Keskiaikaista joulutaikaa

Christmas market

Jokaisella itseään kunnioittavalla Keski-Eurooppalaisella kaupungilla tai jopa kylällä pitää tietenkin olla joulumarkkinat, ja viime viikonloppuna me suuntasimme vanhempieni kanssa niistä yksille: Dudelangen markkinat Etelä-Luxemburgissa, lähellä Ranskan rajaa ja parinkymmenen minuutin junamatkan päässä kaupungista. Junamatkalle meidät sai lähtemään mainostus, että nämä joulumarkkinat olisivat keskiaikaisteemaiset.

Medieval music

Äitini teorian mukaan mies on taksikuski, nainen kunnantalon siivooja, ja yhteisinä vapaailtoinaan he harrastavat yhdessä keskiaikaista musiikkia.

Kun tulimme paikalle, lavalla hääri Elvikseksi pukeutunut taikuri, ja paikalliset nuoret hieman enemmän glögiä nauttineet miehet keskeyttivät shown kiipeämällä lavalle ryhmäkuvaan hänen kanssaan. Pian taikuri kuitenkin vetäytyi keikkabussiinsa ja tilalle vaihtui keskiaikaisteemainen muusikkopariskunta. Tämän lisäksi keskiaika näkyi kojujen ulkoasuissa, myyjien asusteissa ja… pöllöissä.

Owls on show

Mikäs se siinä?

Owl

Pöllö. Tästä tulee minulle jotenkin kummallisella tavalla mieleen vampyyri.

Snow owl shaking its head

Tunturipöllö ravisteli päätään juuri kuvaushetkellä

Buba buba

Huuhkaja isottelee

Christmas decorations with owls and deer

Pöllöjä näkyi myös koristeissa

Medieval stalls

Katukivetykselle oli levitetty kariketta keskiaikaista markkinatunnelmaa tuomaan

Myynnissä oli käsityöläistavaraa ja second handia, ja myyntikojuja pyörittivät lähinnä paikallisyhdistykset: kunnan eläinsuojeluyhdistys, paikallisen koulun amerikkalaisen jalkapallon joukkue, uimahallin uppopalloseura. Noin puolet myyntikojuista oli itseasiassa ruoka- ja juomakojuja, joiden takana oli pari ammattilaista ja liuta seuroja, joista ensimmäiset vastasivat enemmän ruokapuolesta ja jälkimmäiset juomasta. Jouluoluttakin oli saatavilla, mutta suosituin juoma oli glühwäin, jota sai amarettolla tai ilman. Totesimme, että oli parempaa ilman.

Snow Angels

Nämä puujaloilla kävelevät enkelit jakoivat ohikulkijoille jotain pientä ja pyöreää. Suklaata? Pikkukiviä? Eivät siis jakaneet meille.

Churro at the Market

Äiti otti churroja suklaadipillä, kun minä ja isä mussutimme suklaacrépejä

Luxembourg by Night

Aikamme joulumarkkinoilla pyörittyämme suuntasimme takaisin kohti pääkaupunkia ja illallista

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Finnish Independence Day Reception in Luxembourg

Monen muun suomalaisen tapaan suuntasin tänään lounastunniksi Suomen suurlähetystön järjestämille cocktail-kekkereille. Kaiken maailman suurlähettiläiden ja ulkovaltojen edustajien lisäksi paikalla oli ilahduttavan paljon mattimeikäläisiä, meitä tavallisia ulkosuomalaisia kaduntallaajia, joista yllättävän moni oli tuttu jostain aiemmasta tilaisuudesta ja loppujenkin kanssa suomalaisuus ja Luxemburgissa asuminen riittivät yhdistämään sen verran, että juttusille oli helppo ryhtyä.

Finnish Independence Day Reception in Luxembourg

Bändi soitti alussa klassista ja lopussa revitteli jazzilla

Finnish Independence Day Reception in Luxembourg

Tilaisuudessa oli vähän pönötystäkin, kun suurlähettiläs piti puheen. Alkutervehdykset tulivat viidellä eri kielellä, mutta itse puheen pääosa tuli ranskaksi – onneksi sen verran vahvalla suomen aksentilla, että siitä jotain ymmärsinkin, vaikka sanasto ja lauserakenteet eivät olleet yksinkertaisimmasta päästä. Selväksi tuli, että Luxemburg on Suomen hyvä ystävä EU-asioissa. Kankea ja vakava puhe lämpeni kymmenkunta astetta, kun lähettiläs vaihtoi kesken puheen äidinkielelleen ja kannusti kaikkia äänestämään tulevissa EU-vaaleissa. Lopun luxemburgiksi lausutut pari lausetta saivat kaikki naurahtelemaan, vaikka harva varmaan ymmärsi lauseiden sisältöä.

Finnish Independence Day Reception in Luxembourg

Finnish Independence Day Reception in Luxembourg

Elättelin toiveita, että lounasaikaan järjestettävässä tilaisuudessa olisi ollut tarjolla lounasta, mutta kyllä näistä cocktailpaloistakin sai jonkinmoisen lounaan koottua.

Tänä vuonna minulta jää linnanjuhlien kisakatsomo väliin, kun vanhempani tulevat tänne viettämään pitkää viikonloppua. Itsenäisyyspäivä on silti ollut mielessä, kun heti aamusella työkaveri kysäisi, juhlimmeko me suomalaisetkin tänään Pyhän Nicolaksen päivää. Vastasin, että juhlimme tänään itsenäisyyspäivää, ja työkaveri hämmentyi, että minkä maan ja onko jollain muullakin maalla kuin Yhdysvalloilla juhlaa nimeltä independence day. Täällä monessa maassa juhlan nimi on pelkkä kansallispäivä, kun vanhat kuningaskunnat ovat olleet olemassa historian hämäristä alkaen.

Finnish Independence Day Reception in Luxembourg

Olin panostanut pukeutumisessa suomalaiseen suunnitteluun, ja mekkoani epäiltiinkin Marimekoksi. Oikea vastaus olisi ollut Tiia Vanhatapio.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikkialle, missä ikinä suomalaisia oleileekaan!

