14860677690_a77cf30e34_z

21 tunnin lennot Yhdysvaltoihin

Finnair in the Clouds

Helsingistä Coloradoon pääsee yhdellä vaihdolla – nopeimmillaan Reykjavikin kautta, mutta myös Lontoon, Frankfurtin ja kesäisin Chicagon kautta – mutta jostain syystä minä olen tähän mennessä Euroopasta Coloradoon matkustaessa aina ottanut vauhtia vaihtokentiltä vähintään kahdesti ennen perille pääsyä. Hinnoittelulla on näppinsä pelissä, mutta aina yhden vaihdon yhteydet eivät välttämättä ole edes nopeampia kuin kahden vaihdon. Suomesta kun lähtee matkaan, niin Frankfurt on jo aika lailla kiertoa Yhdysvaltoihin päin suunnatessa, ja Lontoossa saattaa joutua odottamaan jatkoyhteyttä tuntikausilla.

Viime tiistaina syy kahden lennon yhteydelle oli kuitenkin se, että olin myöhään liikkeellä lentojen kanssa, ja kesän sesonkikautena kohtuuhintaiset yhteydet olivat kiven alla. Järkevintä siis oli ostaa matka Iiron pisteillä bisnesluokassa, jolloin ainoina vaihtoehtoina oli kiertää joko Frankfurtin tai Milanon kautta, jonka jälkeen vielä vaihto Philadelphiassa. Valitsin sen Frankfurtin, koska sitä kautta reitti oli sentään vain 21 tuntia.

Helsinki-Vantaa Airport
Helsinki-Vantaa aamutuimaan

Helsingistä Frankfurtiin lensin Finnairilla, joten pääsy Finnair Loungeen oli taattu. Tai niin luulin. Helsinki-Vantaan Schengen-puolen Finnair Lounge kun on remontissa syksyyn saakka, eikä bisneksessa matkustaville tarjota hyvitykseksi kuin checkin-virkailijan nolostunut hymy hänen selittäessään varmaan ties kuinka monennen kerran asian laitaa. Onneksi Helsingin sanomat jakoi lentokentällä markkinointimielessä ilmaisia lehtiä ja lentokenttähotellin aamiaisella sai juotua pari kuppia teetä, eikä lennon lähtöönkään ollut kovin pitkä aika.

Finnair Business class Breakfast
Finnairin bisnesluokan aamiaistarjoilua. Tykkään niin paljon noista Ultima Thule -sarjan laseista.
Onko Putin-jogurtti parempaa?
Kuten aina Iltasanomissa, jos otsikossa on kysymys, niin artikkeliin piilotettu vastaus on ”Ei”.

Finnairin Euroopan sisäisten lentojen bisnesluokka on istuimen puolesta käytännössä sama kuin turistiluokka – viereisellä penkillä ei istu ketään, mutta oli siellä turistiluokankin puolella tyhjää – mutta tarjoilut olivat erinomaisia. Ystävällinen lentoemäntä täytti minun teemukia ja vesilasiani ja antoi sen toisen bisnesluokassa matkustaneen nukkua. Minulla on ollut joskus mielikuva bisneksessä matkustavista pukumiehistä, mutta nyt se ei toteutunut alkuunkaan, sillä minä saatoin näyttää lyhyeksi jääneen yön jäljiltä vähän räjähtäneeltä, ja se toinen matkustaja oli nuori mies, jolla oli verkkarit, juoksulenkkarit ja aika pitkäksi venähtänyt tukka. Saattoihan se tietenkin olla joku rock-tähti…

Lufthansa at Frankfurt Main Airport
Frankfurt-Mainin lentokentällä riitti Lufthansan koneita, mutta minä jatkoin matkaani vasemmassa alanurkassa pilkottavalla US Airwaysillä.

Frankfurt-Mainissa koneen vaihto oli lievästi sanottuna sekava kokemus. Koneesta ulos tultuani harvahko kyltitys ohjeisti minut ensin matkalaukkuaulaan ja sen jälkeen tullin lävitse ulos terminaalista. Olin hieman epäuskoinen ja kysyin paikalla seisoneelta virkailijalta, että ihanko oikeasti tätä kautta pitää mennä, ja ei kai minun täydy konetta vaihtavana noukkia tässä vaiheessa laukkuja mukaan. Virkailija vastasi yes yes ja huitoi minut tieheni. Pitkän kylttikavalkadin jälkeen päädyin uuden terminaalin securityyn, ja siitä eteenpäin asia olikin aika selvän oloista, kunnes tulin siihen erikoisturvatarkastukseen, jonka taakse kaikki Yhdysvaltoihin lähtevät lennot oli piilotettu.

