Turistina kotona

Katsoimme ystävän kanssa nettipalvelusta leffaa maanantai-iltana, kun kesken kaiken nettiyhteys katkesi. Behind the Candelabrassa Michael Douglasin ja Matt Damonin suhteeseen oli juuri ilmestymässä ensimmäisiä säröjä ja juoni oli kääntymässä mielenkiintoiseksi, joten vietin hetken jos toisenkin yrittäen palauttaa yhteyttä, mutta turhaan – puhelinpiuha oli mykkä. Seuraavana aamuna palveluntarjoaja Orangen puhelinpalveluun soittaessa kävi ilmi, ettei heilläkään ollut tietoa netin katkeamissyystä, joten asia laitettiin eteenpäin tekniselle tiimille. Keskiviikkona ei ollut mitään uutta kerrottavaa, mutta torstaina puhelinyhtiö PT:stä sitten soitettiin, että he olivat käyneet tarkistamassa puhelinpiuhan talon ulkopuolelta, ja se oli ihan kunnossa, joten seuraavaksi pitäisi sopia aika asuntovisiittiin. Sovimme ajan maanantaille, ja minua jo vähän ahdisti viikko ilman nettiä.

Sitten tänä iltana yhtäkkiä huomasin wlan-boksissa palavan tutun internet-valon. Oli sitten yhteys korjaantunut itsekseen. Parempi myöhään kuin milloinkaan, kai, ja nyt sitten pääsen jakamaan teille viime viikonlopun tunnelmia hiukka pohjoisemmassa.

kissa2

Söpöysvaroitus!

Torstai-iltana matkustin Koblenziin, jossa vaihdoin junaa Münchenin suuntaan. Junailun päätepiste oli Frankfurtissa, josta pyrähdin lennolla Helsinki-Vantaalle. Kahden eurooppalaisen pääkaupungin väliseen matkaan meni noin 9 tuntia, mutta perjantai-aamuna heräsin vanhempieni luota ja pääsin tekemään tuttavuutta perheen uusien tulokkaiden kanssa.

kissa3

Tarkentaminen oli vaikeaa, koska pennut eivät pysyneet hetkeäkään paikoillaan.

kissa4

Ragdoll-pentujen silmistä tulee minulle aina mieleen Paavo Väyrynen.

kissa5

Yhteiskuvahetki sen jälkeen, kun pennut oli heitetty samaan kasaan

kissa6

Lisää pentujen kuulumisia voi lukea Dollgarden’s pentublogista

kissa1

Emoa ei paljoa kiinnostanut pentunsa, sillä pentujen isoäiti oli ottanut pennuista hoivavastuun.

Tällä hetkellä minulla on maailmalla kolme kotia, joihin kaikkiin on yhtä mukava palata. Atlantassa on ihana heittäytyä pitkäkseen sohvalle, jonka ostamiseen käytimme kolme kuukautta, käydä makoilemassa meidän uima-altaallamme ja antaa tuulen hulmuta hiuksissa avoautomme kyydissä. Luxemburgissa asemalta kotiin kävellessä olen aina yhtä ihastunut kaupungin keskustaan, pikkuputiikkeihin ja puistoon matkan varrella ja kotiudun mielelläni juuri sopivan kokoiseen yksiööni – pienempään ei mahtuisi, isompaa ei jaksaisi siivota. Helsingissä taas vanhempieni aina täyden jääkaapin lisäksi arvostan sitä, ettei ikinä tarvitse miettiä kulkemista. Sijainnit ovat niin itsestäänselviä, ja julkisissa voi rauhassa keskittyä kirjaan, koska pienestä vilkaisustakin ikkunasta ulos tietää heti, missä on.

metroasema

Tuttujen metroasemien lisäksi toki arvostan minulle tärkeitä ihmisiä, mutta ehkä tässä ei tarvitse toistella itsestäänselvyyksiä.

