Surffauksen sietämätön vaikeus ja tasapainon puute

En ole koskaan surffannut. Skeittilaudalla olen ollut viimeksi ala-asteikäisenä. Lumilautailuyrityksiä on kertynyt tasan yksi, joka päättyi siihen, kun Levin 7-vuotiaat naureskelivat hissijonossa ja päivittelivät, kuinka ”tuo täti ei osaa käyttää hiihtohissiä”.

Tähdet eivät siis välttämättä olleet oikeassa asennossa, kun Floridan reissulla Margaritaville Hollywood Beach Resort -hotelli tarjosi minulle mahdollisuutta kokeilla heidän Flowrideriaan eli surffisimulaattoria. En antanut sen häiritä.

Flowrider - kokemus Floridasta

Flowriderissa vesi virtaa loivaa aallonmuotoista ylämäkeä noin 40km/h-nopeudella luoden keinotekoisen paikallaan pysyvän aallon, jota taitavat pystyvät surffaamaan noin vain. Taitamattomat saavat aloittaa bodyboardaamisesta, tottua siihen, että vesi syöksyy kohti naamaa ja välillä sinkoutuu aallon voimasta kohti takaseinää. Väittäisin, ettei se satu, mutta mustelmat puhuvat omaa kieltään.

Flowrider Experience
Tämä lienee sekuntia ennen aallon yli lentämistä
Flowrider Experience
Ohjaaja suositteli tunikan pitämistä päällä pelkkien bikinien sijaan. Tämän kokemuksen jälkeen niin suosittelen minäkin, sillä flowriderin vieressä oli jatkuvasti kymmenisen turistia kameroiden kanssa.
Flowrider Experience
Ei paljoa hymyilytä kun keskittyy

Flowrider Experience

Pikkuhiljaa laudan päällä makoilu ja istuminen alkoi tuntua helpolta kuin heinänteko. Hetkellisen itseluottamusbuustin vallassa totesin että joo, totta kai voin kokeilla seisoaltaan surffaamista! Oikean surffilaudan sijaan Flowriderilla käytetty lauta muistuttaa enemmänkin skeittilautaa ilman pyöriä, ja tässä vaiheessa aloin jo arvata, mitä tuleman pitää. Ohjaajan pitämä köysi auttoi pysymään paikoillaan, mutta tasapaino olisi pitänyt löytää ihan itse.

Flowrider Experience
Yrittänyttä ei laiteta.
Flowrider Experience
Toinen kerta toden sanoo

Vihdoin neljännellä kerralla löysin tasapainon köyden kanssa, ja fiilis oli huima, kun viidennellä kerralla pysyin pystyssä ilman köyttä ainakin kolme sekuntia!! Arvatkaa vaan, ottiko kaverini tästä kuvaa, kun oli liian kiireinen nauraessaan kippurassa yrityksilleni. Sen viidennen kerran jälkeen totesin, että olen jo ylittänyt sekä itseni että aallonhuipun ihan tarpeeksi monta kertaa ja siirryin laitamille katsomaan ohjaajan taidonnäytteitä.

Flowrider - Margaritaville Hollywood
En ollut sentään ainoa, josta turistit napsivat kuvia lentämässä aallon mukana. Kuvassa kaatunut floridalainen John totesi, että aiemmasta surffikokemuksesta on apua vain jonkin verran.

Flowrider-kokemus oli osa Greater Fort Lauderdalen järjestämää pressimatkaa. Laitetta voi käydä kokeilemassa, vaikka ei yöpyisi Margaritaville Resortissa*. Puolen tunnin kokeilu maksaa $30, tunnin $45. Kuvat itsestäni surffaamassa otti Roaming Around the World -blogin Heather.

