Avainsana: terveydenhuolto

Ripuleita, lisähappea ja mato varpaassa – Matkailijan Terveys #matkachat -kooste

Unelmaloma jossain kaukana, kuukausien tai jopa vuosien säästöt laitettu tähän yhteen matkaan, viikko ladattu odotuksilla… ja sitten tulet kipeäksi.

Pari kertaa olen kokenut tämän ihanuuden matkalla. Laattatauti tropiikissa on kaukana hauskasta, ja entäs sitten raju kuume, joka vaihtuu pian alilämmöksi ja jättää makaamaan bungalowiin peiton alle, kun kaverit hengaavat rannalla? Puhumattakaan siitä, kun on kaamea flunssa ja edessä kahden vaihdon lentomatka maailman toiselle puolelle, korvat poksuvat, kuume nousee ja stuertti kieltäytyy tuomasta särkylääkettä, koska ei jaksa laatia sairastapausraporttia.

Paljoa näille ei olisi voinut tehdä, sairastelu kun kuuluu elämään ja välillä kohdalle osuu huonompi tuuri. Jotain kuitenkin voi, joten tässä Twitterin suomalaismatkailijoiden parhaat vinkit reissuun – sekä kaameimmat kauhukokemukset, joita lukiessa tuntuu, että olen itse selvinnyt vähällä.

Matkailijan terveys

K1: Miten pidät huolta terveydestäsi / hyvinvoinnistasi matkalla?

Terveydestä ja hyvinvoinnista tuli ihmisille mieleen todella monipuolisesti vastauksia.


Perinteisemmällä terveydenhuollolla oli myös kannattajansa:

K2: Mitä rokotuksia olet ottanut reissua varten?

Kaikki mahdolliset rokotteet taisi tulla mainituksi, ja myös perusrokotteiden voimmassaolosta muistuteltiin.


Toisaalta:

K3: Varaudutko matkalla sairastumisiin jo kotimaassa ennen lähtöä?

K4: Oletko koskaan sairastunut matkalla? Missä ja miten toimit?


Vatsataudit, ripulit ja ruokamyrkytykset olivat vaivanneet monia:


Korkeus oli tehnyt temput joillekin:


Aurinko oli aiheuttanut ongelmia:


Tapaturmiakin oli koettu:


Trooppisilta taudeiltakan ei oltu vältytty:


Epätavallisimmasta päästä lienee tämä kokemus:

K5: Paras vinkkisi terveenä pysymiseen reissun päällä?


Kaikista varoituksista ja tässäkin postauksesta esitellyistä taudeista huolimatta tärkeintä on ehkäpä tämä:

Aina maanantaisin klo 20 Suomen aikaa Twitterissä pyörii #matkachat. Seuraavasta aiheesta minulla ei ole paljoa kokemusta, mutta toivottavasti linjoilla on viisaampia. Ainakin Kohteena maailma -blogin Rami, neljän lapsen isä, lupasi lähteä apujuontajaksi!

Lääkärissä Luxemburgissa

Minulla oli tässä pari päivää sitten aikaa miettiä Suomen ja Luxemburgin eroja, kun istuin hammaslääkärituolissa. Tai ehkäpä pikemminkin pitäisi sanoa, että pakotin itseni miettimään niitä sen sijaan, että miettisin poraa, joka juuri parhaillaan surisi suussani ja vihloi ikävästi hermoa useammasta puudutuspiikistä huolimatta. Nyt, kun suu ei enää tunnu jonkun toisen suulta, ajattelin jakaa nämä huomiot teidänkin kanssanne.

Täällä terveydenhuolto hoituu lähtökohtaisesti työterveydenhuollon kautta. Lapset kuuluvat vanhempien ja kotona olevat puolisot työssäkäyvän perheenjäsenen työterveyshuoltoon, ja käsittääkseni omat vakuutuskassansa on mm. työttömillä ja eläkeläisillä. Tämän takia maassa ei tunneta ”julkista” tai ”yksityistä” terveydenhuoltoa, vaan kaikki käyvät samoilla lääkäreillä, jotka yleensä tekevät töitä yksityisvastaanotoilla tai pienklinikoilla ja jotka saa näin ollen itse valita. Hinnat ovat pitkälti samaa luokkaa kaikilla, ja olen kuullut kolmannen käden tietona, että näitä säädeltäisiin jollain tavalla valtion puolelta. Ne ovat siis kohtuullisia, vaikka ne joutuisi maksamaan täysin itse, ja erittäin huokeita, kun niistä työterveydenhuollon vakuutuksen jälkeen jää maksettavaksi vain 10% omavastuu. Suositummille vastaanotoille on pidemmät jonot, mutta jos ei ole väliä, minne on menossa, hoitoon pääsee aina viikon sisään.

