Vauvan syntymän jälkeen on tullut eteen paljon ensimmäisiä kertoja: ensimmäinen kylpy, ensimmäinen äiti-vauva-liikuntatunti, ensimmäinen patikointiretki… ja tietenkin ensimmäinen matka. Reissasimme syksyllä vauvan kanssa niin Suomeen kuin Havaijillekin, mutta halusimme kuitenkin alottaa läheltä ja katsoa, millainen reissubeibi meillä on, ennen kuin veimme häntä toiselle puolelle maapalloa. Tietääpähän sitten suunnilleen, mitä on tiedossa, ajattelimme. Viikonloppumatkan kohteeksi valikoitui Fort Collins meistä noin tunnin ajomatkan päässä Pohjois-Coloradossa ja ajankohdaksi meidän hääpäivämme. Ajoitimme ajomatkan Suvin päiväunien aikaan, ja pääsimme perille ilman, että toisen meistä olisi pitänyt siirtyä takapenkille vauvaa viihdyttämään.
Jatka lukemista Fort Collins – Viikonloppu amerikkalaisessa pikkukaupungissa
Hierojaopiskelija Charlie-Mac
Kävin viime viikolla taas pitkästä aikaa paikallisen hierontakoulun opiskelijahieronnassa. Koulu on hyvin lähellä meitä ja hinta on mukavan halpa, joten minua ei haittaa, että hieronnat ovat välillä vähän omituisia riippuen siitä, kuka opiskelija paikalle osuu ja mitä juuri sillä viikolla on opetettu tunneilla.
Tällä kertaa nutturapäinen mies ilmoittautui hierojakseni ja kyseli pohjatiedot. Mihin sattuu (melkein jokaiseen lihakseen), onko toiveita (joo, hiero mun pohkeita), onko ollut mitään muutoksia kehossa sitten viime käynnin (synnytin yhden vauvan että joo, kai niin voi sanoa). Yeah well we’ve been studying shiatsu at the class and I’m really into it. Sounds like we just need to connect everything back together, Charlie-Maciksi esittäytynyt hieroja totesi ja pyysi minua käymään selinmakuulle herontapöydälle.
Jatka lukemista Hierojaopiskelija Charlie-Mac
Haussa Au Pair Yhdysvaltoihin
Jo kauan ennen vauvan syntymää aloimme miettiä, mitä teemme sitten, kun minä palaan töihin – ja palatahan minä aion, vaikka pari työkaveria hienovaraisesti kyselikin, aionko jäädä kotiäidiksi. Tarkoitus olisi aloittaa uudestaan työt ensi vuoden alkupuolella Suvin ollessa reilu puolivuotias, ja vaikka moni paikallinen laittaa lapsensa päiväkotiin jo kolmekuukautisena, tuntui se minusta vaihtoehtona liian aikaiselta. Pari työkaveriani on palkannut vauvoilleen oman lastenhoitajan, ja sitä vaihtoehtoa miettiessä aika nopeasti päädyimme meille sopivimpaan lopputulokseen: me hankimme au pairin!
Jatka lukemista Haussa Au Pair Yhdysvaltoihin
Babymoon Arizonan Sedonassa – patikointia ja punakiviä aavikolla
Viime lokakuussa ostimme halvalla lomapaketin, joka sisälsi kolme yötä erään pienemmän amerikkalaisketjun resorteissa. Alkuperäisenä ajatuksenamme oli lähteä Virginia Beachille kesäkuussa, mutta kun vain pari viikkoa myöhemmin saimme tietää odottavamme vauvaa syntyväksi heinäkuun alkuun, suunnitelmia piti hieman muuttaa. Sopivaksi ajankohdaksi lomalle valikoitui pääsiäinen huhtikuussa, ja koska Virginia Beachilla olisi tällöin vielä vähän viileää, kohteeksi vaihtui Sedonan kaupunki Arizonassa.
Lomasta tuli saman tien meidän babymoon, eli viimeinen pariskunnan ihan vaan kahdestaan viettämä loma ennen vauvan syntymää. Yhdysvalloissa tämä konsepti on melkein yhtä suosittu kuin honeymoon, häämatka. Yleensä babymoon-kohteiksi tupataan suositella rantalomakohteita ja ajankohdaksi raskauden toista kolmannesta, jolloin matkustaminen on vielä helpohkoa. Me lähdimme keskelle aavikkoa patikointikohteeseen raskauden viimeisellä kolmanneksella, koska miksipä ei.