Miaminpanamalainen Louise

Tri-Rail-junayhteys Fort Lauderdaleen oli juuri sulkenut oveni nenäni edestä, ja seuraavaan junaan oli tunti aikaa. Kännykän Google Mapsin julkisen liikenteen reittioppaan yhteydessä aina vilkkuva tarjous siitä, kuinka nopeasti ja halvalla matka taittuisi Uberilla, alkoi käydä liian houkuttelevaksi, joten hipsin Greyhound-bussiaseman takaiselle parkkipaikalle ja painoin: Request Uber

Pian kännykkä kertoi pyyntööni vastatun, ja Louise olisi matkalla noukkimaan minua. Parkkipaikka oli astetta vaikeampi tapaamispaikka, ja yrittäessäni selittää sijaintiani puhelimitse Louiselle tajusin, että tällä kertaa kommunikaation kompastuskivenä ei ollut minun omituinen ääntämykseni vaan vastapuolen englannin taito. Kun lopulta Louise kaartoi eteeni, kaiken säädön korvasi tanakan ja lyhyen viisikymppisen energisen rouvan sydämellinen hymy. Tuosta hymystä sainkin nauttia matkan aikana yli kaksi kertaa pidempään kuin mitä odotin, kiitos Miamin kaoottisen sunnuntailiikenteen.

Hollywood Beach, Florida

Louise oli ajanut Uberia vasta vajaan vuoden mutta tunsi jo ammattinsa kuin omat taskunsa. He’s also Uber, and he, hän osoitteli tien laidassa seisovia autoja meidän kaartaessa poispäin kentältä. Uber-kuskit eivät voi odotella lentokentän virallisissa taksiparkeissa, joten he kerääntyvät kännyköidensä ääreen lentokentän viereisen teollisuusalueen sivukujille. Tarkoituksena meillä oli oikaista teollisuusalueen lävitse ja suhahtaa pohjoiseen, mutta hetken liikenneruuhkassa seisomisen jälkeen kävi selväksi, että tien pohjoiseen oli tukkinut liikenneonnettomuus tai kaksi, eikä liikenne soljuisi tätä kautta vielä moneen tuntiin. Takakujien reittejä navigoidessa Louise harmitteli minulle liikennettä ja vakuutteli, että ei yrittänyt huijata minua – ja minä vakuuttelin uskovani, näinhän itsekin ruuhkatilanteen.

Taas uusissa liikennevaloissa odottaessamme Louise kertoi, että oli ryhtynyt Uber-kuskiksi, koska oli kyllästynyt muiden määräämiin aikatauluihin. Edelliset kymmenen vuotta hän oli ollut sairaanhoitajana, mutta vihdoin vuosi sitten klinikan määrättyä hänet kuuden tunnin työvuoroihin, kuppi meni nurin. Lyhyitä työvuoroja piti tehdä melkein joka arkipäivä, jotta rahat riittivät elämiseen, ja kaikki vapaa-aika meni töihin matkustaessa. I been nurse for 10 years, I know what works. This not work! Louise puuskahti ja mutisi ilmoille pari espanjankielistä voimasanaa. Uber oli juuri tuolloin hakenut uusia kuskeja Miamin alueelle, ja väliaikaiseksi ratkaisuksi aiottu työ vei mukanaan.

Työ sairaanhoitajana ei ollut ensimmäinen Louisen uravalinta. Nuorena tyttönä hän oli kouluttautunut hammaslääkäriksi Panamassa ja ehti harjoittaa ammattiaan pari vuotta, kunnes maan poliittinen tilanne kävi liian tukalaksi. Vuonna 1989 Louise oli jättänyt Panaman taakseen ja muuttanut miehensä ja pienen poikansa kanssa Miamiin. Hän oli harkinnut hammaslääkärin töiden jatkamista, mutta Yhdysvallat ei hyväksynyt hänen koulutustaan. They say I need seven years school. Seven years! I too old for that, Louise oli todennut ja hakeutunut sen sijaan sairaanhoitajakouluun tavoitteena päästä töihin mahdollisimman nopeasti.

