Seuraa olutaiheinen kirjoitus. Only for adults 21 and above!
Voiko olla romanttisempaa tekemistä kuin vierailu pienpanimossa? No ei voi, totesimme ja kävimme ystävänpäivän kunniaksi Monday Night Brewingin maistelu- ja panimokierrosillassa, jossa teemapäivän mukaisesti soitettiin hempeitä ysärirakkauslauluja. Kymmenellä taalalla sai panimokierroksen sekä neljä 2,5 desin maisteluannosta, jotka olivat kyllä lähempänä neljää desiä ja joita emme kaikkia juoneet, koska olimme atlantalaistyyliin liikkeellä autolla.
Seinägrafiikkaa feat. Atlanta skyline
Panimo oli vastikää siirtänyt tuotannon omiin tiloihinsa sopimuspanimotuotannon sijaan, ja paneloimattomaan teollisuushalliin oli kerätty yhteensopimattomia pöytiä ja tuoleja, pari virttynyttä sohvaa, retrovideopelikonsoleita, valtavat irtoviikset, graffiteja, kokonainen seinällinen kravatteja… kyllä, asiakaskunta oli hipsteripainotteista.
Neljän tankin panimojärjestelmä ja viimeisiä IPAn tippoja kurkkuun kaatava Iiro
Kierroksella yksi perustajista kertoi panimon syntytarinan: neljä parikymppistä miestä oli kokoontunut kirkon raamattupiiriin kuudelta joka perjantaiaamu. And we figured, you know, it’d be more interesting to talk about the big questions in life if we actually knew eachother… so we figured we’ll start brewing beer every Monday evening in my garage. Ja niin aikaisten perjantaiaamujen lisäksi miesporukka alkoi kokoontumaan myös maanantaisin, ja ennen pitkää maanantai-iltoihin kutsuttiin myös naapureita, kavereita, muita kirkon porukoita, ja lopulta juttu paisui niin, että päätettiin pistää pystyyn panimo.
Tässä ämpärissä miehet panivat ensimmäisen olutsatsinsa…
…ja kun innostus kasvoi, hankittiin tällainen systeemi. Brew Magic!
Tähän mennessä panimon olutta on saanut ravintoloista vain hanassa, mutta nyt panimo oli hankkinut pullotuskoneen, jota perustaja ylpeänä meille esitteli. Joku kierroksella olleista kysäisi, aiotaanko olutta myös tölkittää, ja perustaja vastasi: Well I know cans are really cool these days… Stop, hetkinen, siis mitä? Tölkit ovat ”siistejä”? Mistä lähtien? …but it’s also more of an investment to get a canning machine, so we’re sticking with bottles for now. Pullotetun Monday Nightin perustaja arveli saapuvan kauppoihin parin kuukauden sisään.
Pullotusjärjestelmä, vielä testausta vailla
Etiketti näyttää tältä
Jos olisin kunnon gourmet-hifistelijä, kertoisin nyt tähän viiltäviä analyysejä oluiden mausta, IPAn kirpeydestä, scotch alen tumman täyteläisestä väristä ja witbierin pehmeydestä… mutta tyydyn toteamaan, että oli ihan hyvää. Katsokaa vaikka tyytyväistä ilmettäni:
Monday Night ei suinkaan ole Atlantan alueen ainut pienpanimo, vaan täällä pienpanimokierroksia riittäisi jokaiselle viikonpäivälle (paitsi tiistaille – silloin ne ovat kaikki kiinni). Siispä pari päivää myöhemmin suuntasimme kaikkein läheisimpään pienpanimoon, omaan Kennesawn kylämme Burnt Hickory Breweryyn, jonka avoimista ovista panimo oli vihjannut epämääräisesti Facebook-sivujensa statuksissa, ja joiden varsinainen aukioloaika piti kaivaa jostain kommentin kommentin kommentista, höystettynä sanoilla probably ja we think. Markkinoinnin lähes totaalisesta laiminlyönnistä huolimatta joku muukin oli löytänyt paikalle.
Jonoa sisällä olevalle tiskille. Jono kesti parikymmentä minuuttia, ja suurin osa ajasta oli +5 asteessa ulkona, jonka kirkas auringonpaiste sai tuntumaan lämpimämmältä.
Siinä missä Monday Nightin tyypeillä oli sliipattu graafinen tyyli, elegantit nettisivut ja aktiivinen yhteydenpito mediaan – mekin saimme tietää paikasta paikallislehdestä lukemalla – Burnt Hickoryn jampat taas kuuluvat kategoriaan ”me pannaan olutta koska olut on hyvää ja jos joku haluaa niin saa tulla paikalle, me ollaan täällä aina välillä ehkä kai”. Burnt Hickorylla oluita pannaan satseittain kun jampat inspiroituvat jostain (esim. red velvet cake porter) ja avoimia ovia varten joku päästetään tilaamaan ”eiks ole siistin näköinen”-olutlaseja aina sen näköisillä grafiikoilla kuin omistajista kulloinkin tuntuu hyvältä. Konsepti näytti toimivan ihan hyvin.
Oluita pyyhittiin yli kun niitä loppui, ja kesken kaiken lisättiin yksi takahuoneesta löytynyt kegi lisää listalle. Kymmenellä taalalla viisi reilun kahden desin maisteluannosta oli autoilijoille taaskin enemmän kuin tarpeeksi.