Jatka lukemista Babymoon Arizonan Sedonassa – patikointia ja punakiviä aavikolla
Uusia tuulia, uutisia ja vihdoin uusi blogipostaus!
Kun syksyllä 2016 vähensin bloggaamista, mietin, että palaisin aktiivisemmin blogin pariin heti, kun olisin päässyt kärryille uudessa työssä. Heti, kun ostamamme omakotitalo ei veisi niin paljon aikaa. Heti, kun matkustaisin vähän vähemmän, että aikaa riittäisi myös matkoista kertomiseen.
Päätellen siitä, että en ole blogannut 2,5 vuoteen, tuota hetkeä ei ikinä tullut. Kuulumisten päivittämisen olen siirtänyt Instagramiin, jossa yhden päivityksen luominen kestää pari minuuttia, ei pari tuntia. Olen kuitenkin usein miettinyt, miten kertoisin jostain asiasta blogissa ja ottanut valokuvia blogia ajatellen, ja nyt kun elämäntilanne on muuttunut, on aika palata blogin pariin. Siitä elämäntilanteesta lisää alempana; kerrataan ensin viimeisen kolmen vuoden kuulumiset niille, jotka eivät ole niitä Instagramista lukeneet. Jatka lukemista Uusia tuulia, uutisia ja vihdoin uusi blogipostaus!
Maho Beach – ranta, jolla lentokoneet laskeutuvat pään yli
Häämatkamme stressaavin hetki oli, kun istuimme Sint Maartenilla liikenneruuhkassa ja pelkäsimme myöhästyvämme. Iiro vilkuili levottomasti kelloa kun autot matelivat hitaasti eteenpäin. Minuutit kuluivat, minä latelin apukuskin paikalta täysin turhia ohjeita. Saimme tuskin auton parkkiin, kun juoksimme jo pää kolmantena jalkana kohti rantaa.
Joku voisi tässä vaiheessa kuvitella, että olimme myöhästymässä risteilyaluksestamme, mutta ei. Ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa, ja kiirehtimisen syy oli tämä:
Jatka lukemista Maho Beach – ranta, jolla lentokoneet laskeutuvat pään yli
Presidentinvaalit, jotka jakoivat USAn
Pari viikkoa sitten Trump kävi kampanjoimassa Coloradossa, ja päätin lähteä kuuntelemaan mitä tällä kuulema karismaattisella puhujalla oli sanottavana sekä katsomaan, keitä siellä vaalitilaisuuksissa oikein käy. Kun kerroin asiasta Facebookissa, eräs tuttu kommentoi: Be safe.
Naureskelin ensin ajatukselle – kai nyt vaalitilaisuuteen voi kehittyneessä demokratiassa osallistua ilman väkivallan uhkaa? – mutta ajatus jäi kätemään takaraivoon. Kun sitten kauniina lauantaina suuntasimme kohti vaalitilaisuutta, fiilis oli vähän epävarma, oliko tämä hyvä idea.
Olimme tähdänneet olevamme paikalla noin tunti ennen Trumpin saapumista, mutta tavoite ei ihan onnistunut. Jo parin kilometrin päässä vaalitilaisuuden pitopaikaksi valitusta rodeosta jäimme jumiin liikenneruuhkaan, joka oli pitkälti vaalitilaisuuden aiheuttama. Kun saimme auton lopulta parkkiin, jouduimme kävelemään yli kilometrin autokauppojen takapihojen ja ojien poikki, ja lopulta ehdimme paikalle juuri ennen tilaisuuden alkua. Lato, jossa Trump puhui, oli jo aikoja sitten täynnä, joten tyytyminen oli seisomapaikkoihin ulkona, jossa pystyimme seuraamaan tilaisuutta isolta ruudulta.
Matkalla paikalle parista ohiajavasta autosta kuului vihaista huutelua Trumpin kannattajille. Nämä vastasivat samalla mitalla ja dissasivat toisilleen ”liberaaleja” suvaitsemattomuudesta. Rodeon läheisyydessä alkoi kuulua rytmikkäitä U-S-A-huutoja.
