juhlapyhät -tägi | Globe Called Home

23.12.201523.12.2015

Tiedät joulun lähestyvän kun…

…talojen pihat täyttyvät ei pelkästään jouluvaloista vaan myös kaikenlaisista koristeista. Niiden parhaimmistoa on esillä tässä kirjoituksessa.

Christmas Lights — Paikallislehdessä oli listattu osoitteita, joissa oli erityisen hienot jouluvalot, ja me kävimme katsomassa parhaimmistoa.

…asiakaspalvelijoiden ”have a good day”-toivotus vaihtuu ”happy holidays”-toivotukseen. Hanukka oli tänä vuonna jo 6.-14.12., joten juhlapyhiä on voinut toivottaa perustellusti jo koko joulukuun.

…meksikolaisessa ravintolassa soi taustamusiikkina Petteri Punakuono. (Ei kuitenkaan espanjaksi!)

…ostoskeskuksien auloihin ilmestyy pisteitä, joissa voi käydä valokuvauttamassa lapsensa joulupukin kanssa. Jonot ovat usein niin pitkiä, että niille rakennetaan jonotuskarsinoita samalla tavoin kuin lentokentillä.

…Facebookin ulkosuomalaisryhmässä joku mies huutelee ”mistäköhän mä saan jouluksi piparia?”, eikä kukaan vitsaile deittisivustoista vaan ketju täytyy kauppavinkeistä.

…media räjähtää jostain ”taas joulua sorretaan”-skandaalista. Tällä kertaa tulilinjalla oli Starbucks, jonka vuodenaikateemaiset punaiset kahvikupit eivät valittajien mielestä olleet tarpeeksi jouluisia.

…kauppojen kassat kysyvät joka ostoksen kohdalla, tarvitsetko gift receiptin. Kyseessä siis kuitti, josta ei näy ostoksen hintaa, mutta jota vastaan ostoksen voi silti käydä vaihtamassa kaupassa.

…kaikki valittavat lentolippujen kalleutta. Amerikkalaiset perheet ovat usein levittäytyneet ympäri mannerta ja ”jouluksi kotiin” lähdetään lentäen.

Minä lähdin jouluksi Suomeen jo viime viikolla. Pyörähdin pari päivää Luxemburgissa hoitamassa asioita kuntoon ja matkustin sen jälkeen Brysselin ja Kööpenhaminan kautta Helsinkiin. Sää ei ole erityisen jouluisa, mutta ihmisethän sen joulun tekevät – sekä tietty tuttu ruoka. Glögiä ja pipareita on viime päivät vedetty navat täyteen, ja huomenna päästään perinteiseen joulupöytään.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille ympäri maailmaa!

3.7.20153.7.2015

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Neljäs itsenäisyyspäivä eli July 4th tässä maassa koittaa huomenna. Uskomatonta ajatella, että siitä on jo yli kolme vuotta, kun jätin Suomen taakseni. ”Kahdeksi vuodeksi”, sanoin silloin. Joopajoo, sanon nyt.

July 4th, 2012 oli ensimmäinen itsenäisyyspäivämme täällä, ja onneksi silloin suomalainen tuttavaperhe kutsui meidät kylään, koska en tiedä, mitä olisimme muuten tehneet. (Tuskin mitään.) Sen sijaan pääsimme keskelle ison naapuruston eli neighborhood communityn juhlia.

July 4th, 2013 meillä oli sukulaisia käymässä Suomesta, ja joukon jatkoksi kutsuimme meille itsenäisyyspäivää viettämään toisen suomalaisen tuttavaperheen. Grillaussuunnitelmat pilasi kaatosade, joten piipahdimme sen sijaan kokeilemassa rullaluistelua amerikkalaistyylisellä sisäluisteluradalla, jonka jälkeen vetäydyimme sisätiloihin mussuttamaan asianmukaisesti koristeltuja kuppikakkuja.

July 4th, 2014 emme olleet suunnitelleet mitään ihmeellistä tekemistä, koska alkuperäisen suunnitelman mukaan palaisimme vasta samana päivänä Yellowstonesta. Olimme kuitenkin saaneet tarpeeksemme pakkasessa teltassa nukkumisesta ja lähdimme paluumatkalle päivää aiemmin, minkä ansiosta olimme kotosalla vasta pitkälti aamuyöstä. Minulla ei ole yhtään kuvaa seuraavalta päivältä, mutta muistaakseni vietimme päivän uima-altaalla ihmetellen, kuinka joka toisella naisella oli jenkkilippubikinit päällä.

Taco John's in Wyoming — Itsenäisyyspäivän aattona pysähdyimme auringon laskiessa Wyomingissa iltapalalle. Taco John’s oli yllättävän hyvä texmex-pikaruokaketju.

