Kosmetologiopiskelijat Guinevere ja Meg

Joulukuussa päivää ennen Suomenlomaa kävin Kennesawn kosmetologikoulussa kasvohoidossa ja manipedissä. Idea oli, että sitten on kynnet hyvässä kuosissa Suomessa, mutta eiväthän ne paria päivää pitempää minun käytössäni kestäneet lohkeilematta.

Pedikyyrin tekijä oli noin 25-vuotias työstään innostunut nainen, joka esittäytyi Guinevereksi ja aloitti smalltalkin. Normaalisti toinen tai kolmas kysymys minun kanssani on, että mistä olen kotoisin, koska puheestani kuulee ulkomaisen korostuksen, joten puhe kääntyi pian matkustamiseen. Guinevere ei ollut koskaan käynyt Euroopassa, mutta manikyyriä tekevä saman ikäinen Meg oli käynyt Italiassa, Ranskassa, Belgiassa, Sveitsissä… neljän päivän aikana. It was my graduation present from my sister, Meg selitti ja kertoi, että lukion päätyttyä he olivat lähteneet pitkäksi viikonlopuksi Eurooppaan, tavoitteenä nähdä Rooma. Lento laskeutui Amsterdamiin, mutta jatkolento oli jonkun ylivoimaisen syyn takia peruttu, joten Meg ja hänen siskonsa olivat matkustaneet junalla Euroopan halki päästäkseen viettämään vajaan vuorokauden Roomassa. Loma kuulosti omiin korviini aika junassaistumiselta, mutta Meg oli tykännyt todella paljon, ja maassa, jossa vuosilomaa on usein kaksi viikkoa, Euroopan reissulle pitkä viikonloppu ei ole poikkeuksellinen pituus.

Olin lakannut sormenkynteni vähän kestävämmällä lakalla, ja Guinevere mokasi jotain pedikyyrin kanssa, joten kummassakin operaatiossa kesti vähän kauemmin, ja ehdimme käydä läpi joulunajan suunnitelmamme ja joululahjaostokset. Guinevere oli innoissaan, sillä hän oli löytänyt täydellisen lahjan veljelleen: avaimenperävessaharjan! He collects toilet brushes, Guinevere selitti, kun minä ja Meg reagoimme lievästi sanottuna hämmentyneinä. Meg oli jäämässä jouluksi kotiinsa Kennesawhan, mutta Guinevere suunnitteli reissua kotiseudulleen Alabamaan, sillä hän oli valmistumassa kosmetologiksi jouluna ja jatkosta ei vielä ollut tietoa – kerrankin siis aikaa matkustaa.

Guineverellä oli 8-kuukautinen vauva, ja he olivat käyneet miehensä kanssa otattamassa joulukorttikuvia juuri edellisenä viikonloppuna. Kortissa oli tietenkin pääosassa perheen silmäterä, ja Guinevere esitteli kuvia kännykästään ihan täpinöissään. Hieman närkästynyt hän oli siitä, että kuvat maksanut anoppi oli valinnut vauvalle myös kuvausasun, ja georgialaisena anoppi oli tietenkin ostanut University of Georgian punaisen potkupuvun – and I was like, no, this is wrong, it should be Auburn University! I don’t know if I can send a photo of my baby in UGA gear to my relatives in Alabama! Ei hän sen kummemmin kuin anoppikaan ollut yliopistoa käynyt, vaan puvulla osoitettiin kannatusta omalle jenkkifutiksen yliopistoliigajoukkueelle.

Kysyin, oliko Megilläkin lapsia, ja olihan niitä, jo kolme. Tiedustelin päivähoitokuvioita, ja sekä Meg että Guinevere ilmoittivat, että heidän lapsensa ovat hoidossa kotona. We agreed with my husband early in the pregnancy that we’d take care of the kids at home. Meg kertoi, että hänen miehensä on töissä baarimikkona, joten mies huolehtii lapsista päivisin kun Meg on opiskelemassa tai töissä, ja Meg taas ottaa iltavuoron. Koska mies tekee viikonloppuisin töitä, pariskunnalla on viikossa 1-2 yhteistä iltaa. Guineverella ja hänen miehellään oli ollut samanlainen järjestely alkuaikoina, sillä mies oli vuorotyössä varastossa, mutta kesällä mies oli saanut potkut, joten nyt mies vastasi lastenhoidosta. Kotihoito ei tainnut johtua pelkästään lastenkasvatuksellisista syistä, sillä hoitopaikka lapselle maksaa täällä helposti tuhat dollaria kuussa – ja Guineverella ja hänen miehellään oli tällä hetkellä tulot sen verran vähissä, että I don’t know what we would do without Mom-in-Law or my brother, who pay most of our bills.

Manipedin jälkeen piti täyttää koulun arviointilomake työn laadusta ja hoidon mukavuudesta, ja lisäsin Excellentin perään monta huutomerkkiä.