Luxemburg jouluvalot

Postauksen kuvituksena Luxemburgin keskusta talvella: märkää ja pimeää, mutta sentään kauniisti valaistu.

Hammaslääkäri

Ensimmäisen kerran täällä hammaslääkäriin mennessä kyselin suosituksia ja päädyin työkaverin käyttämään hammaslääkäriin kotini lähellä. Vastaanottovirkailija ei puhunut englantia, mutta jotenkuten sain sovittua ajan. En ollut ihan täysin tyytyväinen lopputulokseen – hammaslääkäri ei poistanut hammaskiveä, vaikka tällä kalustolla ja vuosien kokemuksella olisi ihme, jos hammaskiveä ei olisi kertynyt – mutta soitin kuitenkin uudestaan samaan paikkaan joulukuussa, kun tarvitsin uuden tarkistusajan. Tällä kertaa jonoa oli yli kuukausi, joten päätin suosiolla vaihtaa vastaanottoa.

Pieni googlettelu paljasti, että kävelymatkan päässä kotooltani vastaanottoa pitää Dr Hans Henrik Mortensen, joka kuulosti sopivan pohjoismaalaiselta. Tällä kertaa vastaanottovirkailija yritti puhua minulle sukunimeni perusteella ruotsia mutta vaihtoi englanniksi, kun kerroin, mistä olen kotoisin. Itse lääkäri kuulema puhui tanskan, ruotsin ja englannin lisäksi saksaa ja ranskaa, joten hoitoa saisi juuri sillä kielellä kuin halusi. Vastaanottovirkailija ihmetteli, miksen suomalaisena mene Dr Rinteen vastaanotolle – ai täällä on suomalainenkin hammaslääkäri tarjolla? – mutta totesin, että minulle riittää, kunhan lääkäri puhuu hyvää englantia ja hammashoito toimii samoilla periaatteilla kuin Suomessa. Sitäpaitsi Rinteen vastaanotolta ei olisi ollut kävelymatkaa kotiin.

Vastaanotolla erittäin kohtelias Dr Mortensen kutsui minua vuoroin ”Jeniksi”, vuoroin ”Tseniksi”, riippuen siitä oliko juuri puhunut ranskaa hammashoitajalleen vai muistiko paremmin, miten pohjoismaalaiset nimet lausutaan. Puudutuspiikkejä laitettiin enemmän kuin Suomessa julkisella tai opiskelijaterveydenhuollossa, ja puudutuksen annettiin vaikuttaa pidempään, jotta en varmasti joutuisi kärsimään. Odotellessa hammashoitaja toi minulle lueskeltavaksi brittiläisen juorulehden. Porauksen aikana sain katsella kattoon kiinnitettyä Picasso-julistetta, ja vastaanoton lopuksi Dr Mortensen pahoitteli, että alahammas oli poratessa vihlonut puudutuksista huolimatta. Oli ilmeisesti huomannut kulmieni kurtistelun, vaikka olin kysyttäessä sanonut, ettei satu.

Jälkeenpäin kuulin eräältä suomalaiselta kaverilta, että suomalaisessa ja ranskalaisessa hammahoidossa on todellakin iso ero asenteissa. Suomessahan yritetään keskimäärin korjata mitä korjattavissa on, mutta ranskalaiset hammaslääkärit ovat paljon hanakampia kiskomaan hampaita pois ja asentamaan uusia tilalle. Kuulema juurihoitoja ei yleensä tehdä, eikä niihin opetuksessakaan käytetä paljoa aikaa.

Luxemburg talvella

Yleislääkäri

Kun ensimmäisen kerran tarvitsin lääkäriä, kysyin onneksi suosituksia suomalaisilta kavereiltani, ja kaikki suosittelivat ”sitä yhtä suomalaista”. Jossain vaiheessa viimeisen parin vuoden sisään ”se yksi suomalainen” muutti pois Luxemburgista ja tilalle tuli ”se toinen suomalainen” eli Centre Médicalin Anne Warma. Kyseisellä vastaanotolla toimii kolme muutakin ulkomaalaista lääkäriä, jotka palvelevat Luxemburgin suurta ulkomaalaisväestöä – yli puolet kaupungin asukkaista on ulkomaalaisia.

On ihan mahtavaa, että minulla on täällä pääsy suomalaisen lääkärin vastaanotolle. Hammaslääkärissä pystyn ihan hyvin toimimaan englanniksi: hampaissa joko on reikiä tai sitten ei, niitä puhdistetaan ja se sattuu, ja jälkeenpäin käydään maksamassa lasku, rutiini on tuttu alusta loppuun. Lääkärin vastaanotolla on kinkkisempää, kun pitäisi osata selittää, miltä minusta tuntuu, mikä ehkä voisi olla vikana ja mitä toimenpiteitä saattaisin haluta. Osaan tämän hädintuskin suomeksi!

