Kiitospäivä Kalliovuorilla

Koska Thanksgiving on täällä yksi suurimmista juhlapyhistä palkallisten vapaiden määrällä mitattuna, se oli meille hyvä hetki lähteä mökkeilemään vähän isompiin ympyröihin: Coloradon Kalliovuorille.

Vietimme ensin pari päivää Boulderin hippikaupungissa tasaamassa hengitystä, jotta pyhät eivät menisi vuoristotaudista kärsimiseen. Jo Boulder on noin 1600 metrin korkeudessa, ja mökki, jonka varasimme Estes Parkin läheisyydestä, on 2200 metrissä.

Kävin pari kertaa aamulenkillä Boulderissa, ja jo täällä kaupunkiluonto näyttäytyi aivan erilaiselta kuin mihin on tottunut. Aivan keskustan läpi virtaa puro, jonka vartta lenkkeilin, ja purossa näkyi sorsien lisäksi yksi uiva pitkähäntäinen nisäkäs, joka huomattuaan minut sukelsi. Majava? Toisella kertaa juoksin teollisuusalueen varastorakennuksien välissä sijaitsevan tyhjän tontin ohitse, kun tajusin kymmenien silmäparien tuijottavan minua koloistaan. Preeriakoiria.

Boulderista mökille ei ollut kuin tunnin ajomatka, jota pidensimme puolella tunnilla kiertämällä Peak to Peak Highwayn kautta. Tie ei mennyt aivan nimensä mukaisesti korkeimpien huippujen kautta, sillä ne olisivat olleet lähes neljän kilometrin korkeudessa ja muodostavat mantereen vedenjakajan. Alempana Highwayn varrella oli useampia kyliä, joissa suurin tulonlähde näytti olevan kalastus- ja ratsastusturismi. Kuten usein USAssa, tienpätkien ylläpitoon saatiin rahaa antamalla tiet ”adoptoitaviksi”, ja eräänkin pätkän oli adoptoinut ”Wardin postitoimiston ystävät” – eli postikaan ei tainnut pyöriä pelkästään julkisilla määrärahoilla.

Moni vuoristoteistä oli ollut kiinni koko syksyn syyskuun tuhoisien tulvien jälkeen ja niistä viimeisin, jota pitkin ajoimme, oli avattu vasta päivää aiemmin. Lehtijuttujen mukaan Allensparkin kylän asukkaat olivat juhlineet kaduilla, kun ajoreitti alangolle oli lyhentynyt usealla kymmenellä kilometrillä.

Saavuimme mökille jo keskiviikkona, ja torstaina suuntasimme kohti alueen vetonaulaa, Kalliovuorten kansallispuistoa. Alunperin tarkoituksena oli ollut käydä käppäilemässä, mutta alkava flunssa muutti suunnitelmat näkymien bongaamiseksi lähinnä autosta käsin.

Puiston läpi kulkee Yhdysvaltojen korkeimmalla oleva päällystetty läpikulkutie, korkeimmillaan noin 3,7 kilometrissa, mutta se on suljettu lumen takia lokakuusta kesäkuuhun. Nyt marraskuussa puiston läpi ei siis päässyt kulkemaan, ja meidän piti kääntyä takaisin päin Many Parks Curven kohdalla.

Kalliovuorilla tasaisia alueita kutsutaan nimellä ”park”: Estes Park, Moraine Park… Nimitys tulee 1880-luvulla alueelle saapuneista ranskalaisista uudisraivaajista, jotka käyttivät alueita karjan laidunalueena, parque. Nykyään laiduntaminen taitaa olla lakannut, sillä yhtään lehmää emme vuoristossa nähneet. Hevosturismiin keskittyneitä rancheja sen sijaan näkyi useampia.

Illalla oli tarkoitus juhlia kiitospäivää, mutta pahentunut flunssa siirsi kalkkunanpaistoa. Mietimme hetken pizzojen tilaamista, mutta eipä pyhäpäivänä ollut mikään auki. Onneksi kiitospäiväksi aikomastani alkuruoasta, chilisestä kurpitsakeitosta, riitti hyvin myös vähän pienemmäksi pääruoaksi. Uusi yritys kiitospäivän juhlintaan kalkkunan kanssa nyt perjantaina.