Maissia silmänkantamattomiin. Umpikuja, täyskäännös. Eikö me menty tästä jo kerran? Kellään aikuisista ei ole havaintoa, kumpaan suuntaan risteyksestä pitäisi kääntyä, joten annetaan seurueen 2-vuotiaan päättää.
Jos vaikka tiputeltaisiin maissinjyviä matkalle, löydettäisiinkö sitten takaisin?
Välillä sokkelossa sai apuja kylteistä, joiden oikeat ratkaisut ohjeistivat minne mennä, mutta suurimman osan ajasta piti itse etsiä tiensä ulos umpikujista.
Paikkana oli Fritzler Corn Maze, Coloradon ”isoin ja mahtavin” maissisokkelo vajaan tunnin ajomatkan päässä meistä preerialle päin. Sokkelo leikataan joka vuosi johonkin kuvioon, ja tänä vuonna vuorossa oli iso kiitos arjen sankareille:
Aiempina vuosina sokkelon aiheina on ollut niin paikallisen jenkkifutisjoukkueen kannatusta kuin faniteos country-laulajalle, mutta tämä teema on tainnut esiintyä sokkelossa eniten:
Ja totta kai lippu liehui sokkelon edessä.
Me kävimme paikan päällä valoisaan aikaan ja tykkäsimme oikeastaan aika paljon sokkelossa kävelystä ja oikean reitin etsinnästä. Auringon laskettua kuuden maissa illalla toisessa sokkelossa alkaa ”kummitella”, ja kuvat sokkelosta näyttivät sen verran friikeiltä, ettei minulla ollut kovinkaan suurta hinkua lähteä pimeään luurankojen, hämähäkkien, zombien ja moottorisahamurhaajien kanssa, joista osa olisi varmaan ollut palkattuja näyttelijöitä.
Sokkelon lisäksi paikan päällä oli ties mitä attractionia. Polkuautorata eli pedal-cart oli hauska vaikkakin vähän pöhkö, ja liukumäessä kiljui sekä 2-vuotias että minä – oli aika hurja! Pomppulinnassa saatiin koko porukka hiki pintaan, jonka jälkeen olikin hyvä lähteä vähän räiskimään värikuulilla.
Vanhasta koulubussista oli poistettu ikkunat ja niiden tilalle asennettu värikuula-aseet, joilla räiskittiin reitin varrelle osuvia maalitauluja.
Ison mönkijän vetämä tynnyrijuna ajoi läpi maissipellon ja ylösalas noin metrin korkuisia mäkiä. Tuntui melkein vuoristoradalta. Melkein.
Muuten meininki vaihteli aidosti hauskasta ”hehheh vähän kornia”-hauskaan, joka sekin oli oikeasti hauskaa, mutta tämä seuraava näkemämme juttu hieman arvelutti:
Pig Runissa porsaat laitettiin juoksemaan kilpaa ympäri ”juoksurataa” nelisen kertaa päivässä, ja vieressä lapset hihkuivat ja kannustivat innoissaan omanväristä possuaan.
Ihan vapaaehtoisesti pikkupossut eivät juosseet, vaan yksi paikan työntekijöistä säikytteli possuja eteenpäin ja välillä tuuppi niitä jalalla, jos ne yrittivät jäädä syömään juoksurataa. En tiedä tarpeeksi porsaista, että osaisin sanoa, kärsivätkö ne tästä, mutta itse en ainakaan possujen asemassa viihtyisi.
Paikan päältä sai myös ruokaa, ja söimme lounaan, joka ei ollut terveellisillä ainesosilla pilattu.
Possua vähän toisessa muodossa, nimittäin pork nachoseina.
Saisiko olla jotain uppopaistettua?
Funnel Cake muistutti vähän tippaleipää, ja sen viimeisteli suklaakastike.
Uppopaistetut Domino-keksit olivat oma lempparini. En siltikään syönyt näitä kaikkia, ei olisi kyennyt.
Aurinko oli jo painumassa vuorten taa kun vihdoin lähdimme kotia kohti. Maissisokkelo oli nyt lauantaina viimeistä kertaa auki tänä vuonna. Ensi vuonna tänne pitää tulla jo syyskuussa!
Kuulostaa hauskalta, mutta en voi käsittää, miten maissipeltoon osataan leikata vaakunakotka niin, että se näyttää oikealta. Ja se kuva susta maissien edessä on tosi hyvä!
Leena tuossa totesikin, että tietokoneella malli, ja sitten ekspertit käyvät leikkaamassa, kuulema jo silloin kun maissit ovat vielä aika alkuvaiheessa. Tarkka proseduuri on kai ”liikesalaisuus”. Aika ammatti olisi olla maissipellonleikkausekspertti.