Toinen hyvä puoli suomalaisessa lääkärissä on tuttu hoitotyyli. Ei luxemburgilaisessakaan mitään vikaa ole, mutta eräskin suomalainen tuttuni kertoi, kuinka heidän luxemburgilainen perhelääkärinsä jatkuvasti huomauttelee kohonneista kolesteroliarvoista ja haluaisi aloittaa lääkityksen, vaikka kukaan suomalainen lääkäri ei sitä hänelle ehdottaisi: he kun tietävät, millainen kansantauti korkea kolesteroli suomalaisten keskuudessa on, ja elämäntavat ja veriarvot ovat muuten kunnossa.

Normaalien lääkärikäyntien lisäksi minun pitää käydä vuosittain työpaikan vuositarkastuksessa. Tämä on omankin etuni mukaista, mutta työpaikan motiivi tässä lienee huomata vakavammat sairaudet aikaisessa vaiheessa, jotta heidän vakuutusmaksunsa eivät nousisi. Viimeksi vuositarkastuksessa rutiinitestit suoritti sairaanhoitaja, joka kertoi, että puhuu englantia vain vähän, kysyi osaanko minä ranskaa (”vähän”, vastasin minäkin), ja sen jälkeen iloisesti pulputti minulle kaiken ranskaksi, sentään selvästi lausuen. Siinä kuulotarkastuksen ja verikokeen välissä hän ruoti minulle Belgian koulujen kielenopetuspolitiikkaa hänen nuoruudessaan 70-luvulla ja pahoitteli, että hänellä nyt vaan on täysi ”blokki” päällä kieltenopiskelussa, ja englanninopiskelu on tästä johtuen mahdotonta. Mutta hyvä, että ymmärrän. Niin ymmärsinkin, vakuutin, ja kysyin sitten haparoivalla ranskallani, mitä ihmeen sanaa hän oli käyttänyt paidastani, jonka oli käskenyt riisumaan.

Georgian AIDS-epidemia

Georgian osavaltiossa on hieman vajaa 10 miljoonaa asukasta, joten toisin kuin Yhdysvallat kokonaisuutena, se on suhteellisen hyvin verrattavissa Suomen kanssa. Siksi olikin aika hätkähdyttävää avata päivän lehti – joka oli heitetty oven eteen pienessä muovipussissa, jee! – ja nähdä etusivun terveydenhuoltouutisen yhteydessä statistiikkaa Georgian AIDS-tilanteesta. Taulukkomuodossa:

Georgia Suomi
AIDS-potilaita yli 40 000 182
Uusia AIDS-tapauksia vuosittain 750 10-20
Uusia HIV-tapauksia vuosittain 1200 80-110

Lähteet: AJC & KTL

Käytin Suomen kohdalla tilastoissa vain kotimaisia tapauksia, koska en ole varma, miten AJC:n tilastoissa termi ”Georgian” on määritelty. Lisäksi otin huomioon vain elossa olevat, koska AJC ei ollut kiinnostunut menehtyneistä – he kun eivät ole enää kustannuserä terveydenhuollossa. Joka tapauksessa tulee fiilis, että miten ihmeessä tilanne voi olla näin paha kehittyneessä valtiossa?

Jutussa kerrotaan, että yksi suuri ongelma on, että kun terveydenhuolto ei ole kattavaa köyhemmillä kansanosilla ja seuranta jätetään potilaan harteille, HIV usein pääsee kehittymään AIDSiksi ennen kuin mitään lääkitystä aloitetaan, mikä selittänee osittain sen, että vaikka uusia HIV-tapauksia Georgiassa on ”vain” vähän yli 10 kertaa enemmän kuin Suomessa, AIDSin puolella ero on jo monikymmenkertainen. Toisaalta lääkityksen saadakseen vakuutuksettomien tulee mennä lääkejonoon, joka voi olla vuosien pituinen. Nyt osavaltiossa ollaan muuttamassa HIV/AIDS-strategiaa siihen suuntaan, että lääkitys aloitetaan aiemmin, minkä toivotaan vähentävän uusia HIV-tapauksia, koska lääkinnän alaisena oleva tartuttaa vähemmän todennäköisesti tautia eteenpäin.

Jutun mukaan Georgian osavaltiossa HIV/AIDS-tilanne on Yhdysvaltain osavaltioista viidenneksi pahin. Säälittää ne neljä osavaltiota, jotka vievät tilastoissa voiton.