Hollywood Beach, Florida

Oliko ulkomaille muutto ollut vaikea hyppy tuntemattomaan, Louise? No no no, we visit Miami many times! Panamalaisen yläluokan elämään oli kuulunut jokavuotinen vierailu Disney Worldissa, ja sukulaisiakin löytyi Floridasta, joten Louise oli aina tuntenut Yhdysvallat toiseksi kodikseen. And now I American. My son also American, my daughter fully American! Louise kehui äänessä selvää kansallistuntoa. Panamassa hän yhä käy vuosittain lomalla mutta ei kaipaa takaisin.

Amerikkalaisuuden lisäksi Louise kertoi kokevansa itsensä maailmankansalaiseksi, koska hänellä on sukua kaikkialla. Hänen isoisänsä oli toista maailmansotaa paennut juutalainen, äidin puolen suku taas katolisia Italiasta, ja sukulaisia löytyy ympäri maailmaa. Myös uskonnossa Louisen mielestä enempi on parempi: I feel Jewish and Catholic, Louise totesi ja huomautti, että samasta jumalasta kummassakin on kyse. Hetkeä myöhemmin Louise tarkisti, että auton ovet olivat lukossa, ja mutisi, että alue, jonka läpi ajoimme, oli very bad, mutta että autossamme oli good locks ja joka tapauksessa God will protect us.

Hollywood Beach, Florida

Kun kerroin olevani Suomesta, Louise huudahti: Finlaaaand! Very niiice!  …ja sitten yllätti minut täysin kertomalla hänen siskonpoikiensa asuvan in Helsinski ja kehumalla hetken Suomen koulujärjestelmää. Vähän huolissaan hän kuitenkin oli rakkaista siskonpojistaan, sillä koulujärjestelmän lisäksi Suomi ei ollut häntä vakuuttanut. Siskonpojat kuulema kärsivät alkoholismista ja varmasti myös huumeongelmista, niin kuin niin moni muukin Suomessa, eikä heistä selvästikään välitetä tarpeeksi. Miamissa vieraillessaan he täälläkin vain käyvät baareissa and drink a lot! Kun siskonpojat olivat käyneet Panamassa, koko kylä oli kokoontunut vastaanottamaan sinisilmäisiä vaaleita sukulaisia ja aidosti osoittanut välittämistään, mikä oli kuulema saanut siskonpojat herkistymään ihan kyyneliin because in Finland nobody care about them like in Panama eikä heitä halata tarpeeksi. Louisen mielestä siskonpoikien pitäisi itseasiassa muuttaa Panamaan, tai vähintään Miamiin, ja tämä on varmasti vain ajan kysymys. Nyt kuitenkaan muutto ei tule kysymykseen, koska siskonpojat ovat kaikki kolme yliopistossa, ja tutkinto pitää tietenkin ensin käydä loppuun.

Opiskelu olikin Louiselle tärkeää ja hän oli pitänyt huolen siitä, että kumpikin hänen lapsistaan oli opiskellut hyvän ammatin, not just my son, also my daughter. Molemmat lapset olivat ryhtyneet insinööreiksi, mutta hieman pettynyt hän oli ollut, kun tytär oli mennyt nuorena naimisiin ja hankkinut lapsen. Nyt tytär istuu vauvan kanssa kotona sen sijaan, että kävisi töissä, ja Louise kantoi huolta tämän työkokemuksen puutteesta. Hän oli yrittänyt ehdottaa tyttärelle kotiapulaisen hankkimista Panamasta, jotta tämä voisi palata työelämään mahdollisimman nopeasti, mutta tytär ei ilmeisesti ollut tykännyt ideasta. Lisäksi vävypoika ei ollut todellakaan Louisen unelmavävy, mutta tämä selitys sisälsi sen verran mutistua espanjaa, että en ihan pysynyt kärryillä. Sentään tyttären perheen asuinalue sai Louisen siunauksen, ja hän esitteli sitä tyytyväisenä, kun ajoreittimme vei meidät Hollywoodin pramean rannan lähellä sijaitsevan omakotitaloalueen lävitse.

