Tänään klo 11 maissa aamulla kävi pikkuhiljaa ilmi, että byrokratian jumalat vihaavat minua, ja ettei ajokortin hankkimisesta tule vielä vähään aikaan yhtään mitään. Silloin on hyvä hetki todeta ”fuck this shit”, viestittää juhannusjuhlista tutulle Niinalle että nyt liikkeelle sieltä uima-altaan äärestä ja hetken arpomisen jälkeen keksiä action plan iltapäivälle: eläintarhaan!
Flamingoja eläintarhan portin vieressä
Oli paahtavan kuuma keskipäivä tässä Saharan leveyspiirillä sijaitsevassa osavaltiossa, kun viiletimme avoautolla Interstatea kohti Atlantan keskustaa. Vaikka ajatus moottoritietä pitkin huristelusta suoraan suurkaupungin keskustaan tuntui ohikiitävän hetken ajan absurdilta, löysimme perille helposti ja löysimme jopa parkkipaikan – tosin kun olimme pysäköineet, vartija tuli ystävällisesti vinkkaamaan, että lähempää Atlanta Zoon sisäänkäyntiä saattaisi löytyä vielä pari parkkipaikkaa, emmekä kehdanneet todeta, ettei kävely meitä haittaa, joten jouduimme siirtämään autoa.
Afrikanelefantti ihan mudassa
Eläintarha oli Korkeasaarta pienempi mutta keskittänyt paukkunsa isoihin ja näyttäviin nisäkkäisiin kaikenlaisten lapinvisertäväpöllöjen ja australiansinihäntäsammakoiden sijaan. Aitaukset olivat isoja, ja monessa niistä oli useampaa eläinlajia. Gorilloja oli peräti neljä aitauksellista ja orankeja kaksi, mutta näimme lopulta vain yhden gorillalauman ja orangeista yhden orangin selän kaukaa. Aitauksissa riitti siis myös piilopaikkoja.
Sarvikuono, juuri tallustamassa kohti varjoa
Kaulailevat kirahvit
Kissaeläimet ottivat tosi lungisti, ja sekä tiikerit että leijonat näyttivät lähinnä kuolleilta makoillessaan varjossa. Itsekin otin tästä vaarin ja nappasin kioskista jäätelön, joka yllättäen olikin kolme milliä halkaisijaltaan olevia kuppiin kauhottavia jäätelöpalloja, valmistajana Dippin’ Dots. Omituista, mutta hyvää, etenkin kun osa palloista oli jäätelön sijaan taikinasta.
Pikkupanda ilmastoidun koppinsa päällä!
Vähän isompi panda, josta vieressäni seisova nainen kommentoi: ”So boring to watch as it only eats and sleeps.”
Takaisin saavuimme parahiksi neljäksi, jotta sain vietyä auton huoltoon (tsädäm, taas satanen savuna ilmaan). Tämän jälkeen se ei poistu tallistamme kuin aikaisintaan perjantaina. Toivottavasti poistuu silloin. Tämä on ensimmäinen auto, johon minulla on minkäänlaista omistussuhdetta, ja täytyy kyllä ihmetellä, että miten te autonomistajat kestätte tätä säätöä? Ilmeisesti jopa republikaanit täällä ovat kyllästyneet autoilun (ja ruuhkien) huonoihin puoliin, sillä republikaaninen kauppakamari täällä yrittää saada ihmiset äänestämään seuraavassa kansanäänestykessä sen puolesta, että seuraavat 10 vuotta arvonlisäveroa korotetaan prosenttiyksiköllä, ja tuo ylimääräinen prosenttiyksikkö korvamerkitään alueen julkisen liikenteen parantamiseen.
Tämän postauksen otsikko muuten oli: ”Söpöjä ja vähemmän söpöjä elukoita”. Kaikki eläintarhan elukat olivat harvinaisen söpöjä. Se vähemmän söpö kipitti juuri äsken tuossa jalkani vieressä. Myrkytys piti näköjään torakat loitolla peräti kaksi viikkoa.
Torakka oli peukalon mittainen, tuntosarvet vielä toisen peukalon. Oli, ennen kuin kohtasi loppunsa lenkkarini kannan alle.