Snowflake pedicure

Viime perjantaina kävin manipedissä taas vietnamilaisessa kantapaikassani. Pedikyyriä teki ”artistipoika”, joten uskalsin pyytää valmiiden kuvoiden ulkopuolelta varpaisiin lumihiutaleita. Manikyyriä tehnyt tyttö taisi muistaa minut, sillä hän kysyi, Do you have snow in your country? ja iski silmää.

Kirjoittajasta

Jenni

Jenni muutti ulkomaille kesällä 2012 ja on siitä lähtien ihmetellyt maailman menoa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Blogissa tutustutaan nähtävyyksiin, kulttuureihin ja ihmisiin sekä eletään ulkosuomalaisen arkea, yleensä pilke silmäkulmassa. Erityisenä kiinnostuksenkohteena patikointipolut kauniin luonnon keskellä ja maailmanperintökohteet missä vaan. Nykyinen asuinpaikka Boulder, Colorado, USA.

10 kommenttia postaukseen “Kosmetologiopiskelijat Guinevere ja Meg”

  1. Ihanat noi lumihiutaleet! Vähä kadehdin noit teikeläisiä hoitojen hintoja. Täälä ollaan vähä snadisti kalliimmassa meiningissä. Käy hei kokeilee Shellac-kynsii ja kerro sit mulle et onks ne hyvät.

    1. Olen snadisti epäluuloinen kaikkia sellaisia kynsilakkoja kohtaan, joiden poistattamista varten täytyy käydä uudestaan kynsihoitolassa, eikä tuo kävelymatkan päässä oleva lähipaikka niitä ees tee vaan lähimpään hoitolaan on 10km. Mutta pitää ehkä silti harkita…

  2. Hauska kommentti tuo useamman Euroopan maan tutkiminen neljässä päivässä – kai se vaikuttaa amerikkalaisista ihan kuin osavaltiosta toiseen meneminen …. Ja kun lomaa on vähän, sekin vapaa-aika on tiukasti ohjelmoitu. Tämä, että lomaa ei arvosteta on ehkä niitä maan huonoja puolia – ei siitä pitkässä viikonlopussa pysty mitenkään rentoutumaan (tiedän kokemuksesta).
    Kerrontasi on taas niin sujuvaa, ihan kuin olisi ollut paikalla itse !

    1. Minuakin tuo, ettei lomaa arvosteta, häiritsee täkäläisessä työkulttuurissa ja vähentää selvästi omia halujani astua täällä työmaailmaan. Siis se, että jos ottaa neljä päivää viikosta vapaaksi, niin ei sitten kuitenkaan ota vapaaksi sitä viidettä, että saisi yhteensä yhdeksän päivän loman, vaan menee töihin jottei lomapäiviä ”kulu turhaan”. Okei, jos kaikki lomapäivät ovat tarkasti buukattu, niin varmaan noin on pakko tehdä… mutta loman pidentäminen viikonlopulla nyt vaan ei ole turhaa!

      Kiitos kehuista! :)

  3. Oi! Nää tarinat ihmisistä on niin parhaita! Voisit koota kirjaksi nää ihmispostaukset. ”Jenkit, jotka tapasin” tai jotain. :)

    Ja noi varpaat on kyl upeet. Ihanan värinen lakka (mikä? Saa tuoda tuliaiseksi :D) ja hienot hiutaleet.

    1. Huom kaikki kirjankustantajat, jotka blogiani lukevat: blogin oikeassa ylälaidassa on mailiosoite, johon voi ottaa yhteyttä jos tällaisen kirjan kustantaminen kiinnostaa! ;)

      Tuo lakka oli joku OPI, mutta ei tietoa mikä. Ensin valitsemani lakka osoittautui shatter-lakaksi, joten pedikyristipoika kävi nopeasti hakemassa ”vähän vastaavan värin” eikä nimeä tullut katsottua.

    1. Mulla oli mielessä enemmän sellanen 2-3 lumihiutaletta per kynsi, mitä sun lähettämässä kuvassa oli, mutta en tohtinut häiritä taiteilijaa enemmillä kommenteilla. ;)

  4. Tama oli kylla taas tosi hauska kirjoitus! Minusta on muuten mielenkiintoista, etta jotkut beauticianit kertovat elaman tarinansa kynsia tms. laittaessaan. Montakohan kertaa joutuvat paivan aikana kertomaan sen? Miehen kotikylassa kuulin manikyristilta uusimmat kylan juorut…

    Piti viela noista shellaceista mainita, etta teen geelilakkauksen itselleni kotona ja ainakin Gelish-merkin poistoainetta saa suht ehdulliseen hintaan esim Amazonista, jos haluaa ne itse kotona poistella :) Samalla aineella poistelin myos akryylikynnet kotona.

    1. En olekaan ennen ajatellut asiaa tuolta kannalta. Luulisi, että jatkuva oman tarinan toistaminen alkaisi kyllästyttämään? Itsekään en aina jaksa selittää, miten olen tänne päätynyt. Viimeksi pedikyyrissä keskityin naistenlehteen.

      Kiitos vinkistä! Ehkäpä noita voisi siis kokeilla. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge