Kello neljän aamuherätys painaa vielä vähän silmäluomia, vaikka sain nukuttua koneessa häiriintymättä pahasti pari penkkiä taaksepäin olleesta vauvasta, joka rääkyi kurkku suorana koko lennon. Nyt fiilistelen Schipholia ja sitä, että kaikki vaan toimii. No okei, itsepalvelupassintarkastus ei toiminut – ehkä sen takia siinä ei ollut jonoakaan – mutta yritettyäni minuutin ajan luoda katsekontaktia kameraan ja näyttää mahdollisimman paljon passikuvaltani, nuorehko ystävällinen passintarkastajamies tuli päästämään minut pulasta. Olen aika varma, että JFK:n passintarkastuksessa kestää pikkasen pidempään.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen rampannut Atlantin yli sen verran, että minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni frequent flyer -kortissani jonkinlainen taso. Skyteam Elite kuulostaa pramealta, ja sillä pääseekin Euroopassa matkatavaroita jättäessä kävelemään punaista mattoa, mutta esimerkiksi turvatarkastusten ohitusjonoihin ja loungeihin pääsee vasta Skyteam Elite Plus -tasolla. Pari vinkkiä osaan kuitenkin jo nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä (tai ahkeralla googlettelulla ja nettifoorumeiden lukemisella) antaa muille, jotka joutuvat ramppaamaan kaukomatkoja pari kertaa vuodessa tai muuten matkustavat paljon:
- Jos matkasi suuntautuvat missään määrin USA:han, harkitse liittymistä jonkin amerikkalaisen lentoyhtiön kanta-asiakasohjelmaan, koska niissä lentämisestä saa enemmän pisteitä. KLM:llä tai Finnairilla en todellakaan olisi vielä millään tasolla.
- Lentokentillä odottelua helpottaa, jos on pääsy johonkin loungeen. Itse olen ottanut sitä varten Diners Club -kortin, joka on jo maksanut itsensä takaisin, etenkin kun ensimmäinen vuosi on ilmainen. Loungeissa voi ottaa rennosti sohvalla ja monessa on myös tarjoilua (sekä ruoka- että juoma-), mikä helpottaa teeaddiktiotani, koska ilman loungea päätyisin varmaan kuitenkin johonkin lentokenttäkahvilaan juomaan ylihintaista teetä ja siinä samassa sortumaan törkykalliiseen sämpylään. Loungeista saa myös olutta ja viiniä, mutta aamulennolla ne eivät ihan ole mun juttu.
- Lentoyhtiöiden pisteitä kannattaa kerätä ei pelkästään ilmaisten lentojen toivossa vaan myös paremman palvelun perässä. Paras tähän mennessä saamani etu oli, että Atlanta – New York -lennolla minut heitettiin bisnesluokkaan istumaan. Amerikan sisäisilläkin lennoilla on bisnesluokassa prameammat istuimet, sellaiset leveät joissa on kymmenen eri säätöä, ja henkilökohtaiset telkkarit, ruoka tarjoillaan posliinilautasilta kangasservetillä ja valkkarille saa ihan oikean viinilasin. Kokemus ei mennyt ihan nappiin, koska lentoemäntä tohkeissaan luuli minun olevan kasvissyöjä, kun kysäisin kasvisvaihtoehtoa, ja ei meinannut suostua tarjoilemaan minulle lounasta ollenkaan, mutta noin teoriassa se olisi voinut olla erittäin mukava alku pitkälle lennolle.
Loungeaamiainen 0 euroa, lentokenttäkahvilassa arviolta 10 euroa.
Millaisia kokemuksia muilla on ollut lentoyhtiöiden kanta-asiakasohjelmista? Entä vinkkejä pitkien vaihtojen kestämisestä?
Enpä malta olla kommentoimatta, kun kerta noita lentomatkustamisen nyansseja on itsekin tullut monta kertaa mietittyä. Olen siis satunnainen liike- ja lomalentäjä, 20-40 lentoa vuodessa on kertynyt viime aikoina.
