Lokakuussa kävimme katsastamassa paikallisella jääkiekkoareenallamme yliopistokiekkoa, kun Kennesaw State University, käytännössä paikallinen AMK, kohtasi Georgia Techin, yhden maan parhaista teknillisistä yliopistoista. Toisin kuin jenkkifutiksessa, jääkiekkoilijat eivät täällä päin mitään stipendejä keräile, vaan nämäkin joukkueet rahoittavat niin jäätiimansa ja pelimatkansa kuin yliopisto-opintonsakin täysin itse, ja kiekon taso oli sen mukaista: Iiro arvioi, että pienellä harjoittelulla pysyisi itsekin pelaajien vauhdissa. Tämä ei satakuntaa katsojaa haitannut yhtään, vaan kaikki hurrasivat ihan messissä, kun kotijoukkue KSU voitti 5-3. Katsomossa oli muutenkin aika intiimi tunnelma, kun ihmiset seisoivat kaukalon laidalla pleksin takana kiinni toisissaan, ja peli oli kokonaisuutena ihan viihdyttävä.
Keväällä sitten kiekon saralla tapahtui se, mitä olimme jo vähän odotelleetkin, eli NHL sai sählättyä sopimuksensa kuntoon ja NHL-kausi vihdoin alkoi. Atlantasta siirrettiin kotijoukkue pois pari vuotta sitten, koska ilmeisesti georgialaisia ei kiinnostanut maksaa lipuista, joten sisällytimme NHL-pelin Nashvillessa osaksi viime viikonlopun Tennesseen ja Kentuckyn roadtrippiamme.
Nashvillen jääkiekkohalli oli keskuskatu Broadwayn varrella ja helposti eiffeltornimaisesta tötteröstä tunnistettavissa
Nashville Predators eli saalistajat, logona lempparieläimeni sapelihammastiikeri
Nashville Predatorsien vieraana oli lauantaina Minnesota Wild, ja me jätimme suvereenisti miettimättä, kumpaa joukkuetta sopisi kannattaa, ja hurrasimme sen sijaan näille kolmelle pelaajalle:
Predatorsin maalivahti Pekka Rinne, pelannut aiemmin Oulun Kärpissä
Wildin maalivahti Niklas Bäckström, pelannut aiemmin Kärpissä
Wildin kapteeni Mikko Koivu, pelannut aiemmin Kärp.. no ei kun Leijonissa
Wildista olisi saattanut löytyä jäälle vielä neljäs suomalainen, ilmaveivijannu Mikael Granlund, mutta kun Wildilla on seitsemän sentteriä ja jäälle tarvitaan vain neljää, niin Granlund oli taidettu jättää kotiin nauttimaan Minnesotan paukkupakkasista. Pettymys!
Ennen peliä Broadwayn varrella baarissa huomasin porukan, jossa puolella oli Koivu-paidat päällä. Ensireaktioni: ”Suomalaisia!” Sitten tajusin, että vähintään joka toisessa kannattajapaidassa pelaajan nimi oli suomalainen, kun Koivu on Koivu ja Rinne taas on Nashvillessa suurikin stara, joka tunnetaan paremmin nimellä Pekha.
Katsomo seisoo kansallislaulun aikaan, paitsi pieni Rinne-fani istuu isin sylissä
Kansallislaulun lauloi joku country-laulaja. Myöhemmin pelin aikana isolla screenillä näytettiin sotakuvia Irakista ja nostettiin esille katsomosta Soldier of the Day, jonka sotilasuraa esiteltiin.
Isä ja poika Rinnefani, sekä mahdollisesti isoisä, joka tunki kuvaan mukaan
Edessämme istui kanssa Rinne-faneja. Istumapaikatkin olivat ihan kelvolliset.
Katsomo oli aika kotijoukkuepainotteista, minkä ansiosta aina Wildin hyökätessä koko katsomo reilukerhomaisesti buuasi täysiä. Ilmeisesti joku Wildin pelaajista oli aiemmin pelannut Predatorsissa, ja hän sai kuulla katsomolta kaikenlaista äidistään ja seksuaalisesta suuntautumisestaan. Hurraamaan taas katsomo purskahti aina, kun pelaajat tuuppivat toisiaan ja näytti, että saattaisi syntyä tappelu. Ei syntynyt. Onneksi.
Pelissä tehtiin kaksi maalia peliajalla, kumpikin meistä kauempaan maaliin, ja koska jatkoajallakaan ei maaleja syntynyt, mentiin rangaistuslaukauskilpailuun, jonka vierasjoukkue Wild voitti täpärästi.
Koivu vetäisi rankkarin tolpan kautta Rinteen taakse. Jee! eiku? Ketä tässä piti kannattaa?
Kävellessämme pois päin hallilta lämpötila oli laskenut reilusti alle 10 asteen ja hytisimme ohuissa kesätakeissamme, kun suurin osa paikallisista käveli ilman takkia tai edes pitkähihaista. Liikennevaloihin seisahtuessamme huomasin, että sentään edessämme miesporukka oli järkevästi ottanut villakangastakit mukaan, ja tämän huomasi vieressäni seissyt paikallinenkin, joka kysyi miehiltä: Are you feeling cold? ”A little bit yes”, yksi miehistä vastasi tutun kuuloisella murteella. Suomalaisia. Tämän kuultuaan Rinne-paita päällä seisova paikallinen kysäisi: Where is Finland?
Myös pelissä näkyi pari Suomi-paitaa. Emme tietenkään menneet juttelemaan.
Anteeksi, mutta minusta on vähän hassua pukeutua Suomen maajoukkuepaitaan NHL-otteluun. Mutta mitäpä mä näistä ymmärtäisin… ;)
Tavallaan minustakin vähän hassua, mutta toisaalta jos minulla olisi ollut maajoukkuepaita, olisin varmaan vetäissyt sen päälleni. Oli siellä kaikenlaisia muitakin sekalaisia pelipaitoja, muiden NHL-joukkueiden paidoista jenkkifutispaitoihin. Mutta minähän en oikeasti ymmärrä näistä yhtään mitään. :)
Kuulostaa ihan meidän NHL-kokemukselta Anaheimissa. Selänteen paitoja oli kaikilla paikallisillakin ja vastaan hiipparoi muutama sukista pipoon asti Suomen maajoukkueasuun pukeutunut suomalainen, joiden kohdalla varoimme avaamasta suutamme paljastumisen pelossa. En ollut tajunnut, että Suomesta tehdään näin paljon jäkisturismia tänne.
Minullekin tuli yllätyksenä suomalaisten paljous, kun Nashville ei edes kuulosta paikalta, jonne keskivertosuomalainen päätyisi matkustamaan. En usko, että suurin osa edes tietää, missä se on.
Noin monen Rinteen näkeminen on aika hauska juttu !
Itse tein joskus oikein ison mokan Bostonissa – raahasin pienen Suomen lipun peliin ja sitä piti heiluttaa Bruinsin maalivahti Tuukka Raskille. Minulle tuli joku paikallinen kovis sanomaan aika pian, että täällä heilutetaan vain Amerikan lippua. Ei edes raukka tiennyt, mikä tämä sinivalkoinen lippu oli….ja hiukka itsekin säikähdin tätä kovista…
Auts. Tämän koviksen asenne taisi olla sukua niille tyypeille, joiden pickupissa on bumpersticker ”Welcome to America, now SPEAK ENGLISH!” Nationalistisia törppöjä taitaa löytyä joka maasta…