Olin ehtinyt juuri kokovartaloskannauksesta lävitse, kun naisvirkailija tuli pyytämään minua kokoamaan tavarani ja tulemaan hänen mukaansa. Very special security, hän totesi, ja minä kysyin, että onko ihan pakko, koska kaiken tämän terminaalisäädön jälkeen lentoni boarding oli alkanut jo kymmenen minuuttia sitten. Hän ei tuntunut ymmärtävän kysymystäni, mutta sen sijaan napatessani laukkua läpivalaisuhihnalta miesvirkailija tuli toteamaan, että odotas hetki: You have a knife there. Ööh, eihän ole?

Miesvirkailija tonki laukkuni perinpohjaisesti mitään löytämättä. Kolmas virkailija tuli paikalle auttamaan tonkimisessa, kun mitään ei näyttänyt löytyvän. Välissä he ihmettelivät yhdessä käsityötarvikkeitani ja miettivät, voisivatko kumiset neulepuikkostopperit näyttää linkkuveitseltä. (Vastaus: eivät todellakaan.) Vajaan kymmenen minuutin tonginnan jälkeen he läpivalaisivat laukkuni uudestaan. Tämän jälkeen neljäs virkailija tuli tonkimaan laukkuni vielä kertaalleen, tunnusteli verhoilut lävitse ja yritti repiä niitä auki. Kun saksalaiset virkailijat olivat kerran päättäneet, että laukussani on linkkuveitsi, niin ilmeisesti periksi ei hevillä anneta.

No eihän sieltä tietenkään mitään löytynyt. Tässä vaiheessa lentoni vilkutteli jo Final Callia, mutta alkuperäinen naisvirkailija johdatti minut pieneen koppiin, jossa kengät piti riisua, ne läpivalaistiin erikseen, jalkani tunnisteltiin huolellisesti (ei, en ollut onnistunut piilottamaan mitään sukkahousujen alle) ja käsimatkatavarani tongittiin lävitse vielä kerran niin, että kaikki elektroniset laitteet siveltiin ja niistä tutkittiin jälkiä räjähteistä. Minuutit tuntuivat tässä vaiheessa harvinaisen pitkiltä.

Vihdoin portille ehdittyäni sitä oltiin jo hyvää vauhtia sulkemassa, mutta minut nähtyään virkailijat kuitenkin vielä lisäsivät minut uudelleen koneen matkustajalistaan ja päästivät mukaan. Voitte jo tässä vaiheessa arvata, olivatko matkatavarani koneessa mukana vai ei. Positiivisena puolena Frankfurtin kautta voi matkustaa ilman minkäänlaista pelkoa terroristeista.

US Airways International Business Class
US Airwaysin lennolla näkyi käynnissä oleva fuusioituminen American Airlinesin kanssa mm. vastamelukuulokkeiden brändäyksessä. Ja lentokenttäkokemuksen jälkeen otin todellakin koneeseen päästyäni G&T:n.

US Airwaysin bisnesluokka häviää tämän yhden kokemuksen perusteella vertailussa Deltalle: penkit ovat kuluneempia, peitot ja tyynyt ovat tavallista lentokonetasoa eivätkä pehmeää hotellitasoa, ruoka ei ole yhtä hyvää eikä menuun kuulu keittiön tervehdystä. Pystyin silti elämään tämän kanssa. Tai oikeammin sanottuna nautin joka hetkestä, jonka sain rötvätä penkissä jonkun passattavana elokuvaa katsellen tai sängyksi muuttuvalla penkillä sikeitä vedellen.

US Airways International Business Class
Tältä näyttää Atlantin ylittävän bisnesluokan ylivoimaisesti nuorin matkustaja.
Knitting in an airplane
Taannoisen blogikilpailun voittajan lapaset alkavat olla jo loppusuoralla. Yhdysvaltain sisäisessä lentoliikenteessä metalliset sukkapuikot ovat sallittuja, mutta Euroopassa niiden täytyy olla puuta tai muovia.

