Haaste: Viikon Menu

Soile lähetti minulle pari viikkoa sitten haasteen jakaa blogissa viikon ruoat. Tuumasta toimeen. Haasteen säännöt olivat seuraavat:

– kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit)
– jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin niin hyvä juttu :-)
– 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin ”Viikon vinkki”
– kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
– laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu

Hieman epäloogisuutta näissä säännöissä, sillä ”kaikki tekemäsi ruoka” on tässä taloudessa reilusti yli 7 ruokaa, koska syön päivässä sekä lounaan että päivällisen ja nykyään yleensä molemmat kotona. Lounaaksi kuitenkin aika usein on vuorossa jotain edellisen illan tähteistä modattua tai sitten yksinkertaisia salaatteja, joten silmänruoaksi tarjoan viime viikon päivällisemme.

Maanantai: Sriracha-marinoitua tonnikalaa

Ostin taannoin pullon sriracha-kastiketta jotain wokkia varten, ja Iiro tykästyi tuliseen makuun siinä määrin että lisäilee nykyään ruokaan kuin ruokaan ”thaiketsuppia”. Viikkoa aiemmin kaupasta oli tarttunut mukaan keittokirja, jossa teemana oli sriracha-kastikkeen käyttö eri ruoissa, joten ensimmäisenä kokeiluna kirjasta tein sriracha-marinoita tonnikalaa, jonka lisukkeena oli srirachamajoneesia, srirachamarinoituja kurkkusiipaleita ja jääkaapista löytynyttä kimchiä.

Tähän kohtaan hippitiedote: isoista tonnikalalajeista tulevien tonnikalapihvien syönti ei ole vahvan ylikalastuksen takia kovinkaan eettistä puuhaa – osa lajeista on uhanalaisia ja loputkin silmälläpidettäviä – ja en suosittele sitä kenellekään. Itse totesin, että sisäinen hippini antaa minulle luvan syödä epäeettistä ruokaa pari kertaa vuodessa, ja fiilistä lisäsi se, että kaupasta löytynyt tonnnikala oli kalastettu Surinamesta – siis Atlantin valtamerestä, missä kannan tilanne on huomattavasti parempi kuin Intian tai Tyynessä valtameressä. Jos siis aikoo tonnikalaa ostaa, kannattaa edes tutustua sen alkuperään ja jos mahdollista myös käytettyyn kalastusmenetelmään.

Tiistai: Enchiladat

Kaupassa oli joskus ollut ”osta kolme texmex-tuotetta kahden hinnalla”-tarjous, ja olin napannut mukaan pari purkkia enchiladakastiketta. Tiistaina siis sulatin pakastimesta blogissa jo esiintynyttä brisket-tacotäytettä sekä valmisguacamolea (joka täällä on oikeasti avokadoista, toisin kuin Suomessa) ja tein niistä ja tuoreesta tomaatista enchiladoja.

Vaikka puhunkin tässä ruoanvalmistuksesta yksikössä, kyllä Iirokin auttaa keittiössä, jos ei suoraan ruoanlaitossa niin tyhjentämällä ja täyttämällä tiskikonetta ja kattamalla pöydän.

Keskiviikko: Marinoidut kanankoivet ja perunamuusi

Täälläkin on paikallislehdessä torstaisin Ruoka-liite, ja edellisellä viikolla lehdessä oli kerrottu marinadiohje possukyljyksille. Sattumalta meiltä löytyi kaikki ainekset marinadiin jo valmiina kaapista, joten tämä meni kokkausjonoon. Possukyljysten sijaan käytin tosin luuttomia kanankoipia, joita saa täältä kaupasta. Ovat loistokeksintö, sillä pysyvät helpommin mehukkaina uunissa. Lisukkeena syötiin salaatin lisäksi perunamuusia, jota olin joskus taannoin tehnyt valtavan kattilallisen vanhaksi menevistä perunoista ja pakastanut annoksittain muovipusseissa.

Tahmamarinadi kanalle tai porsaalle
1 dl punaviiniä
1 dl soijakastiketta
0,5 dl miriniä
0,5 dl ruokokidesokeria
2 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl rypsiöljyä
1 tl tulista kastiketta, esim Tabasco
0,5 tl savuaromikastiketta (”liquid smoke”)
1 tl inkiväärijauhetta
1 tl valkosipulijauhetta

Marinadista riittää noin kilolle luuttomia kanankoipia. Kun kanankoivet on nostettu marinadista, marinadia ei kannata heittää pois vaan sitä voi keittää vartin verran kasaan liedellä kastikkeeksi.

