vaalit -tägi | Globe Called Home

9.11.2016

Presidentinvaalit, jotka jakoivat USAn

Pari viikkoa sitten Trump kävi kampanjoimassa Coloradossa, ja päätin lähteä kuuntelemaan mitä tällä kuulema karismaattisella puhujalla oli sanottavana sekä katsomaan, keitä siellä vaalitilaisuuksissa oikein käy. Kun kerroin asiasta Facebookissa, eräs tuttu kommentoi: Be safe.

Naureskelin ensin ajatukselle – kai nyt vaalitilaisuuteen voi kehittyneessä demokratiassa osallistua ilman väkivallan uhkaa? – mutta ajatus jäi kätemään takaraivoon. Kun sitten kauniina lauantaina suuntasimme kohti vaalitilaisuutta, fiilis oli vähän epävarma, oliko tämä hyvä idea.

Olimme tähdänneet olevamme paikalla noin tunti ennen Trumpin saapumista, mutta tavoite ei ihan onnistunut. Jo parin kilometrin päässä vaalitilaisuuden pitopaikaksi valitusta rodeosta jäimme jumiin liikenneruuhkaan, joka oli pitkälti vaalitilaisuuden aiheuttama. Kun saimme auton lopulta parkkiin, jouduimme kävelemään yli kilometrin autokauppojen takapihojen ja ojien poikki, ja lopulta ehdimme paikalle juuri ennen tilaisuuden alkua. Lato, jossa Trump puhui, oli jo aikoja sitten täynnä, joten tyytyminen oli seisomapaikkoihin ulkona, jossa pystyimme seuraamaan tilaisuutta isolta ruudulta.

Matkalla paikalle parista ohiajavasta autosta kuului vihaista huutelua Trumpin kannattajille. Nämä vastasivat samalla mitalla ja dissasivat toisilleen ”liberaaleja” suvaitsemattomuudesta. Rodeon läheisyydessä alkoi kuulua rytmikkäitä U-S-A-huutoja.

Kannatuskyltit olivat tilaisuudessa kiellettyjä, joten ihmiset olivat paikanneet tilannetta painamalla sanomansa paitoihinsa. Abortinvastaisia paitoja näkyi jonkin verran, ja vielä useammassa paidassa oli lainaus Raamatusta. Monella oli asemyönteinen paita – ”minun aseeni voit viedä vain asein” – ja erityisesti naisilla näkyi iskulauseena Hillary Clintonin deplorables-kommentista väännetty ”Adorable Deplorable”-sanapari glitterillä varustettuna. Amerikanlippuja, metsästäjäntakkeja, cowboy-hattuja. Päätellen ruuhkan suunnasta moni oli saapunut Denverin lähiössä pidettyyn vaalitilaisuuteen vuorilta, ja mustia en tainnut nähdä katsomossa yhtäkään. Sen sijaan paitamyyjistä poikkeuksetta kaikki olivat vähemmistöjen edustajia.

Trumpin astuessa lavalle hurraukset kaikuivat villinä myös ladon ulkopuolella. Trump jaksoi puhua reilu puoli tuntia, minkä aikana yleisö usein keskeytti hänet hurraahuudoilla. Kuulijat olivat täysin messissä, ja naisia taisi olla vähän enemmän kuin miehiä. Kun Trumpin puhe kääntyi Crooked Hillaryyn, vieressäni seissyt viisikymppinen nainen huusi tasajalkaa hyppien: Jail that bitch! Minä pelkäsin, että joku kohta tajuaa, etten ole innoissani enkä taputa.

Tilaisuuden loppuessa suuntasimme Iiron kanssa hiljaisuuden vallitessa poispäin. Hiljaisuuden, koska olo tuntui tyhjältä, mutta myös siksi, että olin spotannut usemmankin Speak English or get the fuck out of my country!! -tekstin. Portilla pari anti-Trump-protestoijaa huusi Trumpin vastaisia iskulauseita, ja Trumpin kannattajat reagoivat huutelemalla takaisin samalla mitalla. Liekö ollut paikalla olleiden poliisien ansiota, ettei huutelu eskaloitunut.

Tilaisuuden jälkeen lounaalla pohdin, että olipa masentava tilaisuus. Harvemmin vaaleissa minulle on tullut tunne, että yksi ehdokkaista olisi suoraan juuri minua vastaan, mutta Trumpin tilaisuudessa tuntui juurikin tältä. Lohduttauduin sillä, että Trumpista tuskin tulisi presidentti, kun mielipidemittaukset olivat mitä olivat. Tunsin kyllä Trumpin kannattajia ja olin jo pitkään varonut asiakkaiden kanssa politiikasta puhumista tavallista enemmän, mutta kaikkien skandaalien jälkeen Trumpin valinta ei vain tuntunut mahdolliselta.

Tänään olen shokissa. Harmitta, surettaa. Henkilökohtaisesti pelkään jossain määrin tulevaa, koska Trumpin valinta presidentiksi tuo tulevaisuuteen epävarmuuden tunnetta, mutta vielä enemmän pelkään, miten käy amerikkalaisten. Vaalikampanjan aikana kävi selväksi, että kansa on jakautunut vahvasti kahtia: ei pelkästään ole kaksia eri mielipiteitä tai arvomaailmoja, vaan ihan koko maailma, missä eletään, saattaa olla täysin eri poliittisista mielipiteistä riippuen. Seurataan eri medioita, liikutaan eri piireissä… ja jos kaveri kannattaakin väärää puoluetta tai ehdokasta, olen useammasta tapauksesta kuullut, jossa se yksistään riittää katkaisemaan välit.

Tuntuu, ettei Yhdysvallat ole ollut näin jakautunu sitten sisällissodan. Kuinka kansan saisi yhdistettyä ja puhaltamaan yhteen hiileen? Ratkaisemaan suuria haasteita, joita tulevaisuus tuo tullessaan? Saamaan oikeastaan ikinä mitään aikaiseksi tappelun ja vänkäämisen sijaan? Vähentämään sitä vihan tunnetta, mitä moni tuntee ”väärää” puoluetta äänestänyttä kohtaan?

En tiedä. Varmaa kuitenkin on, ettei Trump ainakaan edistä tätä.

10.9.201610.9.2016

Sanottua Idahossa

”Fucking Democrats.”
”Yeah, fucking Dems!”
”Wait, who here is voting for Donald Trump?”
(pari kättä nousee)
”Fucking Donald Trump, the guy’s a businessman and he’s bancrupted like four companies!”
”Fuck companies!”
Keski-ikäisten miesten porukka perjantai-iltana Boisen keskustassa matkalla baariin

”I buy ring, you know. I do many pedicure for men, many men, and I don’t like how they look. They look, I alone here at evening, then they ask if I do massage. I don’t do massage, but they think because I Asian, I do massage! So I buy ring, so they think I married, but I single.”
Pedikyristiyksityisyrittäjä, asunut Boisessa vuodesta 1994

Old idaho Penitentiary — Vanha Idahon osavaltiovankila, joka paloi osittain vankilamellakoissa 1970-luvulla

”I’ve never been to Finland, but I’ve been to Tallinn and Stockholm. I was a sound technician for this American singing group, and we toured together with groups from Sweden and Finland. I really liked the Finnish group, great singers! Have you heard of Rajaton?”
Asiakas, jota kävin tapaamassa Idahossa

