Tänään Luxemburgin kansallislaulun ensiesityksestä tuli kuluneeksi 150 vuotta, ja tämän kunniaksi Ettelbrückissä koululaiskuoro esitti sen samalla torilla kuin puolitoista vuosisataa aiemmin:
Kansallislaulun nimi on Ons Hemeecht, Kotimaamme, ja sen sanat kuuluvat näin:
Wou d’Uelzecht durech d’Wisen zéit, duerch d’Fielsen d’Sauer brécht. Wou d’Rief laanscht d’Musel dofteg bléit, den Himmel Wäin ons mécht. Dat ass onst Land, fir dat mir géif, heinidden alles won. Onst Heemechtsland, dat mir sou déif an onsen Hierzer dron. O Du do uewen, deem seng Hand duerch d’Welt d’Natioune leet, behitt Du d’Lëtzebuerger Land vru friemem Joch a Leed! Du hues ons all als Kanner schonn de fräie Geescht jo ginn. Looss viru blénken d’Fräiheetssonn, déi mir sou laang gesinn! |
Missä Else virtaa niittyjen läpi, Sauer murtautuu halki kallioiden, missä viinirypäleet kukkivat tuoksuen Moselin varsilla, taivas antaa meille viinin: Se on maamme, jonka edestä uskaltaisimme täällä kaikkemme, kotimaamme, jota kannamme niin syvällä sydämessämme. Oi, Sinä taivaassa, jonka käsi |
Luxemburgin kansallispäivä on 23. kesäkuuta eli päällekäin meidän juhannuksemme kanssa. Tänä vuonna juhlallisuuksien odotetaan olevan suuret, sillä Luxemburg juhlii 175. itsenäistä vuottaan, ja juhlallisuudet koostuvat mm. suurista ilotulituksista kaupungin keskustassa. Minulta ne jäävät kuitenkin tänä vuonna väliin, sillä juhlistan juhannusta lentokentillä matkalla Euroopasta Yhdysvaltoihin, jotta pääsen viettämään itsenäisyyspäivää puolitoista viikkoa myöhemmin rapakon toisella puolen.