Tämä matka -blogin Anna lähetti minulle positiivisuushaasteen, jonka tarkoitus on listata viisi posiitiivista asiaa viitenä eri päivänä (ei pakko olla peräjälkeen) sekä joka päivä haastaa joku uusi ihminen mukaan. Tänä viikonloppuna on ollut helppo olla positiivinen, kun sää on ollut loistava ja ystäväni Epp ja Ji?í ovat täällä käymässä Tallinnasta. Listamuotoon laitettuna tämä oli hyvää sunnuntaissa:
1. On aina mukavaa kun kaverit tulevat käymään. Tämän vierailun aikana olen lisäksi miettinyt, että on ihan mahtavaa, että vaikka yliopistovaihdosta on jo pieni iäisyys, olen yhä yhteydessä useampaan vaihtokaveriin – Epp heidän joukossaan. Jos joku nuori tätä blogia lukee, niin lähde vaihtoon jos vain mitenkään mahdollista!
2. Epp ja Ji?í vuokrasivat jonkun miniauton, mutta Europcar antoi heille sen sijaan tilavan Volkswagen Caddyn, jonka takapenkillä mahtuu pidempien siirtymien aikana ottamaan kunnon torkut.
3. Elän Euroopassa, jossa Saksan ja Ranskan välillä vallitsee luja rauha. Käytiin siis tänään Verdunissa, josta olen kirjoittanut aiemminkin, ja vaikka siinä järjettömyydessä ei ollut itsessään mitään positiivista – Verdunin taisteluissa kuoli tai haavoittui noin miljoona sotilasta, siis miljoona!! – niin ihan pikkuriikkisen tuntui ristimereä katsoessa helpottuneelta, että tuota samaa järjettömyyttä ei toivottavasti enää ikinä käydä läpi näillä main.
4. Fort de Vauxin audioguide oli todella hyvä, ja ei-niin-mairittelevasti säilynyt linnake heräsi eloon mielenkiintoisen selostuksen ja kuvien ansiosta. Tai eloon ja eloon; saksalaiset yrittivät vallata linnaketta viikon verran ja vihdoin ranskalaiset luovuttivat, koska vesi oli loppu (myös se vesi, joka oli lievästi myrkyllistä), ruoka oli loppu, kirjeenvaihtokyyhkyset olivat loppu ja oikeastaan ilmakin oli loppu, sillä linnakkeen ilmassa sekoittui räjäytettyjen vessojen lemu, sortuneiden kattojen pöly sekä pakokaasut, jotka saksalaiset olivat onnistuneet johtamaan linnakkeen sisälle ujuttamalla putkia kaikista mahdollisista raoista.
Kalsean sisätilakierroksen jälkeen kiertelimme linnakkeen päällä, josta oli näkymät pitkälle ympäröivää maaseutua
5. Matkalla Verdunista takaisin päin bongasimme tien varresta kyltin uimarannalle, ja koska olimme ”kaiken varalta” ottaneet takakonttiin uimakamppeet, mikäs sen parempi tapa hyödyntää hellepäivää. Rannalla loikoilu ja pulikointi teki kyllä terää.
Positiivisia asioita jakamaan haastan Tea and Totsin Inan.
Kiitosta vaan kiitos Jenni! Ma tein justiinsa taman positiivisuushaasteen FB:n puolella mutta jospa nyt sitten kuitenkin tartun tahan. Mutta tosiaankin voi menna paivia valissa etten saa mitaan kirjotettua. Tai sitten rutistan ne pois Suomireissun alta…. Saas nahda miten kay. :)
Tuo ristimeri kuvassa vetaa jo sanattomaksi. Saati sitten paikan paalla. Voi olla ettei tama immeinen kuivin silmin saastyis.
Eilen katsottiin elokuva nimelta Railway man. Hyva elokuva mutta aiheeltaan kuitenkin aika ahdistava. Kertoo toisen maailman sodan japanilaisten kidutuksesta selviytyneesta brittilaismiehesta. Vaikka lopuu onkin omalla tavalla ihana (voikohan sita nyt noin sanoa) niin sen verran ahdistava aihe oli etta tuli uniin asti. Suosittelen kuitenkin katsottavaksi. Elokuvassa on paarooleissa Colin Firth ja Nicole Kidman.
Pidä toki taukoa noiden välissä! Ei ole kaikki pakko olla blogin puolella peräkkäisinä päivinä. :)
Kiitos elokuvasuosituksesta, kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Mistä katsoit sen, eli tiedätkö löytyisikö helposti Redboxista tai Netflixistä?
Meilla taisi tama ”internetkeiju” jostain sen toimittaa meille. ;) Eli en voi oikein muita vinkkeja antaa. Sorry.
Olen itse kiinnostunut historiasta ja on aina ilo lukea muidenkin nälkemyksiä ja kokemuksia Euroopan sotatantereista.
Positiivista viikkoa :)
Kiva tietää, välillä nimittäin mietin kiinnostaako ketään mun sotahorinat täällä. Ei ole varsinaisesti sitä naisten pitämien blogien tavallisinta sisältöä. :)
Olisi kyllä itsellänikin syytä etsiä enemmän positiivisia asioita arjesta! Mulla on nyt lainassa se vinkkaamasi Onnellisuusprojekti, mutta en ole saanut sitä vielä aloitettua. Kohta pitää pitää kiirettä – se kun tuntuu olevan aika varattu teos.
Veikkaan, että yksi keino onnellisuuteen olisi olla ottamatta turhia paineita esimerkiksi kirjan lukemisesta. ”Be Satu”, jos et jaksa lukea niin älä lue. Mutta lue nyt kuitenkin, sanon minä. ;)