Kannatuskyltit olivat tilaisuudessa kiellettyjä, joten ihmiset olivat paikanneet tilannetta painamalla sanomansa paitoihinsa. Abortinvastaisia paitoja näkyi jonkin verran, ja vielä useammassa paidassa oli lainaus Raamatusta. Monella oli asemyönteinen paita – ”minun aseeni voit viedä vain asein” – ja erityisesti naisilla näkyi iskulauseena Hillary Clintonin deplorables-kommentista väännetty ”Adorable Deplorable”-sanapari glitterillä varustettuna. Amerikanlippuja, metsästäjäntakkeja, cowboy-hattuja. Päätellen ruuhkan suunnasta moni oli saapunut Denverin lähiössä pidettyyn vaalitilaisuuteen vuorilta, ja mustia en tainnut nähdä katsomossa yhtäkään. Sen sijaan paitamyyjistä poikkeuksetta kaikki olivat vähemmistöjen edustajia.
Trumpin astuessa lavalle hurraukset kaikuivat villinä myös ladon ulkopuolella. Trump jaksoi puhua reilu puoli tuntia, minkä aikana yleisö usein keskeytti hänet hurraahuudoilla. Kuulijat olivat täysin messissä, ja naisia taisi olla vähän enemmän kuin miehiä. Kun Trumpin puhe kääntyi Crooked Hillaryyn, vieressäni seissyt viisikymppinen nainen huusi tasajalkaa hyppien: Jail that bitch! Minä pelkäsin, että joku kohta tajuaa, etten ole innoissani enkä taputa.
Tilaisuuden loppuessa suuntasimme Iiron kanssa hiljaisuuden vallitessa poispäin. Hiljaisuuden, koska olo tuntui tyhjältä, mutta myös siksi, että olin spotannut usemmankin Speak English or get the fuck out of my country!! -tekstin. Portilla pari anti-Trump-protestoijaa huusi Trumpin vastaisia iskulauseita, ja Trumpin kannattajat reagoivat huutelemalla takaisin samalla mitalla. Liekö ollut paikalla olleiden poliisien ansiota, ettei huutelu eskaloitunut.
Tilaisuuden jälkeen lounaalla pohdin, että olipa masentava tilaisuus. Harvemmin vaaleissa minulle on tullut tunne, että yksi ehdokkaista olisi suoraan juuri minua vastaan, mutta Trumpin tilaisuudessa tuntui juurikin tältä. Lohduttauduin sillä, että Trumpista tuskin tulisi presidentti, kun mielipidemittaukset olivat mitä olivat. Tunsin kyllä Trumpin kannattajia ja olin jo pitkään varonut asiakkaiden kanssa politiikasta puhumista tavallista enemmän, mutta kaikkien skandaalien jälkeen Trumpin valinta ei vain tuntunut mahdolliselta.
Tänään olen shokissa. Harmitta, surettaa. Henkilökohtaisesti pelkään jossain määrin tulevaa, koska Trumpin valinta presidentiksi tuo tulevaisuuteen epävarmuuden tunnetta, mutta vielä enemmän pelkään, miten käy amerikkalaisten. Vaalikampanjan aikana kävi selväksi, että kansa on jakautunut vahvasti kahtia: ei pelkästään ole kaksia eri mielipiteitä tai arvomaailmoja, vaan ihan koko maailma, missä eletään, saattaa olla täysin eri poliittisista mielipiteistä riippuen. Seurataan eri medioita, liikutaan eri piireissä… ja jos kaveri kannattaakin väärää puoluetta tai ehdokasta, olen useammasta tapauksesta kuullut, jossa se yksistään riittää katkaisemaan välit.
Tuntuu, ettei Yhdysvallat ole ollut näin jakautunu sitten sisällissodan. Kuinka kansan saisi yhdistettyä ja puhaltamaan yhteen hiileen? Ratkaisemaan suuria haasteita, joita tulevaisuus tuo tullessaan? Saamaan oikeastaan ikinä mitään aikaiseksi tappelun ja vänkäämisen sijaan? Vähentämään sitä vihan tunnetta, mitä moni tuntee ”väärää” puoluetta äänestänyttä kohtaan?
En tiedä. Varmaa kuitenkin on, ettei Trump ainakaan edistä tätä.
Amerikkalaisten työmatkat – näin ne toimivat
Kun minulta kysyttiin työhaastattelussa, haittaako, jos työn puolesta joutuu matkustamaan, totesin innokkaasti, että ei haittaa! Mielessä oli jo New Yorkin pilvenpiirtäjät, Los Angelesin palmut ja ne vajaa kymmenen osavaltiota, jotka minulta vielä puuttuvat – vaikka tottahan toki tiesin, että todennäköisesti minut lähetettäisiin johonkin keskisuureen puolituttuun amerikkalaiseen kaupunkiin, joka ei paljoa kiinnostaisi.
