Maailmanperintökohteiden bongailu on siitä hauska (tai kinkkinen, miten sen nyt ottaa) puuha, että koskaan ei tule valmiiksi. UNESCOlla on nimittäin tapana lisätä uusia kohteita listalle vuosittain, ja tämän vuoden kokouksessa Bonnissa uusia kohteita tuli peräti 24. Tässä ne ovat:
8 uutta helposti tavoitettavaa kohdetta Länsi-Eurooppaan…
Norja: Rjukan-Notoddenin teollisuuskeskus
Etelä-Norjaan 150km Oslosta länteen rakennettiin 1900-luvun alussa typpitehdas sekä tehtaalle energiaa tuottamaan tuolloin Euroopan suurin vesivoimala, Svelgfoss, sekä maailman suurin vesivoimala Vemork. Läheiset Rjukanin ja Notoddenin kylät rakennettiin työntekijöiden asunnoiksi, ja maailmanperintölistalle paikka päätyi, koska se on hyvä esimerkki ympäröivistä vuorista ja luonnosta hyötyvästä 1900-luvun alun teollisuuskaupungista. [Kuva: Nigel Swales]
Tanska: Christiansfeld, herrnhutilaisten perustama kaupunki
Christiansfeld pääsi listalle, koska se on erityisen hyvä esimerkki siitä, miltä näyttää kaupunki, jonka kaupunkisuunnittelusta on vastannut kirkko. Esimerkiksi naimattomille miehille ja naisille on omat isot yhteistalonsa, ja koristelemattomat yksinkertaiset talot on suunniteltu kirkon hallitseman keskusaukion ympärille. [Kuva: Martin Nikolaj Christensen]
Uuvustusajometsästys (par force) eli peurojen metsästys ratsain ajokoirien avulla oli suosittu metsästystyyli 1500-luvun Tanskan hovissa. Sitä varten oli varattu Pohjois-Sjellannista Store Dyrehaven ja Gribskovin metsät sekä Jægersborg Hegnin puisto, ja alueella on useita hienoja metsästysmajoja – kuvassa Eremitagenin metsästyslinna. [Kuva: Guillaume Baviere]
Saksa: Hampurin Speicherstadtin ja Kontorhausin alueet sekä Chilehausin toimisto
Speicherstadt Hampurin satamassa on maailman suurin puupaalujen varaan rakennettu varastokaupunki. Se rakennettiin viime vuosisadan vaihteessa palvelemaan Hampurin sataman toimintoja, ja nykyään sen punatiilisissä taloissa on useita museoita ja erikoisliikkeitä. Viereisellä Kontorhausin alueella on kuusi suurta toimistorakennusta, jotka rakennettiin 1920-1940-luvuilla satamassa toimivien yritysten pääkonttoreiksi, ja joista tunnetuin on modernistinen Chilehaus. [Kuva: Bert Kaufmann]
Ranska: Champagnen viiniviljelmät, samppanjatalot ja kellarit
Munkit alkoivat valmistaa samppanjaa jo 1600-luvulla, mutta teollisiin mittakaavoihin juoman valmistus siirtyi Champagnen alueella 1800-luvulla. Maailmanperintökohteeseen kuuluu useampi historiallinen viininviljelyalue sekä Epernayn kaupungin Avenue de Champagne, jonka varrella moni vanha kuuluisa samppanjatalo pitää kellareitaan. Maailmanperintökohteena alue todistaa pienen käsityöläisammatin kehittymistä megalomaaniseksi agrikulttuuribisnekseksi.
Ranska: Burgundin viinitarhat sekä Dijonin vanhakaupunki
Dijonin kaupungin eteläpuolella kehittyi Burgundin alueelle ominainen viinialueiden jako suurempiin terroireihin ja pienempiin climateihin. Pohjan ajattelulle loivat 1300-luvulla viiniä viljelleet sisterssiläismunkit huomatessaan eri maa-alueiden tuottavan eri tasoisia rypäleitä johtuen mikroilmastosta, maaperästä ja muista luonnonolosuhteista. 1700-luvulla viinialueiden siirtyessä yhä enemmissä määrin kirkolta ja kruunulta Dijonin porvareiden omistukseen niitä alettiin virallisesti luokitella ja arvottaa suhteessa toisiinsa. Maailmanperintölistalle ovat päätyneet sekä viinialueet, joita luokiteltiin, että Dijonin kaupunki, jonka poliittisessa ilmapiirissä kytenyt halu säätelylle johti luokitteluun.
