Anna kysyi viikko sitten jossain kommentissa, näkyykö täällä intiaaneja. Lyhyt vastaus on, että ei näy – tosin en varmaan tunnistaisi, jos sellaisia vastaan kävelisi. Alla sitten pidempi vastaus.
Pohjois-Georgiassa eleli cherokee-intiaaneja järjestäytyneenä Cherokee Nationiksi 1800-luvun alkupuolille saakka, jolloin Georgian osavaltio diilasi liittovaltion hallinnon kanssa, että Georgia luovuttaa läntiset alueensa (nykyiset Alabama ja Mississippi) liittovaltiolle, josta vastineeksi liittovaltio hankkiutuu eroon Pohjois-Georgian intiaaneista ja luovuttaa alueet osavaltiolle uudisasutettavaksi. Liittovaltio tämän jälkeen perusti Arkansasiin intiaanireservaatin, jonne pieni osa cherokeesta vapaaehtoisesti muutti, mutta yllättäen kaikki eivät olleet innoissaan lähdössä länteen.
Cherokee-muotia 1800-luvun alusta. Ei mitään lannevaatteita ja Hiawatha-päähineitä.
Vuonna 1829 Pohjois-Georgian Appalakkivuorilta löytyi kultaa (kultaa! kultaa!!!) ja kultakuume suuntautui sopivasti suoraan keskelle cherokee-alueita. Tämän seurauksena osavaltio lobbasi liittovaltiota kaksin käsin, että nyt ne inkkarit pois täältä vähän äkkiä ja maat ja mannut valkoisille, joten presidentti Andrew Jackson ajoi läpi lain, joka salli cherokeiden ulosheiton osavaltiosta. Kunnon amerikkalaisina cherokeet vastavetona haastoivat osavaltion oikeuteen ja cherokeepäällikkö John Ross lähti Washington DC:hin lobbaamaan tukea kansalleen republikaanisenaattoreiden joukosta.
Demokraattipuolueen perustaja evil-presidentti Jackson kuitenkin jätti korkeimman oikeuden cherokeemyönteisen päätöksen omaan arvoonsa. Hän laati New Echotan sopimuksen, jossa määriteltiin hinta, joka cherokeelle maistaan maksettaisiin, ja sai tämän allekirjoittajaksi pienen joukon cherokee-gryndereitä. Cherokeepäällikkö Ross keräsi 15 000 allekirjoitusta vetoomuksen, jossa sanottiin, ettei sopimus ole lainvoimanen, koska allekirjoittajat eivät edusta cherokee-kansaa, mutta sopimus muutettiin lopulta laiksi Yhdysvaltain senaatissa yhden äänen enemmistöllä ja cherokeet lempattiin kodeistaan.
Cherokeebingo: kuinka monen tunnistaisit intiaaniksi, jos kadulla kävelisi vastaan? [Kuva: Wikipedia]
Omat B-luokan länkkäreihin perustuneet mielikuvani intiaanien pakkosiirroista olivat joskus taannoin luokkaa ”lannevaatteisiin sonnistautuneet villi-ihmiset raijaavat tiipiinsä länteen valkoisen miehen pyssyjen edessä”, ja vaikka sekin tuntui epäoikeudenmukaiselta ja raa’alta, totuus on suorastaan käsittämätön. Cherokeet eivät olleet sivistymätön metsästäjäheimo, johon valkoisten olisi ollut helppoa suhtautua alentuvasti, vaan kansa, joka asui kylissä ja kaupungeissa, viljeli maata, hoiti metsää ja patosi jokia. Cherokeet pukeutuivat 1800-luvun alkupuolella eurooppalaisesti, monet olivat kaksikielisiä puhuen sekä cherokeetä että englantia, monella oli eurooppalaisia juuria ja esimerkiksi cherokeepäällikkö Ross oli puoliksi skotti ja käynyt amerikkalaista upseerikoulua. Cherokeella oli (ja on yhä) tavuaakkosiin perustuva kirjoitettu kieli ja he julkaisivat kaksikielisesti sekä englanniksi että cherokeeksi sanomalehteä, jossa julkaistiin uutisten lisäksi uusimmat demokraattisesti valitun heimohallinnon säätämät lait.
Ja sitten liittovaltio näki tarpeelliseksi armeijan avustuksella häätää 16 000 cherokeeta kodeistaan ja lähettää kävellen kohti länttä ”kyynelten marssille”, jossa kolmasosa kansasta kuoli matkalle sairauksiin ja nälänhätään. No, enpä ole Hitlerinkään motiiveja koskaan käsittänyt.