Tieto ei ole onneksi luulon väärti, Työn kautta olen päässyt jo niin New Yorkiin kuin uuteen osavaltioon (hello Idaho!), ja Los Angeles on jo suunnitemissa. Innostunutta asennetta toki auttaa, etten heti keksi amerikkalaista kaupunkia, joka ei kiinnostaisi jollain tavalla. Ilman työmatkaa tuskin olisin päätynyt keskelle Catskillsien vuoristoa, ja voi pojat olin tyytyväinen, että sinne päädyin.
Mutta se siitä fiilistelystä. Tämän postauksen tarkoitus on jakaa tietoa siitä, miten amerikkalaiset työmatkat eroavat suomalaisista – ainakin minun rajoittuneella kokemuksellani.
Päiväraha – mikä päiväraha?
Suomessa oletus taitaa olla, että työmatkoista saa päivärahaa, jonka suuruuden verottaja määrää. Täällä päivärahan (per diem) konsepti on kyllä tuttu, mutta usein silti kulut korvataan varsinaisen kulutuksen eli kuittien mukaan. Minulla tuo per diem on ohjeellinen kattosumma, jonka voin käyttää ruokaan päivässä, ja kaikki muut matkakulut korvataan kuittien perusteella: metroliput, tietullit, ja se hammastahna, jonka unohdin ottaa mukaan.
Kuittisirkus ärsytti aluksi valtavasti, mutta pian pääsin kiinni rutiiniin: heti maksamisen jälkeen napsaan kännykällä kuvan kuitista ja lataan sen kännykkäappiin, joka kerää koko matkalaskun yhteen PDF:ään. Kotiin tultua lähetän PDF:n eteenpäin kirjanpitoon ja saan rahat tilille.
Kun suomalaiset lähtevät työmatkalle, moni kitsastelee kulujen kanssa, jotta päivärahoista jäisi mahdollisimman paljon säästöön. Amerikkalaiset työmatkalaiset sen sijaan käyvät syömässä juuri sitä mitä huvittaa ja nauttivat lasin viiniä illallisen kanssa, jos siltä tuntuu, koska laskun maksaa työpaikka. Tällainen meno tuntuisi hassulta, elleivät tavalliset amerikkalaiset muutenkin söisi ulkona monta kertaa viikossa.
Mitä lentopisteitä sä keräät?
Työt aloittaessa hyvää tarkoittava työkaveri piti minulle pitkän puheen siitä, miten lentoyhtiöiden kanta-asiakastasot toimivat. Kun pian kävi ilmi, että minulla oli korkeampi taso kuin hänellä (kiitos pitkien Eurooppa-lentojen), keskustelu siirtyi neuvomisesta kokemusten vertailuun. Täällä kun ei ole mitään sääntöjä siitä, ettei työmatkojen lentopisteitä saisi kerätä yksityishenkilönä, vaan siihen suorastaan kannustetaan.
Kun tiedossa oli, että lentomaileja tulee kertymään, otin eräältä amerikkalaisyhtiöltä status challengen, jossa lyhyehkön ajan sisään tietyn määrän lentämällä pääsee suoraan hyvälle kanta-asiakastasolle. Näin amerikkalaisyhtiöt yrittävät kilvan houkutella niitä parhaimpia asiakkaita, paljon työkseen matkustavia, jotka arvostavat matkakokemusta sujuvoittavia turvatarkastusten ja checkinin ohituskaistoja ja maksavat helpommin vähän korkeampiakin hintoja lipuista. Useinhan korkeamman hinnan maksamiselle ei ole vaihtoehtoja, kun työmatkasta tulee tieto viikon tai kahden varoitusajalla.
Kanta-asiakastasolla ei Yhdysvalloissa lähtökohtaisesti pääse lentokenttäloungeen, joten työnantaja maksaa minulle yhden lentoyhtiön loungen vuosijäsenyyden. Tällä kannustetaan siihen, että lentokentältäkin käsin voi tehdä töitä.
Mitä hotellipisteitä sä keräät?