Kuorojen Euroviisut

Luxembourg Philharmonie, Kirchberg

Luxemburgin konserttitalo Philharmonie ja tsiljoona pylvästä, klassista ja muutakin jo vuodesta 2005 [kuva: Mark Weston]

Viikonloppu meni Suomesta tulleiden ystävien seurassa, ja joku muu olisi saattanut toiminnantäytteisen parin päivän jälkeen sunnuntaina vieraat bussipysäkille saatettuaan kaatua onnellisena sohvalle. No niin minäkin tein pariksi tunniksi ja nousin sitten, koska illaksi olin onnistunut hankkimaan ilmaislipun Let the Peoples Sing-kilpailun finaaliin, tuttavallisemmin kuorojen Euroviisuihin, jotka tänä vuonna järjestettiin Luxemburgin Philharmoniella.

philharmonie audience

Piippuhyllypaikoilta on hyvät näkymät permannolle, joka lopulta täyttyi kokonaan. Paikalla siis minun lisäkseni myös YLEn toimittaja, Suomen suurlähettiläs ja Luxemburgin suurruhtinas Henri, kaikki omanlaisiaan merkkihenkilöitä.

Minuun tehoava vetonaula oli suomalainen Key Ensemble, joka oli päässyt aikuisten sarjan finaaliin, ja tämän takia ohjelma lähetettiin myös Yleltä. Vinkkinä ulkomailla asuville kuoromusiikin ystäville, että ohjelma on seuraavan kuukauden ajan kuunneltavissa myös ulkomailla, ja oma lempikappaleeni Key Ensemblen kolmesta esityksestä, Einojuhani Rautavaaran Fragmentos de agonia, alkaa lähetyksen kohdasta 31:30.

Key Ensemble

Suomalaiset vetävät homman kotiin

Key Ensemblen lisäksi aikuisten finaalissa esiintyi kolme muuta kuoroa. Ensimmäinen Bayerischer Landesjugendchor esitti kaksi kirkkomusiikkikappaletta, joiden jälkeen konsertissa tapaamani suomalainen kuiskasi, että jos loppu on tätä samaa, niin yritetään tökkiä toisiamme hereille jos meinataan nukahtaa. Viimeisenä esiintynyt St. Olaf Choir taas ei ollut edes tullut paikan päälle vaan esitti osuutensa videon välityksellä, mikä oli ehkä ymmärrettävää, koska kuoro oli kotoisin USA:n Minnesotasta. Heidän repertuaarinsa oli vähän lupaavampi – yksi nykykuoromusiikkikappale, yksi Rachmaninov ja yksi gospeltyylinen pläjäys – mutta välimatka vei esityksestä kirkkaimman terän, ja lienivätkö tuomarit myös hieman puolueellisia: kilpailun voitto on mennyt Euroopan ulkopuolelle viimeksi vuonna 1992.

Kolmas kuoro sen sijaan, norjalainen The Sirens, oli aivan paras! Ensimmäiseksi he näyttivät klassisen osaamisensa Ola Gjeilon nykymusiikilla (joka taitaa olla kuoropiireissä suosittua, kun kolmella kuorolla oli Gjeiloa), mutta sitten lähetyksen kohdasta 41:40 alkoi paras osuus. Ensin A-Tisket A-Tasket herätti yleisön, ja sen jälkeen vedettiin Rihannaa. Kannattaa kuunnella! Harmi vaan, että joku siinä ilmeisesti tuomareiden mielestä mätti, joten The Sirens ei voittanut sarjaansa, ja voiton veivät sen sijaan suomalaiset. Että tiedoksi kaikille, että ollaan tänäkin vuonna yhdenlaisia euroviisuvoittajia!

The Sirens on vetänyt myös Lady Gagaa

Nuorten sarjassa oli kolme kuoroa: luxemburgilainen Choeur Robert Schuman, jonka osa jäsenistä oli hieman *krhm* harmaahapsisia nuoriksi; brittiläinen Wells Cathedral School Choralia, joka lauloi pelkästään kirkkomusiikkia; ja espanjalainen Cor Infantil Amics de la Unió, jotka olivat, miten sen nyt sanoisi, tajunnanräjäyttävän mahtavia. Oman Gjeilo-esityksensä jälkeen he nimittäin vetivät Joan Vidalin Hoquetuksen, joka kannattaa YLEn lähetyksen sijaan katsoa allaolevalta videolta kohdasta 41:50, sillä tässä tapauksessa lavashowlla on väliä:

Espanjalaiset olivat selvästi nuorimpia esiintyjiä, ja oli jotenkin liikuttavaa seurata, kun he räjähtivät juhlimaan tuomarien julistaessa heidät nuortensarjan voittajiksi. Vielä liikuttavampaa oli, kun heidät tämän jälkeen julistettiin koko kilpailun voittajiksi, ja he ryntäsivät innosta kihisten lavalle vetämään encorea, joka on nähtävissä ylläolevalla videolla 53 minuutin kohdalla. En tiedä, tuliko tämän jälkeen vielä jotain, sillä me juoksimme siinä vaiheessa jo bussiin ja nukkumaan.

amics de la unio

Tsäm tsäm tsäm, we are voices of life, singing songs of love!

Takaisin vuoteen 1643

Men with Guns

Jotain 1600-luvun sotilaita, veikkaan espanjalaisiksi

Tiedättehän Kolmikymmenvuotisen sodan? Sen, jona aikana ottomaanit liittoutuivat hollantilaisten kanssa ja ruotsalaiset (tai pikemminkin suomalaiset palkkasotilaat) marssivat ympäri Tsekkejä kyliä polttamassa. Silloin kahakoitiin täälläkin, kun espanjalaiset yrittivät pitää kiinni Luxemburgista. No okei, myönnän, omat tietoni kyseisestä sodasta ovat sen verran hatarat, että yllätyn joka kerta. Mitä ihmettä espanjalaiset tekivät Luxemburgissa?