Koska olin Suomessa vain yhden viikonlopun ja ystäville jäi vähän aikaa, piilouduin vanhan ”lapset ovat lapsia vain hetken”-sanonnan taakse ja suosin lounas- ja kahvikutsuissa jälkikasvullisia tai niitä pian saavia ystäviä. Tämän lisäksi näissä ystävissä kätevää oli, että heillä oli aikaa nähdä silloin, kun kaikki muut olivat töissä.

lederhosenit

Viimeisin neuleprojektini, saksalaistyyliset ”nahka”housut, saavat vielä hetken odottaa käyttövuoroaan

vauvajajalka

Vähän vanhemman vauvan mielestä minussa mielenkiintoisin ominaisuus oli jalkani. Keltainen jalka! Miten hassua!

Painavin syy Suomeen tulolle oli, että Iiro oli käymässä Suomessa samaan aikaan. Yhdessä heittäydyimme turisteiksi tuttuun kaupunkiin ja kävimme katsomassa kahta lempparipaikkaani – sitä suuremmalla syyllä, kun Iiro mainitsi, ettei ollut koskaan käynyt niissä!

kiasma1

Kiasmaan pääsi ilmaiseksi sisään, kun veti päällensä raitapaidan. Rajasin Iiron tästä kuvasta pois, sillä tarjolla lainaksi oli vain pienehköjä kireitä naistenpaitoja.

kiasmaskumppa

Lempparipaikkani Kiasmassa on itseasiassa kauppa ja kahvila. Minä, onnellinen kuluttaja.

kansallismuseo1

Kansallismuseo – vajaa sata vuotta yrmeitä freskoja

kansallismuseo2

Tämä on lempparein näyttelyesineeni koko museossa. Muistan tutkineeni Huittisten hirvenpäätä jo 6-vuotiaana, kun se oli ensimmäinen esillä oleva esine museon aulassa freskojen alla.

Helsingissä päin liikkuville tiedoksi, että vielä lokakuun ajan Kansallismuseossa on näyttely karttojen historiasta sekä A.E.Nordenskiöldistä. Kyseinen tutkimusmatkailija pääsi näyttelyn ansiosta Historialliset sankarit ja esikuvat-listalleni. Eipä siinä vielä mitään, että purjehtii ensimmäisenä Koillisväylän, jää matkan varrella jäihin yhdeksäksi kuukaudeksi ja uhmaa Venäjän tsaaria, mutta se, että pääsee Don Rosan Ankka-sarjakuvien sivuille! Siinä vasta saavutus!

kansallismuseo3

Tuo vasemmanpuoleinen kello minulle heti nyt!

Viikonloppu oli ohi nopeasti, ja sunnuntaina lensin takaisin Luxemburgiin. Kuluva viikko on mennyt matkasta toipumiseen, mikä on tarpeen, sillä Iiro on Suomessa vielä tulevan viikonlopun – ja minä myös. Huonoista yhteyksistä huolimatta Helsinki on lähempänä kuin Atlanta.

jennihelsingissa

Junassa matkalla Frankfurtiin vanha mies mumisi minulle jotain saksaksi katsellen takkiani. Vastasin englanniksi, etten ymmärtänyt mitään, ja ehdin jo hetken pelätä, että saisin kuulla taas kritiikkiä pukeutumisestani; viimeksi pukeutumistani kommentoinut ranskaa puhunut vanha mies halusi tulkin avulla tehdä minulle selväksi, että kenkäni ja sukkahousuni eivät sovi yhteen. Saksalaismies sen sijaan vaihtoi englanniksi ja totesi: Very nice coat, very nice. Is it from Germany? Kyllä, Trieristä ostin viikko sitten, vastasin ja hymyilin siihen saakka, kunnes huomasin Frankfurtin lentokenttäloungessa hiiriä.