”I’ve been to Vietnam. I actually worked there. Or, well, I fought there. Wasn’t much of a choice.”
Vanha mies, jonka kanssa juttelin hotellin baaritiskillä

”It is very slow here. Boise very slow. I give you manicure, special price just for you, $10. Very good price!”
Sama pedikyristi puolivälissä pedikyyriä

”What’s this Signature Idaho Special appetizer?”
”It’s potatoes.”
”… just potatoes?”
”Well it’s potatoes, fingerling potatoes from Idaho. They’re really good!”
Minä keskustelussa ravintolan tarjoilijan kanssa

Signature Idaho Specialty: potatoes — Kyseinen ”Signature Idaho Specialty”

”The traffic this morning was pretty bad. It usually takes me 15 minutes to get to work, but now it took me 25! I know it’s not a lot compared to other places. I once went to Denver and couldn’t believe how many cars there were.”
Toinen asiakas

”Yeah I drive full time, and proud of it, this is my living! Though I’m just getting back to it after a motorcycle accident. A car crashed into me in March and I slid into the pavement, 60 miles an hour. Got fractures all over the place, skin missing everywhere… I spent three months in rehab, and some days are better than others. I can’t really bend my arms, and they hurt so bad sometimes. But it could be worse. Students are back in town so I’m making good money now.”
Uber-kuski, joka heitti minut hotellille

”You know in South Chicago the unemployment is at 50%!”
”No it isn’t.”
”Yes it is, Donald Trump says so.”
”Donald Trump says all kinds of things, they aren’t based on anything, he’s…”
”Oh wait, so maybe I got it wrong. Maybe it was a demographic. What’s the unemployment among 20-30-year-olds?”
”It’s around fifteen percent.”
”Fifteen? Or fifty? Five zero?”
”One five. There isn’t a demographic in Chicago with unemployment rate over 50%, except the unemployed themselves.”
”Well the statistics are wrong. I’ve been to Chicago, it looks pretty bad there.”
”I know what it looks like. I’m from Chicago.”
Kahden amerikkalaisen keskustelu hotellin baaritiskillä, joka jatkui kohteliaana, kun aiheet vaihtuivat terveydenhuoltoon ja aselakeihin

”Everybody told me the winters are mild in Boise and snow melts, but the first winter I spent here it was just so bad! I was thinking I couldn’t stand it, that I’ll have to move back to California. But since then, it’s been okay. And we have the American dream here, we have a house. Back in Bay Area, we couldn’t have afforded one. We made better money there, but real estate prices were even higher.”
Kolmas asiakas

”This election cycle is crazy. I’ve never seen two worse candidates. Of course it’s the internet these days. Kennedy said and did the darnest things, but papers didn’t write about it, and nobody knew, so of course people loved him. With social media, everybody knows everything. Kennedy wouldn’t stand a chance.”
Vanha mies puhelimessa lentokentällä

Southwest flight over Boise, Idaho — Boisen läheiset vuoret lentokoneesta nähtynä

Vietin kuluneen viikon Idahossa työmatkalla. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin Idahossa, mutta tuskin viimeinen. Alueen vuoret näyttivät hienoilta lentokoneesta käsin, ja pari mielenkiintoista luonnonpuistoa odottaisi näkemistä, kun tämä viikko kului pitkälti toimistolla neljän seinän sisässä. Tykkäsin myös ihmisistä, ja jos jotain idaholaiset osaavat niin kohteliaisuuden liikenteessä. Ajoittain eksyksissä olevana matkailijana sitä arvostaa erityisesti.

Idahosta tuli samalla 40. vierailemani osavaltio. Enää kymmenen osavaltiota jäljellä!

2.2.2016

Miten ihmeessä näissä vaaleissa oikein käy?

Saavuimme eilen iltapäivästä takaisin Coloradoon, ja kymmenen Karibialla vietetyn päivän jälkeen näky oli melkoinen. Lentokenttää ei huomannut ennen kuin laskutelineet jo hipoivat kiitorataa, sillä maisema oli kietoutunut valkoiseen ja lisää tuli jatkuvalla syötöllä. Parkkipaikalla auto piti kaivaa lumesta, ja minä pakenin liian kevyine takkeineni penkinlämmittimen lämpöön, kun Iiro vielä skrabasi tuulilasia.

Tänä aamuna heräsimmekin lumiseen päivään. Yön aikana oli satanut 30cm lunta, ja koulut ilmoittivat sulkevansa ovensa päiväksi, mikä on lumeen tottuneessa Coloradossa poikkeuksellista. Myös Iiron työpaikalta tuli kaikille mailia, joka alkoi sanoilla Don’t be a hero, ja minun iltamenoni on peruutettu due to inclement weather.

Tabitha Farrar riding to work via bike every day all year in #boulder #snow #cowx #fatbike pic.twitter.com/ZMwYXD8lFL

— Paul Aiken (@PaulAikenBDC) February 2, 2016

Eilinen potkaisi Yhdysvaltojen presidentinvaalit käyntiin, kun esivaalikierros alkoi Iowasta. Seurasin tuloksia pitkin iltaa, sillä tämän jännemmäksi poliittinen sirkus harvemmin menee. USAn pressanvaaleissa on tapana, että ehdokasasettelun alussa omituisemmatkin vaihtoehdot pääsevät esille, mutta lopulta äänestäjät kääntyvät tuttujen ja turvallisten valintojen eli nk. establishment-ehdokkaiden puoleen, joita puoluekoneistokin tukee. Tänä vuonna näin ei näyttäisi käyvän, vaan republikaanien ykköseksi selvisi Iowassa teekutsuliikkeen Ted Cruz ja toisiksi eniten ääniä sai reality-stara Donald Trump, kun ”puolueen ehdokas” Marco Rubio tuli vasta kolmanneksi.

Ymmärrän hyvin, miksi Cruzin ja Trumpin mielipiteet keräävät täällä kannatusta: kaikki eivät koe, että viimeisen 8 vuoden aikainen taloustilanteen parantuminen on hyödyttänyt heitä, verotus koetaan liian tiukaksi eikä valtion budjetin koeta suuntautuvan oikeisiin asoihin. Lisäksi moni asia pelottaa ihan syystäkin – ulkopolitiikka, pakolaistilanne, työttömyys, laiton maahanmuutto ja rikollisuus – ja sekä Cruz että Trump tarjoavat helposti ymmärrettäviä ratkaisuja. Minua tässä kismittää se, että kaksikko Cruz & Trump laukoo yksinkertaistuksia, virheitä ja suoranaisia valheita paljon tasaisemmalla tahdilla kuin moni muu ehdokas, ja vaikka Yhdysvaltain kokoisessa maassa kaikki ehdokkaat vetävät kotiin päin, niin toivoisin, että poliittinen keskustelu perustuisi edes jotenkuten faktoihin. Nyt se ei näytä aina perustuvan, eikä Trumpia tunnu paljoa kiinnostavan.

Vaikka Trumpin kannattajia on paljon, en ole vielä törmännyt yhteenkään niin, että asia olisi tullut esille. Median kautta olen kuitenkin saanut käsityksen, että Trumpin kannatus perustuu ennen kaikkea hänen persoonaansa: hän vaikuttaa voittajalta ja johtajalta. Trumpia ei todellakaan kiinnosta, mitä muut ajattelevat, ja hänen poliittisesti epäkorrektit laukauksensa ”valkoisten syrjinnästä” heijastelevat sitä, miten moni valkoinen keskiluokkainen amerikkalainen ajattelee vahvasti jakautuneessa maassa. Lisäksi miljonäärin taloustaitoihin luotetaan, ja Trumpin uskotaan pistävän valtiontalouden kuntoon.

