pressimatka -tägi | Globe Called Home

13.12.201513.12.2015

Surffauksen sietämätön vaikeus ja tasapainon puute

En ole koskaan surffannut. Skeittilaudalla olen ollut viimeksi ala-asteikäisenä. Lumilautailuyrityksiä on kertynyt tasan yksi, joka päättyi siihen, kun Levin 7-vuotiaat naureskelivat hissijonossa ja päivittelivät, kuinka ”tuo täti ei osaa käyttää hiihtohissiä”.

Tähdet eivät siis välttämättä olleet oikeassa asennossa, kun Floridan reissulla Margaritaville Hollywood Beach Resort -hotelli tarjosi minulle mahdollisuutta kokeilla heidän Flowrideriaan eli surffisimulaattoria. En antanut sen häiritä.

Flowriderissa vesi virtaa loivaa aallonmuotoista ylämäkeä noin 40km/h-nopeudella luoden keinotekoisen paikallaan pysyvän aallon, jota taitavat pystyvät surffaamaan noin vain. Taitamattomat saavat aloittaa bodyboardaamisesta, tottua siihen, että vesi syöksyy kohti naamaa ja välillä sinkoutuu aallon voimasta kohti takaseinää. Väittäisin, ettei se satu, mutta mustelmat puhuvat omaa kieltään.

Flowrider Experience — Tämä lienee sekuntia ennen aallon yli lentämistä

Pikkuhiljaa laudan päällä makoilu ja istuminen alkoi tuntua helpolta kuin heinänteko. Hetkellisen itseluottamusbuustin vallassa totesin että joo, totta kai voin kokeilla seisoaltaan surffaamista! Oikean surffilaudan sijaan Flowriderilla käytetty lauta muistuttaa enemmänkin skeittilautaa ilman pyöriä, ja tässä vaiheessa aloin jo arvata, mitä tuleman pitää. Ohjaajan pitämä köysi auttoi pysymään paikoillaan, mutta tasapaino olisi pitänyt löytää ihan itse.

Vihdoin neljännellä kerralla löysin tasapainon köyden kanssa, ja fiilis oli huima, kun viidennellä kerralla pysyin pystyssä ilman köyttä ainakin kolme sekuntia!! Arvatkaa vaan, ottiko kaverini tästä kuvaa, kun oli liian kiireinen nauraessaan kippurassa yrityksilleni. Sen viidennen kerran jälkeen totesin, että olen jo ylittänyt sekä itseni että aallonhuipun ihan tarpeeksi monta kertaa ja siirryin laitamille katsomaan ohjaajan taidonnäytteitä.

Flowrider - Margaritaville Hollywood — En ollut sentään ainoa, josta turistit napsivat kuvia lentämässä aallon mukana. Kuvassa kaatunut floridalainen John totesi, että aiemmasta surffikokemuksesta on apua vain jonkin verran.

Flowrider-kokemus oli osa Greater Fort Lauderdalen järjestämää pressimatkaa. Laitetta voi käydä kokeilemassa, vaikka ei yöpyisi Margaritaville Resortissa*. Puolen tunnin kokeilu maksaa $30, tunnin $45. Kuvat itsestäni surffaamassa otti Roaming Around the World -blogin Heather.

22.11.2015

Suolavettä nenässä – miten lentolautailu toimii?

Syöksyn lämpimään meriveteen, räpiköin, saan vettä nenään, räpiköin vähän lisää. Pinnalle päästyäni yritän epätoivoisesti pärskiä nenääni tyhjäksi ja hieroa kirvelevää suolaa pois silmistäni. ”You ready?” vesiskootterikuski huutaa ja minä pudistelen päätäni. Hetki, tarvitsen hetken kasatakseni itseni! Ja sitten taas mennään.

Lentolautailu (engl. flyboarding) ei todellakaan ole helppoa, mutta lopussa kiitos seisoo.

Flyboarding - lentolautailu — Tasapaino hakusessa. Näin käy kun jalat eivät kanna.