Torstai: Falafelit

Falafelit ovat ehdottomasti lempiruokani Lähi-Idän keittiöstä, joten kun kaupasta löytyi falafel-mixiä, ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Falafeltaikina muhimassa

Lisukkeena uunissa paistettuja camparitomaatteja, salaattia tahinikastikkeella ja tzatzikia. Namnam, ehkäpä parasta tällä viikolla.

Perjantai: Hampurilainen ja vihreitä papuja

”Meillä ei sitten ole mitään ruokaa jääkaapissa. On ihan pakko käydä kaupassa, jos ei haluta syödä ulkona”, totesin perjantain Iirolle puhelimessa. Iiro ei uskonut, joten tehtiin sitten jotain, mitä kaapista löytyi, ja yllättäen sieltä kuitenkin löytyi jotain. En ole maailman paras pitämään inventaariota jääkaapin ja pakastimen sisällöstä.

Jääkaapista ylijäänyttä tacobrisketiä tiistailta, kananmunia, tomaatti, punasipuli ja jalapenodippiä. Pakastimesta hampurilaissämpylöitä. Säilykepurkista vihreitä papuja lisukkeeksi.

Lauantai: Illallinen Ravintola Mu Lanissa

Lauantaina kävimme treffeillä Atlantan Midtownissa kiinalaiseen mereneläväsapuskan erikoistuneessa ravintola Mu Lanissa, joka sijaitsi viktoriaanisessa omakotitalossa samassa korttelissa pilvenpiirtäjien kanssa (ei näy kuvassa, mutta näin oikeasti oli). Ravintola oli puolityhjä, mutta ovi kyllä kävi ahkerasti, kun kaupunkilaiset kävivät hakemassa ruokaa mukaan.

Alkupalaksi hyviä kevätkääryleitä vielä paremmilla sooseilla sekä friteerattuja mustekalarenkaita marinara-kastikkeessa, joka ei sopinut mustekalan kanssa alkuunkaan. Pääruoaksi otimme molemmat merenelävälautasen ravun- ja katkaravunpyrstöillä ja kampasimpukoilla, minä valkosipulikastikkeessa ja Iiro mustapapukastikkeessa.

Pääruoka oli Iirolla todella onnistunutta ja minäkin tykkäsin muuten, mutta ravunpyrstö oli vähän kuiva. Jälkkäriksi napsimme mitäänsanomattomia ja vähän raa’alta maistuvia friteerattuja banaanipalloja, jotka olisi kyllä voinut jättää väliin.

Sunnuntai: Lohisushia

Lauantaina eräässä ostoskeskuksessa food courtin ohi kävellessämme sushipaikan poika tarjosi maistiaisia, ja karmea sushinhimohan siitä seurasi. Sunnuntaina sitten väkersimme kukkuralliset lautaselliset tuota sulaa hyvyyttä, täytteinä alaskalaista lohta, avokadoa ja Philadelphia-juustoa.

Meillä sushinvalmistuksessa on kehittynyt rutiini: Iiro leikkaa lohen, minä pilkon muut lisukkeet, Iiro näprää makit, minä pyörittelen nigirit. Yhteistyöllä sushi syntyy todella nopeasti ja vaikka ulkonäkö ei välttämättä ole ravintolatasoa, tuoreus takaa että lopputulos maistuu.

…ja lopuksi viikon vinkki.

Viikon aikana ei tullut kertaakaan tehtyä jälkkäriä, joten vinkkinä tarjoan sen sijaan cocktailkirjasta näpistetyn drinkkiohjeen:

French 75
60 ml giniä
1 dl tuoretta sitruunamehua
3 rkl cocktailsiirappia (samassa suhteessa vettä ja sokeria, keitä levyllä kunnes muuttuu siirapiksi)
2 dl kuivaa kuohuviiniä

Lisää gini, sitruunamehu ja cocktailsiirappi shakeriin, täytä jäillä ja ravista. Kaada sekoitus kahteen kuohuviinilasiin ja täytä lasit kuohuviinillä.

French 75 -drinkki on saanut nimensä Ensimmäisen maailmansodan ranskalaisista 75mm-tykeistä, joita kotiinpalaavat amerikkalaissotilaat kehuivat maasta taivaisiin. Alunperin drinkki kehiteltiin pariisilaisessa Harry’s New York Barissa sotavuonna 1915, ja pari vuotta sodan päätyttyä kyseinen drinkki löytyi jo New Orleansin Ranskalaiskorttelin baarien listoilta.

Haasteeseen saa tarttua kuka vaan, mutta toivoisin, että ainakin Anna, Minttu, Sanna, toinen Sanna ja Riina jakaisivat viikon menunsa.