Esivaalikierros on nopeatahtinen, ja todennäköisesti republikaanien ehdokas on selvillä huhtikuun alussa. Jännää nähdä, lähteekö republikaanien puolelta kisaan puoluekoneiston suosikki vai joku ihan muu.

Jo pari kuukautta vanha sketsi The Tonight Showsta

Varsinainen yllätys Iowan esivaaleissa tuli kuitenkin demokraattien puolelta, kun Clinton ja Sanders päätyivät käytännössä tasoihin. Vielä vuosi sitten Clintonia pidettiin lähes varmana demokraattien ehdokkaana, mutta sitoutumaton Sanders on vetänyt ällistyttävän vahvan kampanjan lähes pelkästään pienlahjoitusten turvin ja puskenut nyt Clintonin rinnalle. Sanders on suomalaisittain kiinnostava ilmiö, koska hänen ”sosialistinen” arvomaailmansa ja agendansa on aika hyvin linjassa perinteisen suomalaisen hyvinvointivaltiomallin kanssa. Sosialismilla on niin huono kaiku Yhdysvalloissa kylmän sodan ansiosta, että luulin, että amerikkalaiset kavahtaisivat sitä, mutta Iowan tulos näyttäisi kertovan muuta.

Coloradossa esivaalit käydään 1. maaliskuuta nk. Super Tuesday -esivaalipäivänä, joten pääsemme ihailemaan vaalimainonnan helmiä sekä nyt että myöhemmin varsinaisten presidentinvaalien yhteydessä. Viimeksi asuimme vaalien aikaan vahvasti republikaaneja äänestävässä Georgiassa, joten ehdokkaat eivät kumpikaan ”tuhlanneet” vaalimainosbudjettiaan meihin, mutta tällä kertaa asumme ns. swing statessa, jossa äänestäjät saattavat päätyä kumpaan vaan puolueeseen. Yliopistokaupunkien liberaalit demokraatit ja vuorten konservatiivit republikaanit muodostavat kumpikin noin kolmanneksen äänestäjistä, kun taas kolmasosa osavaltion asukkaista heiluu vaaleista vaaleihin näiden kahden vaihtoehdon välillä.

Omat veikkaukseni siitä, miten vaalien kanssa käy, ovat osoittautuneet vääriksi jo useaan otteeseen, eikä suosikkiehdokastakaan oikein ole, joten jätän nyt veikkaamatta mitään, mutta onko kellään muulla veikkauksia, miten tässä käy?

11.4.201517.7.2015

Vaaliuurnilla ulkomailla – suurlähetystöjä ja omakotitaloja

Jotkut äänestävät naapurikoulussa, joillakuilla muilla matkanteko äänestyspaikalle saattaa vaatia vähän enemmän. Meillä ulkomaan ennakkoäänestyspaikka löytyi sentään samasta osavaltiosta, mutta matkata piti silti iltapäiväruuhkassa puolitoista tuntia metropolialueen toiselle puolelle keskelle nukkumalähiötä.

Äänestys Coloradossa eduskuntavaaleissa — Tässä jossain sen kunniakonsulaatin piti olla…

Ulkomailla asuvana näitä kouluista ja työväentaloista poikkeavia ennakkoäänestyspaikkoja on tullut kierrettyä ennenkin: europarlamenttivaaleissa kipaisin kotini lähellä olevaan kerrostaloon Luxemburgin suurlähetystöön, kunnallisvaaleissa kävin vaalikahveilla Washington DC:n suurlähetystössä. Ulkomailla äänestyspaikat eivät kuitenkaan läheskään aina ole suurlähetystössä. Listalta löytyy mm:

Portland, OR
Ennakkoäänestyspaikka: Finlandia Sauna Products Inc.
Osoite: 14010-B SW72nd Avenue Portland, OR 97224-8289

Honolulu, HI
Ennakkoäänestyspaikka: Suomen kunniakonsulaatti
Osoite: Chateau Waikiki, 411 Hobron Lane, 5th Floor party room ovikoodi 352, Honolulu, HI 96815

Kieltämättä vähän harmittaa, ettei päässyt itse äänestämään party roomiin! Ja vieläpä Chateau Waikikiin, joka kuulostaa astetta päheämmältä paikalta sekin.

Ulkomailla äänestäessä harmillisin juttu on, että ei ole mahdollisuutta lykätä äänestyspäätöstä, vaan äänestämään pitää marssia ensimmäisten joukossa. Sopivaa ehdokasta monesta hyvästä vaihtoehdosta piti pohtia vielä tänäaamuna, ja olisin mieluusti ottanut valintaani viikon lisäaikaa varsinaiseen vaalipäivään asti. Tärkeintä on kuitenkin käydä äänestämässä, sillä äänestämättä jättäminen on käytännössä ääni inhokkipuolueellesi.

Nyt viikonlopuksi laskettelemaan Steamboat Springsiin!

23.5.2014

Luxemburgilaista populismia

Eurovaalit ovat ylihuomenna, ja Luxemburgin kadunvarret ovat täynnä vaalimainoksia. Yksittäisien ehdokkaiden mainoksia ei paljoa näy, sillä täällä äänestetään ensisijaisesti listoja. Tämän lisäksi voi antaa ääniä listan sisällä – listalla on kuusi ehdokasta, ja näiden kesken saa jakaa kuusi ääntä niin, että yksi ehdokas saa korkeintaan kaksi – ja nämä kai sitten jotenkin vaikuttavat äänestystulokseen jonkin korkeamman matematiikan kautta, mutta ilmeisesti suurin osa kansasta tyytyy äänestämään pelkästään listaa eikä puolueen päättämä listan sisäinen järjestys paljoa vaaleista hetkahda. Äänestäminenhän on täällä pakollista kaikille rekisteröityneille äänestäjille, ja äänestämättä jättämisestä voi saada sakkoja.

Kuten kaikissa EU-maissa, täälläkin on oikeistopopulistinen puolue nostanut kannatustaan viime vuosina, ja populistipuolue ADR:n vaalimainokset tuntuvat olevan kaikkein näkyvimpiä katukuvassa. Minua kiinnosti, mitä oikeistopopulistit oikeastaan ajavat maassa, jossa noin puolet asukkaista on maahanmuuttajia, joka on EU:ssa selvästi hyötyjien joukossa kiitos EU-instituutioiden toimistojen, ja jossa Schengenin sopimus alunperin allekirjoitettiin jokilaivalla Schengenin linnan kohdalla. Siispä selvitin ja jaan teidänkin kanssanne ADR:n telkkarivaalimainosten pääsanomat:

Lëtzebuergesch = offiziell EU-Sprooch

Luxemburgin kielestä virallinen EU-kieli
ADR:ää pännii, että malta ja iiri ovat EU:n virallisia kieliä, mutta luxemburg ei. Joku voisi tähän todeta, että miksi luxemburgilla pitäisi olla virallista asemaa EU-lainsäädännössä, kun sillä ei ole virallista asemaa Luxemburgin valtion lainsäädännössä, joka pyörii täysin ranskaksi. Luxemburgin kieli on ollut yksi Luxemburgin valtion kolmesta virallisesta kielestä vasta 80-luvulta asti.