Ristipistomummoilua

Ristipisto on mummolatautunut sana, vähän samalla tapaa kuin virkkaus, korvapuustien leipominen tai omien perunoiden viljely. Onneksi nykyään kaikenlainen mummoilu on muotia Suomessa, joten voin hyvin jakaa maailmalle oman ristipistoharrastukseni. Tuntuu, että Suomi on tässä edelläkävijä, sillä täällä ristipistot mainitessa ihmisten reaktiot ovat enemmän kummastuneita.

Cross Stitch: Lake View

Tämänhetkinen projektini, näkymä järvelle, vaiheessa mutta yli puolet tehtynä

Käsityöprojektit edistyvät minulla useimmiten telkkarin ääressä: Homelandin edellisen kauden aikana syntyi Iirolle villapaidan etumus, Rooman ykköskauden aikana villapaitaan toinen hiha. Tällä hetkellä katsomme Rooman kakkoskautta, ja tekeillä on toinen hiha, joten ristipistot ovat jääneet neulomisen jalkoihin. Ehkä ihan syystäkin, sillä kyseinen villapaita on ollut tekeillä jo viisi vuotta, ja kaivoin sen tänne muuttaessa syväjäästä eli kaapin perälle ahdetusta lankakassista ajatuksella ”nyt tai ei koskaan”.

Cross Stitch Manicure

Ristipistokynnet, joihin innoitusta haettu The Beauty Departmentista

Suurin ongelma minulla ristipistoissa on ollut se, ettei lopputulokselle ole luontaista käyttöä. En halua kerätä kaappien päälle ”tätä on kiva katsella”-käsitöitä vaan haluan, että työllä on jokin käyttötarkoitus, kuten esimerkiksi villapaidalla, mutta täällä ristipistot perinteisesti kehystetään juuri sinne kaapin päälle katseltavaksi. Mietin pitkään, että omasta järvimaisemastani tulisi jossain vaiheessa sohvatyyny, mutta sitten näin kuvia Balmainin viime syksyn näytöksestä, jossa ristipistoja oli yhdistetty syysmuotiin:

Balmain, syksy 2012

Jospa sohvatyynyn sijaan sittenkin lopputuloksena olisi käsilaukku?

Rentoa sunnuntaita

Piecing a puzzle

Perjantaina ja lauantaina oli ohjelmaa, joten viikonloppuna vietimme sunnuntain rentoillen koko päivän kotihousuissa rentouttavissa merkeissä. Olin antanut miehelle joululahjaksi palapelin, ja tutkimme sitten koko päivän erilaisten lentokoneiden nokkien muotoja ja värisävyeroja.

Modern Warplanes -puzzle in the making

Mukana kaikkien tunteman Hornetin lisäksi mm. ranskalainen Rafaello ja ruotsalainen Jag Skriker, tai jotain sinne päin

Korttiaskartelukauden aloitus

Lähettelen säännöllisen epäsäännöllisesti sukulaisille ja ystäville käsintehtyjä joulukortteja: en joka vuosi, mutta kuitenkin niin usein, että kortteja lähettävät ihmiset eivät uskalla olla lähettämättä korttia minulle. Ennakkovaroituksena heille, että jos haluaa muistaa meitä kortilla tänä vuonna, se kannattaa laittaa niin aikaisin postiin, että tulee perille ennen joulukuun puoliväliä. Tuon jälkeen kortista nauttii vain mies, sillä minulla joulukuun loppupuoli kuluu vanhoilla seuduilla eli vanhempien nurkissa – jonne tervehdyksen voi vaihtoehtoisesti lähettää, silloinkin se tavoittaa meidät molemmat.

Korttiaskartelukauden polkaisin jo käyntiin, kun hyvä ystäväni vuosien takaa koki onnellisen perhetapahtuman.

Card for the Baby

Ystävältä tuli kommenttia, että kortti saapui perille, mutta oli ilmeisesti päässyt vettymään matkalla kun oli niin kuprussa. Ei, kyllä nuo kuprut olivat kortissa jo lähetettäessä. Allekirjoittaneen liimaustaidot taitavat olla treenin tarpeessa.

