Palasimme kotiin Havaijilta eilen puolilta päivin, sekaisin huonosti nukutusta ja lyhyestä yölennosta sekä neljän tunnin vaihdosta Salt Lake Cityssä. Parin tunnin koomauksen jälkeen päätimme hoitaa aikaeroa vanhalla hyväksi havaitulla lääkkeellä: ulkoilulla valoisan aikaan. Kävelylenkki johdatti meidät Whole Foodsin pihaan, ja mitäs sieltä tarttuikaan mukaan?
Pöytämallinen joulukuusi, table-top tree, sai yllensä kaikki mahdolliset joulukoristeet, joita minulla on vuosien varrella tarttunut matkaan, mukaanlukien pränikkä Pearl Harbor -joulupallo. Suomessa aina välillä napistaan tanskalaisista kuusista, mutta meidän kuusemme on tehnyt vielä pidemmän matkan: se on peräisin Pohjois-Karolinan Appalakeilta, noin 2500 kilometrin päästä. Vaikka kuusi on tuore, sen luvattiin kestävän uuden vuoden ylitse, eikä se ole ainakaan vielä alkanut varistamaan neulasia. Saa nähdä, miten kuusen ja erityisesti sen hoidon kanssa lopulta käy, sillä tämä on ensimmäinen, jonka olemme kotiin hankkineet. Yksi vanhenemisen merkki tämäkin?
Partiolaisten joulukalenteri on vauhdittanut täällä joulun odotusta. Facebookin puolella taas on pyörinyt blogin joulukalenteri, josta ensimmäisen viikon luukut tässä:
1. joulukuuta, kuvassa Cutty Sark -laiva Lontoon Greenwichissa
2. joulukuuta, kuvassa patikointi Mount Audubonille
3. joulukuuta, kuvassa tuulihaukka Berliinin Tempelhofin lentokentällä
4. joulukuuta, kuvassa Oklahoman preeriaa
5. joulukuuta, kuvassa Washington D.C.:n kongressitalo
6. joulukuuta, kuvassa Helsinki Finnair-maailmanpyörästä käsin
7. joulukuuta, kuvassa Grand Canyonin Bright Angel Trail
Mikäs sitaatti osui mielestäsi parhaiten? Vai oletko jonkun näistä kanssa eri mieltä?
Minuun iski eniten tuo kuudennen päivän ajatus. Onko kyse sitten vanhenemisesta vai mistä, mutta minusta on nykyään tosi kiva tulla kotiin, käydä läpi reissukuvat ja hengähtää. Ja alkaa sitten taas haaveilla seuraavasta seikkailusta ;). En jaksaisi enää olla koko ajan menossa tuli hännän alla, joku sellainen levottomuus on vähän hellittänyt, onneksi.
Mä en ollut ensin ihan vakuuttunut tuosta kuudennen päivän ajatuksesta, mutta laajasti ajateltuna ymmärrän sen. Sen lisäksi, että nyt kun on reissannut paljon, osaa arvostaa myös sitä arkea, niin Suomen kaikki hyvät puolet korostuu, kun on jatkuvasti kosketuksissa muuhun maailmaan.
Reissukuvien läpikäyminen kuulostaa erittäin hyvältä, taidan ryhtyä siihen puuhaan seuraavaksi. :)
Mulle taas kolahti aika lailla kaikki muut, paitsi tuo Kurjrensaaren sitaatti. Onhan se toki ihanaa tulla reissusta kotiin, ja usein se reissun odotus ja suunnittelu on sitä parasta, mutta kyllä mä koko ajan haluan reissuun enkä todellakaan viihtyisi paikoillaan :-)
Mistä tulikin mieleen, että aina ennen kuin olen asunut ulkomailla olen silti kaivannut Suomeen, nyt tuntuu että mitä kauemmin olen poissa, sitä vähemmän haluan sinne pysyvästi palata! Koska en tiedä minne seuraavaksi, taidan jäädä tänne vielä pitkäksi ajaksi…
Oho, no ei toisaalta ihme, olet kuitenkin jo ollut siellä Saudeissa niin kauan että siitä on tainnut tulla sulle koti. :) Ja aika hyvä tukikohtahan se on lähialueen tutkiskelulle.
Mulla ei ole ainakaan vielä hellittänyt fiilis, että joskus vielä palaan Suomeen. Ajankohta vaan on yhä epämääräisempi, ja epämäärisyys on lakannut täysin häiritsemästä.
Kaikki joulukalenteriluukut ovat olleet hienoja – toistaiseksi 1.12. on oma suosikkini !
Kaunis pöytäkuusi teillä – meillä on vielä hakematta.
Aiotteko hankkia oikean joulukuusen vai pöytämallisen? Meille ei olisi kokonainen mahtunut mitenkään järkevästi, joten pöytämallinen oli just hyvä.
Tolkien! Kurjensaari, what? Makes no sense.
No etkö sä muka viihdy siellä Bondilla? ;)
Mä olen aina ollut joulukuusihullu. Kuten sinä, matkustan paljon ja olenkin ottanut tavaksi ostaa joulukoristeen jokaiselta matkaltani. Kun niitä kerran vuodessa sitten ripustaa puuhun, voi muistella kaikkia ihania reissuja. Tänä vuonna kuusi kaatui jo kerran ja mun ihana Bellagion enkeli meni sirpaleiksi. Itketti ihan, koska se Italian reissu oli ollut niin mahtava. Mies lupasi hätäpäissään, että pian sinne mennään uudestaan.
Mä joskus meinasin tehdä noin, mutta niin monessa paikassa joulukuusenkoristeiden päälle ei ymmärretä, eikä kymmeneen vuoteen ollut kuusta, mihin ne ripustaa, niin se sitten jäi. Pari hassua koristetta on tarttunut vaan matkaan, ja niistäkin osa taitaa olla Suomessa jossain laatikossa.
Jotenkin toi aina tuntuu tosi pahalta, kun matkamuistoille tapahtuu jotain, kun niissä on niin paljon tunnearvoa sidottuna. Meillä meni rikki Budapestista jostain viininmaistelutilaisuudesta mukaanotettu viinilasi, jolla ei ollut mitään rahallista arvoa ja joka ei edes sopinut yhteen muiden viinilasien kanssa, mutta silti se tuntui pahalta. Hyvä, että mies ymmärsi!