Kun minulta kysyttiin työhaastattelussa, haittaako, jos työn puolesta joutuu matkustamaan, totesin innokkaasti, että ei haittaa! Mielessä oli jo New Yorkin pilvenpiirtäjät, Los Angelesin palmut ja ne vajaa kymmenen osavaltiota, jotka minulta vielä puuttuvat – vaikka tottahan toki tiesin, että todennäköisesti minut lähetettäisiin johonkin keskisuureen puolituttuun amerikkalaiseen kaupunkiin, joka ei paljoa kiinnostaisi.
Tieto ei ole onneksi luulon väärti, Työn kautta olen päässyt jo niin New Yorkiin kuin uuteen osavaltioon (hello Idaho!), ja Los Angeles on jo suunnitemissa. Innostunutta asennetta toki auttaa, etten heti keksi amerikkalaista kaupunkia, joka ei kiinnostaisi jollain tavalla. Ilman työmatkaa tuskin olisin päätynyt keskelle Catskillsien vuoristoa, ja voi pojat olin tyytyväinen, että sinne päädyin.
Mutta se siitä fiilistelystä. Tämän postauksen tarkoitus on jakaa tietoa siitä, miten amerikkalaiset työmatkat eroavat suomalaisista – ainakin minun rajoittuneella kokemuksellani.
Päiväraha – mikä päiväraha?
Suomessa oletus taitaa olla, että työmatkoista saa päivärahaa, jonka suuruuden verottaja määrää. Täällä päivärahan (per diem) konsepti on kyllä tuttu, mutta usein silti kulut korvataan varsinaisen kulutuksen eli kuittien mukaan. Minulla tuo per diem on ohjeellinen kattosumma, jonka voin käyttää ruokaan päivässä, ja kaikki muut matkakulut korvataan kuittien perusteella: metroliput, tietullit, ja se hammastahna, jonka unohdin ottaa mukaan.
Kuittisirkus ärsytti aluksi valtavasti, mutta pian pääsin kiinni rutiiniin: heti maksamisen jälkeen napsaan kännykällä kuvan kuitista ja lataan sen kännykkäappiin, joka kerää koko matkalaskun yhteen PDF:ään. Kotiin tultua lähetän PDF:n eteenpäin kirjanpitoon ja saan rahat tilille.
Kun suomalaiset lähtevät työmatkalle, moni kitsastelee kulujen kanssa, jotta päivärahoista jäisi mahdollisimman paljon säästöön. Amerikkalaiset työmatkalaiset sen sijaan käyvät syömässä juuri sitä mitä huvittaa ja nauttivat lasin viiniä illallisen kanssa, jos siltä tuntuu, koska laskun maksaa työpaikka. Tällainen meno tuntuisi hassulta, elleivät tavalliset amerikkalaiset muutenkin söisi ulkona monta kertaa viikossa.
Mitä lentopisteitä sä keräät?
Työt aloittaessa hyvää tarkoittava työkaveri piti minulle pitkän puheen siitä, miten lentoyhtiöiden kanta-asiakastasot toimivat. Kun pian kävi ilmi, että minulla oli korkeampi taso kuin hänellä (kiitos pitkien Eurooppa-lentojen), keskustelu siirtyi neuvomisesta kokemusten vertailuun. Täällä kun ei ole mitään sääntöjä siitä, ettei työmatkojen lentopisteitä saisi kerätä yksityishenkilönä, vaan siihen suorastaan kannustetaan.
Kun tiedossa oli, että lentomaileja tulee kertymään, otin eräältä amerikkalaisyhtiöltä status challengen, jossa lyhyehkön ajan sisään tietyn määrän lentämällä pääsee suoraan hyvälle kanta-asiakastasolle. Näin amerikkalaisyhtiöt yrittävät kilvan houkutella niitä parhaimpia asiakkaita, paljon työkseen matkustavia, jotka arvostavat matkakokemusta sujuvoittavia turvatarkastusten ja checkinin ohituskaistoja ja maksavat helpommin vähän korkeampiakin hintoja lipuista. Useinhan korkeamman hinnan maksamiselle ei ole vaihtoehtoja, kun työmatkasta tulee tieto viikon tai kahden varoitusajalla.