Raidallinen kurpitsa

Halloweenin kunniaksi hankin meille vinon pinon kurpitsoita. Muut olivat oikeita, mutta yksi tekokurpitsakin tarttui matkaan, koska arvelin sen kestävän paremmin tulevat koittelemukset…

Halloween pumpkin: Step 1

Laita kurpitsa suojatulle alustalle, esimerkiksi autotalliin, sillä kaikkihan tietävät, että parhaat ”projektit” sijaitsevat autotallissa.

Halloween pumpkin: Step 2

Vetele ristiin maalarinteippiä. Kyllä, se on maalarinteippiä. Toinen värivaihtoehto olisi ollut vihreä, ja siinä olisi ollut sammakon kuvia.

Halloween pumpkin: Step 3

Sitten on valkoisen spraymaalin vuoro.

Halloween pumpkin: Step 4

Parin kerroksen jälkeen autotallissa löyhkää mukavasti maali.

Halloween pumpkin: Step 5

Paras osio: teippien irti vetäminen! Melkein yhtä hauskaa kuin kuplamuovin poksauttelu.

Halloween pumpkin: Final
Nyt ehkä taloyhtiön vähät noidat ja muumiot löytävät meidänkin ovellemme. Jos eivät, joudun syömään pari kiloa MilkyWay-patukoita ihan itse.

Alaston nainen ja jazzia

Museum of Art in Marietta

Marietta Cobb Museum of Artin pompöösi julkisivu

Piirikunnan piskuinen taidemuseo järjestää kerran kuussa alastonmallin piirtoa, ja tänä viikonloppuna paikalla oli toistakymmentä enemmän tai vähemmän taitavaa piirtäjää – minä mukaanlukien – kuuntelemassa letkeää jazzia ja piirtämässä keskittyneesti malliamme Monaa.

Figure Drawing

15 minuuttia

Minulle tämä oli ensimmäinen kerta alastonmallin piirtämistä. Aloitimme sarjalla croquispiirustuksia, jossa malli vaihtaa asentoa kahden minuutin välein, ja minä aloitin pienellä huonommuudentunteella, sillä vieressäni istuvan naisen viiva oli lievästi sanottuna kehittyneempi kuin minun. Jälkeenpäin kuulin, että hänellä oli oma galleria, mikä helpotti huomattavasti huonommuudentunnetta.

Figure Drawing

20 minuuttia. En osaa piirtää jalkateriä.

Pidemmät piirtoajat olivat vartista puoleen tuntiin. Ensimmäisen piirustuksen jälkeen tajusin, että olin unohtanut ottaa mukaan terottimen, mikä tarkoitti, että kolmen tunnin aikana käyttöön pääsivät jokainen mukaan ottamastani kolmesta lyijykynästä sekä useampi eri akvarellikynäväri.

Figure Drawing

30 minuuttia. Värien käytössä vielä pientä hiomista.

Marietta Cobb Museum of Art

Piirsimme keskellä taidenäyttelyä, jossa oli esillä paikallisten taiteilijoiden töitä.

Kesäsukat

Tarkoitus oli taannoin neuloa puuvillasukat kesäksi. Siis kesäksi 2009. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Summer Socks

Alkuperäinen ohje: Breeze Socks

Näille tullee käyttöä, kun lämpötilat hieman laskevat helteestä alaspäin, sillä etuovemme alla on torakan mentävä rako. Alunperin olin ajatellut nämä sisätiloissa jalkoihin vedettäviksi, kun jalassa on ohuet sukkahousut, mutta täällähän kenkiä ei oteta vieraisilla edes pois jaloista… Yhdistä tähän tapaan kaatosateet ja kokolattiamatto niin hyvä tulee.

Knit Pattern