July 4th, 2015… eli huominen. Täällä on viime hetken pakkaukset kohta kasassa, sillä seuraava viikko kuluu taas tien päällä. Huomisen vietämme ehkäpä patrioottisimmassa paikassa koko maassa.

Mount Rushmore — Heippa vaan, pari perustajaisää sekä Teddy ja Abe! [Kuva: Liz Lawley / mamamusings]

Reissu päivittyy taas tuttuun tapaan Facebookiin, Instagramiin, Twitteriin ja Snapchatiin! Happy July 4th everyone!

8.5.201511.5.2015

Eurooppa-päivä EU-tuomioistuimen avoimissa ovissa

Luxemburg on täynnä erilaisia EU-instituutioita, mutta niihin pääsee valitettavan harvoin vierailulle. Toukokuun alussa Eurooppa-päivänä EU-tuomioistuin kuitenkin avaa ovensa, ja pari vuotta sitten minäkin kävin katsomassa, minkälaisissa tiloissa Euroopan oikeutta käydään.

Pääsalin päällä roikkuu hökötys, jonka on tarkoitus muistuttaa kultaista meduusaa, mutta joka minun silmääni näyttää hyttysverkolta. Hökötyksen samoin kuin koko vuonna 2008 uudistetun tuomioistuinrakennuksen suunnitteli pariisilaisarkkitehti Dominique Perrault.[/caption]

EU-tuomioistuin ratkoo tapauksia, joissa EU-maat eivät ole soveltaneet lainsäädäntöä oikein, EU-toimielimet ovat riidoissa keskenään tai riidoissa maiden kanssa, tai joku yksittäinen ihminen tai yritys on haastanut EU:n oikeuteen. Jokaisesta jäsenvaltiosta on yksi tuomari, joiden lisäksi on nimitetty yhdeksän julkisasiamiestä – joku ranskalaisen tuomioistuimen omituisuus – joista tällä hetkellä yksi on suomalainen. Suomella on siis aika vahva edustus EU-tuomioistuimessa, jonka virallisena työkielenä on vain ja ainoastaan ranska.

EU-tuomioistuimen pienempi sali — Astuimme sisään erääseen käsittelysaliin juuri silloin, kun valkokankaalla pyöri tapaus, jota tuomitsemassa oli suomalainen tuomari Allan Rosas (ei kuvassa). Tuomarin olisi arvannut suomalaiseksi ilmankin oppaamme huomautusta, koska vahvan suomiaksentin kyllä tunnisti ranskaksikin.

Vaikka käsittelyt ovat ranskaksi, ne tulkataan haastajien omalle äidinkielelle. Eli jos vaikka suomalainen yritys haastaa jonkun EU-instituution oikeuteen, tulkit tulkkaavat tapahtumat ja myös oikeusasiakirjat käännetään suomeksi. Tämän takia tuomioistuimella on töissä kokonainen tulkkien ja kääntäjien armeija, ja tuomioistuimen kaksi korkeaa kultaista tornitaloa ovat lähes pelkästään kääntäjien työtiloja.

EU-tuomioistuimen simultaanitulkin koppi — Tulkit istuvat tuomiosalin laidalla kopeissa. Oikeustapausten simultaanitulkkaus on ehkäpä vaikein ammatti, joka äkkiseltään tulee mieleen.

EU-tuomioistuin kattokruunu — Tuomioistuimen tiloissa oli upeita kattokruunuja, hienoa arkkitehtuuria ja paljon taidetta. Mielenkiintoinen vierailukohde, vaikka ei oikeuskäytännöistä niin välittäisi.

Hienojen salien ja ns. julkisten tilojen vastapainoksi varsinaiset työtilat ja tuomareiden kabinettikäytävät olivat huomattavasti maltillisempia. Sieltäkin löytyi purppuranväriset kokolattiamatot – jotain mitä en ihan heti kykenisi kuvittelemaan omalle toimistolleni – mutta toisaalta eräskin Ruotsin tuomarin kabinetissa töissä ollut kaverini oli joutunut tuomioistuimen rempan ajaksi töihin raksaparakeistä kyhättyyn väliaikaisrakennukseen. Työtilojen tasot taitavat olla vähän arpapeliä.

EU-tuomioistuin - tuomareiden kokoushuone — Tuomareiden kokoushuone

Tuomioistuimen tuomarit kokoontuvat välillä keskustelemaan keskenään aurinkoiseen kokoushuoneeseen, jonka pöytä on niin iso, että sen ääreen mahtuvat hyvin kaikki 28 tuomaria ja tarvittaessa julkisasiamiehet päälle. Kokoushuoneessa minua kiinnosti sen yhtä seinää peittävä kirjahylly, josta löytyi opusta toisen perään, kaikki samanlaisia. Niihin oli painettu kaikki EU-tuomioistuimen ratkaisut, käännettynä kaikille EU:n virallisille kielille – ihan hyvä määrä paperia.

