Takaisin vuoteen 1643

Men with Guns

Jotain 1600-luvun sotilaita, veikkaan espanjalaisiksi

Tiedättehän Kolmikymmenvuotisen sodan? Sen, jona aikana ottomaanit liittoutuivat hollantilaisten kanssa ja ruotsalaiset (tai pikemminkin suomalaiset palkkasotilaat) marssivat ympäri Tsekkejä kyliä polttamassa. Silloin kahakoitiin täälläkin, kun espanjalaiset yrittivät pitää kiinni Luxemburgista. No okei, myönnän, omat tietoni kyseisestä sodasta ovat sen verran hatarat, että yllätyn joka kerta. Mitä ihmettä espanjalaiset tekivät Luxemburgissa?

Firing a Cannon

Kanuunanlatauspuuhissa olevat sotilaat heittivät toisilleen herisevää läppää vahvalla brittienglannilla. Yritä sitten siinä päätellä, olisivatko kenties ranskalaisia vaikkako belgejä.

Man and Woman in 17th century

Jo 1600-luvun eläväiset osasivat sopivan hetken tullen tulla jonottamaan olutteltalle.

Flags on front of Fort Thüngen

Edessä olevat pyöreät tornit vanhaa linnoitusta, takana oleva lasikoppi taas on Nykytaiteen museo

Toisin sanoen Dräi Eechelenin museossa, yhdessä kaupunkia ympäröivistä säilytetyistä linnoituksista, järjestettiin viikonloppuna vuoden 1643 taisteluiden uudelleennäyttely. Tällaiset reenactmentit ovat peruskauraa Yhdysvalloissa, kun sisällissotaan hurahtaneet miehet larppaavat milloin minkäkin taistelun, mutta pienoisena yllätyksenä minulle tuli, että ne ovat ilmeisesti täälläkin suosittuja – ja täällähän riittää sotia, mistä valita. Valittu kahakka oli nykypäivän Ranskassa sijaitsevan Thionvillen valtaus vuonna 1643 – niin merkityksetön kahakka, että siitä löytyi Wikipediasta vain yksi sivulause – ja museon kummallekin puolelle oli sijoitettu leiri: toisella puolella pitivät majaa espanjalaiset kaupungin puolustajat, toisella puolella ranskalaiset hyökkääjät.

Spanish Campment

Tässä espanjalaiset, joilla kiehuu padassa jotain hyvän näköistä.

French Campment

Ranskalaiset rouvat ruokatauolla omassa leirissään

Me katselimme tihkusateessa häärääviä sotilaita ja heidän perheitään ja totesimme pian, että museon sisällä on todennäköisesti lämpimämpää ja kuivempaa. Alueen historiaa laajalti kertaavan museon audioguide piti kiinnostustamme yllä pari tuntia esitellen Luxemburgin linnoituksen rakentumista sekä niitä lukuisia kahakoita ja komppanioita, joita täällä on ajansaatossa pyörinyt, ja kun lopulta pääsimme kierroksen päähän museon eli Thüngenin linnoituksen katolle, huomasimme uudelleennäyttelyharjoituksen juuri alkavan.

1643 festival

Museon edessä olevalle ruohokentälle kokoontui porukkaa

Spanish Arrive

Puolustajat eli espanjalaiset marssivat paikalle

Spanish Attack

Oletettavasti ranskalaiset hyökkäävät. Tässä kohtaa en ollut enää niin varma puolista.

Spanish shooters

Pyssyjen paukkeessa olennaista on kova ääni ja savu

Miehet näyttivät nauttivan täysin rinnoin osoitellessaan pyssyjä toisiaan kohti ja ampuen paukkupanoksia. Me jaksoimme kuunnella säpinää aikamme kunnes siirryimme katselemaan lähemmin paikalle rakennettuja siviilien leirejä.

Fort Thüngen

Pariskunta hääräsi jonkun keiton ääressä. Lähemmällä tarkastelulla kävi ilmi, ettei kyseessä ollut keitto, vaan…

Coloring clothing

…kankaidenvärjäysoperaatio!

Chickens and the Chicken Boy

Mukana myös elukoita. Tässä kanat ja kanapaimen.

Black Sheep

Ei tarvitse perheen mustan lampaan kokea yksinäisyyttä, kun niitä on kaksi.

Bouneschlupp

Kävimme myös hakemassa luxemburgilaista festarimättöä. Tässä bouneschluppia: vihreitä papuja, makkaraa, perunaa, sipulia ja piparjuurta. En Schlupp! huusi kassalla istuva nainen keittiöteltan suuntaan.

Thüringen

Tätä makkaraa ei kait saisi kutsua thüringeniksi, koska se on joku saksalaisten rekisteröimä fetan tyylinen kotipaikkaruoka, mutta thüringeniksi luxemburgilaiset silti omia makkaroitaan kutsuvat. Ja täällähän makkaran tilatessaan sen saa aina erinomaisessa patonkikuoressa. Jenkit pitäköön hodaripullasämpylänsä!

