Seuraa olutaiheinen kirjoitus. Only for adults 21 and above!
Voiko olla romanttisempaa tekemistä kuin vierailu pienpanimossa? No ei voi, totesimme ja kävimme ystävänpäivän kunniaksi Monday Night Brewingin maistelu- ja panimokierrosillassa, jossa teemapäivän mukaisesti soitettiin hempeitä ysärirakkauslauluja. Kymmenellä taalalla sai panimokierroksen sekä neljä 2,5 desin maisteluannosta, jotka olivat kyllä lähempänä neljää desiä ja joita emme kaikkia juoneet, koska olimme atlantalaistyyliin liikkeellä autolla.
Seinägrafiikkaa feat. Atlanta skyline
Panimo oli vastikää siirtänyt tuotannon omiin tiloihinsa sopimuspanimotuotannon sijaan, ja paneloimattomaan teollisuushalliin oli kerätty yhteensopimattomia pöytiä ja tuoleja, pari virttynyttä sohvaa, retrovideopelikonsoleita, valtavat irtoviikset, graffiteja, kokonainen seinällinen kravatteja… kyllä, asiakaskunta oli hipsteripainotteista.
Neljän tankin panimojärjestelmä ja viimeisiä IPAn tippoja kurkkuun kaatava Iiro
Kierroksella yksi perustajista kertoi panimon syntytarinan: neljä parikymppistä miestä oli kokoontunut kirkon raamattupiiriin kuudelta joka perjantaiaamu. And we figured, you know, it’d be more interesting to talk about the big questions in life if we actually knew eachother… so we figured we’ll start brewing beer every Monday evening in my garage. Ja niin aikaisten perjantaiaamujen lisäksi miesporukka alkoi kokoontumaan myös maanantaisin, ja ennen pitkää maanantai-iltoihin kutsuttiin myös naapureita, kavereita, muita kirkon porukoita, ja lopulta juttu paisui niin, että päätettiin pistää pystyyn panimo.
Tässä ämpärissä miehet panivat ensimmäisen olutsatsinsa…
…ja kun innostus kasvoi, hankittiin tällainen systeemi. Brew Magic!
Tähän mennessä panimon olutta on saanut ravintoloista vain hanassa, mutta nyt panimo oli hankkinut pullotuskoneen, jota perustaja ylpeänä meille esitteli. Joku kierroksella olleista kysäisi, aiotaanko olutta myös tölkittää, ja perustaja vastasi: Well I know cans are really cool these days… Stop, hetkinen, siis mitä? Tölkit ovat ”siistejä”? Mistä lähtien? …but it’s also more of an investment to get a canning machine, so we’re sticking with bottles for now. Pullotetun Monday Nightin perustaja arveli saapuvan kauppoihin parin kuukauden sisään.
Pullotusjärjestelmä, vielä testausta vailla
Etiketti näyttää tältä
Jos olisin kunnon gourmet-hifistelijä, kertoisin nyt tähän viiltäviä analyysejä oluiden mausta, IPAn kirpeydestä, scotch alen tumman täyteläisestä väristä ja witbierin pehmeydestä… mutta tyydyn toteamaan, että oli ihan hyvää. Katsokaa vaikka tyytyväistä ilmettäni:
Monday Night ei suinkaan ole Atlantan alueen ainut pienpanimo, vaan täällä pienpanimokierroksia riittäisi jokaiselle viikonpäivälle (paitsi tiistaille – silloin ne ovat kaikki kiinni). Siispä pari päivää myöhemmin suuntasimme kaikkein läheisimpään pienpanimoon, omaan Kennesawn kylämme Burnt Hickory Breweryyn, jonka avoimista ovista panimo oli vihjannut epämääräisesti Facebook-sivujensa statuksissa, ja joiden varsinainen aukioloaika piti kaivaa jostain kommentin kommentin kommentista, höystettynä sanoilla probably ja we think. Markkinoinnin lähes totaalisesta laiminlyönnistä huolimatta joku muukin oli löytänyt paikalle.
Jonoa sisällä olevalle tiskille. Jono kesti parikymmentä minuuttia, ja suurin osa ajasta oli +5 asteessa ulkona, jonka kirkas auringonpaiste sai tuntumaan lämpimämmältä.
Siinä missä Monday Nightin tyypeillä oli sliipattu graafinen tyyli, elegantit nettisivut ja aktiivinen yhteydenpito mediaan – mekin saimme tietää paikasta paikallislehdestä lukemalla – Burnt Hickoryn jampat taas kuuluvat kategoriaan ”me pannaan olutta koska olut on hyvää ja jos joku haluaa niin saa tulla paikalle, me ollaan täällä aina välillä ehkä kai”. Burnt Hickorylla oluita pannaan satseittain kun jampat inspiroituvat jostain (esim. red velvet cake porter) ja avoimia ovia varten joku päästetään tilaamaan ”eiks ole siistin näköinen”-olutlaseja aina sen näköisillä grafiikoilla kuin omistajista kulloinkin tuntuu hyvältä. Konsepti näytti toimivan ihan hyvin.
Oluita pyyhittiin yli kun niitä loppui, ja kesken kaiken lisättiin yksi takahuoneesta löytynyt kegi lisää listalle. Kymmenellä taalalla viisi reilun kahden desin maisteluannosta oli autoilijoille taaskin enemmän kuin tarpeeksi.
Pääsääntöisesti juomia jaeltiin hanoista, mutta jonoja lyhentääkseen välillä joku kävi kaatamassa muovikannusta IPAa halukkaille
Osa vierailijoista oli tuonut mukanaan musiikkia ja retkituolia, ja koska läheskään kaikki eivät mahtuneet sisälle, ulos syntyi chillailuporukoita. Iiro totesi minulle, että tällaiseen tapahtumaan jonkun paikallisen snägärin olisi pitänyt tajuta tulla myymään makkaraperunoita… ja sitten huomasimme, että näin oli tehtykin.
Snägäri
Chocolate chip cookiet olivat hyviä
Törmäsimme tapahtumassa tuttuihin ja liityimme heidän seuraansa istuskelemaan. Paikalliseen tyyliin istumapaikat hankittiin pickupin perälaudalta. Kysyin yhdeltä tutuistamme, kenen pickupia oikein hyväksikäytimme. I dunno, maybe Dave’s. Or maybe Rick’s. Why do you care? It’s a fine pickup!
”Biggie”, minä, ja kaasulämmitin, jonka energiatehokkuus ulkoilmassa tuulessa lienee huipussaan
