Kaveriporukan illallisella päädyimme parin sivujuonen kautta puhumaan nimistämme. Romanialainen kaverini kertoi, että hänellä on romanialaiseen tapaan kaksi etunimeä: oma nimensä ja kummitätinsä nimi. Kummitädin nimi tulee järjestyksenä ensimmäisenä, ja hän käyttää sitä virallisissa yhteyksissä, mutta kavereiden kesken hän käyttää vanhempiensa valitsemaa nimeä.
Kysyin muilta pöydässä istujilta heidän etunimistään, ja tulokset jäivät aika laihoiksi. Slovenialainen kaverini pärjää yhdellä etunimellä ja on silti uniikki ilman kokonimikaimoja, kiitos vielä Suomea puolta pienemmän kansan ja laajemman sukunimihajonnan. Myöskään espanjalaisella kaverillani ei ole kuin yksi etunimi, mutta sukunimiä löytyy kaksin kappalein: yksi isältä, yksi äidiltä. Kumpikin naurahti, että jos tytöllä on kaksi etunimeä, toinen niistä on usein ”Maria” merkkinä uskonnollisesta perheestä.
Kerroin, että meillä Suomessa on normaalia antaa kaksi tai kolme etunimeä. Joskus nimet periytyvät suvussa, usein eivät. ”Mutta mihin te niitä nimiä käytätte?” oli kysymys, johon en täysin osannut vastata. Ehkäpä siihen, että olisimme vuorostamme täysin uniikkeja? Erottamaan kaksi ihmistä toisistaan, kun kokonimikaimat osuvat samaan kouluun tai työpaikkaan?
”Useampi etunimi. Kuulostaa aika aristokraattiselta”, slovenialainen kaverini totesi, ja muut nyökkäilivät mukana.
Luxemburgissa viikonloppuna satanut lumi on nyt jo sulanut pois. Keskellä Neumunsterin luostari, ”uusi” luostari 1600-luvulta, osana alakaupunkia. Yläkaupunki näkyy kuvan oikeassa nurkassa linnoitusvallien päällä.
Haha, ihan totta. Hyvä kysymys kyllä, että mihin niitä nimiä niin monta tarvitsee :) Argentiinassa taas mennään ihan saman kaavan mukaan kun meillä, etunimiä 2 (joskus myös 3, mutta harvemmin) ja vain yksi sukunimi, isän.
Annika on viimeisimpänä kirjoittanut: Ravintolavinkkejä Barcelonaan
Jännää! Luulin, että kaikkialla espanjankielisessä maailmassa olisi suunnilleen sama meno, kun uruguaylaisella kaverillanikin on 2 (vai peräti 4) sukunimeä, mutta hyvä kuulla, että näin ei tosiaan ole.
Suomalaiset ei käytä niitä kahta etunimeään vaan yhtä. Norjassa käytetään kaikki jokpa kolme etunimeä ja kaksi sukunimeä. Ei suomalainen nimikäytäntö niin ihmeellinen ole. Minulta kysytään jatkuvasti käytänkö myös toista nimeäni ja jos käyttäisin niitä ei lyhenneltäisi vaan ne lausuttaisiin kokonaan koko litania.
piia on viimeisimpänä kirjoittanut: Ruusunkukkia, Sitruunamelissaa ja Tulilatvaa kastikekulhossa ja kristalliämpärissä
Eihän Suomen käytäntö mitenkään ainutlaatuinen ole, mutta hyvä huomata kuitenkin, että käytäntöjä on myös monia muita.
Minulta ei täällä Luxemburgissa usein edes kysytä toisen nimen käytöstä, vaan se isketään kaikkialle automaattisesti (esim työpaikan sähköpostiosoitteeseen), koska paikalliset eivät oikein ymmärrä näiden ei-käytössä-olevien toisten nimien päälle. Sen jälkeen sitten jotkut ranskalaiset valitsevat käyttöönsä sen etunimistäni, joka kuulostaa heidän suuhunsa helpommalta, ja se on sitten tämä minun rakas toinen nimeni, jota en ikinä missään käytä… Nykyään olen oppinut olemaan ilmoittamatta sitä riippumatta siitä, mitä passissa lukee.
Hih, enpä ollutkaan tullut ajatelleeksi, että kolme etunimeäni tekisivät minusta aristokraattisen :D. Sukunimiä on vain yksi ja täkäläiset siirtävät mielellään kolmannen etunimeni toiseksi sukunumeksi, ”koska tottakai ihmisellä on kaksi sukunimeä”!
AnskuBcn on viimeisimpänä kirjoittanut: Makumatka Ruotsiin (Pappa Sven)
Jenkeissä olen kuullut, että usein naimisiin mennessään naiset tekevät toisin päin: siirtävät tyttönimensä ”middle nameksi” ja ottavat miehen sukunimen. Sitten kun vielä meidän suomalaiset nimemme ovat niin eksoottisia, niin eihän tuosta kukaan ota selvää, mikä osa rimpsusta on etu- ja mikä sukunimiä. :D
Enemmän niistä aristokraattisista kolmesta nimestä on haittaa kun mihinkään proopuskaan niitä ei saa mahtumaan ja käsi puutuu kun kirjoittaa kaikki kolme :) No ok, onha ne toki ihan chuuleja välillä. Voi käyttää ”salanimenä”.
Onneksi ei ole kolmatta nimeä. Mun kaksi nimeä mahtuu just ja just Yhdysvaltojen tullilomakkeeseen.
Minä googlasin: http://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/miksi_ihmiselle_annetaan_yleensa_kaksi_etunimea
Näköjään käytäntö on tosiaan aristokraattipiireistä levinnyt.
Itsehän käytän lapseni koko nimeä kun toivon viestin menevän perille.
Noniin, arvasin että tälle löytyy joku tieteellinen selitys!
Olen kuullut välillä ihmisten käyttävän koko nimeä tuolla tavalla. Varmaan ainakin saa huomion aika tehokkaasti.
Minä käytän kahdesta etunimestä sitä jälkimmäistä, mikä ihmetyttää aina kaikkialla. Miksi sinulle sitten on annettu se ensimmäinen nimi jos vanhemmat alunperinkin halusivat käyttää sitä toista? Vastaus ”koska se kuulostaa paremmalta noin päin”, ei tunnu tyydyttävän oikein ketään – ainakaan ulkomailla.
Héléna @ Chez Héléna on viimeisimpänä kirjoittanut: Minä itse haluaisin…
Mä olen itseasiassa aina ihmetellyt, miksi joillakin ihmisillä kutsumanimi on vasta toisena… mutta mulle tämä ”kuulostaa paremmalta noin päin” on ihan hyvä selitys! :)
Mulla on myos kutsumanimena toinen nimi. Todellakin kuulostaa paremmalta niin pain. Suomessa ei koskaan ollut mitaan ongelmia nimen kanssa koska toinenkin etunimi voi olla virallisissa papereissa. No taalla USAssa joudun pakosti kayttamaan ensimmaista etunimea virallisissa asioissa plus pankki- ja laakari asioissa. On tosi outoa aina ja monesti menee laakarissa kutsu ohi kun en osaa kuunnella Arja nimea ja takalaisten lausunta kyseisen nimen kanssa on ollut kovinkin mielenkiintoista.
Ina on viimeisimpänä kirjoittanut: Yokkari paiva / pajama day
Mulla on välillä ollut ongelmia sen kanssa, että olen laittanut toisen nimeni ”middle nameksi”, mutta passin mukaan mulla ei ole middle namea vaan kummatkin etunimet pitäisi laittaa kenttään ”first name”. Vaikeaa siis, etenkin noissa virallisemmissa yhteyksissä, kun ei oikein tiedä mihin kenttiin niitä nimiä pitäisi täyttää (ja kannattaako tokaa nimeä käyttää ollenkaan).
Arja… voin kuvitella. :D Artsa!