Lukiossa teimme teatteriproduktiota Shakespearen Loppiaisaatosta. Luimme tuolloin läpi näytelmän käännöstä Suomeksi, emmekä ymmärtäneet kielestä puoliakaan, joten päädyimme uudelleenkirjoittamaan yli puolet näytelmästä kielellä, jota ymmärtäisimme. Tätä taustaa vasten Shakespearen katsominen englanniksi onkin sarjassa Todella Loistavia Ideoita.
Oglethorpe-yliopisto on perustettu jo 1835, mutta rakennukset olivat uusgoottilaista tyyliä 1960-luvulta.
Georgia Shakespeare esiintyy vakituisesti Oglethorpe-yliopistolla Brookhavenissa Atlantasta koilliseen ja sinne mekin suuntasimme seuraamaan Paljon melua tyhjästä. Näyttelijäkaarti oli osaavaa, mutta kiitos 400 vuotta vanhan kielen, ymmärsin ehkä noin puolet repliikeistä. Minulla se riitti mukana pysymiseen, Iiro taas luki väliajalla näytelmän juonitiivistelmän käsiohjelmasta.
Yliopistokampuskella oli samanaikaisesti käynnissä baseball-ottelu.
Ennen näytelmää olimme käyneet syömässä italialaistyylisessä pizzeriassa, joka sijaitsi läheisessä TownBrookhavenin ”urban villagessa”. Parin hehtaarin alueella oli ristikkäin kaksi bulevardia, joita ympäröivät uudet asuinkerrostalot sekä söpöt kivijalkakaupat ja -ravintolat. Jalkakäytäviin oli panostettu, alue oli käveltävä ja ihmiset istuskelivat terasseilla. Siis juuri sellaista seutua, jota yhteiskuntakriitikko James Howard Kunstler kutsuu termillä ”a place worth caring about” tässä amerikkalaisen kaupunkisuunnittelun ongelmia valaisevassa TED Talkissa:
Alueen ohitse kulki kolme kaistaa suuntaansa autotietä, jonka varrella oli kapea jalkakäytävä, jota pitkin kukaan ei varmasti halua kävellä. Atlantan autokaupunkihelvetissäkin on siis mukavaa kaupunkiarkkitehtuuria – se on vain piilotettu pieniksi kupliksi.