Firing a Cannon

Kanuunanlatauspuuhissa olevat sotilaat heittivät toisilleen herisevää läppää vahvalla brittienglannilla. Yritä sitten siinä päätellä, olisivatko kenties ranskalaisia vaikkako belgejä.

Man and Woman in 17th century

Jo 1600-luvun eläväiset osasivat sopivan hetken tullen tulla jonottamaan olutteltalle.

Flags on front of Fort Thüngen

Edessä olevat pyöreät tornit vanhaa linnoitusta, takana oleva lasikoppi taas on Nykytaiteen museo

Toisin sanoen Dräi Eechelenin museossa, yhdessä kaupunkia ympäröivistä säilytetyistä linnoituksista, järjestettiin viikonloppuna vuoden 1643 taisteluiden uudelleennäyttely. Tällaiset reenactmentit ovat peruskauraa Yhdysvalloissa, kun sisällissotaan hurahtaneet miehet larppaavat milloin minkäkin taistelun, mutta pienoisena yllätyksenä minulle tuli, että ne ovat ilmeisesti täälläkin suosittuja – ja täällähän riittää sotia, mistä valita. Valittu kahakka oli nykypäivän Ranskassa sijaitsevan Thionvillen valtaus vuonna 1643 – niin merkityksetön kahakka, että siitä löytyi Wikipediasta vain yksi sivulause – ja museon kummallekin puolelle oli sijoitettu leiri: toisella puolella pitivät majaa espanjalaiset kaupungin puolustajat, toisella puolella ranskalaiset hyökkääjät.

Spanish Campment

Tässä espanjalaiset, joilla kiehuu padassa jotain hyvän näköistä.

French Campment

Ranskalaiset rouvat ruokatauolla omassa leirissään

Me katselimme tihkusateessa häärääviä sotilaita ja heidän perheitään ja totesimme pian, että museon sisällä on todennäköisesti lämpimämpää ja kuivempaa. Alueen historiaa laajalti kertaavan museon audioguide piti kiinnostustamme yllä pari tuntia esitellen Luxemburgin linnoituksen rakentumista sekä niitä lukuisia kahakoita ja komppanioita, joita täällä on ajansaatossa pyörinyt, ja kun lopulta pääsimme kierroksen päähän museon eli Thüngenin linnoituksen katolle, huomasimme uudelleennäyttelyharjoituksen juuri alkavan.

1643 festival

Museon edessä olevalle ruohokentälle kokoontui porukkaa

Spanish Arrive

Puolustajat eli espanjalaiset marssivat paikalle

Spanish Attack

Oletettavasti ranskalaiset hyökkäävät. Tässä kohtaa en ollut enää niin varma puolista.

Spanish shooters

Pyssyjen paukkeessa olennaista on kova ääni ja savu

Miehet näyttivät nauttivan täysin rinnoin osoitellessaan pyssyjä toisiaan kohti ja ampuen paukkupanoksia. Me jaksoimme kuunnella säpinää aikamme kunnes siirryimme katselemaan lähemmin paikalle rakennettuja siviilien leirejä.

Fort Thüngen

Pariskunta hääräsi jonkun keiton ääressä. Lähemmällä tarkastelulla kävi ilmi, ettei kyseessä ollut keitto, vaan…

Coloring clothing

…kankaidenvärjäysoperaatio!

Chickens and the Chicken Boy

Mukana myös elukoita. Tässä kanat ja kanapaimen.

Black Sheep

Ei tarvitse perheen mustan lampaan kokea yksinäisyyttä, kun niitä on kaksi.

Bouneschlupp

Kävimme myös hakemassa luxemburgilaista festarimättöä. Tässä bouneschluppia: vihreitä papuja, makkaraa, perunaa, sipulia ja piparjuurta. En Schlupp! huusi kassalla istuva nainen keittiöteltan suuntaan.

Thüringen

Tätä makkaraa ei kait saisi kutsua thüringeniksi, koska se on joku saksalaisten rekisteröimä fetan tyylinen kotipaikkaruoka, mutta thüringeniksi luxemburgilaiset silti omia makkaroitaan kutsuvat. Ja täällähän makkaran tilatessaan sen saa aina erinomaisessa patonkikuoressa. Jenkit pitäköön hodaripullasämpylänsä!

Thüngenin linnoitus on larppaajien puuttuessakin näkemisen arvoinen paikka, sillä se antaa jonkinlaista käsitystä siitä, millaiset Luxemburgin linnoitusjärjestelyt ovat olleet niiden kulta-aikana 1800-luvun alussa. Linnoituksista suurin osa purettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla Lontoon rauhansopimuksen velvoittamana, mitä ei todellakaan nyky-Luxemburgia katsoessa uskoisi, sillä täällä riittää nykyäänkin vallihautaa, kivimuuria ja ampumareikää. Kuitenkin koko nykyinen keskuspuisto, keskustaa pohjois- ja länsipuolelta ympyröivä leveä vyöhyke, on suunniteltu purettujen linnoitusjärjestelmien tilalle. Joku voisi kysyä, miksei linnoitusjärjestelmien tilalle aivan kaupungin keskustaan rakennettu asuntoja, mutta siihenkin löytyy rahaan perustuva syy: jos koko purettavien linnoitusten alta paljastuvalle usealle kymmenelle hehtaarille maata olisi rakennettu asuntoja, Luxemburgin asuntomarkkinat olisivat romahtaneet. Luxemburgin kaupunginisät osasivat siis jo tuolloin kääriä rahaa luxemburgilaisten maanomistajien taskuun.

Maa(ilma)n paras tivoli: Schueberfouer

Schueberfouer lights

Siinä se oli. Kolmen viikon tivoliaika täällä päättyi eilen. Aika, jolloin maahan virtaa päivittäin kymmeniä tuhansia turisteja ihastelemaan maailman vanhinta ja ehkäpä myös parasta tivolia. (Vai tiedättekö mielestänne parempia? Vinkkejä otetaan vastaan kommenttiboksiin.) Kolmessa viikossa ehdin minäkin oppia Schueberfouerin kirjoitusasun – ja käydä paikalla yhteensä viisi kertaa nauttimassa menosta ja meiningistä.