US Airways hakkasi Deltan kahdella osa-alueella, ja niistä selkein oli kabiinihenkilökunnan hyvä meno. Olen lentänyt Deltan mannertenvälisessä bisneksessä pariin otteeseen, ja välillä minulla on ollut tunne, että osa kabiinihenkilökunnasta katselee minua nenänvarttaan pitkin, oletettavasti keskimääräistä bisnesmatkustajaa nuoremmasta iästäni johtuen. US Airwaysilla ei ollut minkäänlaista häivääkään tällaisesta. Lentohenkilökunta vitsaili keskenään, hymyili paljon ja säteili lämmintä hyvänolontunnetta, joka saattoi osittain johtua siitä, että koneen kippari pariin otteeseen muistutti matkustajia, että kyseinen lento oli kahden lentoemännän viimeinen ennen heidän eläköitymistään. Se toinen osa-alue, missä US Airways pärjäsi, olikin sitten tämä:

US Airways Flight Kit
Deltaltakin saa tällaisen pussukan lähestulkoon identtisellä sisällöllä, mutta tykkään vaan niin paljon enemmän tuosta US Airwaysin pussukan ulkonäöstä. Kuvasta puuttuvat silmäsuojat, joita käytin nukkuessa, sekä sukat, jotka vedin jalkaani vessassa käydessäni, koska se oli helpompaa kuin kenkien pukeminen.

Philadelphiaan laskeutuessamme minulla oli pirteä ja levännyt olo, mikä oli erinomaista, sillä en tiennytkään, millainen säätö minua taas odotti. Maahantulossa kesti tunti, mikä on sinänsä normaalia mutta pidempi kuin yleensä Minneapoliksessa, mutta varsinainen säätö alkoi vasta, kun minun piti löytää jatkolennolleni. En tiedä mihin terminaaliin kone oli laskeutunut, mutta ainakaan C-terminaaliin sieltä pääsyä ei oltu tehty helpoksi. Ensin piti jonottaa parille eri tyypille, joiden kaikkien tarkoitus oli vilkaista lentolippuani ja ohjata eteenpäin. Sitten jonotin ensin yhteen turvatarkastusjonoon, josta minut sitten nyittiin toiseen jonoon, jossa todettiin, että ei, tämäkään jono ei ollut oikea. Lopulta minut ohjattiin jonnekin aivan muualle, josta virkailija neuvoi minut juna-asemalle. Siis juna-asemalle? Oli hieman surrealistista kävellä junalaituria päästä päähän, kun joku junaa odottanut mies pysäytti minut ja kysyi, että tiedänkö kummalta puolelta laituria junat menevät Philadelphian keskustan suuntaan. No en tosiaan tiennyt.

Oikeaan terminaaliin päästyäni Finnairin tulostama lippu ei tietenkään käynyt, joten ensimmäisen jonotuksen jälkeen piti rampata checkiniin jonottamaan ja hakemaan uutta lippua, jonka jälkeen sai jonottaa uudestaan. Kun vihdoin pääsin US Airwaysin loungeen, oli minulla kulunut yli tunti pelkästään terminaalin vaihtamiseen. Onneksi minulla oli pitkä vaihto.

US Airways Airplanes

Viimeisellä US Airwaysin lennolla en jäänyt ihmettelemään tai kuvaamaan posliinilautasella tarjottua ravioliannosta tai leveämpiä penkkejä – jotka Amerikan sisäisten lentojen bisnesluokassa todellakin ovat muhkeita ja leveitä – vaan nukahtelin jatkuvasti istualleni. Perillä Denverissä olin todella tyytyväinen, että matka oli vihdoin ohitse. Laukut tosin saapuivat vasta kaksi päivää myöhemmin.

Clouds from Above
Tässä puolentoista vuoden etäsuhteilun aikana olen katsellut aivan tarpeeksi tätä maisemaa. Nyt keskityn pysymään hetken maan kamaralla.




28 kommenttia aiheesta “21 tunnin lennot Yhdysvaltoihin”

  1. No aikamoinen oli reissu juu. Ja kerkesit sitten Philadelphiasta viela meilinkin mulle naputtelemaan. :D Ihan uskomatonta touhua valilla tuolla turvatarkastuksessa. Mulla on yksi episodi kun matkustin yksin kahden lapsen kanssa joista yksi oli alle vuoden ikainen. Siis mahan olin kuin ilmetty terroristi, eikos vaan?! Nauti maankamarasta! Ja murun kanssa yhdessaolosta!