Moni työkaverini ilmeisesti rakastaa Mariotteja, koska sain aluksi useammankin suosituksen alkaa keräämään ketjun pisteitä. Turha siis kuvitella, että pistejärjestelmät rajoittuisivat pelkkiin lentopisteisiin! Päädyin itse varaamaan omat matkani Hotels.comin kautta, jotta en ole rajoitettu yhden ketjun hotelleihin etuja käyttäessäni, mutta ymmärrän, miksi työkaverini ovat niin jonkun tietyn hotelliketjun perään. Kun olimme kaikki Marriottissa konferenssissa, Marriott-pisteitä ja -tasoja keränneet työkaverini saivat kaikki huoneluokan korotukset sviitteihin, kun minä sain huoneen pohjakerroksesta.
Hotellipisteiden lisäksi kerätään tietenkin autonvuokrauspisteitä, ja matkat maksetaan luottokortteilla, joista saa lisää pisteitä. Kaikkein huvittavin pisteidenkeruujärjestelmä, johon olen törmännyt, on kuitenkin Denverin lentokenttäparkin pisteet. Hetken kaiken maailman pisteille naureskeltuani liityin itsekin parkkipaikan jäseneksi.
Matkustaminen – työaikaa vai vapaa-aikaa?
Kuukausipalkkaisten työntekijöiden tunteja ei Yhdysvalloissa lasketa, joten kysymys siitä, onko matkustaminen työaikaa vai vapaa-aikaa, on oikeastaan vähän hassu. Ei, en saa viikonloppuna matkustamisesta ylityökorvauksia tai edes tunteja työaikapankkiin, mutta eipä koko pankkia edes ole olemassa.
Matkustussäännöt sanovat, että keskellä yötä ei ole pakko matkustaa, vaan voi jäädä kohteeseen hotelliin ja tulla kotiin vasta seuraavana päivänä. Moni perheellinen työkaveri lentää silti mieluummin kotiin perjantaina kuin jää maailmalle yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. Päätös on jokaisen oma.
Parin päivän päästä lähden taas työmatkalle kohti New Yorkia, tällä kertaa ihan Manhattanin ytimeen. Jos kiinnostaa seurata, missä suhaan, niin parhaiten perillä pysyy Instagramin tai Snapchatin kautta. Kummassakin käyttäjätunnukseni on @globecalledhome.
Kaikki kirjoituksen kuvat on julkaistu aiemmin Instagramissa, ja tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA, Travellover ja Muru Mou.
Kolme parasta asiaa Ruotsin risteilyissä
Oletteko koskaan jutelleet muunmaalaisten kanssa Ruotsin risteilyistä? Siis ei ruotsalaisten tai virolaisten, vaan kauempaa kotoisin olevien kanssa. Eikö olekin vaikea yrittää selittää koko konseptia?
Ruotsin risteilyt ovat maailman mittakaavassa vähän hassu sekamelska autolauttaa ja suuren maailman risteilyaluksia. Risteilyalusten buffetit vetävät vertoja joidenkin Karibian risteilyalusten tarjonnalle, ja Siljan alusten useita kerroksia korkeat promenadit henkivät luksusta. Toisaalta Helsingistä lähtevä kahden yön Tukholman risteily on niin lyhyt, että vastaavaa saa muun maailman risteilytarjonnasta hakea – ja koko konsepti autokannen alapuolisista hyteistä on monessa muussa maailmankolkassa outo, koska muuten risteilyalus ei näytä pätkääkään autolautalta. Olen ollut yön-yli-autolautalla myös Italiassa matkalla Sisiliasta Napoliin, ja sillä laivalla yhdestä kanttiinista sai huonoa pastaa, eikä koko laivassa ollut kaupan kauppaa. Vähän tuli ikävä Itämeren tarjontaa.
Entäs sitten ne puolet, joita ei oikein edes pysty selittämään? Tax free -myymälät ja se, että laivat pysähtyvät keskellä yötä Ahvenanmaalla ihan vaan, jotta voidaan myydä halvempaa viinaa ja kosmetiikkaa. Se, että ylimmän kerroksen yökerhon suosituin ohjelmanumero on karaoke, jossa hoilataan häpeilemättömän epävireisesti iskelmiä. Tai se, kun marraskuisella Itämeren risteilyllä Hunksit meinaavat tanssiesityksen aikana tippua lavalta myrskyaallokon ansiosta, ja kannella sataa vaakasuoraan räntää.