Schueberfouer Carousel

Schueberfouer Ferris Wheel

Vietin tivolissa kaksi lounastaukoa, jona aikana ahdoin mahani täyteen gromperekichelchereitä (joiden nimeä en koskaan oppinut lausumaan, olkoon ne siis gromperekökkeleitä), nautin bretagnelaisessa ravintolassa ostereita ja crepejä ja kävin maailmanpyörässä vilkaisemassa, miltä Luxemburg näyttää lintuperspektiivistä: metsäiseltä. Kolmena iltana taas pyörin mukana humussa, joka muistutti jotain paljon isompaa ja ilakoivampaa kaupunkia lauantai-iltana, paitsi että illat olivat sunnuntai, tiistai ja keskiviikko, ja kyseessä oli kuitenkin yleensä saksalaisen jäykkä Luxemburg. Yksi vuoristorata tuli testattua, mutta Helsingin Linnanmäellä 90-luvulla ollut Breakdance jäi nostalgisoimatta.

Elina & Hanna at Schueberfouer

Eilen päätösjuhlassa mukana olivat Elina ja Hanna

Roller Coaster at Schueberfouer

Yksi tivolin neljästä vuoristoradasta

Chocolate-coated strawberries and kiwis

Gromperekökkeleiden lisäksi Schueberfouerin erikoisuutena ovat suklaakuorutetut mansikat ja kiwit. Ja nämä eivät ole mitään kovia syysmansikoita vaan ihanan pehmeitä ja makeita. Ihmettelimme kaikki, mistä valmistajat ovat onnistuneet saamaan näin makeita mansikoita tähän vuodenaikaan – tai vaihtoehtoisesti mitä taikoja mansikoille on tehty.

Chocolate-coated strawberries

FBI shooting at Schueberfouer

Kävin kokeilemassa onneani ampumaradalla peräti kahdesti. Ensimmäisellä kerralla ensimmäiset kaksi kutia meni ampumatarkkuuden hakemiseen ja ”mites tätä asetta nyt käsiteltiinkään”-ihmettelyyn, ja kudit osuivat pari millin päähän maalistaan, tuloksena harmillinen 3/5. Toisella kerralla sitten sain aseeksi yksilön, jonka liipaisin oli melkein jumissa, ja taas sama 3/5. En ollut varma, mitä viidellä osumalla olisi voinut voittaa, sillä kukaan tiskin takana ei puhunut englantia.

Schueberfouer - Circus

Kun hehkutin Schueberfoueria etukäteen, eräs tänä vuonna kaupunkiin muuttanut kaverini ihmetteli, miksi hehkutan tivolia. Eihän niissä ole mitään ihmeellistä, niitä on Suomessakin! Oma hehkutukseni johtui puhtaasti siitä, että en ole koskaan aiemmin käynyt kiertävässä tivolissa, ja parkkipaikan muuntumisessa huvipuistoksi on jotain maagisen tuntuista – ja onnekseni ensimmäiseksi tivolikokemuksekseni osui tämä. Schueberfouerin saavuttua kaupunkiin kaverikin pyörsi sanansa ja liittyi meidän lapsellisen innostuksen valtaamien suureen joukkoon.

Schueberfouer Carousel

Schueberfouer

Totta kai tivolissa myytiin myös ilmapalloja

Schueberfouer oli eilen viimeistä päivää auki, ja päätöksen kruunasi ilotulitusnäytös. Ensi vuonna spektaakkeli on tiedossa 22.8.-10.9.2014. Kannattaa laittaa kalenteriin jo nyt ja ruveta suunnittelemaan loppukesän visiittiä Luxemburgiin. Moni oli tainnut viime vuonna näin tehdä, sillä normaalien saksalaisten ja ranskalaisten turistien lisäksi Luxemburg oli yhtäkkiä täynnä myös brittituristeja, siis niitä kännisiä porukoita, jotka tuskin tietävät missä ovat ja viinalta haisevina kyselevät kaikilta vastaantulijoilta, missä on the fun fair. Niitä ei kuitenkaan ollut häiriöksi asti, eli kannattaa tulla vaikkei kyseisentyylisistä porukoista perustaisikaan.

Schueberfouer Closing Fireworks

Schueberfouer Closing Fireworks

Päivä Luxemburgissa Schueberfouerin aikaan

Breakfast
Aamiaiseksi Ikean näkkäriä, vuohenjuustoa ja brietä

Heräsin eilen vasta puoli yhdeksältä pyörittyäni kellonsoiton tahtiin puoli tuntia ja nähden unta Grand Canyoniin eksymisestä. Minulla itään päin suuntautuvassa jetlagissa ensimmäisenä yönä nukun yleensä 12 tuntia, ja parina seuraavana on hyvä, jos saan unta 6 tuntia, yleensä en. Normaalisti herään seitsemältä päästäkseni töihin puoli yhdeksäksi, mutta nyt, kun ihmiset ovat vielä lomilla, tiesin, ettei herääminen ole tunnin päälle ja mieluusti nukuin vähän pidempään.

Bus stop in Luxembourg
Kaupunkibussien 1-25 lisäksi kaupungin läpi kulkee kolminumeroisia busseja niin muihin Luxemburgin kaupunkeihin kuin rajojen ylitse naapurimaihinkin

Työmatkani on kolme kilometria, ja aamuisin valitsen säiden ja päällä olevien vaatteiden mukaan kulkuvälineeksi joko bussin, joita kulkee alle viiden minuutin välein, tai kaupunkipyörän, jonka saa 15 euron vuosimaksulla lainattua telineestä ja palautettua mihin tahansa toiseen telineeseen. Hyvällä säällä tykkään pyöräillä, varsinkin kahdeksan ja yhdeksän välillä, jolloin bussit ovat täynnä, mutta eilen laiskotti, joten kun kello oli jo yli yhdeksän, menin bussilla ja keskityin matkalla kirjaan.