Fir den Euro = géint eng Scholdenunioun

Euron puolesta, velkaunionia vastaan
ADR kannattaa euroa ja siinä pysymistä mutta toivoo, että esimerkiksi Kreikka erotettaisiin eurosta. Erottamisen jälkeenkin ADR:n mielestä Kreikkaa pitäisi tukea, mutta jollain muulla mekanismilla kuin mitä tällä hetkellä: nykymallilla nimittäin luxemburgilaiset maksavat väestömäärään suhteutettuna eniten Kreikan velkoja.

Neie Memberstaat = Referendum

Kansanäänestys uusista EU-jäsenvaltioista
Syynä kansanäänestysten vaatimiselle on, että ADR ei missään nimessä halua Turkkia osaksi EU:ta, milloinkaan, ikinä. Sen sijaan Balkanin EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa ADR mielellään jatkaa jäsenyysneuvotteluja ja toivottaa heidät mukaan heidän ollessaan siihen valmis.

Sozial Mindestnormen = gerecht Europa

Sosaaliset miniminormit = reilu Eurooppa
ADR vaatii EU:n laajuisia sosiaalipoliittisia normeja, esimerkiksi keskipalkkaan sidoksissa olevaa minimipalkkaa ja pakollisia terveys- ja työttömyysvakuutuksia, ja haluaa, että nämä laadittaisiin yksilöiden kannalta parhaimman EU-maan normien mukaan – kilpailu, missä Luxemburg monessa kategoriassa vie voiton. ADR sanoo ymmärtävänsä, etteivät köyhemmät EU-maat kykene saman tasoiseen sosiaaliturvaan kuin mitä Luxemburg, mutta että tähän pitäisi pitkällä tähtäimellä pyrkiä ja elämisen tasoa kasvattaa läpi Euroopan. Syyksi tähän ADR sanoo huolen Espanjan ja Kreikan nuorisosta ja köyhistä, mutta ihan yhtä hyvin motiivina saattaa olla, että parempi sosiaaliturva kotimaassa vähentää ihmisten haluja lähteä sosiaaliturvan perässä Luxemburgiin. ADR myös haluaa, että Luxemburgin minimipalkka ulotettaisiin koskemaan myös Luxemburgissa pimeästi töissä olevia, mikä vaatimuksena on vähintään mielenkiintoinen.

Näiden lisäksi ADR kannattaa mm. EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, laajempaa luxemburgilaista osallistumista EU-asioihin, Erasmus-ohjelman ja korkeakoulujen välisen yhteistyön kasvattamista ja sisärajojen auki pitämistä kaikille ”rehellisille kansalaisille”, sekä vastustaa sosiaaliturvashoppailua, EU:n puuttumista valtioiden perhelainsäädäntöön ja Parlamentin päätöslauselmia ”poliittisesti korrekteista” aiheista, jolla varmaan viitataan seksuaalivähemmistöihin ja uskontoon. Jos ADR saa paikkoja Europarlamenttiin, he istuvat todennäköisesti samassa ryhmässä perussuomalaisten kanssa, joiden kanssa varmaan löytävät sekä yhteneväisyyksiä että eroavaisuuksia mielipiteissä.

Jos et ole jo käynyt äänestämässä ja olet Suomessa, niin muistapa käydä sunnuntaina! Ja muista tutustua ennen äänestämistä myös siihen, missä eurooppalaisessa seurassa äänestämäsi puolue EU:ssa istuu.

14.5.201428.8.2014

Äänestäminen ulkomailla

Rousegärtchenin puisto, jonka kulmassa Suomen suurlähetystö Luxemburgissa sijaitsee

Kaikki Suomessa asuvat ovat varmaan jo ehtineet huomata eurovaalit, joiden ennakkoäänestys alkoi keskiviikkona, mutta EU:n ulkopuolella tämä tapahtuma on saattanut mennä ohitse joten kertauksena: nyt äänestetään Europarlamentista seuraavaksi viideksi vuodeksi, ja kaikilla EU-kansalaisilla on äänioikeus riippumatta asuinpaikasta. Itse kävin äänestämässä tänään suurlähetystössä, mutta ulkomailla asuminen ei ole vaatimus ulkomailla äänestämiseen, vaan maailmalla voi äänestää jokainen, joka sattuu maailmalla olemaan vaikkapa matkoilla. Suosittelen lämpimästi tätä, sillä samalla pääsee tutustumaan paikkoihin, joihin ei muuten olisi asiaa. Usein äänestyspaikka on suurlähetystössä, mutta esim. Coloradossa äänestys olisi ollut paikallisen kunniakonsulin kotona omakotitaloalueella, ja Kaliforniassa taas käydään äänestämässä Suomi-talolla. Toissavuonna annoin ääneni kuntavaaleissa Washington DC:n suurlähetystössä, ja silloin valtio tarjosi vaalikahvit; tänä vuonna täällä Luxemburgissa taas oli tarjolla Marianne-karkkeja.

Ennakkoäänestyksen aikataulu Luxemburgin suurlähetystön ovessa

Ulkomailla ei ole mahdollista äänestää varsinaisena vaalipäivänä, joten liikkeellä pitää olla jo tällä viikolla. Listaus ulkomaan ennakkoäänestyspaikoista löytyy oikeusministeriön sivuilta, ja vaihtoehtoja on kaikkien EU-maiden lisäksi mm. Yhdysvalloissa, Australiassa, Saudi-Arabiassa, Intiassa, Thaimaassa ja Indonesiassa. (Maita, joissa blogilla vaikuttaa olevan lukijoita…) Mukaan tarvitsee pelkästään passin tai henkilöllisyystodistuksen. Lisäksi on hyvä ottaa postissa tullut ennakkoäänestyslappu, jos sellainen löytyy, sillä se nopeuttaa äänestystilannetta. Minulla se oli kadonnut postissa, joten jouduin kirjoittamaan käsin osoitteeni paikalta saatavaan lappuun sekä selvittämään listasta oikean vaalilautakunnan osoitteen, johon ääneni lähetetään laskettavaksi. Vaalilautakunta määräytyy sen mukaan, mikä on nykyinen asuinkunta tai ulkomailla asuvien tapauksessa viimeisin kunta, jossa olet Suomessa asunut, ja sen pystyy tarkistamaan tuosta ennakkoäänestyslapusta. Jos ei ole lappua eikä muistikuvaa, äänestyspaikalla pystytään asia selvittämään, kunhan on ne henkkarit mukana.

Tervetuloa äänestämään Suomen suurlähetystöön! Ovesta heijastuu entinen teräsyhtiö ArcelorMittalin päämaja.

Ketä sitten äänestää? Minulle valinta oli suhteellisen helppo, sillä vaaleissa on ehdolla parikin kaveria, jotka tiedän kaikki aidosti asioista välittäviksi ja sydämellään politiikkaa tekeviksi järkeviksi yhteistyökykyisiksi ihmisiksi, jotka vielä bonuksena ovat kanssani aika samoilla linjoilla. Jos tämä ei riitä suositukseksi tai linjat eivät ole sinulle oikeita, niin kaverini postasi Facebookkiin hyvän ohjeistuksen, jonka tähän hieman muokattuna kopioin:

Mene Ylen ryhmävaalikoneeseen, jossa vastaat ensin vain niihin kysymyksiin, jotka ovat itsellesi tärkeitä ja katsot tuloksen. (Valitse muihin ”Ohita kysymys” päästäksesi tulokseen.) Vähitellen voit vastailla muihinkin, seuraten tuloksen muuttumista.
Saatuasi puolueen selville, mene tavalliseen vaalikoneeseen. Vastattuasi valitset Tarkastele ehdokkaita ja rajaat ne vain siihen puolueeseen, jonka sait tulokseksi ryhmäkoneesta.
Ehdokkaiden joukosta valitse itsellesi sopiva ehdokas ja lue vielä hänen vastaukset ja perustelut läpi. Jos ei miellytä, valitse seuraava listasta ja toista, kunnes sopiva ehdokas löytyy.