Kanta-asiakasohjelmissa on niin paljon pieniä eroavaisuuksia, että kaikenkattavaa vertailua ei varmasti pysty tekemään – se lienee tarkoituskin. Jennin huomio siitä, että amerikkalaisten yhtiöiden ohjelmissa yleensä saa tasokorotuksia – ja sitä kautta lähinnä pääsyjä loungeihin – vähemmillä lentomäärillä.
Itsellä yhtiöiden valinta on perustunut lähinnä palkintolento-ohjelman mielekkyyteen ja siinä erityisesti pisteiden lisäksi tarvittavan käteisen rahan, eli ns. verojen (joilla ei ole mitään tekemistä verojen kanssa) määrään. Esimerkkinä Finnair Plussalla pistelento Helsinki-Lontoo-Helsinki maksaa yli 100 euroa kuluina, kun BA:n Executive Clubin Reward Saver lipuissa hinta on 27 euroa.
Pikantti lisä keitokseen on myös muut tavat kerätä pisteitä kuin lentäminen. Näistä lentoyhtiöiden omat luottokortit lienevät paras esimerkki, sillä ainakin allerkirjoittaneella noin puolet pisteistä on tullut lentämällä ja puolet luottokorteilla. Tässä taas rajoituksen asettaa se, että yleensä luottokortiksi on mahdollista saada vain sen oman maan yhtiön yhdistelmäkortti. Tähänkin poikkeus American Express, jolla pisteitä saakin siirreltyä mille mantereelle tahansa.
Vähänkään pidemmillä vaihdoilla ensimmäinen ajatus on aina se, että ehtisikö käymään kaupungilla vaihtopaikassa. Monissa paikoissa kentältä keskustaan pääsee aika vauhdikkaasti ja vaikka ei ehtisikään kuin hetken pyörähtää kohdepaikassa, on se mielestäni mukava tapa viettää vaihto. Halpa ratkaisu se ei ole, sillä yleensä nopeuteen sisältyy se raja-arvo, että siirtymiin on pakko käyttää liikematkustajien maksukyvyn mukaan hinnoiteltuja express-junia tai vastaavia.
Hyviä huomioita, kiitos jakamisesta. :) Itse olen lähtenyt käymään kaupungissa vain, jos se on suhteellisen helppoa (ja halpaa) ja vaihto on oikeasti pitkä, vähintään 5h. Nämä ehdot ovat tähän mennessä täyttyneet vain Amsterdamissa, Frankfurtissa ja Münchenissä, kaikissa niistä siksi, että olen tietoisesti ottanut jättipitkän vaihdon.
Tuosta, että amerikkalaisten yhtiöiden ohjelmista saa tasokorotuksia ja lähinnä pääsyjä loungeihin sen verran, että Deltalla tämä menee ihan toisin päin: Sky Clubiin päästäkseen pitää olla korkeimmalla tasolla, mutta alemmilla saa sitten kaikenlaista muuta etua. Minulle näistä tärkein oli, että jo alimmalla tasokorotuksella saa yhden ylimääräisen laukun koneeseen, mikä aikalailla pelasti joululahjarumbamme, koska tuskin olisimme ylimääräisestä laukusta muuten viitsineet maksaa, ja toisaalta helpottaa USA:n sisäistä matkustamista, koska Deltalla sisäisiin lentoihin ei kuulu ilmaista ruumalaukkua. Alimmalla tasokorotuksella pääsee myös mukaan upgrade-järjestelmään, jonka avulla tuon yhden business-luokan korotuksen sain. Järjestelmä on täysin läpinäkyvä portilla olevien seurantanäyttötaulujen ansiosta, joten tiedän, että nyt JFK-Atlanta-lennolla palatessani olin korotuksissa sijalla 14., mutta vain listan ensimmäiset 9 henkilöä saivat korotuksen… mistä tulee vahva fiilis, etteivät korotukset ole kovinkaan harvinaisia.