Cherokee Phoenix: muuten tavallisen oloinen sanomalehti, mutta lakimuutoksen allekirjoittajiksi on listattu ”Fox Under the Bridge”, ”Mythical Bird” ja muita vastaavia. Toisaalta, ovathan Suomenkin yleisimmät sukunimet ”Of the Stream” ja ”Does Not Hear Well”.
Kyynelten marssilta jotkut pakenivat takaisin kotiin Appalakeille, kun taas osa onnistui valkoisten sukulaistensa avulla ostamaan maansa takaisin ja sai jäädä aloilleen. Nykyään Pohjois-Karolinassa sijaitsee Itärannikon ainoa cherokeereservaatti, jossa asuu reilu kymmenentuhatta cherokeeta. He pitävät yllä perinteitään, pyörittävät kasinoita ja matkaoppaan mukaan välillä esiintyvät turisteille korvausta vastaan. Me emme ole siellä käyneet, ja Georgian puolella alkuperäisasukkaat elävät vain paikannimissä.
Taisitte käydä siellä museossa, jossa mekin käytiin (en muista enää nimeä)? Siellähän aiheesta kerrottiin huoneen verran. Tuosta intiaanien pitkästä marssista ei jostain syystä ole pahemmin puhuttu. Kerrottiinko teille edes koulussa? Ihan verrattavissa natsimeininkiin.
Juu, käytiin Atlanta Historic Societyn museossa, ja lisää aiheesta oli Mariettan historiamuseossa. Ei mitään muistikuvaa, että tätä oltaisiin koulussa käsitelty USAssa, mutta saattaa tietty olla, että siitä on ollut juttua jollain muulla luokka-asteella. Joka tapauksessa ihan järkkyä meninkiä.
Ärsyttää, että populaarikulttuurissakin intiaanit esiintyvät joko romantisoidusti Pocahontas-neitoina tai sitten länkkäreissä vähän omituisina semipahiksina, ja hyvin harvoin missään elokuvassa esitellään intiaaneja, jotka eivät ratsastaisi lannevaatteissa hevosilla ilman satulaa. Että intiaanit aina nähdään ”erilaisina” ja ”eksoottisina”, kun nuo cherokeet oikeasti elivät päivittäistä elämäänsä hyvin samanlaisesti kuin uudisasukkaatkin.
Tässähän olisi loistava aihe jollekin HBO-sarjalle. Siihen voisi saada vaikka mitä juonenkäänteitä – kieroilua, rakkautta, intiaanivaltiomiehiä… Taitaa vain olla edelleen liian arkaluontoinen käsiteltäväksi.
Minä ainakin ehdottomasti seuraisin, jos tällainen tehtäisiin, mutta varmasti herättäisi valitusta monestakin suunnasta.
Tiivistit hyvin melkein kaiken tarvittavan tiedon Andrew Jacksonista tuohon evil-presidentti -titteliin. Ja tämä tyyppi komeilee edelleen setelissä!
Kommenttisi inspiroi minut lukemaan lisää Andrew Jacksonin tekemisistä, ja nyt en ymmärrä enää ollenkaan paikkaa setelissä. Tyyppihän yhtenä urotekonaan ajoi Kansallispankin konkkaan?
Kiitos sivistävästä postauksesta. Huhuh mitä toimintaa.
Eipä kestä. Sitä mukaa kun on tietoisuus kasvanut näistä 1800-luvun tapahtumista niin olen vähän paremmin ymmärtänyt, miksi intiaanit vastustavat Columbus Dayn viettoa…
Mun blogissa olisi sulle ruoka-aiheinen haaste :-)
Haa, kiitos! Pitää tehdä seuraavana täytenä viikkona, kun ei olla reissussa. :)
Mielenkiintoinen ja liian vähän tunnettu aihe. Olen tuosta joskus lukenut,mtuta se oli unohtunut,joten luin tätä mielenkiinnolla.
Erityisen samaa mieltä kanssasi tuosta ”liian vähän tunnettu”!
Hirmu mielenkiintoista! Minä joskus lukiossa haaveilin, että lähtisin sinne päin opiskelemaan intiaanikieliä. Pikkuisen vieläkin harmittaa, etten sitten lähtenyt, mutta ehtiihän vielä… Kauhean kiinnostavia kulttuureita löytyy sieltä ja tosiaan aika musta historia alkuperäiskansojen suhteen, niin kuin meilläkin päin.
Ei taida kovinkaan montaa kolkkaa olla maailmassa, jossa alkuperäiskansojen suhteen ei olisi joitain mustia pisteitä. Tulee mieleen Suomen saamelaisten historia, vaikkei se ihan tätä kaliiberia olekaan.