Ryhmän ja puolueen pitäminen ykköskriteerinä kannattaa, sillä vaikka EU:ssa ei ole yhtä tiukkaa ryhmäkuria kuin Eduskunnassa, niin yleensä mepit äänestävät ryhmän kantojen mukaan, ja mepille, joka poikkeaa liikaa ryhmän kannoista, ei anneta ryhmän toimesta vaikutusvaltaa asioiden valmisteluun – mikä on se tehokkain tapa vaikuttaa. Muut Suomen puolueet sijoittuvat ryhmiin aika odotetulla tavalla, mutta itselleni tuli taannoin yllätyksenä, että Keskusta kuuluu maataloustukia vastustavaan liberaaliryhmään, kun taas Kokoomus kuuluu konservatiiviryhmään, joka taannoin kannatti ACTAa (monimutkainen sopimus, joka toteutuessaan olisi rajoittanut sananvapautta ja kirjesalaisuutta ”tekijänoikeusrikkomusten” varjolla ja esim. rajoittanut rinnakkaislääkkeiden myyntiä kehitysmaihin) sekä vastusti mm. peruskoululaisten euroopanlaajuista oikeutta seksuaalivalistukseen ja suositusta, että abortti sallittaisiin kaikissa EU-maissa. Niin tai näin, oli mielipide mikä tahansa, niin kaikkien tulisi äänestää omien mielipiteittensä ja vakaumuksen mukaisesti, ja juuri siksi kannattaa selvittää, mitä äänestämäsi ehdokkaan ryhmä ajaa, jotta äänesi menee varmasti oikeaan osoitteeseen.

Ylpeä äänestäjä leimattu äänestyslappu tassussa

Äänestysiloa kaikille, niin ulkomailla kuin kotimaassakin! Ensi viikon sunnuntaina selviää lopputulos, joka mahdollisimman monen äänestettyä toivottavasti edustaa kunnialla eurooppalaisia seuraavat viisi vuotta.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu, Kaukokaipuun Nella ja Running With Wild Horsesin Veera. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @muorra.

27.10.20132.2.2015

Valta vaihtui

Noin kuukauden päivät sain kärsiä jatkuvasta mainostulvasta postilaatikossani, koska tunnetustihan ”Ei mainoksia”-pyyntö ei koske vaalimainoksia. Viime sunnuntaina uurnat sitten vihdoin aukesivat ja tiistaiaamuna lehdissä jo kohkattiin uudesta pääministeristä.

Uurnat olivat auki sunnuntaina kahdeksasta aamulla kahteen iltapäivällä eikä ennakkoäänestysmahdollisuutta ole. Joku saattaisi luulla, että tällä joustavuuden tasolla äänestysprosentti jäisi alhaiseksi, mutta hähää, täälläpä on äänestäminen pakollista sakon uhalla!

Kohkauksella oli ihan syynsäkin, sillä vallan vaihtuminen on kerrassaan poikkeuksellista. Edellinen pääministeri, konservatiivipuolueen Jean-Claude Juncker, ehti johtaa maata kahdeksantoista vuotta kunnes viime keväänä paljastui, että hän oli katsonut pidempään sormiensa lävitse maan turvallisuuspalvelu SRELin toimintaa. SREL oli nauhoittanut Junckerin kanssa käytyjä luottamuksellisia keskusteluita sekä salakuunnellut useita maan johtavassa asemassa olevia, mukaanlukien suurherttua Henriä, jonka SREL oli epäillyt ottaneen yhteyttä brittien MI6een ja pyytänyt heiltä vakoilulaitteita, joilla suurherttua pystyisi salakuuntelemaan mm. SRELin johtoa sekä pääministeri Junckeria. Myönnän, etten ihan täysin tajunnut tätä vakoilu-vastavakoilu-vyyhtiä, mikä täällä on pyörinyt, mutta kun kaiken lisäksi paljastui, että SREL on toteuttanut luvattomia operaatioita Kuubassa ja Libyassa, hallituskumppani Sosialistinen työväenpuolue veti tukensa pois Junckerilta ja järjestettiin ennenaikaiset vaalit.

Maassa on neljä vaalipiiriä: Keskusta, Pohjoinen, Itä ja Etelä. Länsi olisi varmaan muuten, mutta pahuksen Belgia meni viemään kyseisen maa-alueen vuonna 1839 ja kutsuu sitä nyt Luxemburgin maakunnakseen.

Vaaleissa Juncker yritti kovasti saada uuden jatkomandaatin ja konservatiivit säilyttivätkin asemansa suurimpana puolueena paikkojen menetyksestä huolimatta, mutta vaalien jälkeen liberaalit, sosialistit ja vihreät ilmoittivat muodostavansa yhdessä enemmistöhallituksen, jonka pääministeriksi ryhtyisi vaalien voittajapuolue Liberaalien puheenjohtaja Xavier Bettel, nykyinen Luxemburgin kaupungin pormestari, joten konservatiivit jäävät oppositioon ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1979. En ole kuullut kovinkaan montaa kommenttia itse Bettelin politiikasta, mutta moni kohkasi täällä kuluneella viikolla siitä, että Bettel on avoimesti homoseksuaali ja ”varmaankin maailman ensimmäinen homopääministeri” – niin, paitsi että naapurimaa Belgian nykyinen pääministeri Elio Di Rupo on myöskin homo, ja ”maailman ensimmäinen”-titteli mennee Islannin Jóhanna Sigurðardóttirille.

Maan seuraava pääministeri, josta expattien keskuudessa on käyty vilkasta ”näyttääkö se homolta vai ei”-keskustelua.

En ole seurannut täällä politiikka sen vertaa, että osaisin sanoa, miten tarkalleen Luxemburgin tulevan hallituksen politiikka eroaa edellisestä. Belgialaisen kaverini sanoin, Luxemburgin puoluekenttä on siitä hassu, että kaikki puolueet ovat suht oikeistolaisesti ajattelevia ja erittäin myönteisiä ajatukselle, että Luxemburg pysyisi jatkossakin jonkin asteisena veroparatiisina ja pankkipalveluiden mekkana. Sen sijaan se on selvää, että tulevassa hallituksessa ei Suomen tapaisesti ole puolet naisministereitä, sillä 60-paikkaiseen parlamenttiin valittiin yhteensä vain 13 naista. ”Luuletteko muka, että naiset haluavat olla mukana politiikassa?” ranskanopettajani tuhahti, kun toin tunnille keskustelun pohjaksi uutisartikkelin aiheesta.

Entäs sitten Juncker? Hänellä taitavat olla nyt jo isommat apajat kiikarissa. Juncker johti Euroryhmää kahdeksan vuotta, mikä on aiemminkin ollut hyvä ponnahduslauta Komission puheenjohtajaksi. Ehkäpä siis kuulemme hänestä taas ensi toukokuussa, kun Komissio menee eurovaalien myötä uusiksi.