    1. Toisaalta jos olisin terroristi, niin varmaan piruuttani ottaisin pommit mukaan Piltti-purkeissa, ja silloin tietysti tarvitsisi sen vauvankin. Sinänsä ihan ok että tutkivat kaikki samalla tavalla, mutta minusta ylipäätään koko turvatarkastustouhu lentokentillä on mennyt liiallisuuksiin. Mutta juu, nyt nautin!

  2. Kiva nähdä millaista siellä bisnesluokassa on …. :) taisin jo aiemmin kommentoida, että olin tosi yllättynyt Deltan hienosta ja /uudentuntuisesta koneesta Detroit – Amsterdam, oli jäänyt jostain historiasta mieleen vähän nuhruinen firma….Ja harmi kun ei nähty Philadelphiassa tiistaina !

    1. Taisin kerran Pariisiin lentäessäni olla Deltan koneessa, jossa ei ollut omia näyttöjä jokaiselle economyssa, vaan piti katsella elokuvaa vanhanmallisesti isoilta monitoreilta. Se kone oli muutenkin aika nuhjuinen, mutta Iiro sittemmin valisti, että Delta oli juuri uusimassa vanhojen koneidensa sisustuksia, ja tuo oli viimeisimpiä vanhalla sisustuksella liikkeellä olevia koneita, joita ei oltu vielä ehditty uusia. Sellainen fiilis minulla on normaalisti ollut Deltalla, sillä yleensä koneiden matkustamot ovat todella uuden tuntuisia.

      Ja todellakin harmi!! En jotenkin tajunnut, että lennät niin paljon Philadelphian kautta, muuten olisi voinut ihan lotolla laittaa viestiä… Pitää jatkossa toitottaa enemmän lentosuunnitelmista vaikkapa Instagramissa ja tarkastella, josko blogituttuja olisi samoilla kentillä liikkeellä. ;)

  3. Voih mikä kokemus.

    Mulla on Frankfurtista sekä hyviä ja huonoja kokemuksia, mutta aikaa sinne pitää aina varata. Jotenkin tuntuu, että normaali vaihtoaika ei vaan riitä siellä mihinkään. kenttä on iso ja hankalasti hallittava ja aina olen menossa ihan väärään suuntaan. Turvatarkatuksissa he eivät todellakaan ole mitenkään suurpiirteisiä.

    Lennettiin Frankfurtin kautta Luffella suoraan San Franciskoon viimeksi ja se oli kyllä mukava kokemus. Kaikki meni enemmän kuin hyvin ja kone oli miellyttävä A380. Edes Amerikan päässä ei ollut mitään säätöä maahantulossa. Tästä menee kyllä kiitos miehelle joka on kolunnut reittejä Jenkkeihin enemmän kuin tarpeaksi. Hän tietää välttää turhia välilaskuja (itse tujottelen vain sitä hintaa) ja ilmaisesti San Francisko on myös kenttänä helppo muihin verrattuna maahantulossa.

    Mulla on joskus ollut samanlainen tunne, että henkilökunta katsoo vähän kieroon kun lentää busineksessa ilman jakkupukua. Mutta se mistä olen tyyttyväinen on lapsien huomioiminen. Kertaakaan ei ole tullut tunnetta millään yhtiöllä että poikiani jotenkin palveltaisiin busineksessa huonommin kuin aikuisia.

    1. Minua välilaskut eivät haittaa, jos ovat hyvillä kentillä. Lennän esimerkiksi mieluusti Yhdysvaltoihin Minneapoliksen kautta, koska yleensä maahantulossa ei ole ruuhkaa, ja kenttä on aivan mielettömän helppo vaihtokenttä. Esimerkiksi Eurooppaan päin lentäessä voi hyvillä mielin varata 50 minuutin vaihdon Minneapoliksessa, sillä kyllä ehtii ellei ensimmäinen kone ole yli puoli tuntia myöhässä. Toinen hyvä kenttä on Amsterdam, jonka juoksee päästä päähän 20 minuutissa (kokemusta on). Mutta tosiaan, on hyviä ja huonoja vaihtokenttiä…

      Lasten tuominen bisnekseen kielii varmaan näiden potentiaalisesti kieroon katsovien lentoemäntien mielissä statuksesta: jos on varaa tuoda itsensä lisäksi lapsi bisnekseen niin silloin ei ole syytä katsoa kieroon. ;) Itse vaan toivoisin, että kaikkia matkustajia kohdeltaisiin samalla tavalla.