Oikeustapauskokoelma — Suomenkieliset oikeustapauskokoelmat oli nidottu kirkkaan sinisiin kansiin.

Monikielisen ja -kulttuurisen tuomioistuimen arkipäivä näkyi muuallakin kuin pelkissä käännöksissä ja tulkkauksissa. Tiedättekö ne brittijuristit, jotka kulkevat ympäriinsä pompööseissä peruukeissa? Ranskalaisilla puolestaan on mustien mekkojensa alla komeat olkatoppaukset, italialaisilla viittoja kultatupsuin, belgit pukeutuvat punaiseen ja portugalilaisilla on kultamitalit kaulojensa ympärillä. Tuntuu, että pohjoismaalaiset juristit ovat ainoita, jotka pukeutuvat normaalisti… mutta eivät täällä! EU-tuomioistuimessa sääntönä on, että tuomarit pukeutuvat punaisiin kaapuihin ja juristit pukeutuvat kotimaansa pukeutumiskulttuurin mukaisesti paitsi jos pukeutumiskulttuuri on normaali puku. Tällöin EU-tuomioistuimella on ylimääräisiä samettikaapuja, jotka puvuttomat juristit joutuvat vetäisemään päällensä.

EU-tuomioistuimen vaatetus — Ihan vaan jotta näytettäisiin kaikki yhtä pelleiltä. Kuolalappu kuuluu asuun.

Jos ei osu paikalle juuri oikeana päivänä, tuomioistuimen tiloihin pääsee myös silloin, kun käynnissä on julkisia kuulemisia, koska ne ovat kaikille avoimia. Kannattaa tarkistaa tilanne Luxemburgissa vieraillessa, jos tuomioistuinten toiminta kiinnostaa!

EU-tuomioistuimessa vierailulla — Minä toinen vasemmalta. Muut kierrokselle osallistuneet kaverit ovat kaikki muuttaneet jo pois Luxemburgista.

Eurooppa-päivää vietetään huomenna 9.5.!

Luxemburgissa EU-tuomioistuimen lisäksi tapahtumaa järjestetään koko päivän ajan keskustan Place d’Armesilla. Kuulema mukana on myös Suomen suurlähetystön muumi, jota pääsee halailemaan.

Brysselissä on samaan aikaan monen EU-instituution avoimet ovet, ja itse viime vuonna kävin Europarlamentin avoimissa ovissa, jotka olivat kanssa ihan hauska kokemus. Sinne siis, jos satut olemaan Belgiassa!

Suomessa juhlitaan Suomen 20-vuotista taivalta EU:ssa. Helsingin rautatieasemalla tarjotaan kakkukahvit klo 10-13, ja muita tapahtumia löytyy täältä.

5.5.20155.5.2015

Parasta elämässä juuri nyt

Teksasissa asuva Emmi esitti minulle blogissaan 11 kysymystä. Bloggaustahti on ollut viimeaikoina aika hidasta, koska kotiin väsyneenä töiden jälkeen raahautuessa ei enää jaksaisi naputella yhtään koneella – keskityn sen sijaan True Detectiven katsomiseen loppuun ennen muuttoa, jotta voin palauttaa DVD:n työkaverille – mutta itsestään jaksaa aina kertoa (tietenkin!). Ensi kerralla lupaan tarinoida joko toissapäiväisestä Frankfurtista, pari viikonloppua sitten katsastetusta Dublinista taikka edes työmatkoista Brysseliin! Kuvituksena pari kuvaa vapusta Helsingissä.

1. Jos nyt saisit päättää yhden paikan, minne lähtisit reissuun niin mikä se olisi?
Vakiovastaukseni tähän kysymykseen on ollut jo parikymmentä vuotta Madagascar. Todenmukaisemmin jos reissuun pitäisi lähteä Luxemburgista pelkästään viikonlopuksi, niin Normandiaan; Coloradosta alle viikoksi Etelä-Dakotaan, yli viikoksi Väli-Amerikkaan tai Alaskaan ja yli kahdeksi viikoksi Australiaan. Nykyään aika tuntuu olevan suurin rajoittava tekijä matkustamisessa.

2. Jos voisit asua missä vaan, niin mikä se maa/kaupunki olisi?
Boulder, Colorado, Yhdysvallat. Enää 10 päivää muuttoon!!

3. Mikä oli eka (kesä)tyosi?
14-kesäisenä siirsin pari viikkoa erään naistenlehden toimituksen asiakaspalvelussa uusien tilaajien tietoja paperilapuilta tietokoneelle. Ensimmäinen pidempi kesäduuni oli Tiedekeskus Heurekan näyttelyesineistä kuvausten kirjoittaminen nettisivuille.

Mantan lakitus 2015 — Mantan lakitusvuorossa oli tänä vuonna oma yliopistoni, ja lakki tuotiin paikalle ilmateitse dronella.

