Joulupuu – suoraan Appalakeilta!

Palasimme kotiin Havaijilta eilen puolilta päivin, sekaisin huonosti nukutusta ja lyhyestä yölennosta sekä neljän tunnin vaihdosta Salt Lake Cityssä. Parin tunnin koomauksen jälkeen päätimme hoitaa aikaeroa vanhalla hyväksi havaitulla lääkkeellä: ulkoilulla valoisan aikaan. Kävelylenkki johdatti meidät Whole Foodsin pihaan, ja mitäs sieltä tarttuikaan mukaan?

Christmas Tree Decorations

Pöytämallinen joulukuusi, table-top tree, sai yllensä kaikki mahdolliset joulukoristeet, joita minulla on vuosien varrella tarttunut matkaan, mukaanlukien pränikkä Pearl Harbor -joulupallo. Suomessa aina välillä napistaan tanskalaisista kuusista, mutta meidän kuusemme on tehnyt vielä pidemmän matkan: se on peräisin Pohjois-Karolinan Appalakeilta, noin 2500 kilometrin päästä. Vaikka kuusi on tuore, sen luvattiin kestävän uuden vuoden ylitse, eikä se ole ainakaan vielä alkanut varistamaan neulasia. Saa nähdä, miten kuusen ja erityisesti sen hoidon kanssa lopulta käy, sillä tämä on ensimmäinen, jonka olemme kotiin hankkineet. Yksi vanhenemisen merkki tämäkin?

Partiolaisten joulukalenteri

Partiolaisten joulukalenteri on vauhdittanut täällä joulun odotusta. Facebookin puolella taas on pyörinyt blogin joulukalenteri, josta ensimmäisen viikon luukut tässä:

Untitled

1. joulukuuta, kuvassa Cutty Sark -laiva Lontoon Greenwichissa

Untitled

2. joulukuuta, kuvassa patikointi Mount Audubonille

Untitled

3. joulukuuta, kuvassa tuulihaukka Berliinin Tempelhofin lentokentällä

Untitled

4. joulukuuta, kuvassa Oklahoman preeriaa

Untitled

5. joulukuuta, kuvassa Washington D.C.:n kongressitalo

Untitled

6. joulukuuta, kuvassa Helsinki Finnair-maailmanpyörästä käsin

Untitled

7. joulukuuta, kuvassa Grand Canyonin Bright Angel Trail

Mikäs sitaatti osui mielestäsi parhaiten? Vai oletko jonkun näistä kanssa eri mieltä?

Las Vegasin showt – kallista ja ilmaista

Ensin sananen niistä kalliista: Cirque du Soleil ja muut esitykset

Las Vegasissa joka kasinolla tuntuu olevan jonkinlainen show, ja klassiseen Vegasin reissuun kuuluukin vähintään yksi ilta katsomassa huimia spektaakkeleita. Pelkästään Cirque du Soleililla on kahdeksan eri sirkusesitystä, jotka pyörivät kaupungissa useimpina iltoina, joinain kahdesti, ja monta vuotta putkeen. Me kävimme Iiron kanssa niistä yhdessä, ja sen lisäksi Iiro on nähnyt niistä kaksi muuta, joista lyhyet kommentit omaa ostopäätöstä helpottamaan:

  • Zumanity. Akrobatiaa, huumoria, burleskia, paljon alastomuutta ja jonkin verran viittauksia seksiin (keskimäärin hyvällä maulla toteutettuna). Ei lapsille, ja muutenkin seuran suhteen kannattaa olla valikoiva: en esimerkiksi menisi työporukalla. Näin kahdestaan käytynä tykättiin, varsinkin kun ei istuttu eturivissä, missä olisi ollut vaarana, että joutuu mukaan esitykseen.
  • . Paljon hyppimistä, pomppimista ja temppuilua sekä näyttämö, joka pyöri ympäriinsä niin, että ihmiset välillä tippuivat siitä pois. Hienon näköistä (ja ilmeisesti myös vaarallista – vuosi sitten yksi näyttelijöistä oli kuollut). Periaatteessa tässä kai pitäisi olla juonikin, mutta Iiro ei ottanut siitä selvää.
  • O. Iiron mukaan kaikista vaikuttavin hänen näkemistään esityksistä (ja myös kaikista kallein). Temput pääasiassa vedessä, veden yläpuolella, veden alla, ja jo lavasteet ovat näkemisen arvoiset.

Cirque du Soleilin lisäksi kaupungissa pyörii ties mitä showta (lue juttua Britneyn Vegas-showsta Kotirouvailua ja kulttuurishokkeja -blogista), ja harkitsin myös mm. Absinthea, joka oli saanut erittäin hyvät arvostelut. Las Vegasin show-valikoimaa kannattaa tutkia esimerkiksi Vegas.comista, mutta huomaa, että jos sinulle käy ”melkein mikä vaan” ja et halua välttämättä kaikista parhaille paikoille, halvimmillaan liput ovat, kun ne ostaa samana päivänä Vegasissa sijaitsevista kioskeista. Ovh-hinnat näissä keikkuvat $100:n paikkeilla, mikä on aika paljon showsta, jossa ei ole edes väliaikaa.

