Käyn uimassa kerran tai kaksi viikossa läheisessä uimahallissa. Uima-allas on 50 metriä pitkä, täällä poikkeuksellisesti sinne on vedetty rataviivoja tavoitteellisempia uimareita varten, ja pukutilat ovat uudet ja siistit. Yksi asia kuitenkin, ei voi sanoa että häiritsee, mutta ihmetyttää.
Ainakin naisten puolella hyvin harva peseytyy kunnolla ennen uima-altaaseen pulahtamista. Uimapuvut pidetään melkein poikkeuksetta päällä. Noin puolet ei käy suihkussa edes uimapuku päällä.
Suomalaisten uimahallien kasvattina minusta tämä tuntuu epähygieeniselta. Painaessani kasvot veteen uidessani voin vain toivoa, että vesi on kunnolla kloorattu.
Yksi selittävä tekijä tälle varmasti on uimahallin suunnittelussa. Pukukopit ovat kaikille yhteiset ja toimivat niin, että koppiin mennään vaihtamaan uikkarit päälle, jonka jälkeen tavarat lukitaan kaappiin. Tämän jälkeen luikitaan eri sukupuolille erotettuihin suihkutiloihin, missä vaiheessa varmaan harva enää jaksaa uudestaan riisua uimapukua. Pelkkä pyyhe päälläkin voisi tietenkin liikkua, mutta kaikilla ei ole tarpeeksi isoa pyyhettä mukana, että se peittäisi strategisia paikkoja.
Selvästi tämä kuitenkin liittyy myös siihen, miten alastomuus täällä mielletään, sillä tuntuu, että vain noin kolmasosa naisista riisuutuu edes uinnin jälkeen peseytyessään. Minä kuulun riisuvaan porukkaan, sillä haluan todellakin kloorin hajun kunnolla pois itsestäni ennen töihin menoa, mutta tänäänkin suihkutiloissa taisi olla lisäkseni kymmenen naista, joista tällä kertaa yksikään ei riisunut uimapukua vaahdottaessaan sampoota päässään. Yksi oli vetänyt olkaimet sivuun ja sen jälkeen riisunut uimapuvun niin alas kuin vain voi paljastamatta rintojaan. Olihan siinä vähän omituinen olo yksin alastomana keikistellessä.
Suihkutiloissa on häveliäämmille ihmisille kaksi koppia, joissa on kolme seinää mutta ei ovea tai verhoa. Yksi uikkarit päällä peseytyvä huomasi jossain vaiheessa toisen näistä kopeista vapautuvan ja luikki sinne kiireen mittaa. Siellä kopin varjossa hän sitten otti uikkarin pois päältä. Joka ikinen suihkutiloista sisään tai ulos kulkeva näkee suoraan koppeihin, joten mitään todellista yksityisyyttä nämä kopit eivät tarjoa, mutta näköjään jonkun henkisen suojan kumminkin.
Ja tämä kaikki samassa maassa, jossa julkiset saunat uimahallien ja kylpylöiden yhteydessä ovat unisex. Saunoissa en ole nähnyt kenenkään punastelevan, enkä ole havainnut kuin häviävän vähän tuijotteluakaan. Siellä tasaisesti miehiin ja naisiin jakautuva saunakansa suhtautuu alastomuuteen pääsääntöisesti luonnollisesti, ja kaikki kökkivät samoissa pinacoladan hajuisissa löylyissä särpien kylmää vihreää teetä ja seuraten tiimalasista ajan kulkua, jotta saunassa varmasti tulee oltua se terveyden kannalta optimaalinen 12 minuuttia kerrallaan.
Selittyykö uimahallien käytös sillä, että todennäköisesti yli puolet uimahallin kävijöistä on jonkin sortin maahanmuuttajia, pääsääntöisesti eurooppalaisia mutta silti monesta eri kulttuurista? Ehkä. En tiedä.
Yhdysvalloissa sentään suhtautuminen alastomuuteen on selkeää: se tuntuu olevan käytännössä aina hävettävää ja kamalaa. Ollessamme taannoin laskemassa koskea oppaamme kertoi juttua miehestä, joka oli kesäkuumalla pudonnut veneestä ja siinä rytäkässä menettänyt uimahousunsa. Kamalinta tarinassa oli, että samassa veneessä oli mukana alaikäisiä lapsia, jotka tämän jälkeen näkivät miesraukan alastomana. Kuulema vanhemmat olivat käskeneet lapsiaan olemaan katsomatta. Minä olisin käskenyt kaikkia kynnellekykeneviä auttamaan miehen takaisin veneeseen, ettei hänelle kävisi pahemmin.