Kalifornian auringossa asuva mielettömän kauniita kuvia napsiva Ronja lähetti minulle haasteen lempiasioistani, joten tässä tulee.
Lempinumero: 8. Sain kuulla hiljattain, että piirrän sen kuulema aivan väärin. Piirrän sen piirtämällä kaksi ympyrää ja nostamalla kynän paperista välissä. Piirtävätkö kaikki muut muka kahdeksikon yhdellä kynänliikkeellä?
Alkoholiton suosikkijuoma: Kylmä kaakao. Sain kuulla lukiossa, että lausun sen kuulema aivan väärin. Puhuin tuolloin kaakkaosta kahdella koolla. Painostuksen alaisena vaihdoin normaalimpaan lausumismuotoon, vaikka äitini taitaa yhä suosia kaksoiskonsonanttia.
Lempieläin: Nämä kissat. Näissä ei ole mitään vääärää.
Facebook vai Twitter: Facebook on todella kätevä yhteydenpidossa Suomessa asuvien kavereiden kanssa. Twitteriä en käytä.
Intohimoni: Kaupunkien keskustat. Ei minulla mitään maaseutuakaan vastaan ole, mutta täällä lähiömaton keskellä tulee todellinen kaipuu elävään kaupunkikeskustaan. Koolla ei ole väliä, mutta katukahvila, keskustori ja vanhat mukulakivikadut (no okei, ei ehkä, mutta vähän 80-lukua vanhempi tunnelma) ovat parhautta.
?eský Krumlov, kaunein tsekkikaupunki
Suosikkiviikonpäiväni: Lauantai – koko päivä vapaata eikä seuraavanakaan päivänä tarvitse herätä aikaisin!
Suosikkikukka: Vaikka äitini on puutarhatoimittaja, minulla ei ole suosikkikukkaa, koska kukkatietouteni on nollissa. Äitinikin tietää tämän ja joskus taannoin kirjoitti kolumnissa, että ”on kauas omena puusta pudonnut” ja ”boheemi tytär ei osannut pitää hengissä edes kaktusta”. Kiitos, äiti. Sen sijaan suosikkipuu minulla nykyään on: neidonhiuspuu, ainoa elävä laji luokassaan, ja kasvanut maailmassa jo dinosaurusten aikaan. Äitini näytti minulle kyseisen puun lehden Savannahissa, ja pari viikkoa sitten tajusin, että sellainen kasvaa myös meidän pihallamme.
Kellastuneita neidonhiuspuun lehtiä pihallamme. Siis elävä fossiili, meidän pihallamme! Kui siistiä!
Haaste tuli jakaa eteenpäin viidelle seuraamalleni blogille, jolla on alle 200 lukijaa. Tällä kertaa haaste lähtee amerikansuomalaista arkea Suomessa elävälle The Sugar Antelopelle, Washington DC:ssä tapaamalleni Reetalle, urheilusta tarinoivalle Mintulle osoitteessa Kunnon kaipuu, ruoasta, sisustuksesta, vaatteista ja meikeistä kertovalle Shop, Travel & Food -blogille sekä lapsiperheen arjesta Yhdysvalloissa kertovalle Toinen koti -blogille.
Minun viisivuotias tekee kasin kahdella pallolla myös :-D
Hitsi kuinka nuo neidonhiuspuun lehdet ovat kauniit ja aika hienoa että laji on niin ikivanha!
Noi lehdet on kyllä kauniita nimenomaan yksinkertaisuutensa ansiosta. Laji on niin vanha, ettei monimutkaisempaa lehtirakennetta ole ehtinyt kehittymään, joten siksi tuollainen viuhkarakenne. :)
Onneksi luen sun blogia, niin bongaan haasteen, vaikka et siitä mulle ittelle oo kertonutkaan.
Meillä saattaa jopa olla sama lempieläin. :) Tosin tuolla sun linkissä ei oo sen mun lempieläimen kuvia. Ainakaan vielä.
Enpä ehtinyt tulla kertomaan siitä, ennen kuin huomasit. :)
Sun lempieläin kyllä sisältyy mun listaan!
Lauantai on minunkin lemppari, kiitoksia haasteesta :)
Eipä kestä, vastauksia odotellessa!
Myös minä piirrän kasin kahtena pallona! Onkohan se perinnöllistä..
Saattaa hyvin olla! Sanotko myös kaakkao?
Kiitos haasteesta! Eka haaste ikina! :) kivaa. Palaan asiaan heti kun toivun tasta Kiitospaivasta (eli en varmaan ihan pian). ps. kaakkao se olla pitaa. Ma voin olla sun ”kaakkao kahdella koolla kerhon” varapresidentti, jos sa oot presidentti.
Hei hyvä idea! Välittömästi perustetaan tällainen kerho!
Minäkin piirrän kasin samalla tavalla kuin sinä. Seiskaa täällä on ihmetelly töissä asiakkaat kun piirrään siihen sen väkäsen keskelle.
Minäkin piirrän aina väkäsen keskelle seiskaan. Muutenhan siitä ei ota selvää, onko ykkönen vai seiska…
Kiitos, Jenni, haasteesta! Pitaakin vastata siihen asap!
No en kyllä ihan tuolla lailla sua dissannut. Sun iässäsi en tiennyt kasveista yhtään enempää. Luotan siihen, että kiinnostut kasveista ja puutarhasta viimeistään, kun keski-ikäistyt. ;)
Myönnetään, että kolumni oli yleisesti positiivisessa hengessä, mutta kyllä mulle aika vahvasti on jäänyt mieleen maininnat boheemiudesta ja kaktusten tappamisesta. :) Ja mulla on jo niin paljon keski-ikäisiä harrastuksia, että puutarhaharrastus saattaa jäädä puhkeamatta jos ei muuta niin ajanpuutteeseen.