Hollywood Beach, Florida

Kun vihdoin kaarsimme hotellin pihaan, Louise kysäisi, olenko todellakin matkassa yksin. Kerroin Iiron liittyvän seuraan vasta loppuviikosta ja jätin kokonaan selittämättä bloggaajakonferensseista tai pressimatkoista, joille olin osallistumassa. Good good! Louise totesi ja toivotti minulle hyvää lomaa: Good to get away from husband sometime!


 

Uber toimii erinomaisesti Yhdysvaltojen suurissa kaupungeissa ja myös monessa paikkaa Euroopassa, kuulema myös Helsingissä. Kokemukseni mukaan Uber-kuskit pulisevat enemmän kuin tavalliset taksikuskit, koska palvelun luottamusta herättävä piirre on, että Uber-kuskin nimen ja naaman saa tietoon autoa tilatessa. Jos et ole matkustanut aiemmin Uberilla, niin lataa kännykkään sovellus ja käytä koodia 0goe6, niin saat ensimmäisen kyytisi ilmaiseksi – ja minäkin saan yhden ilmaisen kyydin ja ehkäpä lisää tarinoita kerrottavaksi!

Suolavettä nenässä – miten lentolautailu toimii?

Syöksyn lämpimään meriveteen, räpiköin, saan vettä nenään, räpiköin vähän lisää. Pinnalle päästyäni yritän epätoivoisesti pärskiä nenääni tyhjäksi ja hieroa kirvelevää suolaa pois silmistäni. ”You ready?” vesiskootterikuski huutaa ja minä pudistelen päätäni. Hetki, tarvitsen hetken kasatakseni itseni! Ja sitten taas mennään.

Lentolautailu (engl. flyboarding) ei todellakaan ole helppoa, mutta lopussa kiitos seisoo.

Flyboarding - lentolautailu
Tasapaino hakusessa. Näin käy kun jalat eivät kanna.
Flyboarding - lentolautailu
Onneksi Etelä-Floridassa vesi on lämmintä vuoden ympäri. Tämä on aktiviteetti, joka kannattaa säästää etelänlomia varten.

Lentolautoja on erilaisia, ja minun kokeilemani on kuulema sieltä helpommasta päästä. Vaikeammat laudat ovat kiikkerämpiä ja toisaalta niillä on ”helpompi” tehdä silmukoita ja voltteja, kun taas minun kokeilemani lauta oli stabiilimpi ja siinä oli vähemmän nostetta, jolloin sen päällä oli helpompi seistä vedessä. Helppo se ei kuitenkaan ollut. Olen aina ollut sitä mieltä, että minulla on voimakkaat jalat, mutta niin vain jalat pettivät alta kerta toisensa jälkeen laudan puskiessa taivaalle.

Flyboard lentolauta
Tasapainotettu lauta, joka South Florida Flyboardingilla oli käytössä, ja joka mahdollisti lautailun oppimisen vartissa.
Lentolautailuun lähdössä vesiskootterin kanssa
Tässä kohtaa lautaan kiinnitettyjä kenkiä solmitaan vielä jalkoihini. Tuntui hassulta istua vedessä muovituolissa.

Vesiskootterikuskini hallitsi vesisuihkun voimakkuutta, ja hyvä niin, koska hän teki sen taitavasti ja yksi asia vähemmän minun mielessäni oli pelkästään hyväksi. Sen sijaan tasapainoilu ja vesisuihkun suuntaaminen oikeaan suuntaan jäi minun huolekseni. Laudan päällä pysyi vain, jos suihku oli suunnattu lähes kohtisuoraan alaspäin, ja pienikin horjahdus eteen tai taakse sinkosi minut veteen. Onneksi olen sinut veden kanssa, koska mereen sinkoutumiseen oli vaikea varautua ja vettä meni nenään ihan tarpeeksi.

Flyboarding - lentolautailu

Viiden minuutin kohdalla mielessä käväisi luovuttaminen, mutta vain käväisi. Kymmenen minuutin kohdalla leijuin jo ilmassa toista minuuttia. Tasapaino oli löytynyt, enkä vieläkään tiedä miten. Se vain löytyi.