21.1.2013

Hyvää MLK-päivää!

…jossa MLK on yhtä kuin Martin Luther King Jr., syntyjään atlantalainen ihmisoikeustaistelija, jota kunnioittava liittovaltion vapaapäivä on tammikuun kolmantena maanantaina eli tänään. Emme ole vielä ehtineet MLK:n synnyinkotiin, museoon tai muistomerkille, mutta tarkoitus olisi jossain vaiheessa tutustua paremmin tähän 1950-60-luvun mustien ihmisoikeusliikkeen tunnetuimpaan johtajaan.

Suurin osa MLK:n työstä tapahtui muualla etelässä (esim Montgomeryssä, jossa hän veti vuoden päivät bussiboikottia), mutta myös Atlantassa oli liikehdintää suuntaan ja toiseen. Täällä nuoret opiskelijat, pääsääntöisesti naiset, protestoivat 1960-luvun alussa sitä vastaan, että keskustan vaatekaupoissa sovituskoppeja saivat käyttää vain valkoiset, ja parhaiden tavaratalojen lounaskahvilat ja ravintolat olivat vain valkoisille. Katsoimme viime viikolla TV:stä dokumentin Foot Soldiers – Class of 1964, joka kertoi mustille naisille suunnatun Spelmanin yliopiston yhden vuosikurssin opiskelijoista, jotka 16-19-vuotiaina lähtivät kaduille osoittamaan mieltä ja istumaan valkoisille tarkoitettuihin kahviloihin, uhmaten toisella puolella katua hilluvia Ku Klux Klanin mielenosoittajia. Mukana oli mm. eräskin nainen, joka oli kotoisin Pohjoisesta, ja jolle Etelän segregaatio tuli niin suurena yllätyksenä, ettei hän aluksi edes tajunnut, että termi colored viittasi häneen. Monelle mielenosoittajia kohtaan suunnattu viha tuli yllätyksenä, ja he päivittelivät dokkarissa, etteivät vieläkään voi ymmärtää sitä, että ihmiset vihasivat heitä niin kovasti pelkästään ihonvärin takia. Tämän vihan ja turvallisuusriskin takia sekä vanhempien painostuksesta johtuen osa vuosikurssista jätti mielenosoitukset väliin mutta osallistui toimintaan mm. maalaamalla kylttejä, organisoimalla toimintaa ja kaikkein tärkeimpänä, käymällä luennoilla ja jakamalla luentomuistiinpanot niiden kanssa, jotka olivat mielenosoittamassa.

Foot Soldiers – Class of 1964 -dokkarin traileri. Asia oli mielenkiintoista, mutta dokkarin tyyli vähän häiritsevä; pianonpimputustaustamusiikki jatkui koko dokarin ajan.

Sattumalta tänä vuonna MLK-päivä osuu yksiin myös presidentin virkaanastujaisseremonioiden kanssa ensimmäistä kertaa sitten juhlapäivän luomisen vuonna 1986. Sanon juhlapäivä siksi, että vapaapäivä tänään on pääsääntöisesti vain koululaisilla ja liittovaltion työntekijöillä; muilla työpaikoilla vapaapäivät ovat työnantajan päätettävissä, ja esimerkiksi Iiro lähti tänä aamuna viettämään ihan normaalia maanantaita. Valtionlaajuisesti noin kolmasosa työssäkäyvistä viettää tänään pyhäpäivää.

Siltä varalta, että joku ei ole nähnyt: MLK:n I have a dream -puhe

Mutta niin, presidentin virkaanastujaiset. MLK:n vanhempi poika, Martin Luther King III, on esiintynyt viimepäivinä usein televisiossa vertaamassa Obamaa ja isäänsä toisiinsa, ja Obamaakin vertaus hivelee, sillä virkaanastujaisissa hän käytti valanvannomisessa Raamattua, joka aikoinaan kuului MLK:lle. Lehtijuttujen mukaan alunperin vuoden 2008 presidentinvaalien kampanjansa alussa Obama pyrki vahvasti käyttämään MLK:n retoriikkaa, mutta myöhemmin kampanjassa hän jätti MLK-vertaukset taka-alalle, jotta ei tulisi liian vahvasti brändättyä ”mustien presidentiksi”. Nyt, kun kampanjat ovat ohitse, Obama on taas tuonut MLK:n etualalle ja tämän päivän puheessakin viittasi häneen sekä ihmisoikeustaistelun huipentumaan, Washingtonin marssiin, jossa 50 vuotta sitten MLK piti tunnetun I have a dream-puheensa.

Obama vannoo virkavalan Capitol Hillillä. MLK:n Raamatun lisäksi käytössä on Abraham Lincolnin raamattu.

Muuten Obaman puhe oli yllättävänkin poliittinen: hän nosti esille ison liudan asioita, joiden eteen aikoo tehdä jotain seuraavan neljän vuoden aikana. Obaman mielestä ilmastonmuutosta pitää hillitä uusiutuvia energialähteitä lisäämällä ja Amerikka ei voi olla tasa-arvoinen ennen kuin homoseksuaaleilla on tasavertaiset avioliitto-oikeudet heteroseksuaalien kanssa. Obama painotti, että sekä vanhoista että nuorista pitää pitää huolta, ja koulujärjestelmää pitää parantaa niin, että kaikilla lapsilla on tasavertaiset mahdollisuudet menestyä elämässä. Osansa puheessa sai myös naisten palkkatasa-arvo sekä viime presidentinvaaleissa närkästystä aiheuttaneet tuntien jonot, ja Obama otti kantaa maahanmuuttokeskusteluun toteamalla, että bright young students and engineers, siis opiskelijat ja insinöörit, pitäisi saada osaksi työvoimaa eikä karkottaa maasta. Insinöörinä tykkäsin erityisesti tuosta viimeisimmästä pointista.

Obaman virkaanastujaispuhe kokonaisuudessaan. Puhe on myös saatavilla kirjallisessa muodossa

Washington Mall viime syksynä ilman tämänpäiväistä 800 000 katsojaa – joka oli sekin vain alle puolet neljän vuoden takaisesta 1,8 miljoonasta katsojasta

Virkaanastujaisseremonia oli muutenkin ihan komea: Washington Mall oli täynnä porukkaa ja sopivan lyhyiden puheiden väliin oli ripoteltu lauluesityksiä ja runonlausuntaa. Esiintyjistä suurimmat aplodit sai Beyoncé, joka vetäisi tilaisuuden lopuksi kansallislaulun. Saisiko Suomenkin presidentin virkaanastujaisseremonian ulos Eduskunnasta ja vaikkapa Esplanadille niin, että 15 000 kansalaista heiluttaa Suomen lippuja seremonian ajan? Jenni Vartiainen laulaisi Maamme-laulun, Michael Monroe vetäisi oman kitaraversionsa Porilaisten marssista ja Antti Tuisku liikuttaisi mummot kyyneliin Suomen laululla?