Lisäksi medallion-statuslaiset saavat varata koneesta ”premium”-penkkejä, joita ei muille tarjota ollenkaan, eli käytännössä economy-luokan pari ekaa riviä sekä mahdollisesti exit-rivi. Tämän ansiosta nyt viimeisimmällä Jenkki-paluullani istuin exit-rivillä sekä Amsterdam-JFK että JFK-Atlanta -välin, kun aiemmin exit-rivit ovat olleet joko lisämaksun takana tai kokonaan saavuttamattomissa. JFK-Atlanta-lennolle olisi tarjottu myös korkotusta Economy Comfort -luokkaan, koska silver-statuslaiset saavat siirron Comfortiin domestic-lennoilla aina, jos siellä on checkinissä tilaa, mutta pidin mieluummin exit-paikan suuremman jalkatilan.
Nyt kun tulee lennettyä pääasiassa Euroopassa ja lisäksi tulee usein valittua Finnair ainoan suoran lentoyhteyden vuoksi, olen joutunut hylkäämään haaveet kaikista piste-eduista. Aiemmin keräsin pisteitä Eurobonus-systeemiin, ja siitä muistan positiivisena asiana erilaiset pistetarjoukset. Vaikka pisteitä ei kovin olisi kertynytkään, erilaiset ”puolilla pisteillä sinne ja tänne” -tarjouksia pystyi hyödyntämään, ja verot ja maksut olivat luokkaa 30-50 euroa.
Lounge on kyllä pitkän vaihdon ajankuluna korvaamaton! Martin vinkki kaupungilla käynnistäkin on hyvä, mutta usein uupumus iskee, varsinkin jos järjestys on se, että ensin on ollut pitkä lento ja edessä enää se lyhyt.
Minullakin oli jossain vaiheessa noita Eurobonus-pisteitä ja tarkkailin silloin pistetarjouksia silmä kovana. Lopulta ei ikinä tärpännyt sopivaa hetken ja kohteen yhdistelmää, joten päädyin juuri ennen pisteiden vanhenemista pitkäksi viikonlopuksi Norjaan ”täysihintaisella” pistemäärällä. Dinersini on vieläkin Eurobonus-systeemissä kiinni, mutta sitä kautta tuskin pisteitä hirveästi kertyy, koska täällä Jenkeissä harvat kaupat hyväksyvät eurooppalaista Dinersia.
Finnair-pisteitä olenkin käyttänyt lähinnä ravintolalahjakortteihin, sillä niissä ne ovat erittäin kilpailukykyisiä.
Minä olen Oneworld-jäsen ja lounget ovat kyllä täältä Eurooppaan matkatessa loistavat. Jos on aikaa, käyn Aasiassa suihkussa :-)
Pisteitä kertyy kotimaan ja ulkomaanlennoilta mukavasti ja lisäksi luottokorttini on linkitetty samaan syssyyn, joten suurimmasta osasta hankintoja saan pisteitä myös.
Se jaksanko lähteä lentokentältä pois jatkolentoa odotellessa riippuu ihan kaupungista ja säästä ja siitä mikä aika päivästä on.
Hyvä vinkki reissuun kuin reissuun, johon sisältyy odottelua on tietenkin hyvä kirja tai pari :-)
Noilla sun superpitkillä Suomi-matkoilla tuo suihku puolessavälissä on aika hyvä idea. :)
Minulla oli nyt lentäessä kirja mukana, mutta en sitten saanut väsyneenä luettua mitään keskittymistä vaativaa. Sen sijaan nappasin lentokentältä mukaan uusimman tabloid-Hesarin, ja äiti oli antanut kotoolta mukaan yhden käsityölehden ja Kuukausiliitteen, joiden parissa vietin lyhyehköt vaihtoni. Lentokoneessa sitten vakioyhdistelmäni onkin elokuva + ristipistotyö. ;)