Flyboarding - lentolautailu

Flyboarding - lentolautailu

Vartin treenisession jälkeen oli aika vetäytyä rannalle haukkomaan henkeä ja ihmettelemään muiden yrityksiä. Myöhemmin päivällä tuli vielä mahdollisuus kokeilla lentolautailua uudestaan, ja silloin vihdoin tuntui, että lupaus ”linnun lailla lentämisestä” alkoi olla edes etäisesti todenmukainen kuvaus tapahtumista. Delfiinihypyt jätin suosiolla johonkin toiseen kertaan.

Lentolautailu oli osa Greater Fort Lauderdalen järjestämää pressimatkaa.  Lautailumahdollisuuden minulle tarjosi South Florida Flyboarding, joka järjestää flyboarding-kokeiluja Fort Lauderdalen alueella yksityisille ja ryhmille.

Kaunein auringonnousu ja muita Etelä-Floridan helmiä

Reilu viikko sitten tuntui jo valmiiksi siltä, että olin saapunut paratiisiin, mutta kun laukunkantaja talutti minut huoneeseeni ja tajusin parvekkeen avautuvan suoraan itään, hihkuin innoissani. Auringonlaskut ovat kauniita, mutta vielä kauniimpia ovat auringonnousut, ja parasta on, jos sitä voi ihailla suoraan sängystä – ja ehkä vetäistä vielä pienet tirsat ennen aamiaista.

Auringonnousu Hollywood Beachilta
Just tällainen näkymä mulle kiitos! Huoneen merinäköalalla tarjosi Margaritaville Resort – tosin tässä hotellissa joka huone on näköalahuone.
IMG_20151026_075426
Kannattiko nousta vähän seiskan jälkeen? No kannattiko? Purjeveneilijän mielestä varmaan kannatti.

Ei sillä, että olisin tullut jostakin Euroopan loskakylmäloukusta Floridan lämpöön. Coloradossakin oli ihan hyvä sää ja elohopea kiikkui helteen rajoilla. Silti se kuuma kosteus, joka löi vasten kasvoja kävellessäni ulos Miamin lentokentältä ja tilatessani taksia kohti Fort Lauderdalea oli jotain aivan muuta. Vietin Etelä-Floridassa yhdeksän päivää, ja näiden aikana parasta oli:

  • Hollywoodin rantabulevardi. Sunnuntai-iltanakin bändi soitti bändilavalla ja suoraan lentokoneesta tulleena oli ihana työntää varpaat hiekkaan.
  • Fort Lauderdalen ranta ja meri, joka oli vielä marraskuussa mukavan lämmin. Yöllä täällä olisi voinut bongata munivia merikilpikonnia.
  • John U Lloyd State Parkin ranta, jossa me olimme ainoita ihmisiä. Jos Floridan rannat ovat mielestäsi liian turistoituneet, tule tänne.
IMG_20151025_142922
Hollywoodin rantaa ihan Margaritaville-hotellin ulkopuolella
IMG_20151027_123056
John U Lloyd State Park – rantaa samassa jamassa kuin vuosisata sitten, kun postinkantajat kävelivät näitä rantoja pitkin monta päivää putkeen viemään postia Fort Lauderdaleen.

IMG_20151104_091916

  • 175 askelta, jotka johtavat Hilllsboro Inletin majakkaan. Majakan museo on pieni eikä linssiä pääse ihmettelemään, mutta voi pojat niitä näkymiä!
  • Ne maagiset pari minuuttia, kun hiffasin, miten lentolauta toimii. Olivat muuten ihan täysin niiden noin kymmenen epätoivoisen räpiköimisminuutin arvoisia.