Music at work
Töissä kuuntelen netin kautta suomalaisia radioita
view to Luxembourg
Työhuoneen ikkunasta näkyy Luxemburgin keskustaan

Suomessa löytyi yleensä joku pankki tai posti, joka oli iltaisinkin auki, mutta täällä menevät vaatekaupatkin kiinni lähtökohtaisesti silloin, kun olisin valmis lähtemään töistä. Tästä johtuen asioita hoitamassa ja vaikka uusia sukkia shoppailemassa käydään lounastauolla.

Luxembourg PostPostcards from Luxembourg

Tällä kertaa ne asiat veivät Postiin. Siinä menevät pari Postcrossing-korttia. Tietämättömille, että kyseessä on harrastus, jossa lähetetään postikortti maailmalta saatuun osoitteeseen, ja kun kortin vastaanottaja on vahvistanut kortin tulleen perille, saat vuorostasi jostain muualta päin maailmaa oman kortin.

Postista suuntasin suoraan suomalaisen kolleegan kanssa lounaalle, tällä kertaa toimistorakennusten ulkopuolelle.

way to Schueberfouer
Lounaspaikkaan oli lyhyt kävelymatka – ei mitenkään poikkeuksellista Luxemburgissa – ja siellähän se edessä jo siintikin
Schueberfouer 2013
Schueberfouerin portit Glaciksella

Schueberfouer on yksi Euroopan vanhimmista markkinoista ja taatusti Luxemburgin suurin tivoli. Sen perusti alunperin vuonna 1340 Juhana I ”Sokea”, joka myös Juhana Luxemburgilaisena tunnetaan, jolloin markkinoilla myytiin lähinnä ruokaa ja karjaa. Erilaiset pelit ja huvitukset tulivat mukaan kuvioihin 1700-luvulla, ja 1900-luvulla paikalle on saatu myös useampi vuoristorata ja kieputuslaite sekä maailmanpyörä. Ruokaa sieltä saa edelleen, ja aurinkoisena päivänä reilun 20 asteen säässä terassit olivat melkein täynnä.

Schueberfouer
Lounastauolla ei ehtinyt, mutta ensi viikolla käyn ehdottomasti joku ilta katsomassa, miltä Luxemburg näyttää lintuperspektiivistä
Schueberfouer
Myynnissä sen seitsemän sortin piparia, monella eri kielellä
Schueberfouer
Vedä narusta ja voita isompien pehmolelujen taakse piilotettu rääpäle!
Schueberfouer
Ammu kani ja voita järkyttävää krääsää
Schueberfouer
Tämän näköisiäkin laitteita oli Linnanmäellä, mutta en muista kertaakaan tunkeneeni niihin kolikoita
Schueberfouer
Myös metrilakua oli tarjolla, muttei näyttäneet yhtä hyvältä kuin Suomessa
food at Schueberfouer
Eikä sitä ruokaakaan olla yli 600 vuodessa unohdettu

Schueberfouerista pari tuttua oli etukäteen kehunut minulle paikallisia erikoisuuksia, gromperekichelchereitä. Kyseessä ovat perunapannukakut, jotka syödään joko ylimääräisen suolakerroksen tai omenahillon kanssa. Testasimme niitä lounaaksi, ja minulle maistui kumpikin maustamistyyli.

Gromperekichelcher at Schueberfouer
3,80 eurolla oli tarjolla kolme pannaria

Gromperekichelcher at Schueberfouer

Gromperekichelcher at Schueberfouer
Olemattomista ravintoarvoista huolimatta pannareista tuli ihmeen täyteen
Schueberfouer
Laitteita oli tarjolla niin pikkulapsille…
Schueberfouer
…kuin vähän vanhemmillekin

Kiinnostuneille tiedoksi, että Schueberfouer jatkuu vielä keskiviikkoon 11.9. asti, ja sitä tullaan yleisesti katsomaan naapurivaltioista asti. Kävijöitä on päivittäin yli satatuhatta.

Schueberfouer
Päättelimme tämän olevan paikallinen naurutalo, mutta varmoja emme olleet
ice cream at Schueberfouer
Ja lopuksi jätskit jälkkäriksi ennen töihinpaluuta!

Iltapäivällä lähdin töistä vähän kuuden jälkeen suoraan keskustassa sijaitsevaan kahvilaan, jossa expat-porukka oli pitämässä bookswap-iltaa. Lähden normaalistikin noihin aikoihin, sillä meillä työpäivän pituus on 8 tuntia, jonka päälle tulee tunnin lounastauko.

bus in Luxembourg
Töistä pois taas bussin kyydissä
Luxembourg
Luxemburgin keskustassa on kävelykatujen verkosto

Bookswap at Cafe Konrad, Luxembourg

Paikalla bookswapissa oli reilu 10 ihmistä, jotka kaikki yhtä lukuunottamatta olivat naisia.

Vein paikalle yhden englanninkielisen pokkarin ja sain tilalle ranskan alkeisopiskelijoille tarkoitetun miniromaanin, Jane Austinin Järki ja tunteet -klassikon sekä kaksi töihin liittyvää IT-kirjaa, joiden näkemisestä vaihtokasassa olin hyvin yllättynyt.

Bookswap at Cafe Konrad, Luxembourg

Bookswap at Cafe Konrad, Luxembourg

Voin suositella keskustassa sijaitsevaa Konrad-kahvilaa. Kyseinen paikka on yksi kaupungin suosituimmista kahviloista, joten olen pariinkin otteeseen joutunut kääntymään sunnuntaipäivänä ovelta, kun sinne ei ole mahtunut sisään. Nyt meille oli varattu pöytä.

