolla kastunutta makuupussia! Nyt on alla paras teltta ikinä!

neljä eläinkunnan edustajaa väärässä paikassa. Teltassa kovakuoriainen, muurahainen ja maaorava, vaelluskengässä hämähäkki. Näistä vain maaoravalle yritin puhua järkeä.

yksi äkäinen Jenni, joka kapusi keskellä yötä makuupussista kylmästä välittämättä valittamaan viereisen leirintäpaikan seurueelle melusta. ”Turn that generator off! Turn it off, right now!”

lukematon määrä ylitettyjä solia, tuhansia metrejä korkeuseroa, useampi varoittelu vuoristotaudista. Me suhtauduimme varoitteluun olankohautuksella: asumme muutenkin yli 1,6 kilometrissä.

701 valokuvaa. Tiedän, mitä julkaisen tänne blogiin seuraavat pari viikkoa. You have been warned.

…takaisin kännyköiden kuuluvuusalueelle päästyä 35 uutta kommenttia kirjoitukseeni ulkosuomalaisten ystävyyssuhteista. Syvällistä pohdintaa, iloja ja suruja, osa sydänverellä kirjoitettuja. Pitäisi lähteä datapimentoon useamminkin, jos tämä on seuraus!

Vuoret Durangossa
Perjantai oli pitkä ajopäivä, ja pääsimme perille vasta pimeän saavuttua. Lauantaiaamuna oli upeaa herätessä huomata, mihin maisemiin oli tultu.
Mesa Verde Cliff Palace
Aikoinaan intiaanit pääsivät kanjonin seinämisä sijaitseviin kyliinsä vain kalliokiipeilemällä. Meillä matka taittui tikkaita pitkin.
Telttailu Mesa Verdellä
Nuotiolla kokkailua sadeasussa. Viikonloppu ei sentään ollut yhtä sateinen kuin Teksasissa
Molas Pass, Colorado
Kesä, mikä kesä? Vuorilla ei yli kolmen kilometrin korkeudessa paljoa toukokuu näkynyt.
Black Canyon of the Gunnison
Black Canyon of the Gunnisonin kansallispuiston rotko on 700 metriä syvä. Kuviin ei rotkon kauneutta pysty vangitsemaan, mutta yritin silti.

Lisää juttua tästä reissusta seuraa heti, kun pyykit on pesty ja teltta kuivatettu! Sitä ennen, muistathan osallistua blogissa pyörivään risteilylahjakorttikilpailuun.





21 kommenttia aiheesta “Pitkän vuorilla vietetyn viikonlopun saldo”

    1. Varmasti asia, joka kuulostaa hauskemmalta kuin juuri sillä hetkellä vaikuttaa. :) Etenkin tuo maaorava aiheutti aika nopean syöksyn leirinuotiolta teltalle… ”Et kai sä mene sinne… hei älä mene sinne, ulos!”

    1. Veikkaan, että niillä oli yleinen kädettömyys kyseessä, tyyliin ”kun ajetaan RV:llä parkkiin, niin genis on tarkoitus laittaa päälle”… Eivät mielestäni käyttäneet mitään paljon sähköjä syövää, ja olivat juuri tulleet paikalle joten akkujen luulisi olevan ajosta täydet. Uskoivat sentään, kun äkäisesti valitin geniksestä, mutta eivät siltikään tajunneet, että hiljaisuus koskee myös kovaan ääneen RV:n ulkopuolella toisille huutelua. Grr…!

        1. No kieltämättä kävi mielessä siinä makuupussissa maatessa, että WWMD… ”What would Mom do”. :D Et ainakaan olisi jäänyt makuupussiin makoilemaan!

  1. Kanjonin seinään kaivettu intiaanikylä kuulostaa vähintäänkin hienolta. Maisemat näyttävät maistiaisten perusteella kaikin puolin upeilta. Jään odottamaan lisää kuvia ja tarinoita niiden takana. :)
    Jepa / Unelmatrippi on viimeisimpänä kirjoittanut: Liman maisemiaMy Profile

    1. Arvasin, että sä bongaisit tästä postauksesta tutun näköisiä paikkoja. :D Juu, infoa tulossa asap!

    1. Kylmä sää ei haitannut, mutta tuli kyllä todettua, että sateella ei enää tarvitse telttailla, vaan voidaan ihan vapaasti mennä johonkin sisätiloihin… jos sellaisia on lähettyvillä. Aika usein tuolla kansallispuistoissa tämä on vähän pakon sanelemaa. ;)

    1. Mietinkin, että tällaisia voisi kirjoitella lisää, kun niin usein reissusta tulee kirjoitettua vain joku yksittäinen juttu, ja kokonaiskuva taitaa jäädä lukijoille vähän hämäräksi. :D



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge