Laskeskelin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä sängyssä pyöriessäni ja jetlagia eli aikaerorasitusta manatessani, että olen viimeisen kahden vuoden aikana ylittänyt Altantin 24 kertaa. Kroppani käsittelee yleensä aikaeron aika hyvin – päätä ei jomota eikä vatsaa kivistä kuten joillain raukoilla – mutta näköjään minullakaan ei aina mene kaikki nappiin, totesin, kun viidennen kerran kyllästyin pyörimiseen ja napsautin valot päälle lukeakseni yhden luvun lisää kirjasta Puolikas keltaista aurinkoa*. Myönnän, kirja saattoi olla liian kiinnostava tähän tarkoitukseen.
Tältä näytin klo 03:52 ilman silmänräpäystäkään unta.
Kun viimein vähän neljän jälkeen aamuyöllä nukahdin, olin saanut jäsenneltyä seuraavat vinkit jetlagin hallintaan:
1. Aloita aikaeroon totuttelu jo ennen lähtöä. Länteen eli Yhdysvaltoihin päin lentäessä olen yrittänyt nukkua mahdollisimman pitkään ennen lennon lähtöä, mikä luonnistuu minulta aika helposti. Toiseen suuntaan olen joskus onnistunut aikaistamaan unirytmiäni pari päivää ennen lähtöä, mutta tällä kertaa ylevät suunnitelmat aamuviideltä kuntosalille nousemisesta eivät toteutuneet.
2. Länteen päin lentäessä valvo niin paljon kuin pystyt. Lentäessäni Euroopasta Yhdysvaltoihin olen yleensä sinnitellyt hereillä joko koko tai melkein koko matkan. Perille päästessä on aika zombi, mutta jos vielä venyttää nukkumaan menoa suunnilleen iltayhdeksään, voi sitten rojahtaa sänkyyn ja nukkua kuin tukki seuraavat 10-12 tuntia. Tämä on minulla ehkäissyt täysin länteen päin lentäessä aamuyöstä pirteänä heräämistä, ja yleensä olen jo ensimmäisen yön jälkeen aika kiinni paikallisessa rytmissä.
3. Itään päin lentäessä nuku niin paljon kuin pystyt. Kaikki keinot ovat sallittuja sodassa, rauhassa ja lentokoneessa nukkumisessa, ja tämän priorisointi on ihan ykkösjuttu. Yleensä lennot Yhdysvalloista lähtevät illalla ja saapuvat Eurooppaan aamulla, joten lento on luonnollisesti yöaikaan, mutta aikaeron takia yöunet tuppaavat jäädä lyhyeksi – ja vielä lyhyemmiksi ne jäävät, jos ei saa lennolla nukuttua. Tästä lisää kohdissa 4-7.
4. Tyyny mukaan lennolle. Joidenkin lentoyhtiöiden penkkien niskatukia voi taivutella niin, että niistä saa päälle sivutuen, mutta itselle nämä eivät oikein ole riittäviä. Siksi minulla on viime aikoina kulkenut mukana sellainen hevosenkengän muotoinen matkatyyny. Olen tykännyt siitä, koska pääni ei retkahda sitä käyttäessä sivulle, mutta sen niskatuki on minun makuuni liian iso ja työntää päätäni ikävästi eteenpäin, joten käytän sitä yleensä ”väärinpäin” niin, että niskatuki on kaulan edessä. Deltalla lentäessä olen saanut lentoyhtiön puolesta silmälaput ja korvatulpat, mutta British Airwaysilla lentäessä muistin onneksi tuoda ne omasta takaa, ja jos aikoo nukkua aamiaisen ohitse, nämä ovat aika välttämättömiä.
5. Harkitse vakavasti matkustusluokan korotusta. Bisnekseen asti ei tarvitse itseään maksaa – vaikka siellä nukkuminen onkin helpointa – sillä monet lentoyhtiöt tarjoavat nykyään kohtuulliseen hintaan ”paranneltua” turistiluokkaa, jossa yleensä penkit taipuvat normaalia enemmän taaksepäin, ja lentoyhtiön kanta-asiakasohjelman jäsentasoni ansiosta olen päässyt usein näihin ilmaiseksi. Tällä kertaa lensimme ihan tavallisessa turistiluokassa, ja Iiron ensireaktio kallistaessaan penkkiä oli, että ”tämä penkki on jotenkin rikki”. Sen eron kallistuksen määrässä siis huomaa.
