Päivä jäämyrskyn jälkeen

Aamu valkeni pilvisenä mutta kuivana Arkansasissa, jonka osavaltiontalo eli state capitol on samanlainen Pariisin Pantheonin kopio kuin kaikki muutkin näkemäni osavaltiontalot

Matka jatkui tänään lähtien liikkelle Little Rockista Ozarkien ylänköjen läpi, jossa söimme lounasta Ozarkin pikkukaupungin kohdilla interstate rest stopilla: uppopaistettuja juttuja valkoisella gravy-kastikkeella. Arkansasin puolella maisema oli vielä vihreää metsää, mutta Oklahoman rajalla metsät katosivat ja jättivät tilalle ruskeita peltoja, joilla suuret karjalaumat laidunsivat vielä joulukuun lopulla. Kunnes yhtäkkiä maisema muuttui valkoiseksi.

Ensireaktioni oli, että onko täällä ollut joku metsäpalo, kun puut ovat noessa?

…kunnes tajusin, että valkoisuudella saattaa olla jotain tekemistä talven kanssa.

Siinä missä eilen Arkansasissa kärsimme kaatosateista, täällä oltiin kärsitty alijäähtyneestä kaatosateesta. Onneksi tie oli jo sulanut, mutta muuten maisema oli puolen sentin jääkerroksen peitossa. Mieluummin siis pelkkä kaatosade, koska tuossa säässä ei ihan oikeasti olisi voinut ajaa. (Paikallissäästä oli muuten maininta myös YLEn uutisissa, vaikka jäämyrsky ei ihan taidakaan olla meteorologisesti oikea termi sääilmiölle.)

Oklahoman Cowboy-museon edustalla oleva patsas oli täynnä jääpuikkoja

Jokaisen ruohonkorren ympärille oli muodostunut paksu jääpuikko

Auringonlasku kuulsi puiden oksia ympäröivän jään läpi

Vaikkei auto olisikaan liikkeessä alijäähtyneen sateen aikana, ihan yhtä mukavaa on niillä, jotka ovat jättäneet autonsa ulos.

Tasaista paksua jääkerrosta oli auton päällä puoli senttiä. Siitä vaan rapsuttamaan…

Tosiaan pääsimme Oklahoma Cityyn saakka, ja jopa sen verran ajoissa, että aikaa jäi nähtävyyksien kiertämiselle. Kaupunki on Helsinkiä pienempi, mutta pari imagopilvenpiirtäjää piirsi profiilia taivaalle, ja keskustaan oli muodostumassa pienehkö ruuhka, koska siellä oli joku konsertti tai peli tai jotain; pysäköintilaitokset mainostivat event parkingia.

Pilvenpiirtäjien valaistus muistuttaa joulusta

Mitä minä sanoin siitä, että kaikki osavaltiontalot näyttävät samoilta? Oklahomassa tosin talon vieressä oikealla on ekstrana ihka aito toimiva öljynporaustorni.

Oklahoma Cityn keskustaa halkoo Oklahomajoen lisäksi kanaali, jonka varrella on ravintolaa ja baaria

Kävimme syömässä paikalliseen tyyliin pihviä – Iiro valtavan T-luupihvin, minä vähän maltillisemman strip sirloinin – mutta sitä ennen ehdimme juuri ja juuri shoppailemaan intiaanien pitämään korukauppaan. Me pitäydyimme kaupassa tuppisuina, mutta joku toinen asiakas hieroi kaupanpitäjän kanssa tuttavuutta – puheista päätellen kenties oli jo tutuntuttu – ja sivukorvalla kuunnellen kävi ilmi, että kauppias itse oli navajointiaani ja kotoisin New Mexicosta. Navajoja ei yleensä Oklahomassa näy, mutta osavaltiossa on oma reservaatti melkein neljälläkymmenellä eri heimolla, ja matkalla Cityyn näkyi jatkuvasti kylttejä – ”Now Exiting Muskogee Territory” – ”Now Entering Sac And Fox Territory”. Tien päällä näkyi myös rekisterikilpiä, jotka oli osavaltion sijaan rekistöity jossain tietyssä intiaaniheimossa.

Huomenna matka jatkuu jo ennen auringon nousua, sillä yritämme päästä perille vielä huomisiltana. Huomiselle tosin on luvattu Kansasiin lunta, joten jos säätilanne äityy pahaksi, varasuunnitelmana on yöpyä vielä yksi ilta tienvarsihotellissa. Toivotaan hyvää säätä, ja toivotaan, että lempeisiin lämpötiloihin tottunut automme starttaa, sillä aamulla pitäisi olla yli 10 astetta pakkasta…