4. Mitä olet opiskellut?
Virallisesti tuotantotaloutta, käytännössä aika paljon kaikkea muutakin tietotekniikasta brändinhallintaan ja visualisoinnista taidehistoriaan.

5. Mitä teet työksesi nyt?
Vedän IT-projekteja.

6. Mikä olisi unelmatyösi?
Kirjoitin juuri äidille postikorttiin Irlannista, että joko on liian myöhäistä vaihtaa alaa ja ryhtyä arkeologiksi? Äiti vastasi, että taitaa olla. Historiaan liittyvät työt ovat aina kiinnostaneet minua, mutta opiskelupaikkaa valitessa päädyin muualle alan epävarman työtilanteen takia.

7. Tekeekö raha onnelliseksi?
Ei, mutta rahahuolet saattavat tehdä onnettomiksi. Raha merkittävästi edesauttaa tyydyttämään Maslow’n tarvehierarkian kahden alimman tason tarpeita (fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet), mutta ne kolme ylempää (yhteenkuuluvuus, arvonanto, itsensä toteuttaminen) riippuvat muista asioista ja etenkin jokaisesta itsestään.

Kommunistien vappumarssi 2015 — Vappupäivän aamuna anarkistit marssivat hotellihuoneemme ohitse valmistautuessamme lähtöön, ja kommunistit olivat pysäyttäneet kaupungin keskustan ratikat. Vähän huvitti, kun mukana oli myös mm. *Eiran kommunistien* lippu. Kuinkahan monta kommunistia Helsingin rikkaimmasta kaupunginosasta löytyy?

8. Pidätkö enemmän ranta, kaupunki vai luonto/aktiivilomista?
Kaikista! Viimeaikoina luonto-/aktiivilomat ovat rulettaneet, ja ihan pelkällä rantalomalla en viihtyisi, vaan jotain pitää olla myös rannan lisäksi.

9. Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?
Juuri nyt juuri nyt? Octave-pyhiinvaellusmarkkinat, jotka pyörivät Luxemburgin keskustassa, ja josta saa markkinaruokia kuten gromperekichelcher-perunalättyjä omenasoosilla.

10. Koska aloit haaveilemaan ulkomaille muutosta vai tapahtuiko muutto ”vahingossa”?
Vahingossa: muutin ulkomaille enemmän kiinnostavan työsuhteen kuin ulkomaiden perässä. Ulkomaille muutto ei ollut minulle erityinen haave, koska olin jo asunut ulkomailla pariin otteeseen lapsena perheen ja vähän vanhempana opiskeluiden takia.

Ullanlinnanmäki vappuna 2015 — Ulliksella oli vappupäivänä vilpoista, mutta ei sentään satanut. Ihmisiä oli paikalla ihan riittämiin, ja kaikkia kavereita en edes löytänyt ihmismeren keskeltä.

11. Ja loppuun vielä ihan erilainen kysymys: Mikä on suhtautumisesi muotiin/shoppailetko paljon ja mietitkö pukeutumistasi/tyylia?
Kyllä ja ei. Tykkään seurata muotia, etenkin pienempiä suomalaisia suunnittelijoita, ja tykkään ostaa laadukkaita muotivaatteita. Ja sitten toisaalta esimerkiksi tänään menin töihin hupparissa ja Atlanta Bravesin baseball-paidassa. Tyylini ei siis ole erityisen johdonmukainen, enkä anna sen haitata.

Tämän yhteydessä olisi pitänyt kertoa faktoja itsestään ja kysyä kyssäreitä muilta bloggaajilta, mutta koska sen olen tehnyt jo pariin otteeseen, taidan sen sijaan keittää toisen kupin teetä.

PS. Jos et ole jo lahjoittanut rahaa Nepalin maanjäristyksen uhreille, niin nyt viimeistään on aika tehdä niin!

19.2.2015

Mardi Gras: amerikkalainen laskiaistiistai

1700-luvulla Ranskan Louisianassa alettiin juhlia vanhaa katolilaista karnevaalijuhlaa, rasvatiistaita – Mardi Gras – joka meillä Suomessa tunnetaan laskiaistiistaina. Nyt 300 vuotta myöhemmin juhla on levinnyt Louisianasta ympäri Yhdysvaltoja ja sen katoliset juuret ovat pitkälti unohtuneet, mutta karnevaali on jäänyt.

Breckenridgen hiihtokylän Mardi Gras-juhlahumua, taustalla Quandary Peak jolle syksyllä kiipesimme

Me pidimme eilen Iiron kanssa taukoa mäestä – jalat olivat aika tohjoina parin päivän laskujen jälkeen – ja käväisimme läheisessä Breckenridgen kylässä katsomassa paikallista juhlahumua. Breckenridge on vanha kaivoskylä yli 3km korkeudella Kalliovuorten keskellä, laskettelurinteiden kupeessa, ja on sivumennen sanoen yksi idyllisimmistä laskettelukylistä koko Kalliovuorilla, jos minulta kysytään. Vanha Main Street täynnä pikkukauppoja ja -ravintoloita! Kuulema eräs neworleansilainenkin porukka oli tykästynyt paikkaan ja tuonut 90-luvulla skimbalomalle tullessaan Mardi Gras-perinteet mukanaan.