Iso-Britannia: Forthin silta
Forth-joen ylittävä rautatiesilta on maailman pisin kaarisilta. Se avattiin liikenteelle vuonna 1890 ja on yhä käytössä. Maailmanperintölistalle se on lisätty, koska se oli aikoinaan tärkeä saavutus siltasuunnittelussa ajalla, jolloin rautatiet mullistivat pitkänmatkan matkustuksen. Forthin sillasta on kirjoittanut blogissaan Auringonkalastaja. [Kuva: Chris Combe]
Italia: Arabi-normannilainen Palermo sekä Cefalún ja Monrealen katedraalit
Kun normannit valloittivat Sisilian vuonna 1061, seurauksena oli normannilaisen, arabialaisen ja bysanttilaisen kulttuurin sulatusuuni, joka jätti jälkensä pääkaupunki Palermoon vielä vuosisadoiksi. Sisilian normannilaisen kuningaskunnan aikana (1130-1194) Palermoon rakennettiin kaksi palatsia, kolme kirkkoa, katedraali ja silta sekä läheisiin Cefalún ja Monrealen kaupunkeihin vielä katedraalit, joiden arkkitehtuurissa näkyvät uudenlaiset arkkitehtuuri- ja koristelutyylit, ja jotka todistavat muslimiarabien, ortodoksibysanttilaisten ja katolisten normannien yhteiselosta kaupungissa. Blogeista Meriharakka on kirjoittanut Monrealesta ja Hear the World’s Whisper Palermosta. [Kuva: Dennis Jarvis]
4 kohdetta Amerikkoihin ml. syy matkustaa Teksasiin…
Jamaika: Blue and John Crow Mountainsin kansallispuisto
Ainoa uusi luontokohde maailmanperintölistalla on Blue and John Crow Mountainsien kansallispuisto Jamaikalla sen rikkaan sammaliston takia. Alue on myös kulttuurikohde, koska se toimi piilopaikkana ensimmäisille orjuudesta karanneille tainointiaaneille sekä myöhemmin afrikkalaistaustaisille orjille, jotka perustivat alueelle pakoreittien ja piilopaikkojen verkoston. [Kuva: VANKUSO]
Meksiko: Padre Temblequen akvedukti
1500-luvulla fransiskaanipappi Padre Tembleque johti akveduktin rakentamista alueelle, jotta paikalliset intiaaniyhteisöt saisivat puhdasta vettä käyttöönsä. Akveduktissa on maailman korkein yksikerroksinen kaari, jota akvedukteihin on koskaan rakennettu, ja se on esimerkki roomalaisen vesihuoltotradition ja mesoamerikkalaisen rakennustekniikan yhdistelmästä: akvedukti on rakennettu savitiilistä. [Kuva: Federico]
Uruguay: Fray Bentosin teollisuusalue
Fray Bentosin kaupunkiin rakennettiin vuonna 1859 tehdas, jonka tarkoitus oli prosessoida läheisillä preerioilla kasvatettu karja kuljetettavaksi myytäväksi Eurooppaan. Tehtaaseen kuului lihan prosessointilaitoksen lisäksi pakkaus ja eteenpäinlähetys, ja se on varhainen esimerkki globaalilla skaalalla toimivasta lihakaupasta. Suomalaiset saattavat muistaa Fray Bentosin eräästä uudemmasta teollisuuskohteesta, nimittäin Metsä-Botnian uutisissa olleesta sellutehtaasta. [Kuva: Federico Moreira]
Yhdysvallat: San Antonion lähetystöt
Fransiskaanimunkit rakensivat 1700-luvulla viisi lähetystöä San Antonio -joen varrelle, josta käsin Espanjan kruunu pyrki käännyttämään, kolonisoimaan ja puolustamaan Uuden-Espanjan siirtomaita. Lähetystöjen arkkitehtuurissa yhdistyvät espanjalaisten ja coahuilteca-intiaanien koristelutyylit. San Antonion lähetystöissä on vierailtu 50 State Puzzle -blogissa. [Kuva: Bill Staney]
7 uutta Lähi-Idän ihmettä…
…sisältäen kaksi Iraniin ja yksi Saudi-Arabiaan. Ei ole helppoa maailmanperintökohteiden bongaaminen.