Kanta-asiakastasolla ei Yhdysvalloissa lähtökohtaisesti pääse lentokenttäloungeen, joten työnantaja maksaa minulle yhden lentoyhtiön loungen vuosijäsenyyden. Tällä kannustetaan siihen, että lentokentältäkin käsin voi tehdä töitä.
Mitä hotellipisteitä sä keräät?
Moni työkaverini ilmeisesti rakastaa Mariotteja, koska sain aluksi useammankin suosituksen alkaa keräämään ketjun pisteitä. Turha siis kuvitella, että pistejärjestelmät rajoittuisivat pelkkiin lentopisteisiin! Päädyin itse varaamaan omat matkani Hotels.comin kautta, jotta en ole rajoitettu yhden ketjun hotelleihin etuja käyttäessäni, mutta ymmärrän, miksi työkaverini ovat niin jonkun tietyn hotelliketjun perään. Kun olimme kaikki Marriottissa konferenssissa, Marriott-pisteitä ja -tasoja keränneet työkaverini saivat kaikki huoneluokan korotukset sviitteihin, kun minä sain huoneen pohjakerroksesta.
Hotellipisteiden lisäksi kerätään tietenkin autonvuokrauspisteitä, ja matkat maksetaan luottokortteilla, joista saa lisää pisteitä. Kaikkein huvittavin pisteidenkeruujärjestelmä, johon olen törmännyt, on kuitenkin Denverin lentokenttäparkin pisteet. Hetken kaiken maailman pisteille naureskeltuani liityin itsekin parkkipaikan jäseneksi.
Matkustaminen – työaikaa vai vapaa-aikaa?
Kuukausipalkkaisten työntekijöiden tunteja ei Yhdysvalloissa lasketa, joten kysymys siitä, onko matkustaminen työaikaa vai vapaa-aikaa, on oikeastaan vähän hassu. Ei, en saa viikonloppuna matkustamisesta ylityökorvauksia tai edes tunteja työaikapankkiin, mutta eipä koko pankkia edes ole olemassa.
Matkustussäännöt sanovat, että keskellä yötä ei ole pakko matkustaa, vaan voi jäädä kohteeseen hotelliin ja tulla kotiin vasta seuraavana päivänä. Moni perheellinen työkaveri lentää silti mieluummin kotiin perjantaina kuin jää maailmalle yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. Päätös on jokaisen oma.
Parin päivän päästä lähden taas työmatkalle kohti New Yorkia, tällä kertaa ihan Manhattanin ytimeen. Jos kiinnostaa seurata, missä suhaan, niin parhaiten perillä pysyy Instagramin tai Snapchatin kautta. Kummassakin käyttäjätunnukseni on @globecalledhome.
Kaikki kirjoituksen kuvat on julkaistu aiemmin Instagramissa, ja tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA, Travellover ja Muru Mou.
Näitä on kiva lukea! Suomesta ei tarvitse lähteä Tanskaa kauemmaksi, kun päivärahojen maksaminen loppuu. On toki yrityksestä kiinni onko työaikapankkeja, itse en edes kotimaassa ole siihen törmännyt. Tosi samankaltaiselta kuulostaa Belgian ja Tanskan käytännöt USA:n verrattuna! 👍
En näköjään osaa kirjoittaa Suomea; siis Jenkkien käytäntö kuulostaa tosi samankaltaiselta Belgiaan ja Tanskaan verrattuna :) ilman ihan yhtä montaa pisteiden kerryttämistapaa.
Laura / Laura’s Itinerary on viimeisimpänä kirjoittanut: Näin hankit turistiviisumin Australiaan
Eikö siis sulle maksettu Belgiassa päivärahoja? Mä sain päivärahat Luxemburgissa, ja samoin sai belgialaiset työkaverit, joten olisiko tämä siellä sitten työpaikkariippuvaista? Luxemburgissa päivärahan sai vieläpä korotettuna, jos joutui lähtemään kotoaan matkalle ennen klo 6 tai saapumaan vasta klo 21 jälkeen, mikä oli mulle ihan uusi käytäntö. Ei sen jälkeen paljoa haitannut, että Brysselin juna lähti klo 05.59. :D
Nope, ei päivärahoja Belgiassa! Luulin että se maa olisi työpolitiikaltaan tosi säännelty, mutta ehkä siis työpaikkakohtaista? Pitäsköhän mun muuttaa Luxembourgiin 😀
Laura / Laura’s Itinerary on viimeisimpänä kirjoittanut: Näin hankit turistiviisumin Australiaan
Kyllä ainakin Saksassa saavat päivärahat ja vieläpä niin, että on könttäsumma jolla maksetaan myös hotelli. Sen vuoksi moni saksalainen on todella halvassa hotellissa.
