Asennusmies Damien

Minulla on vihdoin nettiyhteys kotona. Ei tosin sellaisessa muodossa, kuin olisin sen halunnut, mutta kuitenkin.

Tänään vähän yhdeksän jälkeen aamulla ovellani seisoi pitkä, laiha musta mies Comcastin uniformussa: Yo, you got some problem with the television or something? Ei, vaan tilasin uuden nettiyhteyden. Hetken selvittelyn jälkeen mies oli tilanteen tasalla ja lähti selvittämään, miten itse ostamani langattoman kaapelimodeemin saisi yhdistettyä Comcastin verkkoon. Comcastilta olisi saanut myös vuokrattua modeemin, mutta se olisi vaatinut seurakseen vielä langattoman reitittimen ja olisi maksanut $7 kuussa, joten päädyin ostamaan koko purkin itse.

Asennuksessa vaadittiin soittelua edestakaisin Comcastin keskuksen kanssa ja kaikenlaista odottelua, joten smalltalkille jäi tilaa. Asennusmies Damien aloitti veikkaamalla, että olen Englannista, ja kun kerroin, että Suomesta, hän pohti, onko Suomi maantieteellisesti lähellä Englantia, koska you sound like the same, you know, have the same accent.

Damienin mielestä oli ”wow”, että olimme muuttaneet toiseen maahan, ja hän kertoi, että oli itsekin asunut vuoden Japanissa ollessaan Yhdysvaltain laivastossa perämiehenä. Japani oli ollut wow really cool, those Japanese people really strange ja Tokyo’s got crazy parties, man, it’s just like New York only bigger, you think you’re in America when you’re there. Mieleen olivat painuneet vahvasti nopeat junat which go like whiu whiu whiu and you can’t see them at all like man crazy. Lopulta Damienille oli kuitenkin käynyt selväksi, että hän joutuisi pysymään Japanissa vielä viisi vuotta, jos haluaisi jatkaa laivastouralla, joten I quit, ’cause I didn’t like Japan that much, it like changed me as a person and I didn’t wanna come back so my friends would say, what’s up with Damien ’cause he’s acting all straaange you know? Damien oli hakenut töitä risteilyaluksilta, mutta työnhaussa oli kestänyt niin kauan, että perämiesoikeudet olivat menneet vanhaksi ’cause if you wanna keep them up and going, you gotta know somebody with a boat, and hey man, I’m from like Georgia, who’s I gonna know. Laivastosta oli kuitenkin kertynyt kokemusta myös sähkölaitteista, joten ura internetasentajana oli selvä.

Damienin mielestä asuinaluevalintamme oli todella hyvä, koska Kennesaw on turvallinen nukkumalähiö, jossa kuitenkin on pari hyvää ravintolaa (mm. Damienin mukaan japanilainen ravintola tien toisella puolella, pitää tsekata), ja downtown Atlanta, man, you can like visit once or twice, but there’s nothing there. Erikseen hän varoitteli, että you don’t wanna go clubbing to the city center ’cause there’s all kinds of crazy shit man, all kinds of shootings and stuff, like especially since you not from around here, you better stay here safe and have your own private parties. Tätä hän tehosti tarinoilla, kuinka häntä oli huijattu Japanissa ruokakaupassa vaihtorahan kanssa ja kuinka heillä oli ollut laivaston jäseninä Tokiossa joitain yökerhoja, jonne ei saanut mennä, koska there’s some violent stuff in those clubs and you gonna get in trouble if you go there. Hän kuitenkin suositteli käyntiä Fernbankin planetaariossa, mikä pitänee pistää korvan taakse.

Lopulta emme saaneet modeemiani toimimaan, koska modeemi ei saanut yhteyttä DNS-serveriin (tämä siis minun päätelmäni, Damien ei tiennyt mikä on DNS), joten Damien jätti minulle modeemin, puhelinnumeronsa ja ohjeistuksen käydä hakemassa parempi modeemi ja soittaa hänelle, niin hän tulee nappaamaan Comcastin modeemin pois. Tähän kaikkeen meni noin kaksi tuntia, mutta ei harmita yhtään. Tämän aamun saldo oli siis kaksi tuntia mielenkiintoista keskustelua hyväntuulisen ja erittäin mukavan hepun kanssa.