Iran: Susa
Persialaisen perimätiedon mukaan Susa oli maailman ensimmäinen kaupunki, ja tämä saattaa jopa pitää paikkansa: Susan kaupunki oli olemassa jo yli 6000 vuotta sitten. Sen jälkeen kaupunki on ollut osa Elamin, Persian ja Parthian kulttuureita, ja valloittipa myös Aleksanteri Suuri sen aikoinaan. Lopulta Susan tuhosivat mongoolit 1200-luvulla. [Kuva: ninara]
Iran: Meymandin kulttuurimaisema
Meymand on omavarainen aroalue Iranin keskialueen vuorten eteläpäässä. Paikalliset paimentavat karjaansa vuorilla syksyt ja keväät eläen väliaikaisissa paimentolaisasutuksissa, viljelevät kesän maata ja vetäytyvät talviksi luola-asumuksiin laakson pohjalle. Maailmanperintölistalle tämä kulttuurimaisema pääsi, koska se on osoitus elämäntavasta, jonka otaksutaan aiemmin olleen paljon yleisempi. [Kuva: Julia Maudlin]
Israel: Bet She’arimin nekropoli
Kun roomalaiset tuhosivat Jerusalemin temppelin ensimmäisen juutalaissodan aikana vuonna 70, juutalaisten hallinto siirtyi Bet She’arimiin. Vuonna 135 roomalaiset kielsivät myös juutalaisten pääsyn Jerusalemin suosituimmalle hautausalueelle Öljymäelle, jolloin juutalaiset alkoivat haudata kuolleitaan jo tutuksi tulleeseen Bet She’arimiin. Maailmanperintökohteeksi Bet She’arimin nekropolis on nostettu erityisesti runsaiden kreikan, aramian ja hepreankielisten hautakirjoitusten ja koristeluidensa takia. [kuva: Alex Brey]
Al-Maghtasin kastepaikka on kristittyjen pyhiinvaelluskohde, koska täällä uskotaan Johannes Kastajan kastaneen Jeesus Nasaretilaisen. Maailmanperintökohteen siitä tekee monet roomalaiset ja bysanttilaiset kirkot, kappelit ja luostarit sekä luolat, joissa erakot asuivat ja altaat, joita käytettiin kasteisiin. [Kuva: Vyacheslav Argenberg]
Saudi-Arabia: Ha’ilin kalliotaide
Nykyarabien esi-isät ovat jättäneet jälkensä Ha’ilin provinssissa sijaitsevien Jubbahin ja Shuwaymisin kallioihin. Vanhimmat petroglyfit alueella ovat yli 10 000 vuotta vanhoja, ja ne kuvaavat sekä eläimiä että ihmisiä. Aikoinaan petryglyfit olivat järven rannalla, mutta järvi on aikojen saatossa kuivunut pois jättäen jälkeensä aavikon. [Kuva: Samira]
Turkki: Efesos
Efesoksessa sijaitsi yksi vanhan maailman seitsemästä ihmeestä: Artemiin temppeli, joka rakennettiin 500-luvulla eaa. Temppelin rakennusaikoihin alettiin rakentaa myös Efesoksen kaupunkia, josta tuli yksi antiikin Kreikan merkittävimmistä. Myöhemmin se liitettiin Rooman valtakuntaan, jolloin kaupunkiin rakennettiin paljon huomattavia rakennuksia, ja kaupungista tuli asukasluvultaan Rooman valtakunnan suurimpia. Kaupungista tuli myös kristinuskon pyhiinvaelluspaikka, koska legendan mukaan apostoli Johannes ja Neitsyt Maria muuttivat sinne. Lopulta kaupunki näivettyi, kun sen satama liettyi vähitellen umpeen. Efesoksesta löytyy juttua Tuhat ja yksi tarinaa -blogista. [Kuva: Laszlo Ilyes]
Turkki: Diyarbakırin linnoitus ja Hevselin puiston kulttuurimaisema
Diyarbakırin kaupunki on Turkin kurdialueella, ja se on ollut tärkeä kekuskaupunki jo kreikkalaisten ajoista asti aina nykyaikaan saakka. Kaupungin keskuskukkula ja muurit ovat osa maailmanperintökohdetta, kuten myös sen viereinen Hevselin puisto, joka yhdistää kaupungin Tigris-jokeen. [Kuva: Julia Buzaud]
5 vanhaa ja uutta Kauko-Idässä…
Kiina: Tusi-kohteet
1200-1900-luvuilla Lounais-Kiinan vuorilla hallitsivat Tusi-hallitsijat, jotka Kiinan keskushallinto oli asettanut hallitsemaan vähemmistökansoja. Tusit valittiin kansan keskuudesta, jotta vähemmistöillä olisi mahdollista pitää omat perinteensä ja kulttuurinsa kuitenkin niin, että he kokivat kuuluvansa osaksi yhteistä Kiinan valtakuntaa. Maailmanperintölistalle on lisätty kolme Tusi-hallinnon alaisuudessa ollutta kohdetta: Laosichengin ja Tangyan temppelit ja rakennukset sekä Hailongtunin linna (kuvassa), Kiinan parhaiten säilynyt keskiaikainen linnoitus. [Kuva: David McBride]
Japani: Meiji-kauden teollisen vallankumouksen kohteet