Siis mikä tuo PDF äppi on ? Kysyy nimimerkki aina joku kuitti hukassa ! 🙂
Nuo expense säännöt on aika työpaikkakohtaiset ja teillä on hyvät edut – mielelläni ottaisin tuon yhden klubijäsenyyden – ja olenkin sitä itse maksanut, kun siitä (työ) rauhasta mielellään maksaa. Meillä on myös AAA sääntö, että kuiteissa ei saa olla ’appetizer, alcohol tai apple pie’ jos ei ole asiakasta mukana. Sinänsä tyhmä sääntö, koska itse joskus tykkään syödä vaikka kaksi alkupalaa illallisena.
Hyvää iltaa Chattanooga TN:stä !
Expensify, suosittelen! Meillä se on otettu firmassa ihan virallisestikin käyttöön, mutta käsittääkseni sitä voi käyttää ilmaisversiona.
Oho mikä AAA-sääntö! Mä olen kuullut säännöistä jotka kieltäisi tuon keskimmäisen A:n, mutta vielä en ole törmännyt siihen, että kiellettäisiin jälkkäri. Tosin jos ottaisin nuo kaikki kolme A:ta illallisella niin saattaisi siinä mennä jo koko päiväbudjetti, eikä muutenkaan viitsi ihan hirveästi mässätä, kun useampi ihminen tihrustaa läpi mun kuitit. :D
Nauti illasta! Chattanooga on musta ihana!
Hauska ja kiinnostava postaus, kiitos. Matkustan itse yrittäjänä paljon, ja usein yhdistän työmatkoihini ennen tai jälkeen ”työosuuden” jotain vapaata/omaa – on se sitten päivä lähikaupungissa tai jotain muuta. Matkustan yhä mielelläni niin työssäni kuin vapaallakin, mutta raskainta on pakkaaminen ja purkaminen :D Työmatkat ovat vieneet minua paikkoihin, jonne en välttämättä olisi muuten päätynyt. Sekin on hienoa. Osaan kohteista olen palannut sitten erikseen tutustumaan paremmin vapaalla :)
:D Isäni tekee myös niin, että työpaikka maksaa lennot ja isä vinguttaa henk.koht Finnair club korttia + kaikki luotot menee finskin kautta. Taikkuihin lentäessä (mentiin eri aikoihin) isäni ja silloinen äitipuoleni matkusti mukavasti bisnessluokassa, kun muut perheenjäsenet turistiluokassa. Itteäni oikeastaan ärsyttää, kun finnairinkin pisteet ovat vaan 3 vuotta voimassa ja vaikka olenkin lentänyt singaporeen ja takaisin 2-3 kertaa, ei niillä pisteillä kuitenkaan saa paljon mitään. Euroopan lennon puoleen hintaan, mutta silti jostain löytyy vielä halvemmalla esim Norwegianilla tai Lufthansalla. Onnekkis pisteitä voi käyttää muuallakin, esim leffalippuja on nyt tarkotus ostaa, jos pisteet ei ole vielä mennyt umpeen.
Sara┃Sara’s Fab Life on viimeisimpänä kirjoittanut: Syyskuun -16 kuulumiset!
Mielenkiintoista kuulla, miten Jenkeissä työmatkat sujuvat. Meille maksetaan päivärahat, mutta ruoat ja varsinkin juomat menee sitten omasta pussista. Nykyisin matkalaskun ei liitetä enää paperisia kuitteja, vaan kännykällä kuva ja se liitetään sähköiseen matkalaskuun. Lento- ja hotellipisteitä saa meidän firmassa kerätä. Mulla ei loppujen lopuksi niin paljoa työmatkustusta, että niistä kovin suuria etuja itselleen saisi. Kotimaan matkoja on enemmän, mutta ihan kiva että niistäkin saa päivärahat.