…ja sitten juttua niistä ilmaisista: suihkulähteet ja ulkoilmaesitykset

Kasinoiden sisällä on käsittääkseni joitain esityksiä, mutta meiltä ne jäivät väliin. Sen sijaan bongasimme ne kaksi tunnetuinta ulkoilmanäytöstä: Bellagion suihkulähteet ja Miragen tulivuoren.

Bellagion suihkulähteet

Bellagio at Las Vegas

Bellagion suihkulähteet ovat kaikille varmaan tuttuja lukuisista Vegas-leffoista. Nämä ovat ne suihkulähteet, joiden eteen Ocean’s 11:n lopussa jengi kokoontuu ihmettelemään elämää. Suihkulähdeshow pyörii iltapäivisin aina tasalta ja puolelta, klo 20 jälkeen vartin välein aina puoleen yöhön asti. Minä näin shown yhteensä kolmesti, eikä siihen ehtinyt kyllästyä, sillä joka kerralla oli eri biisi ja koreografia. Suosittelen siis menemään paikalle illalla ja viipymään tuon vartin verran, että näkee ainakin kaksi eri showta.

Fountains of Bellagio

Korkeimmillaan suihkulähteet suihkuavat 150 metrin korkeuteen.

Bellagio Fountains

Koreografiat ovat välillä aika villejä

Bellagio Fountains

Vähän kahdeksan jälkeen arki-iltana Bellagion edustalla riitti jengiä, ja ihmismassan joukossa haahuili juomakauppiaita – vesi taalan, olut varmaan vähän enemmän.

Miragen tulivuori

Miragen tulivuoresta en ollut aiemmin edes kuullutkaan, joten ihmetys oli suuri, kun yhtenä iltana huomasin The Venetianin parvekkeelta vastapäisen kasinon edessä savuavan. Seuraavana iltana menin sitten itse paikalle.

The Mirage, Las Vegas

Pääkallopaikka on Miragen edessä oleva lampi

Miragen tulivuori purkautuu klo 18-23 joka ilta aina tasalta ja puolelta, paitsi ei klo 19:30, ja koska aikataulu on Bellagiota harvempi, tänne kannattaa tulla vähän etuajassa, jotta ei tarvitse kurkotella viiden aasialaisen ja heidän kaikkien kameroiden, kännyköiden ja ipadien takaa. Show ei ollut minusta yhtä vaikuttava kuin Bellagio, mutta silti ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Mirage Volcano

Kohta tapahtuu

Mirage Volcano Erupting

Laavaa? Ei kun valonheittimellä värjättyä vettä

Mirage Volcano Erupting

Oli siellä joukossa oikeaakin tulta. Tässä kohtaa alkoi tulla katsojille jo lämmin.

Mirage Volcano Erupting

Loppuhuipennus näkyi ja kuului

Kuvat tuskin tekevät kummallekaan showlle oikeutta, joten kannattaa käydä itse paikan päällä todistamassa nämä!

Tulivuorten Havaiji

Olin lukenut ja kuullut paljon Havaijin saaresta ennen matkaamme, mutta silti se onnistui yllättämään karulla kauneudellaan. Tulivuoret olivat näkyvä osa saarta minne ikinä menikin, ja lomakylien sijaan maisemaa täplittivät kahviplantaasit ja laavakentät.

image
Tullessa lensimme Kalliovuorten ylitse. Perillä Konan lentokentällä olimme vasta myöhään illalla.

Vietimme vajaa viikon Havaijin saarella, uusimmalla ja isoimmalla saariryhmän saarella, joka tunnetaan myös nimellä Big Island. Joku saattoi bongata saaren uutisista viimeksi kesäkuussa, kun uusin tulivuorenpurkaus hautasi alleen tien, hautausmaan (muttei kirkkoa!) ja pari taloa. Täällä eletään jatkuvasti tulivuorten armoilla.

image
Kävimme pörräämässä helikopterilla laavakenttien yllä, ja iso osa rannasta näytti tältä: pelkkää laavaa silmänkantamattomiin. Näimme myös valuvaa magmaa, mikä oli harvinaista, sillä yleensä magma pysyttelee laavatunneleissa.

Hotellimme, Sheraton Kona, on ollut todellinen rauhan tyyssija, ja istuimme melkein joka ilta parvekkeella ihaillen merta ja tulivuoren rinnettä, jota talojen ja liikenteen valot täplittivät. Hiekkarantaa ei laavakentän päälle rakennetulla hotellilla ole, mutta useampi uima-allas korvasi tätä puutetta.

image
Näkymä parvekkeeltamme

image

Havaijin saaren korkein tulivuori on Mauna Kea, 4205 metriä, ja sen huippua täplittivät observatoriot. Kävimme katsomassa sieltä auringonlaskua, ja oli jotenkin maagista nähdä koko Havaijin levittyvän alla ja auringon humpsahtavan mereen sekä huomata observatorioiden heräävän hämärän laskeuduttua eloon.

image
Kaksi vasemmanpuoleista observatoriota W.M. Keckin tuplaobservatoriot, oikealla Nasan infrapunateleskooppi.