  4. Ai kauhee, kylläpä yhteen reissuun osui ongelmia!

    En tiennytkään, että lentomaileilla voi ihan kunnolla upgradeta itseään sieltä tavallisesta turistiluokasta ilman, että maksaa itsensä kipeäksi. Melkein harmittaa, etten lentele paljon… :D

    Viimeksi, kun oli Münchenin lentokentällä, minun sinettipussissa olevat vesipullot (jotka olin ostanut Hki-Vantaalta) läpivalaistiin josssain ihme laitteessa. Sitten ne otettiin pois sinettipussista ja valaistiin vielä yksitellen ennen kuin pakattiin uuteen sinettipussiin. Parempi toki tämä kuin se, mitä Chicagossa tehtiin: otettiin nesteitä sisältävät sinettipussit kokonaan pois vaihdon yhteydessä!

    1. Minä olen todennut, että lentomaileilla nimenomaan kannattaa matkustaa bisneksessä, jos niitä vain suinkaan on riittävästi. (Ainakin mannertenvälisillä, missä luokalla on väliä.) Lentomaileilla ostettuna bisnesluokka kun ei maksa kuin noin 50% enemmän kuin turistiluokka, mutta rahalla ero taitaa olla moninkertainen.

      Tuo, että otetaan nesteet pois vaihtokentällä, ärsyttää minua yli kaiken, koska aina näistä ei varoiteta. Ostin taannoin Luxemburgista hyvää kuohuviiniä mukaan Yhdysvaltoihin vietäväksi, ja Amsterdamissa ne sitten otettiinkin pois. Arvaa harmittiko… En silti saanut aikaiseksi valittaa Luxemburgin tax-free-myymälään, vaikka olisi varmaan pitänyt.

  5. Tällaset matkakertomukset on aina mielenkiintoisia. Sulla on ollu kyllä huono tuuri vaihtojen kanssa, mutta onneksi kerkesit koneisiin!
    Mulla on tähän mennessä onnistunut vaihdot Frankfurtissa hyvin tosin kokemuksena on vain Lufthansan lennot, Tiukemman vaihdon (tunnin siirtymä) lennot ja niiden portit on aina kuulutettu jo koneessa ja siitä on sitte ollut melko kätevää lähteä suoraan juoksemaan käytäviä ja tunneleita kohti porttia kunhan on vain hahmottanut oikean suunnan. Frankfurtin kenttä on kyllä melko kamala ja sekava eristyisesti silloin kun on kiire.

    1. Minulla ainoa aiempi vaihtokokemus Frankfurtista oli muistaakseni 7 tunnin vahto, jolloin lähdimme vaihdon ajaksi kiertämään kaupunkia, joten tämä sekavuus tuli minulle hienoisena yllätyksenä. Esimerkiksi München, myöskin Lufthansan hubi, oli taas yksi helpoimmista vaihtokentistä.

      Luulen, että osaltaan minun vaihtoni sekavuuteen vaikutti juuri se, että vaihdoin Lufthansan hubissa konetta, mutta en lentänyt Lufthansalla.

  6. Hyvä, että laitoit tämän reissupostauksiin, jotta löysin tänne :). Businessluokasta on tullut jo yhden lennon perusteella jokin pakkomielle minulle, joten luen todella mielelläni muiden kokemuksia näistä. On vaan todella harmillista, että jouduit tuollaiseen sekasotkuun mukaan :/. Olisi kamalaa joutua tuollaiseen tarkastukseen varsinkin, kun kone olisi jo lähdössä :O.

    Kiitos tästä mielenkiintoisesta postauksesta :)!

    1. Onneksi seuraava US Airwaysin kone samaan suuntaan olisi lähtenyt tuntia myöhemmin, joten siihen olisi varmaan päässyt, jos tuosta ensimmäisestä olisin turvatarkastuksen takia myöhästynyt. Arvaa vaan, muistinko tätä kuitenkaan siinä turvatarkastustilanteessa. ;)

  7. ”Positiivisena puolena Frankfurtin kautta voi matkustaa ilman minkäänlaista pelkoa terroristeista.” Tässä vaiheessa repesin. :D

    Tuli tuosta uusimmasta twiitistäsi mieleen, että mä sain myös aikoinaan Yellowstonessa paljon kommentteja Hollannista. Multa kysyttiin useammankin kerran puhunko hollantia tai flaamia, ja kerran joku täti kehui Suomen hienoja patoja. Mistähän ihmeestä tuo käsitys juontaa juurensa?