Omakohtaista kokemusta itselläni ei ole, mutta mieheni puolesta voin vastata sakksan systeemeistä. Mieheni reissaa työn puolesta täältä Saksasta aika usein eikä täällä Saksassakaan juuri päivärahoja maksella. Tai maksetaan, mutta summat ovat todella pienet, niillä ei välttis edes kata ruokailuita kohteessa. Niin, ja niitä ruokailuita ei siis myöskään korvata ellei ole joku virallinen työlounas/päivällinen. Mutta näitä ei läheskään aina ole. Työmatka-aikaa ei myöskään silleen lasketa työtunneiksi eli toisin sanoen kaikki pyrkivät matkustamaan työaikana, koska just vaikka vkonloppuna tai illalla tapahtuvaa matkustusta ei lasketa työajaksi. Mieheni joutuu myös usein maksamaan hotellit omalla luottokortillaan ja tekee niistä jälkikäteen laskun työnantajalle.
Jonna / Lempipaikkojani on viimeisimpänä kirjoittanut: Paikallisia makuja Moselilla
Se hotellien ja lentojen maksaminen itse on parempi juttu koska siten saa luottokorttipisteet tai euroista tulevat lentomailit itselleen.
Saksan päivärahoista eri mieltä, mitä minä tiedän niin saksalaisissa firmoissa saavat päivä- plus hotellirahan. Systeemi on samankaltainen muuten kuin Suomessa.
Joo, kirjoitin hieman huonosti. Siis päivärahaa maksetaan, mutta summa on paljon pienempi mitä Suomessa. Ja jos saa yhdenkin ilmaisen aterian päivän aikana, niin melkein koko päiväraha leikkautuu pois. Eli takkiin tulee usein työmatkoista.
Jonna / Lempipaikkojani on viimeisimpänä kirjoittanut: Paikallisia makuja Moselilla
Samahan se on Suomessakin. Kaksi ilmaista ateriaa puolittaa päivärahan. Tosin yksityisissä firmoissa tuota ei juuri harrasteta, mutta julkisella puolella kylläkin. Minä olen saksalaisten kanssa jutellut Kanadassa ja Kiinassa, molemmilla kerroilla eri firman ihmiset saivat noin 160€ päivärahaa jolla maksettiin myös hotelli.
Näitä oli hauska lukea! Ja Suomessa julkisella puolella työskentelevänä täytyy kyllä sanoa, että se työmatkojen kuittirumba on joskus ihan järkyttävä. Ja kun ei riitä, että on kuitit joista on kuva/kopio ja alkuperäiset lähetettynä talousosastolle, vaan jokainen yksittäinen kuitti pitää vielä erikseen kirjata järjestelmässä matkalaskuun ja vieläpä välillä selvittää, miksi jotain kulkuneuvoa on käytetty ;) Ja joskus olen joutunut selvittämään kirjallisesti, miksi rahaa meni reissussa 10% vähemmän kuin olin etukäteen arvioinut… HUH
Heidi / Auringon alla on viimeisimpänä kirjoittanut: Budjettimatkailua ja miten kartuttaa matkakassaa
Mun on hankala verrata Suomen käytäntöön, kun en siellä koskaan ollut vastaavissa töissä. Kanadassa omalla työpaikalla on samansuuntainen käytäntö kuin sulla, eli kuitteja kehiin ruoan, majoituksen tai autonvuokrauksen jne suhteen. Mä olen joskus saanut ekstra vapaapäiviä, jos työreissu on mennyt viikonlopun yli. Lentoihin mulla on vähiten sanottavaa, ne on yleensä ne mitkä edullisimmin ja nopeimmin saa, riippuen siitä kenen kanssa meillä on sopimuksia ja niin edelleen. On myös täysin hyväksyttävää pysyä kohteessa pidempään omakustanteisesti majoituksen ja ruoan osalta, kunhan sen suunnittelee ennen kuin lennot on varattu!
Aikoinaan olin amerikkalaisessa yrityksessä töissä Suomessa aikana jolloin heillä oli vielä Suomessakin käytössä tuo sama käytäntö, että kohtuulliset kulut korvataan, muttei mitään päivärahoja ole.