IMG_20151028_154802

IMG_20151026_151257

  • Neljä alligaattoria, jotka bongasin kiitäessämme suokiiturilla läpi öisten Evergladesien.
  • Yksi alligaattori, jonka bongasimme Iiron kanssa ajaessamme ”vaihtoehtoista tullitonta reittiä” kohti Seminole-intiaanireservaattia. Tämä vaihtoehtoinen reitti oli erittäin huonokuntoinen hiekkatie pitkin suon reunaa, ja alla oli Toyota Prius…
  • Pari kilometria korotettuja kävelyteitä soiden yläpuolella Ah-Tah-Thi-Ki-seminoleintiaanimuseon yhteydessä. Älä astu pois boardwalkilta, paikan päällä varoitettiin. Joo ei tulisi mieleenkään.
  • Tasan yksi suomönkijä, jonka ainoat kyyditettävät me Iiron kanssa olimme. This might be a little more bumpy than usual, kuski totesi ja rymisteli suoraan keskelle suota.
IMG_20151102_185136
Ilman korotettua kävelytietä ei rämpimisestä soilla olisi tullut yhtään mitään.
Everglades transportation
Oikealla suokiituri, vasemmalla ”buggy” eli varmaankin sitten suomönkijä?
  • 240 kilometriä Key Westiin, jotka taitoimme auton sijaan pienlentokoneella. Tällä lennolla vihdoin tajusi, kuinka jättimäisen valtavat Evergladesien suot oikein ovat.
  • Ne 100 000 muuta juhlijaa, jotka olivat saapuneet Key Westin Fantasy Festiin. Kaverit hehkuttivat, että ”hullimpi kuin New Orleansin Mardi Gras”, ja vaikka en ole Mardi Grassa käynyt, niin ei ole vaikea uskoa…
IMG_20151101_123242
Everglades pienkoneen kyydistä nähtynä. Upea!
  • Kymmenet uudet matkabloggaajatutut TBEX-blogikonferenssissa.
  • Kaksi ”vanhaa” blogikaveria, joihin pääsi vihdoin tutustumaan kunnolla. Tsau, Sanna ja Ulla!
  • 150cm leveä testivoittaja-ilmapatja, jonka Fort Lauderdaleen muuttanut ystävämme Henri oli hankkinut vieraspatjaksi. Tämä nyt ihan oikeasti ilman ironiaa.

Fort Lauderdale Water Taxi

Osa tämän kirjoituksen kuvista ja tapahtumista on Greater Fort Lauderdalen järjestämältä pressimatkalta.


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu,Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.

Etelä-Floridan parhaat palat – näitä odotan!

Ensi viikolla on tiedossa jotain, jolta en aluksi odottanut kummoisia, mutta josta olen nyt täysin täpinöissäni. Olen ensimmäistä kertaa lähdössä matkabloggaajien konferenssiin, joten sunnuntaiaamuna hyppään koneeseen kohti Etelä-Floridaa suuntana TBEX North America. Tiedossa kaksi päivää tiukkaa asiaa bloggaamisesta, sisällöntuotannosta ja matkustamisesta – sekä itse Etelä-Floridasta nauttimista. Minut nimittäin kutsuttiin mukaan konferenssia edeltävälle pressimatkalle seikkailumatkailuteemalla, ja minähän olen aina messissä, jos joku lupailee seikkailua!

Margaritaville Hollywood
Kuvat: Margaritaville Hollywood Beach Resort

Pressimatkan ajan pääsen nauttimaan elämästä Hollywood Beachin Margaritaville Resortissa. Luulitko, että Yhdysvaltojen ainoa Hollywood löytyy Kaliforniasta? Ehei, Floridassa on kanssa omansa, ja toisin kuin Kalifornian kaimallaan, täältä löytyy myös ranta! Hollywood Beach sijaitsee Fort Lauderdalen ja Miamin välissä, ja se on yhtä pitkää rantabulevardia varustettuna yhtä pitkällä hiekkarannalla. Ensi viikolle on tuonne luvattu +30C, joten resortin uima-altaat ja Atlantin aallot tulevat ns. käyttöön. Mutta ei tämä reissu pelkkää lötköttelyä ole…

Flyboarding - South Florida Diving
Flyboardingia eli suomeksi ilmeisesti lentolautailua? Näyttää hullulta, joten saa nähdä miten sujuu! [Kuva: Flyboard South Florida]
Maanantaina tiedossa on lentolautailua Pompano Beachilla vähän Fort Lauderdalesta pohjoiseen. Infotekstin mukaan tarkoitus on ”lentää kuin lintu ja uida kuin delfiini”, mutta saa nähdä millaista lentokalaräpiköintiä minun suoritukseni tulee olemaan. Jos ei mene nappiin, niin siirryn suppailemaan eli melomaan Stand Up Paddling -laudalla alueen laguuneihin. Tiedossa on myös majakkafanille sopivaa aktiviteettia, nimittäin kierros Hillsboron majakassa.