    1. Patoja? WTF? Siis onhan Sarpaneva ihan siisti, mutta…

      Mä olen joskus miettinyt, että tämä suomi-hollanti-sekaannus johtuisi siitä, ettei amerikkalaiset keskimäärin tiedä, että on olemassa kieli nimeltä suomi, mutta hollannista on monet kuulleet. Kun sitten Dutch-Netherlands ei suoraan linkkiinny toisiinsa, niin hollannin kieltä yritetään tarjota vähän minkä sattuu valtion kansalliseksi kieleksi.

  8. No ilmeisesti sulla on nyt itselläkin kokemuksia tästä nipinnapin koneeseen ehtimisestä. Mie olisin menny tuolla Frankfurtissa varmaan jo siihen pisteeseen että olisin tirauttanut parit itkut virkailijoille, pelkään jostain syystä myöhästymisiä tosi paljon ja ajatus jollekin valtavalle kentälle jäämisestä ilman tietoa jatkolennoista on melko kamala. Onneksi pääsit kuitenkin businessluokkaan! Kerran Finnairin businessissa lentäneenä haluan ehdottomasti uudelleen kokeilla. Muistan että nuo rasvat, sukat ja silmäsuojat jaettiin silloin paperisessa kirjekuoressa. Tuo US pussukka näyttää tosi kivalta, säilyttäisin!
    Varmasti vaikuttaa henkilökunnan fiilis omaankin reissutunnelmaan. Minusta olisi hassua ajatella, että lentoemot katsoisi kieroon jos ei businessissa olisi jakkupukua. Se päällähän on vain yksinkertaisen epämukavaa lentää! Minun sisko oli Japanista tullessa alle 18 vuotias ja sai yhtä loistavaa palvelua kuin japanilaiset bisnesmiehetkin :)
    Ja hei, ihan loistava postaus jälleen!

    1. Siis mullahan on kokemusta myös nipin napin lennolta myöhästymisestä. :) Vaihtolennolla tämä on lähinnä ärsyttävää, koska tiedän, että lentoyhtiö kuitenkin lopulta hoitaa minut perille (mutta ärsyttää, jos haluaisi olla jo perillä kotona ja joutuu yöpymään jossain Amsterdamin lentokenttähotellissa). Sen sijaan se kerta, kun myöhästyimme koneesta Iiron kanssa Romaniassa, oli hieman ”no mitäs nyt tehdään”…

      En usko, että lentohenkilökunta keskimäärin katsoo vaatteiden perään pitkillä lennoilla, koska esimerkiksi moni bisnesmies, jonka pitää heti aamulla suunnata palaveriin, matkustaa verskoissa, jotta puku ei rypisty. Luulen, että tämä on enemmän ikäkysymys. Mutta tosiaan, minun nenänvarttapitkinkatselukokemukseni liittyy lähinnä yksittäisiin Deltan lentoemäntiin, ja moni Deltankin matkustamohenkilökunnassa antaa yhtä mahtavaa palvelua jokaiselle matkustajalle.

  9. Hui, mitä menoa. Ymmärrän, jos ei ton rytäkän jälkeen tee vähään aikaan mieli lentää. Mua ihmetyttää etten ikinä oo vahingossakaan päätynyt bisnesluokassa matkaamaan, vaikka noita lentokilometrejä on kertynyt :)

    Hämmennyin tosta Iltasanomien otsikosta. Ihmettelin niitä Suomiloman aikana – olin meinaan jo ehtinyt unohtaa kuinka typeriä ne on.

    1. Mä päädyin matkustamaan bisneksessä vasta, kun rupesi kertymään lentokilometrejä amerikkalaisilla yhtiöillä. Eurooppalaiset yhtiöt ja niiden kanta-asiakasohjelmat ovat tässä suhteessa todella sniiduja, ja bisneksen näkee yleensä olevan puolityhjä. Täällä on normaalimpaa, että ihan tavalliset pulliaiset saattavat matkustaa bisneksessä jopa omalla rahalla, ja myös lentomaileja saa helpommin.

