Muistan joskus kuulleeni, että kun eri kansallisuuksien painotuksia hotelliarvosteluissa analysoitiin, amerikkalaiset painottivat eniten huoneen kokoa, ranskalaiset sijaintia – ja suomalaiset aamiaista. Tämä on helppo uskoa. Vielä joitain vuosia sitten saatoin hylätä hotellin, jos siihen ei kuulunut aamiaista, ja jos aamiaisettomaan hotelliin päädyin, murehdin hyvissä ajoin ennen matkaa, saisinko jostain ruokaa.
En murehdi enää, en ainakaan Yhdysvalloissa matkustaessani. Aamuni lähtevät yhäkin käyntiin aamiaisella, mutta hotellia siihen ei tarvita.
Harvassa amerikkalaisessa hotellissa aamiainen kuuluu hintaan. Jotkut ketjut ovat tehneet ilmaisesta aamiaisesta myyntivalttinsa (esim Hyatt Place, Holiday Inn Express), mutta useimmissa hotelleissa aamiainen maksaa ylimääräistä, ja osassa sitä ei ole tarjolla ollenkaan. Silloinkin, kun se kuuluu hintaan, en välttämättä hihku riemusta: halvahkot hotelliaamiaiset on aina samasta muotista väännetty, sokerimuroja taikka bageleita ilman kunnollisia leivänpäällisiä styroksilautasilta kertakäyttöaterimilla.
Jos aamiainen maksaa ylimääräistä, on tasokin yleensä paljon parempi. Hotelliaamainen maksaa yleensä $12-$22 per henki, mutta sillä saakin jo pannukakkuja taikka pekonia. Itse päädyn maksamaan hotelliaamiaisesta todella harvoin, oikeastaan vain jos olen työmatkalla tai jos hotelli vaikuttaa ainoalta paikalta kaupungissa, josta saa hyvän aamiaisen. Yleensä näin ei ole.
Vaikka toisin voisi hotellien perusteella päätellä, USA on varsinainen aamiaisvaltio.
Kun lähden kavereiden kanssa aamiaiselle, on täysin normaalia jonottaa pöytää tunti. USAssa on monia pelkästään aamiaiseen keskittyviä ravintoloita, ja niistä parhaimpiin on jonot koko aukioloajan verran (yleensä klo 06-14). Olen käynyt kysäisemässä vähän yhden jälkeen iltapäivällä eräästäkin suositusta aamiaisraflasta, löytyisikö pöytää. Sain kuulla, että asiakkaita otetaan jonoon aina viralliseen sulkemisaikaan eli kahteen saakka ja juuri nyt, jos jäisin jonoon, saisin pöydän todennäköisesti neljän maissa. En jäänyt, mutta moni muu jäi, ja ravintolan ulkopuolella odotteli kymmeniä ihmisiä vuoroaan.
Tästä huolimatta aamiaistarjontaa kyllä löytyy jonottamattakin, jos ei halua siihen kaupungin trendikkäimpään mestaan. IHOP ja Waffle House ovat hyviä maanlaajuisia aamiaispaikkaketjuja, ja moni vähemmän trendikäs diner tarjoilee erinomaista aamiaista – usein paljon huokeammalla hinnalla kuin mitä hotelli siitä laskuttaisi.
Jos taas aika tai vatsan venyvyys ei riitä tuhannen kalorin täydelle aamiaiselle, halvemmalla ja kevyemmälläkin selviää. Bagel and cream cheesen saa napattua mukaan mistä tahansa kulmakahvilasta tai -delistä, aamiaissmoothien voi käydä hakemassa Jamba Juicesta tai Whole Foodsista, ja laajempi valikoima jokaisen mieleen löytyy esimerkiksi Panera Breadista.
Moni aamiaista tarjoava ketjupaikka avaa ovensa viimeistään seitsemältä, koska monella työssäkäyvällä amerikkalaisella on tapana ainakin välillä ostaa aamiainen mukaan työmatkan varrelta sen sijaan, että tekisi sen kotona. Jos ei hakisikaan täyttä aamiaista, niin kahvia ei ainakaan jakseta kotona keitellä, ja monella onkin aamulla toimistolla mukana Dunkin’ Donutin tai vastaavan paikan litran pahvikahvikuppi.
