Ristipisto on mummolatautunut sana, vähän samalla tapaa kuin virkkaus, korvapuustien leipominen tai omien perunoiden viljely. Onneksi nykyään kaikenlainen mummoilu on muotia Suomessa, joten voin hyvin jakaa maailmalle oman ristipistoharrastukseni. Tuntuu, että Suomi on tässä edelläkävijä, sillä täällä ristipistot mainitessa ihmisten reaktiot ovat enemmän kummastuneita.
Tämänhetkinen projektini, näkymä järvelle, vaiheessa mutta yli puolet tehtynä
Käsityöprojektit edistyvät minulla useimmiten telkkarin ääressä: Homelandin edellisen kauden aikana syntyi Iirolle villapaidan etumus, Rooman ykköskauden aikana villapaitaan toinen hiha. Tällä hetkellä katsomme Rooman kakkoskautta, ja tekeillä on toinen hiha, joten ristipistot ovat jääneet neulomisen jalkoihin. Ehkä ihan syystäkin, sillä kyseinen villapaita on ollut tekeillä jo viisi vuotta, ja kaivoin sen tänne muuttaessa syväjäästä eli kaapin perälle ahdetusta lankakassista ajatuksella ”nyt tai ei koskaan”.
Ristipistokynnet, joihin innoitusta haettu The Beauty Departmentista
Suurin ongelma minulla ristipistoissa on ollut se, ettei lopputulokselle ole luontaista käyttöä. En halua kerätä kaappien päälle ”tätä on kiva katsella”-käsitöitä vaan haluan, että työllä on jokin käyttötarkoitus, kuten esimerkiksi villapaidalla, mutta täällä ristipistot perinteisesti kehystetään juuri sinne kaapin päälle katseltavaksi. Mietin pitkään, että omasta järvimaisemastani tulisi jossain vaiheessa sohvatyyny, mutta sitten näin kuvia Balmainin viime syksyn näytöksestä, jossa ristipistoja oli yhdistetty syysmuotiin:
Jospa sohvatyynyn sijaan sittenkin lopputuloksena olisi käsilaukku?