positiivisuushaaste -tägi | Globe Called Home

16.6.2014

Positiivistakin positiivisempi maanantai

Viimeistä viedään Annalta tulleessa positiivisuushaasteessa! Edelliset osat olivat sunnuntai, tiistai, torstai ja lauantai, ja tässä tämän päivän viisi parasta:

Tässä postauksessa ei ole kuvia, mutta postauksen lukemisen ajan voit kuunnella kaunista musiikkia. Taideinstallaatio ripotteli vapaasti soitettavissa olevia pianoja ympäri Luxemburgia, ja tässä yksi yläkaupunkia ja Grundia yhdistävän hissin luota.

1. Töissä oli kiva päivä. Minulle kiva työpäivä tarkoittaa päivää, jolloin on sopivasti kiirettä, ettei ehdi pitkästyä, ja tehtävänä hommia, joista jää jotain konkreettista käteen niin, että tuntuu, että on ollut hyödyksi. Tänään sain vietyä yhtä projektia eteenpäin tulkkaamalla asiakkaalle, mitä meidän tekninen tiimimme oikein yritti sanoa, ja toiselle proggikselle saatiin lyötyä aikataulua kasaan ja sovittua workshoppipäiviä sekä tänne Luxemburgiin että toiseen kaupunkiin, jossa osa porukasta istuu. Lisäksi sain kursittua kasaan ihan hyvän näköisen presentaation, jonka voin hyvillä mielin huomenna näyttää laumalle isoja pomoja, ja sainpa vielä päivän päätteeksi pomolta uuden työtehtävän, jossa voin käyttää – yllätys yllätys – ruotsia!

2. Työntekijäkaupasta löytyi pitkän tauon jälkeen taas Fazerin pakastekarjalanpiirakoita. Lisäksi ostin voita ja kananmunia. Tarjoilut siis kohdallaan, kun huomenna pidetään peli-iltaa kavereiden kanssa!

3. Ensimmäinen lenkki puolimaraton jälkeen sujui kuin unelma. Lenkkeilin myös ensimmäistä kertaa kaverin kanssa ilman, että piti koko ajan haukkoa henkeä. En siis suostunut juoksemaan kertaakaan puolimaratontreenauksen aikana kenenkään muun kanssa siitä pelosta, että juoksuseura olisi väärän nopeuksista.

4. Tämän kannustamana ilmoittauduin triathlonille. Syyskuussa minua kutsuvat hieman erilaiset Oktoberfestit.

5. Laitoin eilen puskaradioita pitkin liikkeelle alivuokralaisilmoituksen asunnostani syksylle, ja sain tänään vuokralaisen. Sattumalta löytyi toinen suomalainen, joka on muuttamassa Luxemburgiin juuri silloin. Hänen sanoin, yksi huoli vähemmän meille molemmille.

Viimeisenä haaste lähtee aNNiKalle.

14.6.2014

Positiivinen lauantai patikoidessa

Seuraa neljäs osa Tämä matka-blogin Annan positiivisuushaastessa. Eli viisi positiivista juttua tältä päivältä, höystettynä kuvilta tämän päivän patikointireissulla. Aiemmat osat haasteessa olivat sunnuntai, tiistai ja torstai.

1. Kävimme patikoimassa porukalla. Erityisen positiivista tässä oli, että tällä porukalla on yritetty sopia patikointireissua jo melkein vuoden verran, ja vihdoin onnistuimme: kukaan ei sairastanut yllättäen, päivä ei ollut sateinen eikä kenellekään tullut yllättäviä ylitöitä tai muuten vaan väsyttänyt. Nyt kun saatiin yksi positiivinen kokemus alle, eiköhän päästä liikkeelle uudestaankin.

Helppo 10 kilometrin reitti, koska mukana oli kokemattomia patikoijia, joita vähän pelotti, jaksaisivatko he. Hyvin jaksoivat.

2. Tänään ei satanut. Säätiedotus oli viime hetkeen asti epävarma – chance of rain – mutta totesimme, että we’ll take our chances. Lopputulos oli, etteivät harmaat pilvet missään vaiheessa muuttuneet sateeksi, ja aurinkokin pilkahteli välillä pilvikaton välistä.