Mikä sitten on oma lempparini amerikkalaisessa aamiaistarjonnassa? Nopealle linjalle lähtiessä ei ole bagelin voittanutta. Yksinkertaisessa kulmakuppilassa käydessä sisustaksi riittää pelkkä cream cheese, mutta bageleihin erikoistuneissa paikoissa (esim Einstein Bros Bagels) tilaan bagelini ehdottomasti kylmäsavulohella.
Pidemmän kaavan mukaan istuessa arvon yleensä kahden klassikon välillä: eggs benedict vaiko huevos rancheros? Ensimmäinen on varmaan kaikille tuttu uppomuna- ja pekonileipä hollandaise-kastikkeella, joka kehitettiin New Yorkin Waldorf-Astoria Hotellissa. Jälkimmäinen aamiainen taas on meksikolaista alkuperää: paistettuja kananmunia tortillalätyillä avokadon ja muussattujen papujen kanssa. Täällä Coloradossa huevos upotetaan vihreään tomatillochilikastikkeeseen ja päälle sulatetaan kunnon määrä juustoa.
Kaikki kirjoituksen kuvat on julkaistu aiemmin Instagramissa, ja tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA, Travellover ja Muru Mou. Minua voi seurata Instagramissa käyttäjätunnuksella @globecalledhome.
Ei olisi kannattanut lukea tätä ennen kun olen syönyt aamupalaa: nyt on aivan järjetön nälkä! :D Näistä mulle kelpaisi vallan mainiosti aamiaiseksi bagel ja cream cheese, sekä kahvia (ei litraa sentään, herranenaika!). Miamissa onneksemme päädyttiin sattumalta Einstein Bros Bagelsiin, ja siitä tuli heti meidän suosikki aamiais/lounaspaikka. Nam!
Terhi / Muru Mou on viimeisimpänä kirjoittanut: Italialainen ruoka on kuin mummon pehmeä halaus
Nälkä tuli mullekin. Mulla on samat suosikit, Huevos Rancheros ja Eggs Benedict. Jälkimmäinen kummalla tahansa, perinteisesti kinkulla tai kylmäsavulohella. Ja vaikka kotona en aamiaiseksi makeaa syö, tulee Yhdysvalloissa joskus napattua pika-aamiaisena kahvin kanssa esimerkiksi banana-nut muffin. Saatan joskus syödä aamiaista myös pikkutunneilla ennen hotskulle hiippailua, jos se vain on mahdollista. Scrambled eggs uppoaa paremmin, kuin hamppari tms.
Einstein Bros Bagels on yksi mun lemppariaamiaispaikoista ihan jo sen takia, että se on alunperin coloradolainen ketju. ;)
Se on jotenkin ihan uskomatonta, kuinka joku makea pulla on monen amerikkalaisen mielestä ihan normaali aamiainen. Mä en ole päässyt siihen sisään, vaikka välillä saatan noista motelliaamiaisista jotain makeaa napata mukaaan.
Nälkä täälläkin!!! Hauska, että itsekin kirjoittelin aamupalapostauksen. Ehkä se johtuu tästä suomalaisuudesta, mutta mulle se on tärkein osa päivästä. Nykyään en harmittele aamiaisen puuttumista hotellista, koska niiden taso tuntuu vaihtelevan ihan pirusti. Mielummin sitten hyvään kahvilaan aamiaiselle rauhassa :)
Juu sama, paitsi silloin, kun sitä ei ehdi kunnolla syödä. Aamiainen on tärkeä, mutta jos pitää lähteä katsomaan auringonnousua, niin aika ripeästikin sen ehtii vetäistä. :)
Syökö jenkeissä kukaan puuroa aamulla? Saako sitä mistään? Suomen hotelliaamiaisillahan se on ihan normijuttu. Ja ainakin kerran Huippumalli haussa -ohjelmassa yksi mallikokelas söi jossain ruokapaikassa puuroa, kun se ei halunnut syödä pitsaa. Joten jostain sitä ehkä Amerikassakin saa. Helsingissä saa muuten Mäkkäristäkin puuroa eurolla, mutta epäilen sen olevan kansallinen erikoisuus.
Toinen, mikä mun silmään pisti, oli tuoreiden kasvisten puute. Jokainen on tapojensa orja, ja meikäläiselle todella tärkeää leivän päällä (tai välissä) on rouskuvat asiat kuten salaatti, kurkku tai paprika. Mä siis kärsisin varmaan siellä aamiaisilla. Niin tein kyllä Lontoossakin. Muualla Euroopassa on buffa-aamiaisilla tainnut olla rehuja. Mikäs on maailmanmatkaajan kommentti globaaliin kurkkuviipaletilanteeseen?