En ole käynyt Ruotsin risteilyllä sitten muutettuani ulkomaille, joten mielikuvani risteilyistä on sekä hitusen vanhentunut että roimasti romantisoitunut (ah, nostalgia!). Ehkäpä seuraavalla Suomi-lomalla voisi pistäytyä taas Itämeren aalloilla? Sitä odotellessa muistin syövereistä kaivettu Ruotsin risteilyjen top-3 parasta asiaa. Sori turkulaiset, nämä on kirjoitettu kotikaupunkini Helsingin näkökulmasta.
1. Saaristo, kummassakin päässä
Helsingistä lähtiessä kesällä kivutaan kannelle huiskuttamaan Suomenlinnan turisteille. Talvella on hyväksyttävää vetäytyä sisätiloihin, mutta merta pitää silti kytätä, kunnes Harmaja jää taakse.
Toisessa päässä, ellei ole aamuvirkku, laiva lipuu herätessä jo keskellä saaristoa. Jos aamupalaa aikoo nauttia laivalla, kannattaa pyrkiä ikkunapöytään ihastelemaan Tukholman saariston mökkejä ja rantahuviloita. Itämeren saaristot ovat yksi maailman kauneimmista näyistä, joten niistä kannattaa todellakin nauttia.
2. Päivä Tukholmassa
Olen käynyt Tukholmassa lukemattomia kertoja, ja silti melkein joka kerta sinne lähtiessä löytää uutta. Opiskeluaikoina joidenkin kavereideni Tukholman risteilyn kohokohta oli vierailu Sergels Torgin Burger Kingissä, ja tämä ärsytti minua niin vietävästi, koska kaupungilla oli vaikka mitä tarjota. Omat Tukholman lempparini ovat:
- Hortoilu pitkin Gamla Stanin kujia. Olen tainnut käydä Tukholmassa yleensä muulloin kuin kesällä, ja kylmää viimaa on ihana päästä pakoon johonkin Gamla Stanin lukuisista kotoisista kahviloista.
- Tukholman ehkäpä aliarvostetuin nähtävyys on kaupungintalo eli Stadshus, jossa erinomaiset opastetut kierrokset vievät katsomaan saleja, joissa Nobel-palkinnot jaetaan, tukholmalaiset solmivat avioliittoja ja ruotsalainen demokratia on toiminut satoja vuosia. Lisäksi pihamaalta on ehkäpä parhaat näkymät merelliseen Tukholmaan.
- Kesäisin Gröna Lund on parasta – ja kauheinta. Vieläkö Gröna Lundissa on kauhutalo, jonka läpi kävellään, ja jossa palkatut näyttelijät säikäyttelevät ihmisiä? Näin Halloweenin alla samanlaisia kauhutaloja nousee ympäri Yhdysvaltoja, mutta sain ruotsalaisversiosta aikoinaan sellaisen sätkyn, etten ole vielä uskaltanut toistaa kokemusta.
- Kaikista Tukholman monista erinomaisista museoista lempparini on Vasamuseet. Sen lisäksi, että merestä nostettu laiva itsessään on vaikuttava, museossa saa myös hyvän käsityksen siitä, millaista merenkulku ja merimiesten arki oli satoja vuosia sitten.
- Tukholman alueella on kolme UNESCOn maailmanperintökohdetta, ja tähän mennessä olen harmikseni nähnyt niistä vain yhden: Skogskyrkogården on hautausmaa keskellä metsää, jossa voi käydä rauhallisella kävelyllä ja bongata Greta Garbon haudan. Suosittelen lämpimästi kesällä, kun on lämmintä. Itse kävin kävelyllä keskellä talvea, ja oikealla vaatetuksella ja asenteella sekin on ihan mukavaa.
3. Ilta laivalla
Olen risteillyt usemmin Siljalla kuin Vikingillä, ja Siljan laivoilla parasta on pitkän Tukholman päivän jälkeen väsyneiden jalkojen rentouttaminen laivan kylpyläosaston porealtaissa. Omat kylpyläkokemukseni ovat olleet kavereiden kanssa rentoutumista, mutta kuuluupa ystäväpiiriini pariskunta, joka tapasi tuolla ensimmäistä kertaa. Siljan kylpyläosasto on laivan ylimmillä kansilla, ja sieltä käsin voi myös katsella laivan lähtöä.
