On taas se aika vuodesta, kun pitää opetella uusi vuosiluku. Suomessa vuoden vaihteeseen kuului minulla yliopiston aikataulujen tarkistaminen, Helsingin tanssiopiston tarjonnan läpikäynti sekä tietysti ilmoittatuminen työväenopiston kursseille – eläköön kurssitarjonta merenkulusta maalaukseen! Nyt täällä Coloradossa olen intoutunut googlailemaan lätkän alkeiskursseja, koska joululomalla sidoin ensimmäistä kertaa jalkaani hokkarit ja huterasta menosta huolimatta mailan kanssa suhailu oli hauskaa kuin mikä. Lisäksi lisäsin kalenteriin paikallisen vuorikiipeilyseuran uusien jäsenten illan, koska paluumatkalla Suomesta katsoin lentokoneessa Everest-elokuvan, ihailin Seattlen välilaskulla Mount Rainieria, ja päätin kaksi asiaa:
- Ikinä en kiipeä Everestille.
- Jonnekin voisi silti kiivetä.
Palasimme siis eilen Suomesta, jossa vietimme reilut kaksi viikkoa. Turun joulurauhan julistuksen ja Helsingin joulumarkkinoiden lisäksi kaverimme kaappasivat meidät polttareihin, ja uuttavuotta vietimme hyvässä seurassa samalla juhlistaen syyskuussa Kalliovuorten kansallispuistossa solmimaamme avioliittoa. Jos minulta kysytään, niin nämä olivat parhaat uudenvuoden juhlat, joissa olen koskaan ollut, vaikka saatankin olla vähän puolueellinen.
Juhlat järjestettiin kiireellä ja tehtävää kasaantui eritysesti viimeiselle parille viikolle, joten blogi on elänyt vähän hiljaiseloa. Pidemmän postauksen sijaan ilmoitankin nyt vain, että elossa ollaan ja hyvin pyyhkii, sillä Coloradossa paistaa aurinko ja ulkona on täydellinen talvipäivä, joka maanittelee pienelle talvilenkille. Lisäksi laukut pitäisi purkaa, mikä tosin ei täysin onnistu tänään, koska neljästä ruumalaukustamme yksi jäi jonnekin Helsingin ja Amsterdamin välimaastoon eikä ole vieläkään löytynyt.
Seuraavan parin viikon aikana olisi tarkoitus kirjoittaa täällä blogin puolella aiemmin julkaisemattomia tarinoita viime vuodelta, jakaa pari kirjavinkkiä uudelle vuodelle viime vuoden tyyliin, sekä tietenkin kertoa vuoden 2016 matkasuunnitelmistamme. Lähdemme jo parin viikon päästä häämatkalle, josta kerroin joulukuun kuukausikirjeessä, mutta tarkempi kertaus blogista on puuttunut. Tähän liittyen on tiedossa myös arvonta, joka kiinnostanee erityisesti Etelä-Suomessa asuvia matkailijoita, mutta siitä lisää myöhemmin.
Kulunut vuosi 2015 oli yksi elämäni parhaimmista. Pidetään peukkuja, että ensi vuodesta tulee vielä parempi. Hyvää uutta vuotta kaikille!
Mä näin ton Everest elokuvan kun olin Bostonissa, ja ennen olen nähnyt jonkun dokumentin. Ihan älytöntä että ihmiset lähtevät sinne kiipeämään, kun kuoleman riski on niin valtava!
Mutta, hyvää uutta vuotta ja kiva kun vietitte Suomessakin häitä. Varmasti unohtumaton uuden vuoden aatto :-)
Soile on viimeisimpänä kirjoittanut: Vuosi vaihtui
Mä katsoin tota leffaa ihan uunona ekat pari minuuttia, kunnes Base Campissa esiteltiin, että ”…ja tuolla on IMAX-porukan teltat”. Ja toki mä olen nähnyt sen IMAX-leffan 90-luvun lopussa, joten tiesin koko leffan ajan ketkä kuolee ja kuinka draagisesti, mutta ei se onneksi estänyt nyyhkyttämästä lentokoneessa. :P
Mä jotenkin ymmärrän sitä, että ihmiset ottaa tuollaisia riskejä, mutta varma olen, että itse on tuollaista riskiä ottaisi.
Onnea avioliitosta! Huikee paikka mennä naimisiin, kaunis morsian ja oli kyllä ihania kuvia! Täytyy tsekata tuo Everest-leffa kunhan saan sen jostain käsiini. En ole kyllä kiipeämässä minäkään! Miun mies on kiivennyt Kilimanjaron, sen voisi ehkä uskaltaakin. Ehkä.
Anna / Muuttolintu on viimeisimpänä kirjoittanut: Jaisalmer – Aavikon kultainen kaupunki
Heh, vähän nauratti tuo että ”en ole kiipeämässä mihinkään” – ”voisi Kilimanjarolle”. :D Mullakin on pari kaveria käynyt siellä, ja vaikka siellä ei vaarallisia jäätiköitä pahemmin ole, niin vuoristotauti voi silti ikävästi iskeä. Mutta itsensä ylittämisestähän tässä kiipeilyssä on kyse!
Mä ryntäsin katsomaan Everest-leffan heti kun se tuli. Olen lukenut pari vuotta sitten siihen perustuvan kirjan, joten tiesin, ettei siinä hyvin käynyt. Ymmärrän kyllä miksi ihmiset sinne lähtevät vaikka henkensä uhalla. Omissa haaveissa se ei kuitenkaan ole, koska reissun hinta on niin huikea, ettei sinne tuosta vaan mennä ellei ole sponsoriparvi nurkan takana odottamassa ? Vuoria kuitenkin riittää muuallakin. Kilimanjarolla olen käynyt ja se oli hieno reissu. Niissäkin korkeuksissa tapahtuu jo vaikka mitä. Seurueestamme yksi joutui sairaalaan vuoristotaudin takia. Onneksi hän toipui siitä hyvin, mitä nyt henkisiä arpia taisi jäädä.
Jaahas ja vastasin sitten edelliseen kommenttiin lukematta tätä, eli juuri näin! Sairaalaan päätyminen vuoristotaudin takia kuulostaa jo todella rankalta, kun ei se tauti lievempänäkään versiona mitään helmeä ole.
Epäilemättä teillä on ollut ikimuistoisin uusi vuosi ikinä! Onnea vielä kertaalleen <3 Ja kiitos, että sain olla pieneltä osin mukana juhlissa :)
Hahaha, ihan hyvä päätös olla kiipeämättä Everestille ;) Mäkin oon nähnyt tuon leffan ja hrrr… Kauhistuttaa ajatuskin…
Sanna I Siveltimellä on viimeisimpänä kirjoittanut: Matkavuoteni 2015 – eeppisin ikinä
Hei kiitos itsellesi! Oli ihanaa että pääsit tulemaan Kämppiin, koska jälkikäteen ajateltuna meillä olisi varmaan mennyt päivän aikataulut ihan plörinäksi millään muulla ratkaisulla.
Tuo ”päätös” saattaa kuulostaa aika absurdilta, mutta mä luulen, että mun äiti silti sen lukiessaan huoahtaa helpotuksesta. :D