3. Useldangen keskiaikafestarit yllättivät positiivisesti. Olin bongannut viikko sitten netistä ilmoituksen Useldangen keskiaikafestareista, ja osittain sen takia valitsimme patikointireitin, joka päättyi tämän linnan raunioiden luokse. Festarit olivat laajat ja viihdyttävät, ja hengasimme paikalla kolmisen tuntia ennen takaisin kaupunkiin suuntaamista.

4. Kerroin kavereille olevani syksyn Jenkeissä, ja kaverit pohtivat vakavissaan, pitäisikö tulla käymään. Tuntuu, että vaikka täältä jossain vaiheessa muuttaisin pois pysyvästi, nämä kaverit jäävät elämääni pysyvämmin.

5. Varasin lentoliput Madridiin heinäkuuksi. Muistaako joku vielä vuoden takaisen sohvasurffaajani Marían? Päätin vihdoin lähteä moikkaamaan häntä viikonloppureissulle, kun täältä kerran pääsee Madridiin suht nopeasti. Tiedossa siis ensimmäinen reissuni manner-Espanjaan!

Spottasimme patikointireissulla purjelentokentän, jossa koneet vedettiin jonkinlaisen maahan yhteydessä olevan narun perässä taivaalle.

Seuraavaksi haastan Kunnon kaipuu -blogin Mintun.

12.6.2014

Positiivinen torstai kesäarjessa

Jatkan taas Tämä matka-blogin Annan positiivisuushaastetta. Eli viisi positiivista juttua tältä päivältä, kuvitettuna tälläkin kertaa maanantain kuvilla. Aiemmat osat haasteessa olivat sunnuntai ja tiistai.

1. Aamulla töihin tullessani ikkunani oli auki. Rakennuksessamme ei ole ilmastointia, ja täällä on helle. Se, että joku oli jaksanut avata ikkunani aamuvarhaisella auttoi huomattavasti iltapäivästä, kun lämpötila alkoi kohota.

2. Työkaveri pyysi mukaan yhden kollegan läksiäisdrinkeille. Täällä aina välillä joku tuo viiniä, juustoja ja leipiä töihin iltapäiväksi, jos on jonkun synttärit tai läksiäiset, ja sana näistä suunnitelmista leviää kai jotenkin epävirallisesti suusta suuhun. Välillä saan maileja, välillä joku tulee kysymään minua mukaan, ja välillä taas huomaan, että jonkun työhuoneen ovi on suljettu ja sen takaa kuuluu naurunremakkaa. Koko osastoa harvemmin kutsutaan, joten olen aina tyytyväinen, jos minut käydään nykimässä mukaan. Saatan olla porukan outolintu, mutta ilmeisesti minusta siitä huolimatta pidetään – jotain mikä ei todellakaan ole aina selvää kieli- ja kulttuurimuurin takaa katsottuna.

3. Puistojumpassa oli lihaskuntoharjoituksia, ja ne tuntuivat hyvältä. Käyn nyt kesällä torstaisin Merl-puistossa Friskis&Svettiksen jumpissa, joissa osallistujista merkittävä osa puhuu keskenään pohjoismaisia kieliä, ja vetäjät ovat milloin Göteborgista, milloin Jyväskylästä. Koko kevään kestäneen lihaskuntoharjoittelun laiminlyönnin jälkeen oli tosi jees, että joku pakotti tekemään punnerruksia.

4. Lähibaarissani on ihan kiva terassi, ja kävin sillä ensimmäistä kertaa tänään. Olen reilun vuoden verran kulkenut siitä ohitse matkalla lähikauppaan ja katsellut baaria, jota Suomessa kutsuttaisiin kai räkäläksi: telkkarista tulee urheilua, sisustus on vähän kalsea ja asiakkaat lähinnä vanhempia miehiä. Terassi kuitenkin oli rauhallinen, juomat halpoja, terassikalusteet ihan hyviä, ja seuralaiseni Anna sanoi, että caipirinha oli erinomainen. Lisäksi kukaan ei katso kieroon, jos sinne menee istumaan jumpan jälkeen hikisenä verkkareissa.

5. Annan kanssa oli rentouttavaa rupatella. Kävimme läpi tulevaisuudentoiveita, purimme ahdistusta, marmatimme ärtymystä ja jaoimme huolemme. Lopulta oli paljon kevyempi olo.

Tällä kertaa haastan My secret shoren Riian!