Mardi Grasin juju ovat helmikaulanauhat, joita juhlahumussa melkein jokaisella näkyi kaulassa. New Orleansissa helmikaulanauhoja annetaan perinteisesti naisille palkkioksi rintojen paljastelusta, mutta vähän epäilen, että tämä osa perinteestä ei ollut siirtynyt Kalliovuorille. Ihmisten hengitys höyrysi kirpeässä pakkasessa, ja minun näppini jäätyivät valokuvatessa.

Perinteisesti Mardi Gras-paraatia johtaa Rex, karnevaalien kuningas, jota seuraa kuningatar ja teinitytöistä koostuva hovi. Breckenridgessä ei oltu järjestetty paraatia, mutta valtavia kuninkaan kruunuja näkyi koristeena. Useampi juhlija oli pukeutunut narriksi, tai ainakin narrinhattuun ja värikkääseen toppa-asuun, ja monella oli karnevaalinaamiot kasvoilla.

Bändi soitti letkeää rokkia ja ihmisillä näytti olevan hauskaa kylmästä säästä huolimatta, mutta me aika nopeasti totesimme pakkaskestävyytemme loppuvan ja suuntasimme kohti ruokakauppaa. Laskiaisviikko jatkui tänään ja jatkuu vielä huomenna rinteessä!

Breckenridgen gondolihissillä pääsee katsomaan maisemia korkealta, vaikka ei laskettelisikaan.

Eivät ne maisemat huonoja ole katutasostakaan katsottuna.

Tämän vuoren nimi on Buffalo Mountain. Näyttääkö vähän biisonilta?

24.12.2014

Hyviä riisipuuroja!

Riisipuuro on täällä Coloradossa nyt keitetty, ja siitä tuli kuin tulikin hyvää, vaikka ajoittain meinasi usko loppua. Olen täällä tainnut joskus valittaa siitä, kuinka täällä jauhoja myydään käyttötarkoituksen, ei ominaisuuksien mukaan – esim ”leipäjauhoja”, ”kakkujauhoja”, ”patonkijauhoja”, ”browniejauhoja”. Nyt haksahdimme itse samaan ongelmaan: mitä tehdä, kun kaupasta ei löydykään puuroriisiä? Pitkän pohdinnan jälkeen saimme rajattua vaihtoehdot japanilaiseen sushiriisiin ja makeaan lyhytjyväiseen täysjyväriisiin, joista lopulta kattilaan päätyi jälkimmäistä. Lopputulos oli ihan hyvä, vaikka Iiron sanoin, ei tämä ehkä lapsiin uppoaisi. Täysjyväjoulupuuro aikuiseen makuun siis!

Seuraavaksi jatkamme sienisalaatin ihmettelyä. Suolasienet näyttävät olevan täällä vähän tuntematon käsite, joten melkein ostimme balsamicomaustettuja metsäsieniä, mutta päädyimme kuitenkin portobello-herkkusieni-säilykesekoitukseen. Smetanaa korvaamaan löytyi kaupasta European-style sour cream, jossa rasvaprosentti on suunnilleen oikea, toivottavasti myös koostumus.

Rauhallista joulua kaikille! Tässä viimeiset kolme joulukalenterikuvaa:

22. luukku: Kalliovuoret

23. luukku: Grand Tetonin kansallispuisto

24. luukku: Kölnin joulumarkkinat ja tuomiokirkko

22.12.2014

Luxemburgin joulumarkkinoilla

Voiko ihminen juoda liikaa glögiä? En usko, ei ainakaan ennen joulua. Kävin kuluneen viikon aikana joulumarkkinoilla yhteensä kolmasti treffaamassa kavereita, ja glühweiniahan me enimmäkseen joimme, mutta yhdellä ständillä oli tarjolla juomaa nimeltä Glögg (Nordisch Glühwein), jonka ranskankielinen käännös näillä kaksikielisillä markkinoilla oli Aurore boréale – revontulijuomaa! En ole vieläkään ihan täysin varma, miten glögi ja glühwein eroavat toisistaan, mutta käsittääkseni suurin ero on, että glögi on mehupohjaista kun taas glühwein tehdään viiniin. Vielä erikseen on tarjolla vin chaud eli kuuma viini, joten ota näistä sitten selvää. Minulle tärkeintä on, että kavereiden kanssa on mukava turista sateensuojan alla viileässä säässä lämmin juomakuppi kädessä jouluisen musiikin soidessa (tai vähemmän jouluisen – viimeksi oli Ricky Martin -coverbändi).