Esimiehenä jouduin tätä moneen kertaan ihmisille perustelemaan ja juuri kun aloin oppia perustelut melko sujuvasti tyyliin, että firma haluaa, että ihmiset maailmalla menevät syömään, tapaavat kolleegoitaan eivätkö hautaudu hotellihuoneeseen kun kotiväki laskee päivärahojen varaan, niin sitten syystä tai toisesta vaihtoivat suomalaiseen systeemiin. Joskus kyllä piti miettiä tuota kohtuulliset kulut, viineistä tuli joskus Pariisissa valittua aika arvokkaitakin vuosikertoja ja joku taisi käydä keskusteluja hotellihuoneen viihdekanavista vaiko ihan hotellihuoneeseen tilatusta viihteestä :-)
Pirkko / Meriharakka on viimeisimpänä kirjoittanut: 16 majakan matka
Amerikkalaiset yritykset tosiaan takavuosina, ehkä 80-luvulla, vielä saattoivat harrastaa tuollaista käytäntöä ja tiedän, että vielä aivan joku aika sittenkin Suomeen rantautunut uusi amerikkalaisyritys tätä on yrittänyt plus minkä lisäksi ovat tarjonneet ilmaista aamupalaa mitä käytäntöä Suomen verottaja ei hyväksy.
Olen samaa mieltä tuosta, että suomalaiset jäävät sinne hotellihuoneeseensa aivan liian usein ja ostavat sinne pientä purtavaa sen sijaan, että menisivät ulos kollegoidensa kanssa.
Toisaalta pitkissä työmatkoissa säästetyistä päivärahoista kertyy pitkä penni erityisesti maissa missä kustannustaso on edullinen mutta päiväraha isohko kuten vaikka Kiina tai Brasilia.
Alkoholia en ole koskaan onnistunut ujuttamaan matkalaskuuni enkä myöskään viihdekanavia. Pesulalaskutkin verottaja hyväksyy vain jos on pesetetty työvaatteita.
Toivottavasti mielenkiintoiset kohteet jatkuu ja pääset uusiin osavaltioihin ja mielenkiintoisiin paikkoihin! :D Ja että työmatkat pysyy mielekkäinä, usein ne ketkä ei pääse matkustelemaan työn puolesta fiilistelee työmatkoja ja niitä usein tekevät on vähän leipääntyneitä siihen. Itellä on tähän mennessä työmatkat rajoittunut suomen sisälle ja aika harvoin niitä joudun tekemään niin fiilistelen aina sitä, että pääsen hotelliaamupalalle. :D
Olin Tanskassa jenkkifirmassa töissä ja matkustin töiden puolesta jonkun verran, joten tätä oli mielenkiintoista lukea. Hyvin samanlaiset toimintatavat oli meilläkin, mutta en sitten tiedä onko normaali toimintatapa Tanskassa vai onko sovellettu USA:n tapoja. Kaikkia pisteitä tuli kerättyä, päivärahoja ei maksettu (ilmeisesti Tanskassa ei muutenkaan ole tapana), ja ruokakulut maksettiin kuitteja vastaan. En muista, että kustannuksissa olisi ollut mitään virallista kattoa, ja illallisviinit maksettiin mukisematta myös.
Amerikkalaisen työkulttuurin avaaminen oli kiinnostavaa. Ihan parasta, jos koet saavasi työmatkoista myös itsellesi muuten kuin ammatillisesti. Kuuntelin juuri eilen koirapuistossa yhden naapuruston isännän työmatkoista ensin 2,5 viikkoa Etelä-Amerikassa, päivä kotona ja sama aika Kaukoidässä. Vaikka molemmat kuulostavat näin sivullisesta unelmalta, matkalla olleelle on oikeastaan sama, missä päin maailmaa ne toimistot ovat, kun ei ole aikaa eikä mahdollisuutta paikkoja katsella.
P.s. Ihan huippu tuo kuva Grand Canyonin ylilennosta!
Annika | Travellover on viimeisimpänä kirjoittanut: Kairouan on pyhä ja paha (ja kuinka huijarille käy huonosti)
Olipas mielenkiintoinen postaus ja hauska lukea vähän faktoja miten hommat siellä toimii! Tosi kiva myös kuulla, että työmatkat ovat olleet mielekkäitä :)
Rimma | RIMMA + LAURA on viimeisimpänä kirjoittanut: Syksyinen viikonloppu Repoveden kansallispuistossa