10.6.2014

Positiivinen tiistai töissä

Täällä oli maanantai pyhäpäivä toisen helluntaipäivän ansiosta, ja viikonloppuvieraiden kanssa turisteilu jatkui, siitä pari kuvaa tässä postauksessa. Nyt on kuitenkin palattu töihin, vieraat lähetetty jatkamaan matkaansa ja aika jatkaa Annalta saatua positiivisuushaastetta kertomalla tämän päivän viisi positiivista asiaa:

1. Viikonloppuvieraat lähtivät aamujunalla Sveitsiin. On toki kiva, kun käy vieraita, mutta on myös kiva viettää välillä ilta yksin. Jatkuva 24/7-yhdessäolo kavereiden kanssa käy ennen pitkää rasittavaksi oli kyseessä kuinka hyvät kaverit tahansa, etenkin kun majoitus on yksiöni sohvalla ja välissä ei ole ovea, jonka voisi sulkea omiin oloihin rauhoittuakseen. Tämä neljä yötä oli pisin visiitti tähän mennessä keneltäkään kaverilta (jos luxemburgilaiskaveriani Elinaa ei lasketa, hänellä kun riitti omia menoja jolloin sain olla välillä iltoja yksin), ja sen pidempää visiittiä ei sohvalleni varmaan kannatakaan buukata. Tämän illan olen keskittynyt nauttimaan pyhästä yksinäisyydestäni.

2. Ji?í brassaili maanantai-iltana kokintaidoillaan taikoen päästään jänispataa, ja sitä jäi ylitse sen verran, että sain nauttia tästä herkusta tänäänkin. Jänis valikoitui raaka-aineeksi siksi, että sitä saa täällä helposti mistä vaan ruokakaupasta sieltä kananrintojen ja possukyljysten välistä, eikä sitä ole hinnalla pilattu.

Keskityimme eilen kiertelemään linnoja, ja ennen pitkää Luxemburgin linnoja kierrellessään päätyy aina Viandeniin.

3. Sain hoidettua jotain ranskaksi puhelimessa, tai ainakin luulen niin. Vesimittarinlukijaäijä nimittäin oli jättänyt lapun tulevansa käymään ensi viikon maanantaina klo 8-17 välisenä aikana, ja soitin hänelle kertokseni, ettei tuollainen ajanmääre kuules nyt työssä käyvälle ihmiselle ole missään muotoa okei. Puhelinkeskustelu meni suunnilleen näin:
Äijä: ”…” (jotain muminaa, joka ilmeisesti oli tyypin sukunimi)
Minä: ”Hello!”
Äijä: ”Moien!”
Minä: ”Do you speak English?”
Äijä: ”No.”
Toisin kuin usein tässä kohtaa vastaavia puhelinkeskusteluja, en lannistunut ja ruvennut puhumaan hyvin yksinkertaista englantia (”kyllä se kuitenkin ymmärtää!”) vaan sen kummemmin miettimättä esittelin itseni ja asiani ranskaksi, noin suurinpiirtein. Seuranneessa keskustelussa äijä toisessa päässä mumisi nopeasti ja paljon, ja taisin joutua kerran sanomaan että Je ne comprends pas!!, mutta lopulta sain sovittua, että äijä tulee tarkistamaan vesimittarini heti kahdeksalta aamulla. Tai sitten kahdeksastoista päivä aamulla. Tämä selvinnee ensi viikolla.

Täällä on viimeiset pari päivää lämpötilat huidelleet +30 asteen paremmalla puolen.

4. Ehdin tänä iltana katsoa uusimman Last Week Tonight with John Oliverin, uuden lemppariajankohtaisohjelmani. Jos joku ei ole vielä tähän törmännyt (onhan tämä pyörinyt jo kuuden jakson verran HBOlla), niin kerrottakoon, että tämä on aivan loistavaa tavaraa, jos on yhtään kiinnostunut maailman menosta ja siihen liitetystä huumorista. Esimerkiksi kaikkien futiksen MM-kisoista kiinnostuneiden kannattaa katsoa tämä:

5. Sovin pomoni kanssa ottavani syksyksi virkavapaata voidakseni lähteä Iiron luokse Jenkkeihin. Vapaa herui erittäin helposti, sillä ranskaa puhuva pomoni ymmärtää romantiikan päälle, eikä hänelle tarvinnut syytä sen kummemmin selitellä, sillä hän tajusi sen itsekin: You’re in love.

Bourscheidin linna on kaikista Luxemburgin linnoista upeimmalla paikalla

Seuraavaksi haastan mukaan Satun, joka edellisen postauksen kommenteissa avoimesti myönsi, että tämä haaste tulisi tarpeeseen.

