Snorklausta Floridan koralliriutoilla

Pulahdus, plumpsahdus, molskahdus lämpimään Karibianmereen. Vesi ei tunnu tippaakaan viileältä ja korkea suolapitoisuus kelluttaa turkoosissa linnunmaidossa. Kurkkaus pinnan alle paljastaa kalaparven puikkelehtivan parin metrin päässä koralliriutan lomassa. Voisin viettää iäisyyden hengitellen putken kautta ja lilluen hitaasti riutan päällä. Tämä on paratiisi.

Fury Catamaran near Key West

Vain tuntia aiemmin olimme myöhässä. Parkkipaikan etsiminen Key Westin katamaraanisataman läheltä on helpommin sanottu kuin tehty, ja parempi olisi ollut tulla paikalle kävellen, mutta meillä ollut hetkeäkään hukattavana. Siispä auto parkkiin ökyhintaiseen Hyattin parkkitaloon ja juoksujalkaa Fury Water Adventuresin toimistoon ilmoittautumaan. Astuimme katamaraanille viimeisten joukossa ja löysimme istumapaikat peräpenkiltä.

Onboard Fury Catamaran

Merimatka koralliriutalle kesti kolmisen varttia, minä aikana levittelimme aurinkorasvaa ja joimme navan täyteen limua. Juomat kuuluivat reissun hintaan, mutta alkoholitarjoilun kerrottiin alkavan vasta snorklauksen jälkeen, mikä on pelkästään järkevää.  Reissun teemana oli Rum & Reggae, ja sitä reggaeta kuitenkin popitettiin alusta asti.

How to not put on a snorkel
Näinkö se snorkkeli puetaan?

Siinä merimatkan aikana avasin paketista uuden muistikortin, jonka olin juuri käynyt ostamassa miamilaisesta ostoskeskuksesta. Myyjä oli suositellut 64GB:n korttia, jotta videolle varmasti riittäisi tilaa, ja kun hintakin oli ollut sopiva, kaupathan siitä tuli. Nyt sain muistutuksen siitä, että näitä muistikortteja on hyvä testata ennen tositilannetta, sillä eihän minun halpis-GoProni tunnistanut näin isoa korttia. Vedenalaisia kuvia tai videota en siis tältä reissulta saanut otettua.

Gopro Hero
”Please use a 32GB or smaller SD Card.” Saatoin hieman sadatella.
Sand Key Light
Sand Keyllä, jonka vieressä snorklasimme, on ollut majakka jo vuodesta 1827.
Snorkeling in Key West
Elina hyppäsi ensin veteen ilman pelastusliivejä mutta kutsuttiiin ripeästi takaisin. Liivit pitää olla päällä, vaikka niihin ei puhaltaisi yhtään ilmaa.
Fury Catamaran's Staircase to the water
Jos ei halunnut hypätä mereen suoraan laivan kannelta, snorklaamaan pystyi myös laskeutua portaita pitkin.

Pinnan alla Karibianmeressä riittti elämää. Näimme  kaiken maailman sateenkaarenväristä vipeltäjää, jotka myöhemmin Wikipedian avulla paljastuivat perhokaloiksi, murisijoiksi ja meriahveniksi. Itse riutta ei häikäissyt väreillään tai muodoillaan, mutta sen elämä häikäisi. Elina, joka on snorklannut koralliriutoilla myös Thaimaassa ja Kolumbiassa, piti tätä ehdottomasti parhaana kokemuksenaan. Huolimatta vieläkin harmittavasta GoPro-kämmistä tässä kuvia, joista näkyy suunnilleen, mitä me tuolla reissulla spottasimme:

School of Blue Striped Grunt (Haemulon sciurus) fish
Murisijat liikkuivat parvissa. [Kuva: Heather Paul]
Banded Butterflyfish
Perhokaloja oli mustavalkoisia mutta myös keltavalkoisia ja muita värikkäämpiä sortteja. [Kuva: Ben]
keys045
Porkfish on suomeksi röhkijäkala. Röh röh! [Kuva: Matthew Hoelscher]
Kaikkein mieleenpainuvin otus oli minulla kuitenkin pienenpieni pyöreä meduusa, tai ainakin otus, jota luulin meduusaksi. Jälkikäteen arvioituna kyseessä taisi sittenkin olla kampamaneetti, tarkalleen ottaen Itämeressäkin esiintyvä amerikankampamaneettii. Minä vaan bongasin sen sen luonnollisessa elinpiirissä.