Pääsääntöisesti juomia jaeltiin hanoista, mutta jonoja lyhentääkseen välillä joku kävi kaatamassa muovikannusta IPAa halukkaille
Osa vierailijoista oli tuonut mukanaan musiikkia ja retkituolia, ja koska läheskään kaikki eivät mahtuneet sisälle, ulos syntyi chillailuporukoita. Iiro totesi minulle, että tällaiseen tapahtumaan jonkun paikallisen snägärin olisi pitänyt tajuta tulla myymään makkaraperunoita… ja sitten huomasimme, että näin oli tehtykin.
Snägäri
Chocolate chip cookiet olivat hyviä
Törmäsimme tapahtumassa tuttuihin ja liityimme heidän seuraansa istuskelemaan. Paikalliseen tyyliin istumapaikat hankittiin pickupin perälaudalta. Kysyin yhdeltä tutuistamme, kenen pickupia oikein hyväksikäytimme. I dunno, maybe Dave’s. Or maybe Rick’s. Why do you care? It’s a fine pickup!
”Biggie”, minä, ja kaasulämmitin, jonka energiatehokkuus ulkoilmassa tuulessa lienee huipussaan
Hyvä postaus – tosin olen vahvasti puolueellinen….tykkään oluesta ja prosessi-insinöörinä kaikenlainen ruostumaton teräs ja kuparista väännetty lauhduttaja ovat kauniita….joo tämä kuulostaa tosi kummalta , tiedän.
Ei yhtään kummalta, vastaa täältä toinen insinööri. ;) Opiskeluaikojen parasta antia olivat ehdottomasti vierailut erilaisiin tuotantolaitoksiin… esim. moottorikelkka- ja muovipussitehtaat olivat kiinnostavuuslistalla kärjessä!
Aika hauska syntytarina panimolla :D.
Joo muakin vähän nauratti, tosin jäin miettimään, että miksi alunalkaen raamattupiiri piti järjestää kuudelta aamulla… On pitänyt olla todella motivoituneita raamattupiiriläisiä. :)
Luin muuten juuri jostain, olisiko ollut Hesarista, että Suomessakin tölkkien suosio on niin kovassa kasvussa, että tölkkitehtaita on syntynyt lisää! Itse olen niin pihalla olut/siiderikulttuurista, että en osaa tölkkien cooliuteen muuten ottaa kantaa…
Mitä ihmiset noin ”yleisesti ottaen” siellä juovat, esimerkiksi ravintolassa illallisella? Olutta, cokctaileja, viiniä?
Täällä Keski-Euroopassa luonnolllisesti mennään niin viinipainotteisesti, että muut juomat vähän unohtuvat, ja juuri aloin miettiä, että milloinkahan viimeksi olen juonut siiderin :D Apero-aikaan toki kuluu jonkinlaisia cokctailejakin, ja after skissä lämpimiä drinkkejä.
Olen käsittänyt, että Suomessa tölkkien suosion nousu johtuu siitä, että haittavero poistettiin ja tölkit ovat kevyempiä kantaa. Sen sijaan kaikki pienpanimot yms. ”hienommat” olutmerkit ovat aina pulloissa, ja olen käsittänyt, että niihin liitetään sellaista cooliutta, vähän kuin lasipullotettuun cokikseen. Mutta toisaalta, mistä minä tiedän mitä ihmiset pitävät coolina. :)
Täällä ravintolajuomat jakautuvat aika tasan oluen ja viinin välillä (siidereitä ei ole) ja juoma taitaa riippua jossain määrin siitä, millaisessa ravintolassa on. Tosi moni ravintola tarjoaa hampurilaisia, ranskiksia, tex-mexiä yms, ja niissä olut on sitten luonnollisempi ruokajuoma, kun taas ranskalaistyyppiset fine-dining-raflat (jotka ovat harvemmassa…) ovat enemmän kallistuneita viiniin, mutta yleensä kumpaakin saa kummastakin. Sen huomaa, että keskimäärin ihmisten viinitietous on heikompaa kuin Suomessa, ja varmaan siellä Keski-Euroopassa ollaan vielä viinitietoisempia? Eli valitaan sattumanvaraisesti joku red tai white listalta, kalifornialainen jos halutaan halvempaa ja eurooppalainen jos halutaan fiinimpää (vaikka hintalaatusuhde kalifornialaisissa on merkittävästi parempi, eurooppalaisissa fiiniä on lähinnä maantieteellinen sijainti ja hinnat niissä ovat kaupoissa kalliimpia kuin Suomen Alkossa). Suosituin rypäle taitaa olla chardonnay.
Olipa hauska postaus! :-D Mun olisi ehkä pitänyt lähteä liikenteeseen jotenkin muuten kuin autolla, tai sitten joku muu olisi saanut toimia kuskina. ;-)
Meillä mies oli kuskina – perusteena, että jos juodaan suunnilleen sama määrä, niin hän on vielä ajokunnossa kun minä en enää ole – mutta vaihtoehtoinen liikkumistapa olisi minullakin ollut mieluisin, jos sellaista olisi ollut. Täällä vaan harvat julkiset kulkevat pelkästään arkipäivisin päivällä, ja taksit ovat kalliita ja epäluotettavia (= niitä ei välttämättä saa lennosta vaan on hyvä tilata etukäteen), joten yksityisautoilu ja designated driver on ainoa järkevä liikkumismuoto.