Hieno kuulla kokemuksiasi tuosta maissisokkelosta – sitakaan ei ole viela tullut kokeiltua ! Muistan lukeneeni jostain, etta nuo kuviot tehdaan nykyisin tietokoneella ja maassa on muutama ekspertti, jotka sitten kiertavat naita kaivertamassa ? Taidan olla itse sen verran saikky, etta Halloween ja nama tallaiset sokkelot eivat ole omia suosikkeljani, mutta voisi sinne varmaan menna paivasaikaan….. :)
Päiväsaikaan tuo oli todella hauska ja mielenkiintoinen kokemus, suosittelen! Eikös siellä teilläkin päin näitä ole? Georgiassa oli kanssa, mutta jotenkin jäi silloin väliin, kun ajateltiin, että nämä ovat lapsiperheille suunnattuja. Tavallaan olivat juu, mutta kyllä tuolla aikuinenkin viihtyi enemmän kuin hyvin.
Vau, hieno labyrintti! Hieman ehkä tulee maissilapset-fiilis tuosta, en menisi pimeän aikaan :)
Voin olla siis vain tyytyväinen, että en ole ikinä nähnyt yhtäkään tuon sarjan elokuvista – ja en kyllä näe vastaisuudessakaan, jos niistä saa kammon maissipeltoja kohtaan.
Ei vitsi miten minä, Amerikka-fani en ole kuullut tällaisesta ennen! Mahtava postaus, tää pitää laittaa talteen ja jakoon! :) Pakko päästä kokemaan tuo joskus, sillä olen ihan hurahtanut maissiin: toimii sekä lautasella että maisemana tuo maissi ;) Tästä tuli vähän mieleen Dolen ananasfarmi, siellä oli vähän vastaavia huveja järjestetty. Tottakai Amerikassa, hih!
Ei taida olla sitä tunnetuinta Amerikkaa tämä, kun ei osu perus turistireiteille tai esiinny Hollywood-elokuvissa. :) Luulisin, että näitä on kaikkialla missä maissipeltojakin, mutta ainakin täällä päin nämä kaikki olivat aika kaukana sivistyksestä. Pumpkin Patchien yhteydestä usein löytyy!
Musta on aika hauska, että niin moni farmari on täällä päin laajentanut bisneksiään ihmisten viihdyttämiseen. Ei voi kuin nostaa hattua yrittelijäisyydelle ja toivoa, että joku maajussi Suomessakin joskus lähtisi samaan.
Jopas oli hienoja kuvioita maissipelloilla ja uusi juttu minullekin nuo labyrintit. En kyllä välttämättä minäkään haluaisi pimeän aikaan mennä seikkailemaan tuonne..
Mulle jäi jopa epäselväksi, onko tuolla mitään valaistusta silloin pimeän aikaan. Ainakaan mitään valonheittimiä tms ei ollut, mutta jaetaanko ihmisille taskulamppuja, vai pimeässäkö tuolla pitäisi poukkoilla?
Näyttää niiin amerikkalaiselta! Tosi kivalta! Labyrintit on aina jänniä. Niitä ei oikein Suomessa pääse (ainakaan suuressa mittakaavassa) kokemaan, niin oon kyllä aina ulkomailla messissä, kun on mahdollisuus!
Juu ihan samat sanat! Yksi hienoimmista labyrinteista, missä olen ollut, oli Montrealissa vanhaan satamahalliin rakennettu, jossa oli kaikenlaisia esteitä vielä lisäksi. Nuo vaan vaativat aina paljon tilaa, eikä Suomessa kai monen kaupungin keskustassa (missä niitä ihmisiä olisi) ole sitä tilaa tarpeeksi.
Huikeen näköisiä muodostumia ja maissipeltoja! Kanadan vaihtoaikoina päästiin tollaseen maissilabyrinttiin (Wolfe Island Corn Maze) muutamaan kertaan, mutta se taisi olla aika paljon pienempi paikka :)
Varmasti silti ollut hauska! Meillä olisi ollut ainakin yksi pienempi paikka lyhyemmän ajomatkan päässä kanssa, mutta päädyttiin tuonne kauemmas, kun siitä oli aamu-TV:ssä juttua. :D
Teilla on ollut tosi kiva paiva. Meidan syystouhut jai tana vuonna tosi vahiin. Ei kayty edes poimimassa omppuja niin kuin taalla on tapana. Joskos ens vuonna etsittaisiin joku sokkelokin. :)
Mä mietin ensi vuodesta, että pakko käydä silloin poimimassa itselleen kurpitsa, jonka voisi taas kaivertaa. Tällä kertaa jäi se väliin, kun viime lauantaina ne kurpitsapellot näytti jo aika tyhjiltä, ja eipä sitä kurpitsaa enää Halloweenin jälkeen jaksa kaivertaa.
No onhan kerrassaan hauskan näköinen paikka! En kyllä minäkään suostuisi peltoon pimeän aikaan. Joskus junnuna olen katsonut elokuvan Maissilapset ja se on selvästi jättänyt jäljet :D Ihana tuo viimeinen kuva.
Kiitos, tuota viimeistä kuvaa varten piti pysähtyä tien varteen ja juosta vähän taaksepäin oikeaa kuvakulmaa hakemaan, mutta oli niin mahtavasti auringonlasku, lehmät ja vuoret, ettei tilaisuutta voinut jättää käyttämättä! :D