Viihdyimme kaverin kanssa bookswapissa reilun tunnin, kunnes nälkä alkoi kurnia vatsassa ja totesimme, että paras mennä muualle vaihtamaan kuulumisia. Kaveri tiesi Pääpostin vieressä olevasta hyvästä mutta erikoiessta burgerpaikasta, johon suuntasimme.

Burgers Luxembourg style

Brochettes & Cie -ravintolan burgereissa sämpylä oli korvattu… milläs muulla kuin perunalätyllä. Hyvää oli!

Kun suuntasin yhdeksän maissa kotiin, ilta oli jo hämärtynyt. Koska asun käytännössä keskustassa, minulla on kaupungilta kotiin lyhyt kävelymatka, joka yleensä kulkee Adolphe-sillan yli.

Adolphe Bridge, Luxembourg
Silta, jonka alitse kulkee Petrusse-joen lisäksi puistoinen laakso, jossa on hyvä lenkkeillä
Adolphe Bridge, Luxembourg
Tuomiokirkon edessä kajastaa kultainen nainen, Gëlle Fra, ensimmäisen maailmansodan kaatuneiden ja veteraanien muistomerkki

Grafiikkaa ja yksi Kuutti

Konschthaus beim Engel

Konschthaus beim Engel Luxemburgin vanhassa kaupunginosassa

Viime viikolla harrastimme kaverin kanssa after-workina vähän korkeakulttuuria ja kävimme Suomen suurlähetystön suojeleman taidenäyttelyn avajaisissa. En ole koskaan oikein tajunnut, miksi taidenäyttelyitä pitää erityisesti suojella, eikä paikalla näkynytkään turvahenkilökuntaa. Sen sijaan bändi soitti musiikkia, tarjoilijat kaatoivat kuohuviiniä ja itse taiteilija pyöri ympäriinsä nahkatakissa ja aurinkolaseissa puhumassa välillä suomea, välillä ranskaa niin vahvalla suomalaisella korostuksella, että minäkin sen erotin.

art by Kuutti Lavonen

Vasemmanpuoleinen on kuin ilmetty Vincent van Gogh!

Kyseinen näyttely oli graafikko Kuutti Lavosen väitöskirjanäyttely, johon oli koottu hänen teoksiaan viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Teemana oli esitteen mukaan siirtymä renessanssista barokkiin, ja suurella taidehistorian tuntemuksellani (joka kattaa vuodet 50000eaa – 1400jaa; kakkoskurssi ei mahtunut opintoihini) totesin, että jotain tällaista tässä saattaakin olla meneillään. Pari päivää myöhemmin kuulin eräältä toiselta suomalaiselta, että hän oli käynyt oikein jututtamassa taiteilijaa ja esittänyt tulkintoja teoksista. Kuutti oli kuulema nyökkäillyt, että mielenkiintoisia tulkintoja sulla, suattaapi olla noin, mikä ettei.

art by Kuutti Lavonen

art by Kuutti Lavonen

Vasemmalla toinen näyttelyn tauluista, jota olisin voinut omalle seinälleni harkita. Toisen edessä oli sen verran ryysistä, etten kehdannut kuvata.

Grafiikassa on se kiva puoli, että toisin kuin usein maalaustaiteessa, tunnettujenkin graafikoiden työt saattavat olla hintansa puolesta saavutettavissa. Näiden teosten hinta oli 500-1800 euroa, mikä minusta kuulostaa varsin kohtuulliselta, sillä työt olivat keskimäärin valtavia ja taiteilija sen verran nimekäs, että minäkin olen hänestä kuullut – ellen nyt sekoita pahan kerran saimaannorppiin. Tällä kertaa kuitenkin jäi taulu hankkimatta, ja skumppalasit juotuamme iskuryhmämme hipsi jatkamaan iltaa helteiselle terassille.

Jenni taidenäyttelyssä

Klara vappen!

Vappu meni täällä perinteisissä merkeissä.

Jenni at Vappu

Sade piti sateenvarjot mukana

Vappu Feeling

Harvat asiat tuottavat yhtä paljon iloa kuin Hello Kitty -vappupillit

Mantan lakitus Luxemburgissa

Mantan patsas lakitettiin, siis Amandan patsas Luxemburgin keskuspuistossa

Vappukuva

Eräs ystävällinen suomalaispariskunta lainasi lakkejaan vappukuvaa varten, ja lakkimallitkin menivät oikein

Luxembourg

Lakituksesta siirryimme nauttimaan vappuruokia erään ystävän luokse, josta on näkymä Luxemburgin kattojen ylle

Vappu food

Itsetehtyä peruna- ja sienisalaattia sekä nakkeja, näistä sai vappuähkyn

Serpentiini

Serpentiiniä ei löytynyt kaupasta, joten nappasimme sitä mukaan työpaikan suomenkääntäjien vappujuhlista (jossa kävin minäkin kuokkimassa ja napostelemassa Fazerin munkkeja)

Vappupiknikin pidimme tänään sateisen sään takia minun olohuoneeni lattialla kuunnellen Youtubesta Retuperän WBK:ta. Harkitsimme vappupuheiden kuuntelua, mutta sitten totesimme, että suurin osa meistä ei ole ikinä kuullut niitä Suomessakaan, joten keskityimme juomaan simaa.

Pienemmän kaukalon kiekkoa

KSU versus GT hockey

Lokakuussa kävimme katsastamassa paikallisella jääkiekkoareenallamme yliopistokiekkoa, kun Kennesaw State University, käytännössä paikallinen AMK, kohtasi Georgia Techin, yhden maan parhaista teknillisistä yliopistoista. Toisin kuin jenkkifutiksessa, jääkiekkoilijat eivät täällä päin mitään stipendejä keräile, vaan nämäkin joukkueet rahoittavat niin jäätiimansa ja pelimatkansa kuin yliopisto-opintonsakin täysin itse, ja kiekon taso oli sen mukaista: Iiro arvioi, että pienellä harjoittelulla pysyisi itsekin pelaajien vauhdissa. Tämä ei satakuntaa katsojaa haitannut yhtään, vaan kaikki hurrasivat ihan messissä, kun kotijoukkue KSU voitti 5-3. Katsomossa oli muutenkin aika intiimi tunnelma, kun ihmiset seisoivat kaukalon laidalla pleksin takana kiinni toisissaan, ja peli oli kokonaisuutena ihan viihdyttävä.