Luxemburgin kolmista joulumarkkinoista mielestäni se kivoin sijaitsee Place de la Constitutionilla kultaisen Gëlle Fra-patsaan kupeessa

Shoppailumahdollisuudet Luxemburgin markkinoilla eivät vedä alkuunkaan vertoja Kölnin joulumarkkinoille, mutta ruokatarjoilut ovat kattavat. Kermaviilipizza flammeküchenin lisäksi olen popsinut perunalätty gromperekichelchereitä, sulaa juustoa perunoiden päällä eli raclettea sekä kananmunapasta spätzleä, ja houkutus on kova piipahtaa paikan päälle vielä kerran fonduelle. Paistaako tästä lävitse, että mikä vaan, missä on juustoa, uppoaa kyllä minuun?

Myötäpäivään vasemmasta ylänurkasta: raclettea [kuva: K.B.R.], flammeküchenia [kuva: Lothar Lee], spätzleä [kuva: Elke Sisco] ja gromperekichelchereitä omenakompotilla

Alunperin minun piti matkustaa Coloradoon Iiron luokse jouluaattona, mutta yllättäen viime torstaina töissä tuli ilmoitus, että ikään kuin ”vuosibonuksena” kaikille annetaan 23. päivä vapaaksi. Useimpien elämää tämä ei paljon hetkauttanut – moni oli joka tapauksessa ottanut alkuviikon vapaaksi – mutta minä vietin seuraavan tunnin puhelimessa lentoyhtiön kanssa, ja lopulta sain kuin sainkin vaihdettua lennot niin, että pääsin matkaan jo päivää aiemmin. Joulunviettosuunnitelmat menivät siis uusiksi ja pelkästään hyvällä tavalla: nyt minäkin pääsen keittelemään aattoaamuna riisipuuroa! Ja kun kerran olen jo keittämässä satsin riisipuuroa, harkitsen myös vakavasti karjalanpiirakoiden vääntämistä. Ulkosuomalaisten kanssa keskustellessa moni on todennut, että karjalanpiirakoista on tullut heille jouluruokaa, kun niitä ei saa ellei itse tee, eikä piirakkapuuhiin oikein jaksa muuten kuin jouluna.

Yhdysvalloissa monessa paikkaa jouluaatto on työpäivä, mutta Iirolla alkaa jo 24. päivä toimiston pakkolomakausi, jonka ansiosta ei tarvinnut miettiä, pitäisikö joulun välipäivinä käydä töissä vai ei. Hyvä niin, sillä vanhempani tulevat Coloradoon pian joulun jälkeen, ja yhdessä lähdemme vuorille laskettelemaan.

Pidemmittä puheitta, tässä kuluneen viikon joulukalenterikuvat:

15. luukku: Näkymä Luxemburgin kaupungista

16. luukku: Fort Mountain Georgian Appalakeilla

17. luukku: Bourscheidin linna Luxemburgissa

18. luukku: Lumivuohi Coloradon Kalliovuorilla

19. luukku: Death Valleyn kansallispuisto

20. luukku: Taos Pueblo New Mexicossa

21. luukku: Great Smoky Mountainsin kansallispuisto Tennesseen Appalakeilla

Iskikö joku mietelause muita enemmän? Vai olitko jonkun kanssa eri mieltä?

15.12.2014

Mistä joulukinkku Yhdysvalloissa?

Vuosi sitten viettäessämme ensimmäistä joulua Yhdysvalloissa törmäsimme yllättävään ongelmaan: perinteistä joulukinkkua ei löytynyt mistään. Suomessa joulua viettäessä kinkun on korvannut milloin poro, milloin lammas tai lohi, mutta ulkomaille muutettua suomalaiset traditiot ovat nousseet aiempaa tärkeämmiksi juhlapyhien vietossa. Viime jouluna Whole Foodsista löytyi valmiiksi savustettua kypsää kinkkua, mutta maku – vaikkakin hyvä – ei kuitenkaan ollut ihan haettu. Tänä vuonna päätimme, että kyllähän nyt hemmetti kinkkua on pakko jostain löytyä.

Ja löytyihän sitä. Mistä? Tietenkin Ikeasta.

Arvostukseni Ikeaa kohtaan on kasvanut humisten ulkomailla asuessa.

Ikean kinkku on itseasiassa kinkkurulla, suoraan Floridasta, ja myyntinimike on Swedish Christmas ham. Kuulema aika moni USAssa asuva ulkosuomalainen ostaa kinkkunsa suoraan teurastajalta ja suolaa itse, mutta se operaatio saa jäädä johonkin toiseen vuoteen. Tänä vuonna me herkuttelemme tällä, sekä leivomme pipareita Ikean piparkakkutaikinasta, laitamme kalapöytään Ikean kylmäsavustettua lohta, silliä ja mätiä, ja juomme Ikean glögiä. Oi Ikea!

