Pieni roadtrippimme toukokuussa suuntautui Verdunin sotatantereiden jälkeen kohti Alsacen viinitiloja, jonne saavuimme kahdeksalta illalla. Hetken yksisuuntaisia täynnä olevassa Barrissa autolla pyörittyämme löysimme hotellimme, jossa tylyhkö hotellinomistaja murisi, että koska emme olleet ilmoittaneet etukäteen saapuvamme vasta kuuden jälkeen, varauksemme oli peruttu ja meille ei ollutkaan hotellissa tilaa. Jaahas. Hotellinomistaja oli onneksi sen verran palvelualtis, että soitteli läpi lähiseudun muut hotellit, ja hetken jänskäämisen jälkeen saimme huoneen läheisestä Itterswillerin pikkukylästä hotelli Albertista. Ainoa ravintola kylässä oli hotellin oma, ja sielläkin keittiö oli juuri menossa kiinni, mutta ehdimme kuitenkin tehdä tilaukset, syödä herkkulliset annokset kurnivaan vatsaan ja nauttia hotellin omaa rieslingiä, tehty pihalla kasvavista rypäleistä. Tarinan opetus: jos saavut Ranskassa hotellille vasta illalla, soita ja ilmoita tästä etukäteen.
Alsacen pikkukylien läpi kulkee kapea kiemurteleva tie, Route du Vin, jota pitkin turistit ajavat kylästä kylään pysähtyen aina välillä maistelemaan viinejä ja ihastelemaan maisemia. Tämä oli meidänkin suunnitelmamme, ja seuraavana aamuna suuntasimme tietä etelään. Dambachissa, seuraavassa vähän isommassa kylässä, kävimme hakemassa turisti-infosta pari patikointikarttaa ja repäisimme reippaan aamukävelyn naapurikylään ja takaisin viinipeltojen läpi. Kävelyn jälkeen olikin aika palkita itsensä spätzlellä ja rieslingillä ravintolassa, jossa käyttäydyimme kunnon turistin tavoin: ”Oho, täältä saa ostaa viiniä mukaan. Ja se on Grand cruta, ja halpaa sellaista. Pitäiskö ostaa pari pulloa? Joo ostetaan vaan.” Vasta myöhemmin tuli mieleen, että sitä kotiin ostettua viiniä olisi voinut pyytää maistaa ennen ostamista.
Iltapäivällä kävimme pikavisiitillä Colmarissa, Alsacen viinialueen pääkaupungissa, jossa turisteilu keskittyi nettikahvilan löytämiseen, koska joltakulta oli jäänyt veroilmoituksen täyttäminen vähän viime tippaan. Samalla selvisi, että helatorstain jälkisenä perjantaina ei koko Alsacessa ole yhtäkään aukiolevaa nettikahvilaa, mutta onneksi vaihtoehtoiset keinot keksittiin ja suuntasimme takaisin kohti pohjoista Route de Viniä pitkin viinikellareita kiertämään. Colmarista jäi vaikutelma, että kylä on kyllä kaunis mutta täynnä turisteja eikä mitenkään erikoinen. Suosittelen keskittymään Route de Vinin pikkukyliin.
Rajoittuneen kokemuksemme mukaan viinikellarietiketti menee niin, että marssitaan sisään ja ilmoitetaan, mitä viinejä halutaan maistella. Yleensä pari ensimmäistä maisteluannosta on ilmaisia ja lopuille on joku hinta ilmoitettu, joka unohdetaan, jos päätyy ostamaan pulloja mukaan. Jos maistattaja kysyy Vous allez acheter? niin kannattaa siis nyökkäillä ja sanoa Oui oui, kunhan viinit ovat hyviä ja järkevän hintaisia. Hinnoissa on paljonkin vaihtelua, eivätkä hintaerot välttämättä korreloi laadun vaan esimerkiksi sijainnin tai mainosten koon kanssa. Me ostimme parista paikasta pari pulloa ja yhdestä laatikollisen, mutta monet näyttivät olevan liikkeellä farmariautojen ja nokkakärryjen kanssa, ja ainakin Jean Geileriltä Ingersheimissä sai hyviä rieslingejä.
Oi, tuo pitää joskus toteuttaa. Tosin mulla on yhä samppanja- ja burgundikierroksetkin tekemättä. :D
Alsacen viinejä tunnen huonosti, mutta Mullenbachin tilan Gewurztraminer Vendanges Tardives -viiniä vuodelta 2007 olen maistellut ja oli niin hyvää, että varastoonkin tuli ostettua. Vaikken yleensä makean valkoviinin ystävä olekaan. Itse tilalla en ole käynyt, mutta sekin näköjään löytyy netistä: http://vinsmullenbach.e-monsite.com/
Haa, kiitti vinkistä! Todennäköisesti tuonne tulee suunnattua uudestaankin jossain vaiheessa, kun on sen verran lähellä. Yksi työkaveri käy tuolla joka vuosi… ja vaikka olemme aiemmin olleet vannoutuneita kuivan rieslingin juojia, ihastuimme tuolla gewürztraminereihin, koska niissä tosiaan makeus ei haitannut.