KSU vs GT

Keväällä sitten kiekon saralla tapahtui se, mitä olimme jo vähän odotelleetkin, eli NHL sai sählättyä sopimuksensa kuntoon ja NHL-kausi vihdoin alkoi. Atlantasta siirrettiin kotijoukkue pois pari vuotta sitten, koska ilmeisesti georgialaisia ei kiinnostanut maksaa lipuista, joten sisällytimme NHL-pelin Nashvillessa osaksi viime viikonlopun Tennesseen ja Kentuckyn roadtrippiamme.

Bridgestone Arena

Nashvillen jääkiekkohalli oli keskuskatu Broadwayn varrella ja helposti eiffeltornimaisesta tötteröstä tunnistettavissa

Nashville Predators

Nashville Predators eli saalistajat, logona lempparieläimeni sapelihammastiikeri

Nashville Predatorsien vieraana oli lauantaina Minnesota Wild, ja me jätimme suvereenisti miettimättä, kumpaa joukkuetta sopisi kannattaa, ja hurrasimme sen sijaan näille kolmelle pelaajalle:

Pekka Rinne

Predatorsin maalivahti Pekka Rinne, pelannut aiemmin Oulun Kärpissä

Niklas Bäckström

Wildin maalivahti Niklas Bäckström, pelannut aiemmin Kärpissä

Mikko Koivu

Wildin kapteeni Mikko Koivu, pelannut aiemmin Kärp.. no ei kun Leijonissa

Wildista olisi saattanut löytyä jäälle vielä neljäs suomalainen, ilmaveivijannu Mikael Granlund, mutta kun Wildilla on seitsemän sentteriä ja jäälle tarvitaan vain neljää, niin Granlund oli taidettu jättää kotiin nauttimaan Minnesotan paukkupakkasista. Pettymys!

Predators vs Wild

Ennen peliä Broadwayn varrella baarissa huomasin porukan, jossa puolella oli Koivu-paidat päällä. Ensireaktioni: ”Suomalaisia!” Sitten tajusin, että vähintään joka toisessa kannattajapaidassa pelaajan nimi oli suomalainen, kun Koivu on Koivu ja Rinne taas on Nashvillessa suurikin stara, joka tunnetaan paremmin nimellä Pekha.

Pekka Rinne fan

Katsomo seisoo kansallislaulun aikaan, paitsi pieni Rinne-fani istuu isin sylissä

National Anthem

Kansallislaulun lauloi joku country-laulaja. Myöhemmin pelin aikana isolla screenillä näytettiin sotakuvia Irakista ja nostettiin esille katsomosta Soldier of the Day, jonka sotilasuraa esiteltiin.

Pekka Rinne fans

Isä ja poika Rinnefani, sekä mahdollisesti isoisä, joka tunki kuvaan mukaan

Fan of Pekka Rinne

Edessämme istui kanssa Rinne-faneja. Istumapaikatkin olivat ihan kelvolliset.

Katsomo oli aika kotijoukkuepainotteista, minkä ansiosta aina Wildin hyökätessä koko katsomo reilukerhomaisesti buuasi täysiä. Ilmeisesti joku Wildin pelaajista oli aiemmin pelannut Predatorsissa, ja hän sai kuulla katsomolta kaikenlaista äidistään ja seksuaalisesta suuntautumisestaan. Hurraamaan taas katsomo purskahti aina, kun pelaajat tuuppivat toisiaan ja näytti, että saattaisi syntyä tappelu. Ei syntynyt. Onneksi.

Pelissä tehtiin kaksi maalia peliajalla, kumpikin meistä kauempaan maaliin, ja koska jatkoajallakaan ei maaleja syntynyt, mentiin rangaistuslaukauskilpailuun, jonka vierasjoukkue Wild voitti täpärästi.

Shootouts, Koivu vs Rinne

Koivu vetäisi rankkarin tolpan kautta Rinteen taakse. Jee! eiku? Ketä tässä piti kannattaa?

Kävellessämme pois päin hallilta lämpötila oli laskenut reilusti alle 10 asteen ja hytisimme ohuissa kesätakeissamme, kun suurin osa paikallisista käveli ilman takkia tai edes pitkähihaista. Liikennevaloihin seisahtuessamme huomasin, että sentään edessämme miesporukka oli järkevästi ottanut villakangastakit mukaan, ja tämän huomasi vieressäni seissyt paikallinenkin, joka kysyi miehiltä: Are you feeling cold? ”A little bit yes”, yksi miehistä vastasi tutun kuuloisella murteella. Suomalaisia. Tämän kuultuaan Rinne-paita päällä seisova paikallinen kysäisi: Where is Finland?

Fan of Finland

Myös pelissä näkyi pari Suomi-paitaa. Emme tietenkään menneet juttelemaan.

Panimokierroksilla

Pint at Monday Night Brewing

Seuraa olutaiheinen kirjoitus. Only for adults 21 and above!

Voiko olla romanttisempaa tekemistä kuin vierailu pienpanimossa? No ei voi, totesimme ja kävimme ystävänpäivän kunniaksi Monday Night Brewingin maistelu- ja panimokierrosillassa, jossa teemapäivän mukaisesti soitettiin hempeitä ysärirakkauslauluja. Kymmenellä taalalla sai panimokierroksen sekä neljä 2,5 desin maisteluannosta, jotka olivat kyllä lähempänä neljää desiä ja joita emme kaikkia juoneet, koska olimme atlantalaistyyliin liikkeellä autolla.