Lentolautoja on erilaisia, ja minun kokeilemani on kuulema sieltä helpommasta päästä. Vaikeammat laudat ovat kiikkerämpiä ja toisaalta niillä on ”helpompi” tehdä silmukoita ja voltteja, kun taas minun kokeilemani lauta oli stabiilimpi ja siinä oli vähemmän nostetta, jolloin sen päällä oli helpompi seistä vedessä. Helppo se ei kuitenkaan ollut. Olen aina ollut sitä mieltä, että minulla on voimakkaat jalat, mutta niin vain jalat pettivät alta kerta toisensa jälkeen laudan puskiessa taivaalle.

Flyboard lentolauta — Tasapainotettu lauta, joka South Florida Flyboardingilla oli käytössä, ja joka mahdollisti lautailun oppimisen vartissa.

Lentolautailuun lähdössä vesiskootterin kanssa — Tässä kohtaa lautaan kiinnitettyjä kenkiä solmitaan vielä jalkoihini. Tuntui hassulta istua vedessä muovituolissa.

Vesiskootterikuskini hallitsi vesisuihkun voimakkuutta, ja hyvä niin, koska hän teki sen taitavasti ja yksi asia vähemmän minun mielessäni oli pelkästään hyväksi. Sen sijaan tasapainoilu ja vesisuihkun suuntaaminen oikeaan suuntaan jäi minun huolekseni. Laudan päällä pysyi vain, jos suihku oli suunnattu lähes kohtisuoraan alaspäin, ja pienikin horjahdus eteen tai taakse sinkosi minut veteen. Onneksi olen sinut veden kanssa, koska mereen sinkoutumiseen oli vaikea varautua ja vettä meni nenään ihan tarpeeksi.

Viiden minuutin kohdalla mielessä käväisi luovuttaminen, mutta vain käväisi. Kymmenen minuutin kohdalla leijuin jo ilmassa toista minuuttia. Tasapaino oli löytynyt, enkä vieläkään tiedä miten. Se vain löytyi.

Vartin treenisession jälkeen oli aika vetäytyä rannalle haukkomaan henkeä ja ihmettelemään muiden yrityksiä. Myöhemmin päivällä tuli vielä mahdollisuus kokeilla lentolautailua uudestaan, ja silloin vihdoin tuntui, että lupaus ”linnun lailla lentämisestä” alkoi olla edes etäisesti todenmukainen kuvaus tapahtumista. Delfiinihypyt jätin suosiolla johonkin toiseen kertaan.

Lentolautailu oli osa Greater Fort Lauderdalen järjestämää pressimatkaa. Lautailumahdollisuuden minulle tarjosi South Florida Flyboarding, joka järjestää flyboarding-kokeiluja Fort Lauderdalen alueella yksityisille ja ryhmille.

4.11.2015

Kaunein auringonnousu ja muita Etelä-Floridan helmiä

Reilu viikko sitten tuntui jo valmiiksi siltä, että olin saapunut paratiisiin, mutta kun laukunkantaja talutti minut huoneeseeni ja tajusin parvekkeen avautuvan suoraan itään, hihkuin innoissani. Auringonlaskut ovat kauniita, mutta vielä kauniimpia ovat auringonnousut, ja parasta on, jos sitä voi ihailla suoraan sängystä – ja ehkä vetäistä vielä pienet tirsat ennen aamiaista.

Auringonnousu Hollywood Beachilta — Just tällainen näkymä mulle kiitos! Huoneen merinäköalalla tarjosi Margaritaville Resort – tosin tässä hotellissa joka huone on näköalahuone.

IMG_20151026_075426 — Kannattiko nousta vähän seiskan jälkeen? No kannattiko? Purjeveneilijän mielestä varmaan kannatti.