The Star-Spangled Banner -kansallislaulu Beyoncén tulkitsemana

Ihan kaikki eivät olleet kuitenkaan tyytyväisiä tämän päivän showhun. Alunperin virkaanastujaispuheen jälkeisen siunauksen piti tulla toimittamaan atlantalainen pastori Louie Giglio, joka kuitenkin vetäytyi kunniasta, kun julkisuudessa levisi tieto, että Giglio oli 90-luvulla saarnannut homoseksuaalisuutta vastaan. Tänään paikallislehden mielipidepalstalla pari Giglion seurakunnan jäsentä valitti, että heidän ja muiden konservatiivien sananvapautta on taas loukattu, kun ei ole julkisesti hyväksyttyä sanoa, että homous on synti ja homojen pitäisi pyrkiä parantumaan sairaudestaan. Mietin, olisiko joku vetänyt tässä yhteydessä sananvapauskortin esiin, jos olisi käynyt ilmi, että joku virkaanastujaisseremonian esiintyjistä olisi ollut Ku Klux Klanin jäsen ja avoimesti todennut, että segregaatio on hyväksi ja mustille ei tule tarjota samoja mahdollisuuksia kuin valkoisille.

Virkaanastujaispäivän juhlallisuudet jatkuvat kohtapuoliin paraatilla, joka kulkee samaa reittiä kuin mitä Thomas Jefferson ratsasti hevosellaan Capitolilta Valkoiselle talolle virkaanastujaistensa jälkeen vuonna 1805. Telkkarinkatsominen jatkukoon.

12.11.201212.6.2015

Valtio tarjosi vaalikahvit

Taannoinen pääkaupunkireissuni ajoittui sopivasti kuntavaalien ulkomaan ennakkoäänestyksen aikaan, joten pääsin hoitamaan kansalaisvelvollisuuteni hieman paikalliskoulua prameammassa ilmapiirissä: Suomen Washington DC:n suurlähetystön kirjastossa.

Finnish Embassy in Washington DC — Suurlähetystön lasikuutio oli Massachusetts Avenuella, kuten suurin osa muista suurlähetystöistä, Norjan ja Brittien suurlähtystön välissä

Sisään tullessa mietin, ovatko kaikki työntekijät suomalaisia, ja millä kielellä pitäisi tervehtiä. Ei tarvinnut miettiä pitkään, kun savolaisen oloinen vahtimestari moikkasi: ”Ollaankos sitä äänestämään tulossa?” …ja johdatti minut metallinpaljastimien ja turvalaitteiden ohitse sisälle. (”Joo ei noista tarvitse välittää, ei ne ole käytössä.”) Kirjastossa kaksi suurlähetystön tuontekijää oli innoissaan, kun joku tuli äänestämään. Etsin ensin ehdokkaani numeron suuresta mapista ja täytin sen jälkeen käsin ennakkoäänestyslapun, jonka olin jättänyt kotiin, koska Suomessa ennakkoäänestäessä sitä ei ole kysytty.

Suurlähetystön narikka-aulaan oli pystytetty vaalikahvitarjoilu, jossa Arabian kahvikupit olivat sitä samaa mallistoa, mitä vanhemmillanikin on juhlakahviastiastona. Teen lisäksi mussutin valtion piikkiin keksiä ja rupattelin niitä näitä suurlähetystön puutarhurin kanssa, joka oli myös iltalenkillä tullut äänestämään. Siinä istuskellessa ohitse kulki kaksi naista, jotka kumpikin puhuivat englantia suomalaisittain ääntäen. Ihmettelin tätä ohikiitävän hetken, kunnes puutarhuri selvensi, että siinä menivät Suomen ja Viron suurlähettiläät.

Tea after Voting — Tyytyväinen äänestäjä

Illalla paikallinen pariskunta, jonka sohvalla yövyin, kertoi, että DC:n EU-suurlähetystöissä järjestetään kerran vuodessa avoimet ovet, jotka ovat suosittu tapahtuma, koska tuolloin suurlähetystöissä on ruoka- ja juomatarjoiluita ja mukaan jaetaan kaikenlaista krääsää. Suomen suurlähetystö ei ollut jäänyt heidän mieleensä – ilmeisesti valtio oli tuolloin pihistellyt enemmän tarjoiluiden kanssa.

8.11.2012

Taas uusi neljävuotiskausi

Vietimme tiistai-iltana vaalivalvojaisia suomalaisporukalla. Kun lähdimme kotia kohti puoli yhdentoista maissa, puolueellisuudestaan surullisen kuuluisalla Fox-uutiskanavalla haastateltiin Sarah Palinia ja joku analyytikko, vanhemman Bushin vanha kaveri, kertoi, että vuonna 2000:kin Bushin voitto oli epävarma mutta sitten lopulta varmistui, ja eiköhän tällä kertaa käy samoin Romneyn voiton kanssa. Kun tuntia myöhemmin avasimme uutislähetyksen kotoa käsin, jopa Fox tunnusti Obaman voittajaksi.

We can’t let this happen. We should march on Washington and stop this travesty. Our nation is totally divided! — Donald Trump Twitterissä Romneyn häviön selvitessä

Jos Suomessa moni mietti Ruotsiin muuttamista viime eduskuntavaalien jälkeen, niin täällä paikallinen pariskunta toteaa lehdessä: Now I’m like, what’s the best town in Canada to move to? Pariskunnan mukaan Obama on neljän vuoden aikana tuhonnut talouden, ja koska seuraavan neljän vuoden aikana he eivät usko talouden parantuvan, he eivät uskalla perustaa perhettä. Montaa georgialaista taisi ahdistaa syvästi keskiviikkoaamuna.

Kaikki georgialaiset eivät kuitenkaan ole samaa mieltä, sillä osavaltion äänistä 45% meni Obamalle. Yleinen trendi äänestysalueilla oli, että kaupungeissa äänestettiin Obamaa, kehyskunnissa ja maaseudulla Romneyta. Trendi ei ole täysin verrattavissa Suomeen, sillä täällä kaupunkien keskustoissa ei asu rikkaita korkeasti koulutettuja eiralaisia vaan köyhempää mustaa kansaa. Romneyn kannatusalueilla kehyskunnissa taas asuu rikkaampia valkoisia, maaseudulla niitä kuuluisia ”redneckejä”.

Vuoden 2008 tulokset Georgiasta: Obaman voittamat piirikunnat sinisellä, republikaaniehdokas McCainin punaisella. Kartta on lähes identtinen tämän vuoden tulosten kanssa, ja Atlanta on vasemman yläkulman sininen keskittymä.

Keskiviikon aamuradiossa eräs juontaja kertoi, että oli alunperin ajatellut äänestävänsä Romneyta, mutta oli asiaan paremmin tutustuttuaan huomannut, että vaikka oli Romneyn kanssa joistain asioista samaa mieltä, sosiaalipolitiikasta hän oli enemmän Obaman linjoilla ja taloudessa lähinnä vihreän pienpuolueen ehdokasta Jill Steiniä. Juontaja oli lopulta päätynyt äänestämään Obamaa. Toinen juontaja taas totesi, ettei todellakaan uskalla kertoa ääneen äänestyspäätöstään, sillä kummallakin puolella on niin vahvoja mielipiteitä ja hänen ystävissä ja sukulaisissaan on kummankin puolen edustajia, että joku kuitenkin suuttuisi hänelle, eivätkä yhdet vaalit ole syy tuhota suhteita.