Atlanta Skyline on the Wall

Seinägrafiikkaa feat. Atlanta skyline

Panimo oli vastikää siirtänyt tuotannon omiin tiloihinsa sopimuspanimotuotannon sijaan, ja paneloimattomaan teollisuushalliin oli kerätty yhteensopimattomia pöytiä ja tuoleja, pari virttynyttä sohvaa, retrovideopelikonsoleita, valtavat irtoviikset, graffiteja, kokonainen seinällinen kravatteja… kyllä, asiakaskunta oli hipsteripainotteista.

Brewery tanks

Neljän tankin panimojärjestelmä ja viimeisiä IPAn tippoja kurkkuun kaatava Iiro

Kierroksella yksi perustajista kertoi panimon syntytarinan: neljä parikymppistä miestä oli kokoontunut kirkon raamattupiiriin kuudelta joka perjantaiaamu. And we figured, you know, it’d be more interesting to talk about the big questions in life if we actually knew eachother… so we figured we’ll start brewing beer every Monday evening in my garage. Ja niin aikaisten perjantaiaamujen lisäksi miesporukka alkoi kokoontumaan myös maanantaisin, ja ennen pitkää maanantai-iltoihin kutsuttiin myös naapureita, kavereita, muita kirkon porukoita, ja lopulta juttu paisui niin, että päätettiin pistää pystyyn panimo.

The beginning of the brewery

Tässä ämpärissä miehet panivat ensimmäisen olutsatsinsa…

Brew Magic

…ja kun innostus kasvoi, hankittiin tällainen systeemi. Brew Magic!

Tähän mennessä panimon olutta on saanut ravintoloista vain hanassa, mutta nyt panimo oli hankkinut pullotuskoneen, jota perustaja ylpeänä meille esitteli. Joku kierroksella olleista kysäisi, aiotaanko olutta myös tölkittää, ja perustaja vastasi: Well I know cans are really cool these days… Stop, hetkinen, siis mitä? Tölkit ovat ”siistejä”? Mistä lähtien? …but it’s also more of an investment to get a canning machine, so we’re sticking with bottles for now. Pullotetun Monday Nightin perustaja arveli saapuvan kauppoihin parin kuukauden sisään.

Bottling works

Pullotusjärjestelmä, vielä testausta vailla

Bottles

Etiketti näyttää tältä

Jos olisin kunnon gourmet-hifistelijä, kertoisin nyt tähän viiltäviä analyysejä oluiden mausta, IPAn kirpeydestä, scotch alen tumman täyteläisestä väristä ja witbierin pehmeydestä… mutta tyydyn toteamaan, että oli ihan hyvää. Katsokaa vaikka tyytyväistä ilmettäni:

Weekends are overrated.

Monday Night ei suinkaan ole Atlantan alueen ainut pienpanimo, vaan täällä pienpanimokierroksia riittäisi jokaiselle viikonpäivälle (paitsi tiistaille – silloin ne ovat kaikki kiinni). Siispä pari päivää myöhemmin suuntasimme kaikkein läheisimpään pienpanimoon, omaan Kennesawn kylämme Burnt Hickory Breweryyn, jonka avoimista ovista panimo oli vihjannut epämääräisesti Facebook-sivujensa statuksissa, ja joiden varsinainen aukioloaika piti kaivaa jostain kommentin kommentin kommentista, höystettynä sanoilla probably ja we think. Markkinoinnin lähes totaalisesta laiminlyönnistä huolimatta joku muukin oli löytänyt paikalle.

Queue at the brewery tasting

Jonoa sisällä olevalle tiskille. Jono kesti parikymmentä minuuttia, ja suurin osa ajasta oli +5 asteessa ulkona, jonka kirkas auringonpaiste sai tuntumaan lämpimämmältä.

Siinä missä Monday Nightin tyypeillä oli sliipattu graafinen tyyli, elegantit nettisivut ja aktiivinen yhteydenpito mediaan – mekin saimme tietää paikasta paikallislehdestä lukemalla – Burnt Hickoryn jampat taas kuuluvat kategoriaan ”me pannaan olutta koska olut on hyvää ja jos joku haluaa niin saa tulla paikalle, me ollaan täällä aina välillä ehkä kai”. Burnt Hickorylla oluita pannaan satseittain kun jampat inspiroituvat jostain (esim. red velvet cake porter) ja avoimia ovia varten joku päästetään tilaamaan ”eiks ole siistin näköinen”-olutlaseja aina sen näköisillä grafiikoilla kuin omistajista kulloinkin tuntuu hyvältä. Konsepti näytti toimivan ihan hyvin.

On Draft...

Oluita pyyhittiin yli kun niitä loppui, ja kesken kaiken lisättiin yksi takahuoneesta löytynyt kegi lisää listalle. Kymmenellä taalalla viisi reilun kahden desin maisteluannosta oli autoilijoille taaskin enemmän kuin tarpeeksi.

Taps of Burnt Hickory

Pääsääntöisesti juomia jaeltiin hanoista, mutta jonoja lyhentääkseen välillä joku kävi kaatamassa muovikannusta IPAa halukkaille

Osa vierailijoista oli tuonut mukanaan musiikkia ja retkituolia, ja koska läheskään kaikki eivät mahtuneet sisälle, ulos syntyi chillailuporukoita. Iiro totesi minulle, että tällaiseen tapahtumaan jonkun paikallisen snägärin olisi pitänyt tajuta tulla myymään makkaraperunoita… ja sitten huomasimme, että näin oli tehtykin.

Grill food at Burnt Hickory Brewery

Snägäri

Big Shanty Bakeshop

Chocolate chip cookiet olivat hyviä

Törmäsimme tapahtumassa tuttuihin ja liityimme heidän seuraansa istuskelemaan. Paikalliseen tyyliin istumapaikat hankittiin pickupin perälaudalta. Kysyin yhdeltä tutuistamme, kenen pickupia oikein hyväksikäytimme. I dunno, maybe Dave’s. Or maybe Rick’s. Why do you care? It’s a fine pickup!

Biggie & Jenni

”Biggie”, minä, ja kaasulämmitin, jonka energiatehokkuus ulkoilmassa tuulessa lienee huipussaan