Ei elukoita, ei tupakointia, ei aseita. Hā dō vaan kaikille!

Kinkkurulla ei kuitenkaan ollut pääsyy siihen, miksi ajoimme puolentoista tunnin matkan metropolialueen toiselle puolelle Ikeaan. Pääsyyllinen oli kirjahylly, joka oli edellisellä Ikea-keikalla jäänyt ostamatta, koska silloin kuljetusvälineenä oli uskollinen PT Cruiserimme, jonka lastaus sujui näin:

Avoauton lastaus käy helpoiten katto auki, mutta kirjahyllyt jäivät silti hyllyyn... — Avoauton lastaus käy helpoiten katto auki, mutta kirjahyllyt jäivät silti hyllyyn…

Pari viikkoa sitten Iiro osti uuden auton (ja sinisestä avoautosta tuli virallisesti MUN auto!), ja tällä uudella autolla kävimme sitten hakemassa ne kirjahyllyt sekä shoppailemassa jouluruokia – ja toki mukaan tarttui kaikkea pikkusälää, kuten aina Ikeassa. Hieman oli lastaus helpompaa tällä kertaa:

Uuden auton hienoimpia ominaisuuksia on takaluukku, joka sulkeutuu itsestään nappia painamalla.

Postauksen päätteeksi ja maanantain kunniaksi kuluneen viikon joulukalenteripläjäys Facebookin puolelta tulee tässä:

8. joulukuuta, kuvassa tie keskellä Wyomingia

9. joulukuuta, kuvassa Brysselin Grand-Place

10. joulukuuta, kuvassa Etowahin intiaanikukkulat Georgiassa

11. joulukuuta, kuvassa Kalliovuorten Trail Ridge Road

12. joulukuuta, kuvassa Colmarin kaupunki Alsacessa

13. joulukuuta, kuvassa auringonlasku Berliinissä

14. joulukuuta, kuva Boulderin Flatirons-vuorilta

P.S. Terkut Amsterdamin lentokentältä! Vietän täällä pitkää vaihtoa ennen kuin saavun perille Luxemburgiin. Vaikka palaan jouluksi Coloradoon, virkavapaani töistä loppui tältä erää tähän.

8.12.2014

Joulupuu – suoraan Appalakeilta!

Palasimme kotiin Havaijilta eilen puolilta päivin, sekaisin huonosti nukutusta ja lyhyestä yölennosta sekä neljän tunnin vaihdosta Salt Lake Cityssä. Parin tunnin koomauksen jälkeen päätimme hoitaa aikaeroa vanhalla hyväksi havaitulla lääkkeellä: ulkoilulla valoisan aikaan. Kävelylenkki johdatti meidät Whole Foodsin pihaan, ja mitäs sieltä tarttuikaan mukaan?

Pöytämallinen joulukuusi, table-top tree, sai yllensä kaikki mahdolliset joulukoristeet, joita minulla on vuosien varrella tarttunut matkaan, mukaanlukien pränikkä Pearl Harbor -joulupallo. Suomessa aina välillä napistaan tanskalaisista kuusista, mutta meidän kuusemme on tehnyt vielä pidemmän matkan: se on peräisin Pohjois-Karolinan Appalakeilta, noin 2500 kilometrin päästä. Vaikka kuusi on tuore, sen luvattiin kestävän uuden vuoden ylitse, eikä se ole ainakaan vielä alkanut varistamaan neulasia. Saa nähdä, miten kuusen ja erityisesti sen hoidon kanssa lopulta käy, sillä tämä on ensimmäinen, jonka olemme kotiin hankkineet. Yksi vanhenemisen merkki tämäkin?

Partiolaisten joulukalenteri on vauhdittanut täällä joulun odotusta. Facebookin puolella taas on pyörinyt blogin joulukalenteri, josta ensimmäisen viikon luukut tässä:

1. joulukuuta, kuvassa Cutty Sark -laiva Lontoon Greenwichissa

2. joulukuuta, kuvassa patikointi Mount Audubonille

3. joulukuuta, kuvassa tuulihaukka Berliinin Tempelhofin lentokentällä

4. joulukuuta, kuvassa Oklahoman preeriaa

5. joulukuuta, kuvassa Washington D.C.:n kongressitalo

6. joulukuuta, kuvassa Helsinki Finnair-maailmanpyörästä käsin

7. joulukuuta, kuvassa Grand Canyonin Bright Angel Trail

Mikäs sitaatti osui mielestäsi parhaiten? Vai oletko jonkun näistä kanssa eri mieltä?

30.10.201430.10.2014

Seksiä tihkuva Halloween

”Haluatko lähteä meidän työpaikan Halloween-pippaloihin?” Iiro kysyi viime viikolla. Totta kai! Mutta pitääkö sinne pukeutua?