Minttu on viimeisimpänä kirjoittanut: Elokuun uusi laji: polkupyöräsuunnistus
Tuli tästä mieleen, et kasvissyöjälle lontoolaisen hotellin aamiainen oli aika.. haasteellinen :D tarjolla oli purkkipapuja (joita en voi syödä enää, koska yhdistän ne kerran saamaani ruokamyrkytykseen) ja säilyketomaatteja. Siis kokonaisia. Siinä oli aamiaisen ”kasvikset”. :D
Anne on viimeisimpänä kirjoittanut: Muutto Puolaan – kuinka tässä nyt näin kävi?
Meitsi heittää tähän väliin omaa, suht rajallista jenkkiobservaatiota: Steel cut oats-hipsteripuuroa sai kyllä Brooklynistä. Jos on terveysfasisteja, on myös puuroa. Tai jos on meksikaaniinfluenssia tai etelävaltioita nii jotai maissimössöö myös on.
Minttu: Puuro on ihan normaali juttu USAssa. Quaker Oats on miljoonabrändi, motelliaamiaisilta saa pussipuuroja ja paremmilta aamiaisilta löytyy aina puurokattila porisemasta. Puuron kanssa syödään rusinoita, kuivattuja karpaloita ja ruokosokeria. Voisilmää joutuu välillä metsästämään. :)
Sen sijaan suomalaiset aamiaisleivät kasviksilla eivät ole aamiaisjuttu täällä ollenkaan vaan lounas. Todella usein lounas on joku leipä, useimmiten sämpylä mutta voi hyvin olla myös ”open faced sandwich” eli suomalainen aamupalatyylinen leipä. Voileipäkinkut tunnetaan täällä nimellä ”lunch meats”.
Anna on oikeassa tuosta maissimössöstä, eikä kyseessä ole meksikolaisvaikute vaan ihan rehellisesti etelävaltioiden perinneruoka grits. :) Periaatteessa aika lähellä polentaa, koostumukseltaan vähän kuin mannapuuroa, ja ihan mun suosikkia!
Parhaimmillaan hotelliaamiaiset on kuin taivaita, silloin kun ne ovat monipuolisia ja niistä löytyy paljon esimerkiksi hedelmiä ja muuta värikästä ja terveellistä. Niin suuri hotelliaamiaisten fani en kumminkaan ole, että siitä erikseen maksaisin. Paitsi no, ehkä jos se olisi hullun hyvä buffet jonka saisi max. 5 eurolla. Mitä nyt ei varmasti koskaan tule tapahtumaan :D Kaikkein kamalimpia hotelliaamiaisia ovat sellaiset, missä joka ikinen ruokatuote on beige. Eli siis kaikki on samanlaista höttöä ilman ravintoarvoja. Tuota Panera Breadia (meinaan aina kirjoittaa Pantera Breadia, koska siitä on tullut heitettyä niin monta huonoa vitsiä…) on tullut pari kertaa Jenkeissä kokeiltua ja varsin ok aamiaispaikka se on. Viimeksi tilasin sieltä koiranpennun kokoisen pulla-asian :D
Noora | Kerran poistuin kotoa on viimeisimpänä kirjoittanut: IGTT: Herkkua on siinä monenlaista!
Hah, koiranpennun kokoinen pulla-asia, kuvaa niin hyvin aika montaa amerikkalaista aamiaisjuttua! Beiget aamiaiset ärsyttävät minuakin, koska ne ovat vähän liian usein todellisuutta amerikkalaisissa motelleissa.
Jenkkihotellien / motellien aamupalat on kyllä tosi surkuhupaisia. San Franciscon hotelli sai mut silti kaikkein järkyttyneimmäksi ikinä. :D Siellä oli nimittäin tosi hyvät valikoimat tarjolla, mutta melkoinen ällistys oli, kun munakkaat ja jauhelihapihvit oli jäässä! Vieressä oli sitten rivi mikroja. Siinä joutui kyllä hieraisemaan silmiään pariin otteeseen. Onneksi tuolta löytyi kuitenkin leipää, pannukakkua ja jopa tuoreita hedelmiä. Tomi testasi jäisen munakkaan ja oli se kuulema mikrossa käytön jälkeen ihan ok. Me otetaan tosi usein Jenkeissä aamupalaleivät Subwaysta. Ne on niin naurettavan halpoja siellä ja käteviä ottaa mukaan. Denny’sissä ja vastaavissa syömiseen tuhraantuu kauheasti arvokasta aikaa. :D
Elina | Vaihda vapaalle on viimeisimpänä kirjoittanut: Punta Arenas, Chile – koirien kaupunki
Tuo ajankäyttö on ihan totta, että aikaahan siihen menee, jos istuu kunnolliseen aamiaisravintolaan. Me käytiin juuri Dennissä toissa-aamuna ekaa kertaa täällä (!), ja meni melkein tunti. Oltiin toki varauduttu siihen ja ihan mielellään tuo aika muuten vietettiin, mutta aamiaisen taso ei tehnyt vaikutusta.