Tämä on uusista maailmanperintökohteista kiistanalaisin: kohde suojelee Japanin teollistumisen perintöä Meiji-kaudelta (1868-1912), ja samoissa teollisuuslaitoksissa käytettiin 1910-luvulta eteenpäin korealaista ja myöhemmin kiinalaista pakkotyövoimaa. Maailmanperintökohteeksi nämä 23 erillistä paikkaa ovat päässeet, koska ne osoittavat, miten ei-länsimaa on hyödyntänyt länsimaista tekniikkaa teollistuakseen huimaa vauhtia. Mukana on satamia, laivanrakennusta, hiilikaivoksia, rautaruukkeja, teollisuusyritysten vanhoja konttoreita sekä myös James Bondin Skyfall-leffasta tuttu Hashiman hiilikaivoksen päälle rakennettu hylätty kaupunkisaari Gunkanjima, josta voi lukea lisää Kukkapilli-blogista. [Kuva: waka]
Etelä-Korea: Baekjen historialliset alueet
Noin 2000 vuotta sitten Korea oli jakaantunut kolmeen muinaiseen kuningaskuntaan: Baekje, Silla ja Gaya. Tämä maailmanperintökohde suojelee Baekjen myöhäiskauden maamerkkejä vuosilta 475-660: linnakkeita, temppeleitä, hallintorakennuksia, kuninkaallisia hautoja… Baekjen kuningaskunta eli noina vuosina kultakauttaan ja toimi kulttuurien sulatusuunina, koska sillä oli hyvät yhteydet sekä muihin Korean kuningaskuntiin että Kiinaan ja Japaniin. Esimerkiksi buddhalaisuus levisi Japaniin pitkälti Baekjen kautta. Kuningaskunta tuhoutui vuonna 660 kun sillalaiset yhdessä kiinalaisten kanssa valtasivat Baekjen. [Kuva: travel oriented]
Mongolia: Burhan Haldun -vuori
Burhan Haldun sijaitsee noin 100km Ulan Batorista koilliseen, ja se on mongoleille pyhä vuori. Legendan mukaan Tšingis-kaani syntyi ja kuoli vuorella, mikä saattaa johtua siitä, että kyseinen mongoolien johtaja yritti yhdistää kansaa edistämällä vuorten palvontaa. Vuorelle rakennetuilla seidoilla, paikallisella kielellä ”ovoo”, pidetään uskonnollisia seremonioita. [Kuva: Ganzorig Gavaa]
Singapore: Kasvitieteellinen puutarha
Singaporen kasvitieteellisen puutarhan perustivat britit vuonna 1859, ja se on ollut siitä lähtien tärkeä Kaakkois-Aasian kasvitieteen keskus. Maailmanperintölistalle puutarha pääsi siksi, että se on täynnä vanhoja rakennuksia ja historiallisia istutuksia, jotka kertovat tarinaa puutarhan evoluutiosta brittiläisen siirtomaavallan puutarhasta maailmanluokan tieteelliseksi puutarhaksi. Singaporen kasvitieteellisessä puutarhassa vieraillaan Auringon alla -blogissa. [Kuva: Jnzl’s Public Domain Photos]
Entä mitä tämä tarkoittaa minun keräysharrastukselleni?
Vaikka uusia käytäviä paikkoja tuli listalle roppakaupalla, keräysharrastukseni hyppäsi myös askeleen eteenpäin: olen käynyt näistä jo kolmessa.
Champagnessa kävin Luxemburgista käsin peräti kahdesti, ja ensimmäisestä kerrasta löytyy juttua blogista: Samppanjaa Champagnessa. Toisella kerralla kävimme Suomi-Luxemburg-seuran kanssa maistelemassa läpi Epernayn Avenue de Champagnen samppanjatalojen tuotantoa, joista mieleen jäi erityisesti Mercierin maailman suurin samppanjatynnyri sekä Castellane, Ranskan suosituin samppanjatalo, josta on kuultu hyvin vähän ulkomailla, koska lähes kaikki tuotanto menee kotimaahan.
Maailman suurin samppanjatynnyri, joka tehtiin vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyä varten. Oli muuten maailmannäyttelyn toisiksi suosituin nähtävyys; se suosituin oli eräs torni…
Castellanen samppanjatalon ikoninen torni
Dijonissa vierailin maaliskuussa. Burgundin viinitarhat jäivät kyseisellä vierailulla väliin, mutta koska vietin kaupungin keskustassa useamman sateisen tunnin ja maistelin paikallista viiniä, lasken tämän ainakin osittaiseksi käynniksi. Kaupunki on muuten todella kaunis ja sen historiassa riittäisi tutkittavaa useaksi päiväksi.
Palermossa kävin vuonna 2005 (vai oliko se sittenkin 2004?), joten muistikuvat ovat vähän hataranlaiset. Muistan istuskelleeni kirkon portailla odottaen siestan päättymistä, koska käytettävänä kaupungissa oli kokonainen päivä ennen lautan lähtöä Napoliin. Arabinormannilaisarkkitehtuuriin en kuitenkaan kiinnittänyt minkäänlaista huomiota, joten vaikka tämä onkin teknisesti ottaen käynti, niin uusi vierailu lienee paikallaan.