Taas niin ihanan näköistä! <3 Keski-Eurooppa <3
Kyllä, ja vuoret! <3
Kiitos vinkeistä ja kuvista! Me piipahdettiin tuollapäin ehkä noin vuosi sitten, mutta tultiin just päinvastaisesta suunnasta ja päästiin Colmariin saakka, eli vähän eri reitillä. Toki Route du Vinia oli sielläkin.
Samppanjan-kierros on tekemättä täälläkin, vaikka suunniteltu kyllä on. Alunperin piti mennä reilu vuosi sitten, mutta ei alettu suunnitella ajoissa, joten päätettiin siirtää. Tänä vuonna aloitettiin kyllä suunnittelu, mutta sitten tuli työpaikka eikä ollutkaan aikaa. Ensi vuonna ehkä? Tai sitten tämä matka on meidän ”Pariisiin-muutto Revolutionary Roadissa”…
Postaa joskus luxemburgilaisesta ruoasta, jooko?
Luxemburgilainen ruoka, hm… mitäköhän se tarkalleen ottaen olisi. :) Täällä luxemburgilaisravintolan ruokalistalta löytyy niin flammeküchenit, röstiperunat kuin schnitzelitkin, enkä ole täysin vakuuttunut yhdenkään niiden aidosta luxemburgilaisuudesta, mutta luulen, että tämä aihe vaatii minulta pidempää maassaoloa. ”Alkuperäisen” luxemburgilaisuuden (tai edes luxemburgilaisten) kannoille on vaikea päästä kaupungissa, jossa yli puolet asukkaista on ulkomaalaisia ja ravintolakulttuuri sen mukaista. Palaan asiaan sitten joskus, kun minulla on mitään järkevää sanottavaa. ;)
Sen sijaan Champagnesta voisin kirjoittaa jossain vaiheessa, kävin nimittäin siellä pikaisesti kesäkuussa.
Ei mitään paineita :) Kiinnostavaa kuulla, minkätyyppistä ruokaa siellä ylipäätään syödään, vaikkei nyt aivan perinjuurin luxemburgilaista olisikaan. Champagnen-vinkkejä odottelen myös innolla! Oliko kesäkuu muuten hyvä aika reissulle?
Kesäkuu oli säiden puolesta hyvä, mutta rypäleitä ei vielä näkynyt, joten jos haluaa nähdä niitä, niin kannattaa mennä vasta elokuussa. Toisaalta lehtiä jo oli köynnöksissä, joten maisemat olivat vihreänä, ja veikkaan että elokuussa on suuremmat ruuhkat.
Oh boy, pitäisiköhän sitä joskus suunnata ensimmäistä kertaa elämässä Ranskaan? Yhtäkkiä houkuttelevaa!
Yksi gewürztraminer oli Suomessa ihan ehdoton suosikkini, muistaakseni tämä http://www.alko.fi/tuotteet/007781/ joka ainakin väittää olevansa kuiva, ja joko se sitä oli tai makeus ei tosiaan haitannut. Riinan maininnan jälkeen taidankin innottua uuteen etsintään, en nimittäin täällä ole mitään gewürztramineria löytänyt ja alkaa olla ikävä… Tuttavapiirissä kaikki muut viininjuojat pitävät makeista (valko)viineistä, joten ehkä g voisi olla ratkaisu ongelmaan??
Minusta tuntuu, että tuo g saattaisi hyvinkin olla ratkaisu ongelmaan, sillä itsekin olen ”kuivien viinien ystävä”, mutta gewürtztraminerien makeus (todellinen tai kuviteltu, en tiedä) ei haittaa. Ja näköjään tuota suosikkiviiniäsi tehdään Saarbrückenin lähellä, parin tunnin ajomatkan päässä, joten pitää pitää mielessä siltä varalta, että sinne päin poikkeaa. ;)
Strasbourgista kävimme taannoin Barrissa ”koska sinne pääsee lähijunalla”. Klipfelin grand cru Kirchberg de Barr riesling oli muistikuvieni mukaan erinomaisen hyvää, mutta hyvää juotavaahan noilla main riittää. Tarttis päästä autolla hakemaan.
Siitä vaan reissua suunnittelemaan ASAP! Kannattaa poiketa samalla Luxemburgin viinialueella. ;)
Oo, tää vaikuttaa tosi nätiltä!! Oonkin tuota Colmaria miettinyt, että onkohan kaikki kuvat mitä oon nähnyt tuolta Petit Venicestä ja minkähänlainen se oikeasti on :D Kauniiksi sitä kuitenkin kuvaillaan. Ja passaispa just mahtavasti, gewürztraminer (vaikka en sitä osaakaan lausua) on mun lemppariviini!!
Annika – Tarinoita Maailmalta on viimeisimpänä kirjoittanut: Lähdetkö kanssani matkalle läpi Alsacen viinitilojen?
Muistikuvat alkavat jo hämärtyä, kun reissusta on pari vuotta, mutta kyllä Colmar oli ihan kaunis ydinkeskustan ulkopuolellakin, ja jos tuolla aikoo yöpyä niin veikkaan, että illalla siellä on eri tunnelma, kun päiväturistit ovat lähteneet pois. Toivotaan, että pääset reissuun! :)