Ah, amerikkalaiset aamiaiset! Ensin ottaisin bagelin (kanelirusina!) ja cream cheesea, sitten perään joko pannarit tai french toastin. Omnomnom. Ja ehkä vähän scrambled eggsejä. Ja viereen tietysti iiiiso tuorepuristettu oj. Siinä olisi aamiaistaivas!
Jollain kierolla tavalla tykkään myös niistä pikkuhotellien ja -motellien aula-aamiaisista, varsinkin, jos niissä saa paistaa oman vohvelin tai pannarin. Toki tiedän, että ne eivät ole kovin ravitsevia, eikä niitä varmasti jaksaisi, jos pitäisi esim työmatkoilla säännöllisesti niillä aamunsa aloittaa. Mutta menevät tällaisella hupimatkailijalla eksoottinen-kategoriaan :D
Kalliiden hotellien kalliit aamiaisbuffat ovat kyllä myös ihania ja niissä pitää kerätä aivan jäätävä kasa tuoreita hedelmiä ja tilata omelettipojalta munakas juuri omaan makuun. Näissä tulee yövyttyä valitettavan harvoin :D
No johan tuli nälkä, mistäs tähän hätään saisi amerikkalaisen aamiaisen?!
Hah, noita omelettipoikia en ihan hirveän usein minäkään näe, mutta sattumalta juuri nyt olen yötä hotellissa, jossa sellainen on. :D Huomasin tyypin tänä aamuna vasta siinä vaiheessa, kun olin jo syönyt aamiaiseni, mutta huomenna pitää tilata omeletti!
Mä en ole enää vuosiin kaivannut hotelleihin aamupalaa. Onhan se ihan kiva, mutta kyllä mulle etusijalla on hinta, sijainti ja viihtyvyys. Toisaalta näin Keski-Euroopassa asuvana siihen on kai tottunutkin, että hotelleihin ei automaattisesti kuulu aamupalaa tai että sen voi lisämaksusta halutessaan ottaa. Suomessa mua vähän ärsyttää se, että hotellit maksavat hunajaa ja kallista hintaa perustellaan sillä valtavalla ja hyvällä aamiaisella. Niin ja tosiaan, ranskalaisethan ei ylipäätään syö aamupalaa. Ja jos syövät, niin se on korkeintaan joku croisantti. Kahvia vaan juovat.
Jonna / Lempipaikkojani on viimeisimpänä kirjoittanut: Olutta maistelemassa Bremenissä
Musta tuntui Luxemburgissa asuessa, että ranskalaiset söi varmaan kaksi aamiaista – yhden kotona ja toisen sitten töihin tullessa. Kaikki työpaikan ranskalaiset lähti joskus yhdeksän maissa ”aamiaiselle”, joka oli juurikin joku suklaatäytteinen kroisantti. Ehkä mun työkavereiksi sattui jotain omituisia ranskalaisia, mutta välillä ihmettelin, mikä tarve heillä on jatkuvasti syödä. :D
Myönnän että aamiainen on tärkeä kun varaan hotellia. Pidän siitä ettei heti aamulla tarvitse etsiä ruokapaikkaa vaan voin valua rauhassa hotellin aamiaiselle ja tankata siellä vatsani täyteen. Tämä on pätenyt kaikkialla muualla paitsi jenkeissä, jossa en ole edes osannut kaivata hotelliaamiaista. Pitäisi melkein muuallakin kokeilla välillä syödä aamiaista muualla kuin hotellilla. Näin löytäisi varmasti parempia paikkoja, hotelliaamiaiset kun ovat usein keskenään ihan samanlaisia. Ainiin, Nizzassa teimme niin, että haimme tyttöporukallemme aamupalasapuskat lähikaupasta. Sieltä sai muun muassa tuoretta croissantia, mehua, patonkia juustoineen ja hups, yksi pullo skumppaakin tarttui mukaan aamiaisjuomaksi. :D
Kuulostaa ihan parhaalta aamiaiselta! Ylipäätään reissussa tulee käytettyä lähikauppojen tarjontaa aivan liian harvoin. Usein kun retki lähikauppaan saattaa olla mitä mainioin tapa tutustua paikalliskulttuuriin.