Thüngenin linnoitus on larppaajien puuttuessakin näkemisen arvoinen paikka, sillä se antaa jonkinlaista käsitystä siitä, millaiset Luxemburgin linnoitusjärjestelyt ovat olleet niiden kulta-aikana 1800-luvun alussa. Linnoituksista suurin osa purettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla Lontoon rauhansopimuksen velvoittamana, mitä ei todellakaan nyky-Luxemburgia katsoessa uskoisi, sillä täällä riittää nykyäänkin vallihautaa, kivimuuria ja ampumareikää. Kuitenkin koko nykyinen keskuspuisto, keskustaa pohjois- ja länsipuolelta ympyröivä leveä vyöhyke, on suunniteltu purettujen linnoitusjärjestelmien tilalle. Joku voisi kysyä, miksei linnoitusjärjestelmien tilalle aivan kaupungin keskustaan rakennettu asuntoja, mutta siihenkin löytyy rahaan perustuva syy: jos koko purettavien linnoitusten alta paljastuvalle usealle kymmenelle hehtaarille maata olisi rakennettu asuntoja, Luxemburgin asuntomarkkinat olisivat romahtaneet. Luxemburgin kaupunginisät osasivat siis jo tuolloin kääriä rahaa luxemburgilaisten maanomistajien taskuun.

Hevosia, pistimiä ja vaaliväittelyitä

You mention the Navy, for example, and the fact that we have fewer ships than we did in 1916. Well Governor, we also have fewer horses and bayonets. We have these things called aircraft carriers and planes land on them. We have ships that go underwater, nuclear submarines. — Obama Romneylle maanantain televisioväittelyssä

Paikalliset presidentinvaalit järjestetään melkein samanaikaisesti Suomen kunnallisvaalien kanssa, ja niistä on nyt tohistu jatkuvasti. Georgiassa tämä ei näy niin vahvasti, koska haastaja Romney voittaa osavaltion lähestulkoon varmasti. Paikallisessa vaalijärjestelmässä voittaja saa kunkin osavaltion kaikki valitsijamiehet taakseen, joten kumpikaan osapuoli ei panosta täällä mainontaan. Lähinnä yksityisten ihmisten pihoilla näkyy jonkin verran Romney/Ryan-kylttejä; lehdessä oli juttua, että joku oli laittanut pihalleen Obama/Biden-kyltin, ja vihainen naapuri oli käynyt pöllimässä sen, joten vaikka osavaltion äänistä yli 40% mennee Obamalle, ainakin täällä omakotitalosuburbiassa tunteet käyvät kuumana istuvaa presidenttiä vastaan.

Obama in a TV debate

Koska politiikkaa kuulee joka tuutista, tyydyn toteamaan, että toivottavasti Obama voittaa, sillä näin ulkomaalaisena tuntuu, että hän olisi näistä kahdesta yhteistyökykyisempi muun maailman kanssa. Romney taas avoimesti viime televisioväittelyssä kehui, kuinka USA on ollut mahtava maailmanpoliisi, ja kuinka hän pitäisi USA:n jatkossakin maailmanpoliisina lisäämällä armeijan rahoitusta ja pistämällä luun kurkkuun liudalle muita maita. Ihan huisan rakentavaa, odotan jo innolla.

Governor Romney, I’m glad you recognize al-Qaida is a threat, because a few months ago when you were asked what is the biggest geopolitical group facing America, you said Russia, not al-Qaida. You said Russia. And the 1980s are now calling to ask for their foreign policy back. Because the Cold War has been over for 20 years. — Obama Romneylle maanantain televisioväittelyssä

Olen seurannut myös suomalaisia vaaliväittelyitä, ja verrattuna täkäläiseen meininkiin näissä oli muutamia selkeitä eroja. Isoin ero on tietenkin se, että Suomessa väittelemässä on liuta puoluejohtajia ja näissä vaaleissa vielä pienpuolueiden edustajia, kun taas täällä vaaliväittelystä tekee jonkin verran dynaamisemman se, että väittelijöitä on vain kaksi. Kumpikin saa vastata toisen piikkeihin ja retoriikkaan suoraan – ja JOUTUU myös sen tekemään – kun taas Suomessa puoluejohtajat nostelevat sormia ja välillä vastaukset tulevat vasta pari repliikkiä myöhemmin, jos silloinkaan.