6. Pari lasia viiniä lennolla rentouttaa. Normaalisti jos on univaikeuksia, alkoholia ei missään nimessä kannata nauttia ennen nukkumaanmenoa, koska vaikka alkoholi saattaa auttaa nukahtamaan, sen jälkeen uni on katkonaista ja ohutta. Lennolla kuitenkin nukun joka tapauksessa katkonaisesti ja ohuesti, ja suurin vaikeus itselläni on saada unen päästä kiinni, joten en ole luopunut punaviinistä ruokajuomana.
7. Diphenhydramine-pohjaiset unilääkkeet auttavat jet lagissa. Diphenhydramine on niitä vanhoja antihistamiineja, joiden käyttö allergioiden hoidossa oli siinä mielessä ongelmallista, että potilaat nukahtelivat niitä syötyään seisaalleen. Suomessa käsittääkseni näitä ei saa apteekista, mutta Yhdysvalloissa nämä ovat reseptivapaita lääkkeitä, ja itse ostin purkillisen Targetin halvinta mahdollista brändiä, Up&Up Sleep Aidia. Uneliaisuuden lisäksi nämä ovat auttaneet rentouttamaan lihakset, jotta en jatkuvasti pyörisi penkillä hakien parempaa nukkumisasentoa. Oikeastaan vasta sen jälkeen, kun löysin nämä, olen tuntenut oloni edes jossain määrin levänneeksi lentokoneessa nukutun yön jälkeen.
Pari disclaimeria tähän väliin: en ole lääkäri, joten tämä perustuu pelkästään omaan kokemukseeni. Alkoholin kanssa otettuna näiden väsyttävä vaikutus vahvistuu, mitä olen itse pitänyt pelkästään hyvänä asiana, mutta jos aikoo ajaa autoa heti lentokoneesta päästyään, kannattanee jättää viinit juomatta.
8. Lentokoneessa nukutun yön jälkeen lenkille. Pari kertaa Yhdysvalloista Luxemburgiin päästyäni olen vetäissyt lenkkitossut jalkaan ja lähtenyt ulos, ja tämä on oikeasti parantanut unen laatuani merkittävästi. Jos ei jaksa tai ehdi urheilla, pelkkä ulkona auringonvalossa oleilukin auttaa. Tällä kertaa Suomessa ei aurinko pilvien takaa paljon pilkahtanut, ja kuulapyssyllä omenoiden ampuminen ja osumisten tiirailu kaukoputkella (älä kysy) ei tainnut riittää liikunnaksi.
9. Vältä päiväunia. Älä mene nukkumaan ennen yhdeksää. Mitä enemmän nukut vanhan vuorokausirytmisi aikoina, sitä pidempään kestää, että saat sisäisen kellosi siirrettyä uuteen aikaan. Kyllä, tämä aiheuttaa univajetta ja punaisia silmiä, mutta itse olen pitänyt sitä parempana vaihtoehtona kuin jatkuvaa vääriin aikoihin valvomista. Itse taisin tällä kertaa mokata koisaamalla Euroopan sisäisen jatkolentoni, joka oli vasta iltapäivällä.
10. Joskus ei kannata edes yrittää. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan aikaerosta toipuminen kestää yhtä monta päivää kuin mitä aikaerossa oli tunteja, eli tämän kaavan mukaan Coloradon ja Suomen välillä siirtyessä menisi yli viikko siirtyä uuteen rytmiin. Tiedä häntä – väittäisin, että olen aika hyvin uudessa rytmissä jo kolmen neljän päivän päästä – mutta kun joskus olen joutunut piipahtamaan meren toisella puolella pelkästään pari päivää, olen suosiolla yrittänyt pitää vanhan rytmin, jotta paluu sujuisi mahdollisimman ongelmitta.
Miten sinä olet hoitanut jetlagia? Lisää vinkkejä otetaan vastaan kommenttiboksiin!