Mauna Kea tuskin purkautuu enää meidän elinaikanamme, mutta sen sijaan Kīlauea, nuorin Havaijin merenpäällisistä tulivuorista, ryöpsyy tällä hetkellä peräti kahdesta paikkaa. Kävimme Tulivuorten kansallispuistossa ensin ihmettelemässä Kīlauean savuavaa kraateria, jonka jälkeen patikoimme viereisen pienemmän kraaterin poikki.

image
Tämä kraateri purkautui vuonna 1959, ja tasainen pohja on tuolloin muodostunutta laavajärveä.

Havaijin saari on täynnä tyrskyistä, kesyttämätöntä rantaviivaa. Yhden päivän vietimme saaren eteläkärjessä tutkimassa Yhdysvaltojen eteläisintä pistettä – tutkimisen arvoinen paikka ilmankin tuota superlatiivia.

image

image
Näiltä kallioilta nuoret hyppivät alas veteen ja kipusivat sitten takaisin ylös pitkin toista kymmentä metriä pitkiä huojuvia tikkaita.

Läheltä eteläkärkeä löysimme hiekkarannan, jonka hiekka on vihreää oliviinia. Pieni ranta oli yllättävän täynnä, vaikka suurin osa ihmisistä oli joutunut kävelemään sinne tunnin ajan lähimmältä parkkipaikalta. Me uhmasimme muhkuraista rantatietä ja ajoimme perille asti Jeepillämme.

image
Vihreää hiekkaa se on, uskokaa pois.

Eilen sitten päättyi aikamme Havaijin saarella, ja lensimme pienellä 9-paikkaisella lentokoneella Oahulle. Honolulu ja erityisesti Waikiki ovat niin suuri vastakohta Havaijin rauhalle, ettei näistä taida voida edes puhua samassa lauseessa.

image
Kulkuvälineemme
image
Ennen matkaa kippari käski tarkkailla, näkyykö valaita. En ole ikinä istunut lennolla niin nenä kiinni ikkunassa.

Näistä kaikista kirjoitan varmasti tarkemmin sitten, kun olen saanut kameran muistikortilta kuvat purettua. Kaikesta ei edes tullut otettua kuvia kännykällä: esimerkiksi kun snorklatessa paholaisrausku ui altani kosketusetäisyydellä, kännykkä oli tukevasti veneessä.

Loppuviikon keskityn kuitenkin nauttimaan Waikikin rannasta.

image

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu ja Kaukokaipuun Nella. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.

Ratkaisu kännykän akun loppumiseen

Ovesta ulos lähtiessä on aina hyvä tarkistaa, että mukana on lompakko, avaimet ja kännykkä. Jos olen lähdössä yhtään pidemmäksi aikaa ulos, mukana kulkee myös neljäs: kännykän vara-akku.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka katsovat kännykästä reittitiedot, tekstailevat ja whatsapittavat kavereille, googlaavat sitä sun tätä mieleen tulevaa ja luppoaikana selaavat sosiaalista mediaa. Kännykällä on myös kiva ottaa kuvia, jos järkkäri ei ole tullut mukaan, katson siitä kellonajan ja vuorilla patikoidessa mittaan sillä matkaa, vauhtia ja aikaa. Siksi sen akku ei aina kestä edes kokonaista päivää, varsinkin jos ollaan jossain, missä on huono kuuluvuus, ja vara-akusta saa virtaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Nokia Portable Universal USB Charger

Kuvassa oleva kännykkä on jo sanonut itsensä irti, mutta patukka kulkee yhä mukana.

Minun vara-akkuni on Nokia DC-16 Universal Portable USB Charger*. Saimme Iiron kanssa kumpikin vara-akun tuliasena Iiron Nokialla sitä kehittämässä olleelta kaverilta, ja tajusimme kumpikin aika pian vempeleen olevan mainio. Jotain, jota emme olleet osanneet kaivata, mutta joka ratkaisi kertaheitolla yhden pienen mutta ärsyttävän ongelman elämässä. Patukka latautuu samanlaisella mini-USB-laturilla kuin mitä kännykkämmekin, ja siitä riittää virtaa reiluun yhteen kokonaiseen kännykän akkkuun.

Samanlaisia vempeleitä löytyy nykyään kait montaa muutakin mallia, mutta yhäkin moni kaveri ihmettelee ääneen, että Mikä toi on???, kun vetäisen pinkin patukan laukusta. Siispä kun London and beyond-blogissa esiteltiin vastaavaa keksintöä, ajattelin minäkin levittää tämän vempeleen ilosanomaa. Jos sinulle läheinen ihminen on viime aikoina kironnut kännykän akun loppumista, tässä saattaisi olla taatusti tervetullut joululahja.