Our country, born in humble circumstances and grown to the greatest nation the world has seen, is addicted to socialism – and is in the process of losing it all. — Mielipidekirjoitus aamun lehdessä

Vaali-iltana television seuraaminen oli muuten jossain määrin tylsempi kokemus kuin YLEn vaalivalvojaiset. YLEllä vaali-iltana Katainen hymistelee, kuinka Kokoomuksen linja on taas saanut vahvan tuen, Urpilainen kiittää aluksi kaikkia ja Soini pohtii omenoiden ja melonien lippalakkeja ja toteaa, että ”Kyllä kansa tietää!”. (Pahoittelut keskustalaisille, minulla ei ole mitään havaintoa siitä uudesta äijästä.) Pienemmistä puolueista kerätään yksi tai kaksi kommenttia illan aikana ja jännätään, saako nyt Vihreät vai Vasemmistoliitto prosentin kymmenyksen verran enemmän ääniä. Täällä taas CNN:llä jännättiin pelkästään vaalituloksia: Meanwhile in Nebraska, you can see that 21% of the votes have been counted so far… and now New Jersey, already 45% of the votes have been counted…. Kumpaakaan ehdokasta ei taidettu näyttää televisiossa kertaakaan, ja CNN:llä ruutuun ei oltu otettu edes ketään senaattoria pätemään.

Empire state buildingin valopalkeistakin pystyi päättelemään vaali-illan kulun [kuva: Lisa Bettany]

Kokonaisäänimäärää pidettiin illan aikana esillä vain kuriositeettinä, sillä Mainea ja Nebraskaa lukuunottamatta osavaltiossa enemmistön äänistä saanut saa puolelleen kaikki osavaltion valitsijamiehet. Torstaiaamunkaan lehdessä ei ollut tietoa siitä, kumpi ehdokas saa enemmistön Floridan äänistä, mutta Obamalle on jo muista osavaltioista varmistunut yli puolet valitsijamiehistä, joten voittaja on voitu julistaa. Moni on yhtä mieltä siitä, että järjestelmä on sekava ja aikansa elänyt, mutta sen muuttaminen vaatisi perustuslain muutoksen, ja koska järjestelmä suosii kaksipuoluejärjestelmää ja käytännössä estää minkään kolmannen puolueen murtautumisen vaalikentille, valtaapitävillä ei tietenkään ole aikomustakaan tehdä muutoksia.

Voting for a candidate I can place full support behind is the most important thing I can do for me. And so I did. I went Libertarian and supported Gary Johnson. — Erään georgialaisen kommentti lehdessä. Gary Johnson sai 1% äänistä ja tuli osavaltiossa kolmanneksi.

Tiistaina ei äänestetty pelkästään presidentistä, vaan täällä Georgiassa oli äänestettävänä lisäksi kaksi asiakysymystä (perustetaanko erillinen komissio myöntämään yksityiskouluille opetuksenjärjestämislupia helpommin: kyllä; annetaanko osavaltion virastoille lupa vuokrata tiloja yli vuoden määräaikaisilla sopimuksilla: kyllä) sekä liuta henkilövalintoja. Yhdysvaltain edustajainhuonevaalit käytiin samanaikaisesti – republikaanit saivat sinne enemmistön, joten onnea vaan Obamalle muutosten läpivientiin – ja lisäksi valittiin edustajia Georgian senaattiin, edustajainhuoneeseen ja pariin eri julkisten palveluiden komissioon sekä maakuntakohtaisia edustajia, meillä Cobbin maakunnassa esimerkiksi sheriffi ja yhden koulupiirin johtokunnan jäsen. Iiro kysyi eräältä tuttavaltaan, onko hän tutustunut ehdokkaisiin paljonkin etukäteen, ja sai vastauksen että ei yhtään: äänestyspäivänä mennään koppiin, katsotaan kenen nimen perässä on republikaanisuudesta kertova (R), ja jos kumpikin ehdokas on oikean puolueen jäsen, niin sitten äänestetään haastajaa, koska vallan vaihtuminen on aina plussaa.

Maakunnan sheriffiksi jatkokaudelle valittiin republikaani Neil Warren: I take my Oath of Office to protect and serve the citizens of Cobb county very seriously. [kuva: Neil Warrenin FB-sivu]

[Democrat] Barrow will represent the Augusta-based 12th District, which was redrawn to favor Republican candidates such as Lee Anderson. — Lehdessä pohditaan gerrymanderingin vaikutusta eräisiinkin edustajainhuonevaaleihin

Suurin osa äänesti vaaleissa sähköisillä äänestysjärjestelmillä: kopissa on kosketusnäytöllinen tietokone, jonka ruudulta valitaan äänestettävät. Koska tietokoneita on rajallinen määrä ja niissäkin esiintyi teknisiä ongelmia, jonot venyivät joissain äänestyspisteissä aika pitkiksi… Eilen lankakaupan myyjä kertoi, että oli seissyt sateessa puolitoista tuntia jonottaen äänestysvuoroaan. Kuinkakohan moni jätti jonojen takia äänestämättä, jos ei voinut vaikkapa olla töistä poissa kuin lounastauon verran?

Chicagossa näytti olevan äänestysjonossa aurinkoista, täällä ihan rehellisesti satoi ja oli kylmä. [kuva: Josh Koonce]

Itse äänestyksessä oli myös ongelmia. Sen lisäksi, että tietokoneet saatoivat olla väärin kalibroituja ja käytännössä estää toisen ehdokkaan äänestämisen, myös vaaliviranomaisten koulutus oli niin ja näin. Esimerkiksi Atlantan keskustan sisältävässä piirikunnassa Fultonissa vaalikelpoisuuslista oli puutteellinen, ja vaikka asia oli tiedossa etukäteen ja vaaliviranomaisia oli ohjeistettu tarkistamaan vaalikelpoisuus toiselta listalta, monta äänestäjää käännytettiin ovelta tai annettiin mahdollisuus antaa ”ehdollinen ääni”, jolloin äänestyskelpoisuus pitää mennä todistamaan myöhemmin tällä viikolla. Osassa äänestyspaikoissa nämä ehdollisten äänten äänestyslaput loppuivat, jolloin äänestäjiä käännytettiin ovelta. Nyt lehdissä on ehdoteltu, että ehkäpä Fulton pitäisi pilkkoa pienempiin osiin, jos se kerran ei pysty suoriutumaan vaalien järjestämisestä, ja tämä pilkkominen todennäköisesti lisäisi alueellista eriarvoisuutta entisestään… Näistä ongelmista lukiessa lisääntyy arvostus Suomen henkilörekisteriä ja paperijärjestelmää kohtaan, joka saattaa viedä enemmän ihmistyötä mutta ainakin on luotettava.

Suunnilleen tältä se äänestyspaikka näytti Georgiassakin [kuva: William C. Hutton Jr.]

Tämän hässäkän jälkeen Obama aloittaa nyt sitten uuden nelivuotiskauden ja jatkaa terveydenhuollon uudistamista. Koska Romney lupasi peruuttaa Obamacaren, Georgian republikaanikuvernööri ei ole vielä varautunut muutosten voimaantuloon tammikuussa 2014. Ideana on, että jos osavaltio vapaaehtoisesti laajentaa köyhimmille kansalaisilleen antamiaan terveyspalveluvakuutuksia, valtio kattaa merkittävän osan kustannuksista, mutta lehdessä povattiin, että Georgia ei enää tällä aikataululla välttämättä ehdi tekemään tarvittavia muutoksia ja tarttumaan valtion tukipakettiin. Osavaltion asukkaista viidesosalla ei ole minkäänlaista terveysvakuutusta, mikä täällä tarkoittaa sitä, ettei terveydenhuoltoon ole asiaa muuta kuin henkeä uhkaavissa tilanteissa tai maksamalla törkyhintaisia lääkärimaksuja.