Ei sillä, että olisin tullut jostakin Euroopan loskakylmäloukusta Floridan lämpöön. Coloradossakin oli ihan hyvä sää ja elohopea kiikkui helteen rajoilla. Silti se kuuma kosteus, joka löi vasten kasvoja kävellessäni ulos Miamin lentokentältä ja tilatessani taksia kohti Fort Lauderdalea oli jotain aivan muuta. Vietin Etelä-Floridassa yhdeksän päivää, ja näiden aikana parasta oli:

Hollywoodin rantabulevardi. Sunnuntai-iltanakin bändi soitti bändilavalla ja suoraan lentokoneesta tulleena oli ihana työntää varpaat hiekkaan.
Fort Lauderdalen ranta ja meri, joka oli vielä marraskuussa mukavan lämmin. Yöllä täällä olisi voinut bongata munivia merikilpikonnia.
John U Lloyd State Parkin ranta, jossa me olimme ainoita ihmisiä. Jos Floridan rannat ovat mielestäsi liian turistoituneet, tule tänne.

IMG_20151025_142922 — Hollywoodin rantaa ihan Margaritaville-hotellin ulkopuolella

IMG_20151027_123056 — John U Lloyd State Park – rantaa samassa jamassa kuin vuosisata sitten, kun postinkantajat kävelivät näitä rantoja pitkin monta päivää putkeen viemään postia Fort Lauderdaleen.

175 askelta, jotka johtavat Hilllsboro Inletin majakkaan. Majakan museo on pieni eikä linssiä pääse ihmettelemään, mutta voi pojat niitä näkymiä!
Ne maagiset pari minuuttia, kun hiffasin, miten lentolauta toimii. Olivat muuten ihan täysin niiden noin kymmenen epätoivoisen räpiköimisminuutin arvoisia.

Neljä alligaattoria, jotka bongasin kiitäessämme suokiiturilla läpi öisten Evergladesien.
Yksi alligaattori, jonka bongasimme Iiron kanssa ajaessamme ”vaihtoehtoista tullitonta reittiä” kohti Seminole-intiaanireservaattia. Tämä vaihtoehtoinen reitti oli erittäin huonokuntoinen hiekkatie pitkin suon reunaa, ja alla oli Toyota Prius…
Pari kilometria korotettuja kävelyteitä soiden yläpuolella Ah-Tah-Thi-Ki-seminoleintiaanimuseon yhteydessä. Älä astu pois boardwalkilta, paikan päällä varoitettiin. Joo ei tulisi mieleenkään.
Tasan yksi suomönkijä, jonka ainoat kyyditettävät me Iiron kanssa olimme. This might be a little more bumpy than usual, kuski totesi ja rymisteli suoraan keskelle suota.

IMG_20151102_185136 — Ilman korotettua kävelytietä ei rämpimisestä soilla olisi tullut yhtään mitään.

Everglades transportation — Oikealla suokiituri, vasemmalla ”buggy” eli varmaankin sitten suomönkijä?

240 kilometriä Key Westiin, jotka taitoimme auton sijaan pienlentokoneella. Tällä lennolla vihdoin tajusi, kuinka jättimäisen valtavat Evergladesien suot oikein ovat.
Ne 100 000 muuta juhlijaa, jotka olivat saapuneet Key Westin Fantasy Festiin. Kaverit hehkuttivat, että ”hullimpi kuin New Orleansin Mardi Gras”, ja vaikka en ole Mardi Grassa käynyt, niin ei ole vaikea uskoa…

IMG_20151101_123242 — Everglades pienkoneen kyydistä nähtynä. Upea!

Kymmenet uudet matkabloggaajatutut TBEX-blogikonferenssissa.
Kaksi ”vanhaa” blogikaveria, joihin pääsi vihdoin tutustumaan kunnolla. Tsau, Sanna ja Ulla!
150cm leveä testivoittaja-ilmapatja, jonka Fort Lauderdaleen muuttanut ystävämme Henri oli hankkinut vieraspatjaksi. Tämä nyt ihan oikeasti ilman ironiaa.

Osa tämän kirjoituksen kuvista ja tapahtumista on Greater Fort Lauderdalen järjestämältä pressimatkalta.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu,Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.