      Kuulema Iltasanomilla pidetään koulutuksia, miten kirjoitetaan mahdollisimman typeriä otsikoita, joita ihmiset sitten innossa klikkailisivat Facebookissa. *hrr*

  10. Toi turvatarkastuspelleily on kyl niin vihonviimistä urpoilua, varsinki ku suurin uhka koneille näyttäis olevan random katoaminen tai hullut _eurooppalaiset_ separatistit…

    1. No ehkä just sen takia muakin katsottiin niin tarkasti? Ties vaikka olisin ollut ahvenanmaalainen separatisti!

  11. Meinasin kommentoidakin jotain mutta aika moni muu kerkesi ekana eli eiköhän kaikki oleellinen tullut sanottua!

    Sanon sitten vaan että huhhuh. Ja hienoja kuvia! :)

  12. Wau, kuulostaa aika hurjalta!! Frankfurtin lentokentältä mullakin on pitkäveteiset kokemukset, kun Kanadaan sieltä lennettiin. Ei se aina mene tuo lentäminen ihan nappiin, mutta onneksi oot nyt perillä maan kamaralla :)

    1. Mulla on ruvennut tulla fiilis, että lentämisessä ”No news is good news”. Mutta saahan näistä jutun tynkää myöhemmälle, ja kuitenkin sen verran meni nappiin, etten myöhästynyt koneesta, niin ei jäänyt ketuttamaan.

  13. No huhhuh! Mäkin olen kerran lentänyt Frankfurtin kautta, ja muistan että oli jotenkin sekavaa, kyltit ei ollut tarpeeksi selviä.

    Kyllä liika lentäminen on aina liikaa. Mun 3kk Etelä-Amerikan ja Väli-Amerikan reissun jälkeen ei yhtään tehnyt mieli lentää pitkään aikaan.

    1. Mulla on hyvin harvoin tullut yliannostusta lentämisestä, mutta tuntuu että nyt sellainen on päällä. Onneksi reissuun pääsee muutenkin kuin lentäen. ;)

  14. Huh, kyl on ollut reissu!
    Pääpiirteisesti tykkään itse kyllä lentää, mutta toisaalta olen tähän mennessä lennellyt oikeastaan vain Euroopan sisällä missä kenttähomma ei ymmärtääkseni ole ihan yhtä aikaa vievää kuin USAssa. Toki joskus tulee vähän hankalia tilanteita vastaan, esimerkiksi kerran vaihdolla juurikin Frankfurtissa minut ohjattiin hyvin vähäsanaisesti pieneen huoneeseen jonnekin sivuun minne kävely kesti pienen iäisyyden ja minä mietin kuumeisesti, että mikäköhän siinä minun iPadissa oikeen oli vikana. Nopea tutkimus ja minut huoneeseen ohjannut mies puhkesikin hymyyn ja neuvoi minut nopeinta reittiä portilleni, joka kuitenkin osoittautui vääräksi. Portti oli vaihdettu tunteja ennen lähtöä mutta tieto siitä annettiin 15 minuuttia ennen koneen lähtöä.
    Totta kai samalle lennolle sattui vielä lauma nuoria kielikurssilaisia, jotka kertasivat koko matkansa kovaan ääneen lennon aikana ja saivat vieressäni istuneen businessmiehen hermoromahduksen partaalle (esimerkiksi miehen läppäri saatiin pudotettua jollain ihmeen konstilla matkatavaralokerosta).
    Frankfurt on tuottanut muutenkin vähän huonoja kokemuksia minulle ja tutuille, mutta kyllä muuten jatkan lentomatkustusta ihan hyvillä mielin :)

    1. Mua ei haittaa kovaääniset kanssamatkustajat, koska niin usein istun koneessa napit korvissa, mutta jos joku pudottaisi mun läppärin matkatavaralokerosta niin olisin todellakin itsekin hermoromahduksen partaalla!

      Mä jatkan lentomatkustusta kävi miten kävi, mutta yhä vähemmän siitä jotenkin nykyään nauttii. Muistan, että lapsena se oli jännää ja hauskaa, mutta nykyään lähinnä pakollinen paha paikasta toiseen siirtyessä. Ainoa hyvä puoli on, että saa luettua kirjoja ja katsottua leffoja, kun ei ole muutakaan tekemistä. :)

      Ja kiva että kävit kommentoimassa!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge