Lämpöaalto iskeytyi Luxemburgiin, ja viikonloppuna olisi ollut suorastaan mahdotonta pysyä poissa luonnosta. Sunnuntaina nappasimme kaverin kanssa bussin kohti Koillis-Luxemburgin Müllerthalia, jota myös ”Pikku-Sveitsiksi” kutsutaan. Bussi oli melkein täynnä, ja monella oli meidän tavoin vaelluskengät jalassa.
Jäimme pois bussista Bersdorfin pikkukylässä ja sukelsimme alas laaksoon hiekkakivimuodostelmien keskelle, joista Müllerthal on tunnettu. Eroosio on muotoillut alueelle lukemattomia luolia ja kallionkoloja, korkeita paaseja, kapeita välejä ja luonnonportaita, joita pitkin patikointireitti puikkelehtii. Myöhemmin reittiä on täydennetty ihmisen tekemillä portaikoilla. En suosittele polvivaivaisille!
Ahtaan paikan kammoisillakaan ei aina ole hauskaa. Taskulamppu tulee välillä tarpeeseen.
Ihmettelimme alusta alkaen rapinaa, jota kuului vähän väliä viimesyksyn lehtien alta. Pian kaverini kirkaisi: hiiriä! Metsä oli täynnä niitä. Hetken meillä oli pieniä erimielisyyksiä toimintatavasta, kun kaverini yritti maata tömisyttämällä pelottaa hiiret tiehensä ja minä zoomailin kameralla saadakseni nuo vikkelät pienet otukset tallentumaan muistikortille. Päädyimme pian siihen, että minä kävelen edeltä.
Näimme kymmeniä metsähiiriä, mutta kuvat ovat aika hääppöisiä, kun nämä pienet otukset puikkelehtivat säikkyen koloihinsa.
Näimme myös sammakon, joka yritti kovasti naamioitua lehdeksi.
Puolivälissä reittiä polku saapui Müllerthalin kylään, joka selvästi eli patikoinnista. Patikoijille tarkoitettuja hotelleja oli enemmän kuin asuintaloja, ja ravintoloiden terassit olivat täynnä vaelluskenkäkansaa. Me ohitimme kylän pysähtyen vain infokeskuksen vessaan.
Saapuminen kylään
Kylän keskellä oli pieni maatila, jossa pihalla tepasteli kanoja ja vuohia.
Luxemburgista löytyy useita söpöjä siltoja ja kauniita vesiputouksia, mutta niistä kuuluisin, Schiessentümpel, osuu tämän reitin varrelle. Emme jääneet vesiputoukselle pyörimään, koska siellä oli liikaa ihmisiä, vaan sen sijaan pysähdyimme lounastamaan vähän myöhemmin.
Kevät oli saapunut myös kukkien muodossa. Minun piti pitkään kaivaa muististani valkovuokkojen suomenkielistä nimitystä, jotta pystyin googlaamaan sen ja kääntämään lajimääritystä miettivälle kaverille sloveniaksi. Koko metsä oli siis täynnä valkovuokkoja täydessä kukkaloistossa.
Nyt varmaan seuraavaksi joku kertoo, etteivät kuvan kasvit ole valkovuokkoja, koska lehdet ovat vääränlaisia. No voin vaikka vannoa, että niitä ihan oikeitakin valkovuokkoja tuolla metsässä oli!
Toisiksi yleisin kukka oli tämä keltainen, jonka lajimääritystä emme tienneet.
Berdorfista Consdorfiin Müllerthalin kakkosreittiä pitkin kesti meillä lyhyen tauon kanssa 3,5 tuntia. Saavuttuamme Consdorfiin oli mahtavaa istahtaa terassille jäätelölle odottelemaan kerran tunnissa kulkevaa bussia kotiin.
Kuinka päästä reitille
Luxemburgin keskustasta bussi 111 kulkee Consdorfiin ja Berdorfiin. Busseissa on pysäkkinäytöt, jotka helpottavat kulkua, ja päivälippu Luxemburgin julkisiin maksaa 4 euroa. Seuraamamme Müllerthal Trail 2 -reitti on viitoitettu hyvin pysäkiltä lähtien, ja siitä löytyy tietoa netistä.
Olipa huikea patikkaretki! Mutta hiiristä en kyllä niinkään välitä. Olisin saattanut liittyä kaverisi lailla tömistelijöihin – ja lisäksi olisi pitänyt myös tietysti kirkua. :-)
Mun mielestä taas ne hiiret oli aika söpöjä! Ainoa miinus, että välillä ne säikäytti yllättävällä rapistelullaan juuri siinä vaiheessa, kun kiipesi ylös jotain kapeaa polkua.
Kertaikaikkisen upeita kuvia! Tuonne on pakko lähteä tarpomaan itsekin. Kaksikymmentä vuotta maassa, enkä ole tuolla(kaan) käynyt.
Aino Salminen on viimeisimpänä kirjoittanut: Eduskunta ja minä
Oho, miten ihmeessä et ole käynyt Müllerthalissa? No hei tänä kesänä korjaamaan tämä asia! Nuo kivet on oikeasti aika hienoja. :)
Väittäisin että kuvan valkoiset olivat ketunleipiä, mutta uskon että oikeita valkovuokkojakin on :) Tuon toisenkin kaunokaisen nimi pitäisi olla hallussa, mutta eipä nyt ole. Jokatapauksessa ihania kuvia ja maisemia!!
MatkaMartta on viimeisimpänä kirjoittanut: Mikä ei kuulu joukkoon?
No niinpä varmaankin ovatkin! Pitääpä tutkia muista noita kasveista ottamistani kuvista, näkyikö siellä lopulta valkovuokkojen lehtiä ollenkaan. Minulla kun automaattisesti tuli mieleen äitienpäivä tuosta kukkaloistosta.
Jenni! Upeita kuvia – auringon lämpö välittyi tänne Itävaltaan asti :) Ihana kevät…
Ida – idaloveslife on viimeisimpänä kirjoittanut: ROAD TRIP – Alaston Bad Ischlissä
Tuolla tuntui jo melkeinpä kesältä, kun takki piti viileähkön alun jälkeen riisua ja eteenpäin jatkettiin lyhythihaiset päällä!
Näyttää aika huikeelta paikalta ja upeiden kuvien kautta kyllä esittelit paikan… :)
AnnKat on viimeisimpänä kirjoittanut: Zagreb, Kroatia
Kiitos, upeita kuvia on helppo ottaa kun paikkakin on upea. ;)
Jestas kuinka ihanan näköinen metsä! Oikea satumetsä :)
Ansku Bcn on viimeisimpänä kirjoittanut: Taskut täynnä aarteita (Valokuvahaaste: Aarre)
Sellainen fiilis tuolla välillä tuli kyllä! Etenkin noista kivimuodostelmista.
Ihanan keväistä ja upean keväisiä maisemia! Luxembourgin ohitse kun on tullut vain ajettua pikaisesti autolla, en olisi ikinä voinutkaan kuvitella sieltä löytyvän noin komeita luontopaikkoja!
Satu VW I Destination Unknown on viimeisimpänä kirjoittanut: Sananen siitä kun on vaan hyvä olla tässä
Eipä näistä varmaan kukaan ole kuullut, joka ei ole asunut ihan lähialueella – ja silloinkaan ei välttämättä! Juuri juttelin parin Brysselissä asuvan matkabloggaajan kanssa, ja kummallekin tuli patikointimahdollisuudet ihan yllätyksenä.