Olennainen ero on myös siinä, että Suomessa toimittajat vetävät vaaliväittelyitä tiukalla otteella, keskeyttävät ja penäävät vastauksia, jopa niin paljon että välillä tuntuu, että juontajat varastavat koko shown. Täällä taas juontajat ovat vanhoja senioritoimittajia, joille väittelyn juontaminen on suuri kunnia, ja homman ryhdytään sen vaatimalla arvokkuudella: kysymyksiä kysytään yksi kerrallan, annetaan kunkin vastata, välillä muistutetaan että two minutes, Governor Romney, ja varotaan keskeyttämästä ainakaan niin, että se voitaisiin tulkita epäkohteliaaksi. Obaman varapresidentti Biden puhui varapresidenttien välisessä väittelyssä välillä Romneyn kakkosmiehen Ryanin päälle, ja tästä nousi iso haloo, kun republikaanit haukkuivat Bideniä: he was so rude, so unpresidential! Myös Obamaa suomittiin samasta aiheesta viimeisimmän väittelyn jälkeen, kun hän välillä kärkkäästi puuttui Romneyn sanomisiin.

Väittelyn jälkeen haastatellaan kummankin puolen edustajia salin ulkopuolella olevassa mediakeskuksessa: no menikö miten? Oliko teidän ehdokkaanne terässä? Hauska yksityiskohta tässä on kyltit, joita kuvan taustalla näkee. Jokaisella senaattorilla on oma viiri, jota joku avustaja kanniskelee ympäriinsä, jotta televisiokanavilla olisi mahdollisimman helppoa löytää heidät haastateltaviksi halutessaan. Sitä odotellessa, että sama käytäntö tulisi Ylen Isoon Pajaan…

Mediakeskus vaaliväittelyn jälkeen

Otettaisiinko tänään haastateltavaksi Rubio vai Rogers? Kuva: Irish Times

Kolme neljästä väittelystä oli tiukasti pöydän ääressä, tiukan ”kaksi minuuttia kummallakin aikaa vastata”-formaatin mukaan, ja juontaja esitti kysymykset. Yhdessä väittelyssä sen sijaan repäistiin ja kokeiltiin jotain ihan uutta: annetaan yleisön kysyä kysymykset! Kysymykset ja niiden esittäjät oli valittu etukäteen, ja he olivat kaikki virallisesti äänestäjiä, jotka eivät vielä ole päättäneet kantaansa. Lähes poikkeuksetta kysyjät lukivat kysymykset suoraan paperista ja silti takeltelivat niitä esittäessään. Varmasti ramppikuume on tuossa tilanteessa kova, mutta jos tiedät meneväsi telkkariin yli sadan miljoonan ihmisen eteen, olisiko liikaa vaadittu, että treenaat sen verran, että pystyt lukemaan kysymyksesi takeltelematta? Yllättäen suomalaisissa televisioväittelyissä on pärjätty tämän suhteen paremmin.

Viimeisimmässä väittelyssä aiheena oli ulkopolitiikka, ja arvatkaa kuinka monta kertaa mainittiin EU, Nato tai mikään EU-maa? Kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla Romney totesi, että joku talousmittari on kohta Yhdysvalloilla yhtä huonossa jamassa kuin Espanjalla, ja we don’t wanna go down Spain’s route, joten I’ve got a five point plan. Toisella kerralla Romney heitti sivulauseessa, että EU varmaan tukisi Yhdysvaltoja, jos Yhdysvallat tiukentaisi Iranin kauppasaartoa. Lopun aikaa puhuttiin Lähi-idästä, Kiinasta, Lähi-idästä, Iranista, Syyriasta, Irakista ja Kiinasta – ja toki armeijan rahoituksesta, kotimaan taloudesta ja työttömyysasteesta, joista kaksi jälkimmäistä ovat huomattavasti lähempänä äänestäjän sydäntä kuin epämääräinen ulkopolitiikka epämääräisten valtioiden kanssa.

Cabbage Beef Soup while watching the debate

Meillä päin aikuiset syövät TV:n ääressä

Maanantain vaaliväittelyn kyytipojaksi kokkasin kaalikeittoa, joka upposi Iiroon hyvin heti sen jälkeen, kun sekaan oli lisätty vähän Louisiana Hot Saucea.

Kaalipapulihakeitto

600g jauhelihaa
puolikas kaalinpää
800g tölkkikidneypapuja, älä kaada lientä pois
800g pilkottuja säilyketomaatteja, älä kaada lientä pois
5 dl lihalientä
1 keskikokoinen sipuli
1 vihreä paprika
70g tomaattipyrettä
2 valkosipulinkynttä
2 rkl Worcesterkastiketta
1 rkl kokonaisia mustapippureita
suolaa ja pippuria

1. Pilko kaali neliöiksi, paprika kuutioiksi ja silppua sipulit.
2. Ruskista jauhelihaa isossa keittokattilassa noin 5 minuuttia. Kaada paistamisen jälkeen ylimääräiset rasvat pois kattilasta.
3. Lisää kattilaan kaali, pavut, tomaatit, lihaliemi, sipuli, paprika, tomaattipyre, valkosipuli, Worcesterkastike ja mustapippurit. Anna kiehahtaa ja hauduta matalalla lämmöllä puolisen tuntia.
4. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Tarjoile kuumana.