Coral Reef at Key West

Ihan kaikki koheltaminen ei jäänyt tälläkään reissulla maihin: Iiro hyppäsi veteen ja tiputti siinä molskahtaessa snorkkelinsa. Minä reippaana tyttönä reagoin nopeasti ja lähdin sukeltamaan sitä kiinni, ja siinä sitten potkaisin jalalla sen verran reippaasti että räpylä lähti irti. Piti tunnustaa tappio ja pyytää yhtä snorklausoppaista sukeltamaan kummatkin kapistukset pohjasta. Aika pian sen jälkeen totesinkin, että vajaa tunti vedessä alkaa olla tarpeeksi, ja kipusin kannelle loikoilemaan ja siemailemaan sitä luvattua rommidrinkkiä.

Onboard Fury Catamaran, Key West
Blogaaja poseeraa katamaraanin kannella. Onko hattu hyvin?

Paluumatka takaisin Key Westiin kesti vähän yli tunnin, sillä jäimme lillumaan rauhassa saaren edustalle ja ihailemaan auringonlaskua – me ja kymmenet muut veneet, jotka olivat liikkeellä samalla agendalla. Kun aurinko vihdoin plompsahti horisontin taa, kapteeni käänsi kokan kohti satamaa. Kuulema Key Westissä on jotkut auringonlaskukarnevaalitkin, mutta luulen, että meidän katamaraanikarnevaalimme hakkasivat ne mennen tullen.

Key West Sunset Cruise

Sunset at Florida Keys

Kaiken kaikkiaan reissu oli sen verran onnistunut, että intouduin vielä tekemään uuden aluevaltauksen: videon! Tässä siis lyhyt pätkä liikkuvaa kuvaa snorklausreissultamme, palautetta otetaan mieluusti vastaan kommenttiboksin puolelle.

Yhteistyössä Fury Water Adventures

Auringonlasku Waikiki Beachilla

Monena iltana Havaijilla auringonlasku meni meiltä ohitse – oltiin suihkussa rantapäivän jälkeen, ihmeteltiin illallispaikkoja, käytiin kaupassa, nostettiin jalat kattoon patikointipäivän jälkeen… – mutta viimeisenä iltana tarkistimme auringonlaskuajan Googlesta ja ajoitimme itsemme rannalle oikeaan aikaan.

Waikiki Beach at Sunset

Waikikin rannalta näkee meren horisontin lounaaseen, suoraan sinne mihin aurinko laskee talvella. Auringon viimeiset säteet värjäsivät rannan hotellit oransseiksi, ja vedessä killuvat uimarit näkyivät tummina täplinä. Kaueampana horisontissa auringonlaskupurjehdukset lipuivat hitaasti kannet täynnä turisteja.

Sunset at Honolulu

Sunset from Sunglasses

Honolulun auringonlaskusta sanotaan, että täällä olisi hyvä paikka nähdä vihreä välähdys. Silmä tarkkana tuijotimme horisonttia, mutta aurinko humpsahti sen taakse ilman merkkiäkään vihreästä. Eipä haitannut. Kaunis tuo oli ilmankin.

Sunset sail at Hawaii

Upea päätös upealle lomalle. Auringon laskettua suuntasimme hotellille hakemaan laukkuja ja metsästämään taksia lentokentälle. Edessä oli yölento mantereelle.

Panoramapunkt: Auringonlasku Berliinin yllä

Joku pakkomielle minulle on kehittynyt, että isoissa kaupungeissa haluan aina päästä toljottamaan kaupungin kattoja mahdollisimman korkealta. Kaupungin hälinä jää katutasolle, ja lintuperspektiivistä saa paremman käsityksen kaupungista: onko se suuren suuri, vai onko taivaanranta sittenkin täynnä metsää, preeriaa taikka aavikkoa? Kuinka laajalle alueelle pilvenpiirtäjät levittyvät? Minkä värisiä katot ovat, ja löytyykö niiltä puutarhoja?

Siksi kiipesimme Berliinissä Potsdamer Platzin Panoramapunktiin. Olin kuullut, että sinne oli vähemmän jonoa kuin Fernsehturmin TV-torniin, ja onneksemme edellämme lipunmyynnissä oli vain yksi perhe, jonka jälkeen pääsimme kävelemään suoraan sisään. Euroopan nopein hissi huiskaisi meidät hetkessä huipulle 24. kerrokseen, josta näkymät levittäytyivät huippua ympäröivältä parvekkeelta joka suuntaan.