Minä ja Epp. Tykkään mekostani todella paljon, mutta se on niin lyhyt, etten uskalla käyttää sitä ilman shortseja.

Loppuun vielä kysymys teille kaikille ranskaa taitaville: olisiko kenelläkään ranskankielisiä telkkari- tai elokuvasuosituksia? Heikoin osa-alueeni tässä kielessä on selvästi kuullunymmärtäminen, kuten tämän päivän puheluni todisti, ja ajattelin, että joku mielenkiintoinen telkkariohjelma (ehkäpä ranskaksi tekstitettynä) voisi olla pehmeä lasku aiheeseen. Elokuvissa tykkään kaikesta paitsi romanttisista komedioista ja kauhusta, mutta helpoimmin katsottavaksi valikoituu toimintaa, scifiä/fantasiaa ja historiallista draamaa; telkkarin puolella taas ”voisiko tämä olla HBOn tuottama” on mielestäni aika hyvä mittari hyvälle TV-sarjalle, mutta tunnustan katsovani ajoittain myös asiaohjelmia ja realityä.

8.6.2014

Positiivinen sunnuntai Ranskassa

Tämä matka -blogin Anna lähetti minulle positiivisuushaasteen, jonka tarkoitus on listata viisi posiitiivista asiaa viitenä eri päivänä (ei pakko olla peräjälkeen) sekä joka päivä haastaa joku uusi ihminen mukaan. Tänä viikonloppuna on ollut helppo olla positiivinen, kun sää on ollut loistava ja ystäväni Epp ja Ji?í ovat täällä käymässä Tallinnasta. Listamuotoon laitettuna tämä oli hyvää sunnuntaissa:

1. On aina mukavaa kun kaverit tulevat käymään. Tämän vierailun aikana olen lisäksi miettinyt, että on ihan mahtavaa, että vaikka yliopistovaihdosta on jo pieni iäisyys, olen yhä yhteydessä useampaan vaihtokaveriin – Epp heidän joukossaan. Jos joku nuori tätä blogia lukee, niin lähde vaihtoon jos vain mitenkään mahdollista!

2. Epp ja Ji?í vuokrasivat jonkun miniauton, mutta Europcar antoi heille sen sijaan tilavan Volkswagen Caddyn, jonka takapenkillä mahtuu pidempien siirtymien aikana ottamaan kunnon torkut.

3. Elän Euroopassa, jossa Saksan ja Ranskan välillä vallitsee luja rauha. Käytiin siis tänään Verdunissa, josta olen kirjoittanut aiemminkin, ja vaikka siinä järjettömyydessä ei ollut itsessään mitään positiivista – Verdunin taisteluissa kuoli tai haavoittui noin miljoona sotilasta, siis miljoona!! – niin ihan pikkuriikkisen tuntui ristimereä katsoessa helpottuneelta, että tuota samaa järjettömyyttä ei toivottavasti enää ikinä käydä läpi näillä main.

4. Fort de Vauxin audioguide oli todella hyvä, ja ei-niin-mairittelevasti säilynyt linnake heräsi eloon mielenkiintoisen selostuksen ja kuvien ansiosta. Tai eloon ja eloon; saksalaiset yrittivät vallata linnaketta viikon verran ja vihdoin ranskalaiset luovuttivat, koska vesi oli loppu (myös se vesi, joka oli lievästi myrkyllistä), ruoka oli loppu, kirjeenvaihtokyyhkyset olivat loppu ja oikeastaan ilmakin oli loppu, sillä linnakkeen ilmassa sekoittui räjäytettyjen vessojen lemu, sortuneiden kattojen pöly sekä pakokaasut, jotka saksalaiset olivat onnistuneet johtamaan linnakkeen sisälle ujuttamalla putkia kaikista mahdollisista raoista.

Kalsean sisätilakierroksen jälkeen kiertelimme linnakkeen päällä, josta oli näkymät pitkälle ympäröivää maaseutua

5. Matkalla Verdunista takaisin päin bongasimme tien varresta kyltin uimarannalle, ja koska olimme ”kaiken varalta” ottaneet takakonttiin uimakamppeet, mikäs sen parempi tapa hyödyntää hellepäivää. Rannalla loikoilu ja pulikointi teki kyllä terää.

Positiivisia asioita jakamaan haastan Tea and Totsin Inan.