Toissavuonna vietimme täällä Halloweenia rauhallisesti kotona trick-or-treattaajia odotellen, ja viime vuonna juhla oli Luxemburgissa kansallinen vapaapäivä, jonka ansiosta lähdimme kaverin kanssa Etelä-Ranskaan, mutta mitään pukeutumista ei ollut havaittavissa. Jos ei sukulaispojan kummitusjuhlia ja yksiä opiskelijabileitä lasketa, olen viimeksi pukeutunut Halloweenina kultaisella 90-luvulla trick-or-treattaillessani siskojeni kanssa ympäri massachusettsilaista naapurustoa. Jo silloin kävi selväksi, että amerikkalaisten mielessä Halloween-asut eivät yhdisty kauhuteemaan, ja olin naapuruston ainoa vampyyri, kun muut olivat supersankareita, Spice Girlsejä, tai ties mitä. Pikkusiskoni oli maailman hellyyttävin haisunäätä.

Viime viikonloppuna kävimme hakemassa inspistä läheisestä Halloween-kaupasta, joita tänne on putkahdellut tyhjiin liikekiinteistöihin kuin sieniä sateella.

Olen tätä ilmiötä ihmetellyt jo pitkään, mutta näköjään vaan konsumerismin ja kuluttamisen ihmemaassa on kannattavaa pistää pystyyn kauppoja parin kuukauden ajaksi vain yhden juhlapäivän takia. Samoihin tiloihin ilmestyy Halloweenin jälkeen Holiday Storeja, ja loput vuodesta niissä on milloin mitäkin, aika usein ei mitään. [Kuva: stu_spivack]

Kauppa, missä kävimme, oli poikkeuksellisesti pistetty pystyyn isoon telttaan ostarin parkkipaikalle. Sisällä oli hämärää (anteeksi tärähtäneestä kuvasta) ja savukone hyrräsi.

Oli luurankoja, hämähäkinseittejä ja tauluja, joista kuvakulmasta riippuen tuijotti isoisoisoäiti tai hänen luurankonsa. Oli pihamaalle hautakiviä, ruumisarkkuja tai Iiron lemppari, kolmimetrinen puhallettava Marshmallow Man, josta ei voi sanoa muuta kuin että onneksi meillä ei ole pihaa, koska muuten se olisi saattanut lähteä mukaan. Oli viittoja, peruukkeja, kasvomaaleja ja tekohampaita. Oli verisiä irtokäsiä, jotka olisi voinut kiinnittää auton takakonttiin niin, että ne lepattavat hauskasti ajaessa pitkin interstatea. Oli valmisasuja vauvoille, lapsille, vähän isommille lapsille ja aikuisille. Tietenkin katsastin lävitse aikuisten naisten valmisasuvalikoiman (josko olisi päässyt helpolla), ja tältä se näytti:

Kaikki tässä kaupassa on ollut ”SALE! 25% off!” kaupan aukeamisesta lähtien ja varmaan pysyy sellaisena sulkemiseen saakka. Suomen viranomaisilla saattaisi olla tähän jotain sanottavaa.

Seksikäs koulutyttö. Seksikäs Punahilkka. Seksikäs jalkapallotuomari. ”Hottie” pesiksen pelaaja. Asumerkki, jonka nimi on ”Leg Avenue”. Valehtelematta noin viidenkymmenen asun hyllystä ei löytynyt kuin KAKSI asua, joissa hame olisi ylettynyt edes polveen, ja niistä toisessa, prinsessa-asussa, olikin sitten erittäin syväänuurrettu povi. Toinen asu oli nunna.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos joku haluaa pukeutua seksipommiksi, ja saattaisin itsekin harkita, jos olisin menossa vaikkapa opiskelijabileisiin. Iltapäivällä alkavat työpaikan juhlat, joissa tapaan ensimmäistä kertaa miehen työkavereita, eivät välttämättä kuitenkaan ole täysin sopivat noille asuille, joten päädyimme käyttämään mielikuvitusta, ja nyt on vähän haastavampi asu ajatuksen tasolla valmis ja suurin osa tarvikkeistakin shoppailtu. Sormet ristissä, että toteutus toimii, sillä asun valmistelu sisältää mm. kaiken näkyvän ihon maalaamista harmaaksi.

Jos toteutus toimii, laitan siitä huomenna kuvaa Facebookin puolelle. Jos ei, niin päädymme ainoastaan koristamaan Iiron työpaikan seinää seuraavan vuoden ajan A0-kokoon tulostettuna, sillä kaikista juhliin osallistuvista on perinteisesti otettu viralliset portretit. Joka tapauksessa asu ei voi olla huonompi kuin tämä:

Sexy Ebola Containment Suit. Oikeasti. Vain $59,99.

Kukaan muu pukeutumassa tänä Halloweenina?