View West from Panoramapunkt: Sony Center & Tiergarten
Näkymä länteen: Edessä Sony Center, jossa Iiro oli reilu vuosikymmen sitten yrittänyt käydä katsomassa MM-jalkapalloa, mutta matsi oli peruttu, koska kaupungissa pelättiin huligaaneja. Takana levittäytyy Tiergartenin puisto, jossa Brandenburgin vaaliruhtinaat kävivät 1500-luvulla metsällä.
Brandenbourg Gate & Berlin Skyview
Panoramapunktista pystyi bongailemaan kuuluisimpia nähtävyyksiä: tuolla on Brandenburgin portti, tuolla Berliner Dom, ja tuolla se TV-torni. Rakennuskanta Itä-Berliinin puolella oli joko neuvostorealistista tai uudisrakennusta, ja nostokurkia oli horisontti täynnä.
Reichstag, Berlin
Reichstag, Saksan parlamenttitalo, josta olisi myös voinut ihailla näkymiä, jos lipun olisi varannut ajoissa.
Detlev-Rohwedder-Haus, Berlin
Itä-Berliiniä rumemmasta päästä edustaa Detlev-Rohwedder-Haus, jonka historiasta kerroinkin jo Segway-postauksessa.

Hetken näkymiä ihmeteltyämme nappasimme ikkunapöydän huipun länsipuolen kahvilasta ja tilasimme oluet, jotka yllätykseksemme olivat samaa hintaluokkaa kuin maantasalla. Monessa tornikahvilassa hinnat ovat suoraan verrannollisia korkeuteen – esimerkiksi Hotelli Tornin Ateljée-baari Helsingissä, Lontoon Shardin kattobaareista puhumattakaan – mutta täällä näkymät eivät näyttäneet vaikuttaneen hintoihin. Siinä kelpasi istuskella katsellen tätä maisemaa:

Sunset from Panoramapunkt & Neue Nationalgalerie
Etualalla Ludwig Mies van der Rohen suunnittelema Neue Nationalgalerie eli modernin taiteen museo

Olimme ajoittaneet käyntimme Panoramapunktissa niin, että osuimme huipulle kolmisen varttia ennen auringonlaskua. Ehdimme siis tutkia maisemat lävitse ennen auringonlaskua, jota pääsimme parahiksi ihailemaan.

Sunset over Berlin, viewed from Panoramapunkt

Sky after Sunset from Panoramapunkt

Evening at Panoramapunkt

Auringon laskettua teimme vielä uuden kierroksen huipun ympäri, tällä kertaa ihmetellen Berliinin valoja. Saimme ikään kuin kahdet maisemat yhdellä hinnalla, kas näin:

View South from Panoramapunkt
Näkymä etelään ennen auringonlaskua…
Night View from Panoramapunkt
…ja sama näkymä auringonlaskun jälkeen.

Tornin huipulla oli pieni näyttely Berliinin ja erityisesti Potsdamer Platzin historiasta, ja jos ei mihinkään muualle museoon ehdi, niin tästä saa jo hyvän käsityksen siitä, mikä myllerrys paikalla on käynyt viimeisen 100 vuoden aikana. Oli jokseenkin surrealistista katsella kuvia Potsdamer Platzilta reilu 25 vuotta sitten, kun se oli vielä miinakenttää, joka jakoi suurkaupungin kahtia. Huipulta löytyi myös hyvät kuvat näkymistä, joissa oli kerrottu vähemmän Berliiniä tuntevalle, mitä alhaalla oikein näkyykään, joten 360°Panorama-kartta kannattaa jättää ostamatta, ellei välttämättä halua viedä sitä kotiin matkamuistoksi.

Leipziger Platz & Leipziger Strasse at Night
Etualalla hohtava kahdeksankulmainen Lepziger Platz oli DDR:n aikaan peitetty piikkilangalla, eikä rakennuksista ollut tietoakaan.

Panoramapunkt on auki klo 10-20, kahvila klo 11-19, ja aikuisten lippu maksaa 6,50 euroa. Sisäänkäynti Potsdamer Strasselta aivan Potsdamer Platzin kulmasta.