Hillsboro Lighthouse Sunrise Panorama from Pompano Beach Inlet Florida
Hillsboron majakka ja Pompano Beach [kuva: Kimo]
Everglades on suoaluetta, joka levittäytyy läpi Etelä-Floridan paljon laajemmalle kuin mitä kansallispuiston koko kartassa antaisi ymmärtää. Suunnitelmissa on käväistä bongaamassa alligaattoreita ihan Fort Lauderdalen kulmilla Sawgrass Parkissa. Rämeellä liikutaan suokiitureilla, joita olen aiemmin nähnyt vain leffoissa. Kajakilla taas pääsen melomaan pitkin John U Lloyd Beach State Parkin mangrovemetsiä ja riuttoja.

ilmatyynyalus valmiina lähtöön. [kuva: Sawgrass Recreation Park]
Suokiituri valmiina lähtöön. [kuva: Sawgrass Recreation Park]
Kajakkeja valmiina vesille John U Lloyd Beach State Parkissa.
Kajakkeja valmiina vesille John U Lloyd Beach State Parkissa. [Kuva: Whiskey Creek Hideout]
John U. Lloyd State Park
John U. Lloyd State Park on luonnonpuisto, josta löytyy niin hiekkarantoja kuin mangroverämeikköjäkin, ihan Fort Lauderdalen kupeessa. [kuva: Alysha Khan]
Kaikkien näiden aktiviteettien lomassa tullee nälkä, ja onneksi tiedossa on useampi hyvän kuuloinen rantaravintola. Eniten odotan tuoretta kalaa ja mereneläviä, joita Coloradossa ei hevillä ole saatavilla.

Yksi illallispaikoistamme: 15th Street Fisheries. Kaukana merestä asuvana oikein odotan tuoretta kalaa!
Yksi illallispaikoistamme: 15th Street Fisheries.

Konferenssiin saapuu Suomesta pari tuttua matkabloggaajaaSiveltimellä-blogin Sanna ja 50 State Puzzle -blogin Ulla – ja yhdessä heidän, Iiron ja Floridassa asuvan kaverimme kanssa olemme suunnitelleet seuraavaksi viikonlopuksi reissua aina niin ihanaan Key Westiin. Lokakuun viimeinen päivä eli Halloween on nimittäin lauantaina, ja silloin Key Westissä on kunnon paraati ja pippalot päällä. Koska matka Key Westiin on autolla monta tuntia, me oikaisemme vähän ja pyrähdämme paikan päälle pienlentokoneella.

FantasyFest1-107
Amerikkalaiset Halloween-puvut eivät rajoitu kauhuteemaan, eikä niissä todellakaan tarvitse olla mitään järkeä, kunhan ovat hauskoja. [Kuva: Brian Lin]
Tarkoituksena on suunnata vielä ennen paluulentoa sinne syvimpään Evergladesiin, kansallispuiston puolelle. Kansallispuisto on UNESCOn maailmanperintökohde, ja kokoa sillä on yli 6000 neliökilometriä – yli kaksi kertaa niin paljon kuin Urho Kekkosen kansallispuistolla! Tänne ei parane eksyä.

Everglades 1
[Kuva: Rasmus Bøgeskov Larsen]
Untitled
[Kuva: Dennis Church]
Everglade Reflections
[Kuva: Rick Schwartz]
Etelä-Florida on paljon muutakin kuin rantalomailua – ja minä lähden sinne ylihuomenna!

Yhteistyössä Greater Fort Lauderdale