Hauskaa, että aamiaispostauksia muillakin!
Olen Yhdysvalloissa matkustanut aika vähän, mutta New Yorkissa useamman kerran. Perinteisissä deleissä aamiaiset ovat usein makuuni tosi raskaita. Kun reissukaveri tyytyväisenä syö munia ja pekonia, minulle ne maistuvat vain harvoin. Viime kerralla panostimme aamiaisiin, ja niistä muodostui yllättävän kova menoerä, helposti 50 dollaria, pahimmillaan yli 70. Viimeisen kohdalla alkoi jo kaduttaa, miksei maksettu hotellin överikallista aamiaista. Olisi kuitenkin ollut halvempi ja samaan rahaan oletettavasti saanut enemmän ruokaa. :)
Annika | Travellover on viimeisimpänä kirjoittanut: L’Hermitage ja Lille – viiden tähden vuorokausi Ranskassa
Diner-aamiaiset ovat kyllä usein todella raskaita, mutta deleistä sen sijaan saa ihan hyvin kevyitä mukaanotettavia aamiaisia. Dinerit ovat siis niitä ruokapaikkoja, joissa leffoissa istutaan bootheissa juomassa kahvia, kun taas delit ovat lähtökohtaisesti takeaway-paikkoja, usein keskittyen kevyisiin aamiaisiin ja lounaisiin. Ovat usein myös aika halpoja, joten varsinkin NYCissä hyvä vaihtoehto, jos haluaa hyvää, halpaa ja nopeaa.
Meidän reissuilla aamupala on melkein pakollinen hotellissa. Jos kivaa aamupalapaikkaa ei löytyisi noin vartissa, olisi tiedossa sellaiset itkupotkuraivarit, että parempi raahautua hotellin alakertaan ja syödä siellä. Sen jälkeen jaksaa lähteä seikkailemaan ja etsimään kuumeisesti lounaspaikkaa. :P
Huli/Meanwhile in Longfield.. on viimeisimpänä kirjoittanut: Juustofondue, Whymper Stube, Zermatt Sveitsi
Itse pystyn venaamaan tunnin tai parikin, mutta on ihan kamalaa, kun joskus aamupalapaikkaa ei vaan meinaa mitenkään löytyä. Suurkaupungeissa harvemmin on ongelma, mutta pienemmissä paikoissa reissatessa saattaa hyvinin tulla ongelmaksi. Siksi pakkaan roadtripeille aina varuiksi myslipatukoita, joilla aamiaisen voi hätätilanteessa (tai kiireessä) korvata.
Minä jätän yleensä aamupalat väliin Italiassa, tiedä sitten onko se kuinka järkevää kun kumminkin ne sisältyy hintaan.. mutta en tosiaan pysty syömään kaikkea makeaa heti aamusta jota Italiassa tarjotaan: makeita sarvia marmelaadilla/suklaalla, makeita jugurtteja jotka ui sokerissa, makeaa tiivistemehua, makeaa mutta kuivaa kakkua ja vielä lisää makeaa. Ja mihänän olen siis muuten oikea sokerihiiri, eli vaikkappa mansikkakakku, normaali ei sokerissa uiva jugurtti ja suklaa kelpaa oikein hyvin lähes koska vaan. Kumminkin niissä Italian aamupaloissa tulee kerralla niin paljon sokeria, ettei vaan jotenkin pysty syömään kaikkea sokerista kerralla. Toisaalta taas jotkut kyllä suorastaan rakastavat nitä aamupaloja, meitä on moneen junaan. Mieluiten otan miedon aamupalan johon kuuluisi vaikkapa: sämpylä/täyteleipiä, oikeaa appelsiinimehua, hedelmiä, salaattia.
Susanna on viimeisimpänä kirjoittanut: Sardinia Porto Torres turkoosi meri, maisemia ja paljon aurinkoa
Juu mä en tajua pullaa aamupalaksi ollenkaan, mutta ”aamiaismuffinssi” on kanssa konsepti täällä. Todella omituinen konsepti, jos multa kysytään.