#matkachat – Tulevaisuuden risteilyt
Tänään illalla järjestetään Twitterissä taas jokaviikkoinen #matkachat klo 20.30, ja tällä kertaa aiheena on Tulevaisuuden risteilyt! Mukana sponsorina on Tallink Silja, ja jokainen chatin osallistuja saa alekoodin syksyn risteilylle, joten kannattaa senkin puolesta osallistua. Jos et tiedä, mistä on kyse, tsekkaa osallistumisohjeet täältä. Tällä kertaa poikkeuksellisesti chatin kysymykset julkaistaan etukäteen, ja ne ovat tässä:
K1: Suomalaisilla on #miljoonatapaaristeillä. Millainen on sinun tapasi, miksi sinä lähdet nykyään risteilylle?
K2: Kun mietit tulevaisuuden risteilyjä, minkälaisia ruoka, viihde- ja ostosmahdollisuuksia toivoisit laivojen tarjoavan?
K3: Mitä täysin uutta toivoisit Itämeren risteilylaivoille tai risteilyiltä tulevaisuudessa muutoin? Anna mielikuvituksesi liitää!
K4: Mistä ja miten haluaisit tulevaisuudessa saada tietoa sekä inspiraatiota risteilyjesi suunnitteluun?
K5: Mitä haluaisit tehdä tulevaisuudessa risteilyjen kohdekaupungeissa?
K6: Onko sinulla toiveita tulevaisuuden teemaristeilyjen aiheiksi ja sisällöiksi?
Nähdään Twitterin puolella!
Yhteistyössä Tallink Silja
Sanottua Idahossa
”Fucking Democrats.”
”Yeah, fucking Dems!”
”Wait, who here is voting for Donald Trump?”
(pari kättä nousee)
”Fucking Donald Trump, the guy’s a businessman and he’s bancrupted like four companies!”
”Fuck companies!”
Keski-ikäisten miesten porukka perjantai-iltana Boisen keskustassa matkalla baariin
”I buy ring, you know. I do many pedicure for men, many men, and I don’t like how they look. They look, I alone here at evening, then they ask if I do massage. I don’t do massage, but they think because I Asian, I do massage! So I buy ring, so they think I married, but I single.”
Pedikyristiyksityisyrittäjä, asunut Boisessa vuodesta 1994
”I’ve never been to Finland, but I’ve been to Tallinn and Stockholm. I was a sound technician for this American singing group, and we toured together with groups from Sweden and Finland. I really liked the Finnish group, great singers! Have you heard of Rajaton?”
Asiakas, jota kävin tapaamassa Idahossa
”I’ve been to Vietnam. I actually worked there. Or, well, I fought there. Wasn’t much of a choice.”
Vanha mies, jonka kanssa juttelin hotellin baaritiskillä
”It is very slow here. Boise very slow. I give you manicure, special price just for you, $10. Very good price!”
Sama pedikyristi puolivälissä pedikyyriä
”What’s this Signature Idaho Special appetizer?”
”It’s potatoes.”
”… just potatoes?”
”Well it’s potatoes, fingerling potatoes from Idaho. They’re really good!”
Minä keskustelussa ravintolan tarjoilijan kanssa
”The traffic this morning was pretty bad. It usually takes me 15 minutes to get to work, but now it took me 25! I know it’s not a lot compared to other places. I once went to Denver and couldn’t believe how many cars there were.”
Toinen asiakas
”Yeah I drive full time, and proud of it, this is my living! Though I’m just getting back to it after a motorcycle accident. A car crashed into me in March and I slid into the pavement, 60 miles an hour. Got fractures all over the place, skin missing everywhere… I spent three months in rehab, and some days are better than others. I can’t really bend my arms, and they hurt so bad sometimes. But it could be worse. Students are back in town so I’m making good money now.”
Uber-kuski, joka heitti minut hotellille
”You know in South Chicago the unemployment is at 50%!”
”No it isn’t.”
”Yes it is, Donald Trump says so.”
”Donald Trump says all kinds of things, they aren’t based on anything, he’s…”
”Oh wait, so maybe I got it wrong. Maybe it was a demographic. What’s the unemployment among 20-30-year-olds?”
”It’s around fifteen percent.”
”Fifteen? Or fifty? Five zero?”
”One five. There isn’t a demographic in Chicago with unemployment rate over 50%, except the unemployed themselves.”
”Well the statistics are wrong. I’ve been to Chicago, it looks pretty bad there.”
”I know what it looks like. I’m from Chicago.”
Kahden amerikkalaisen keskustelu hotellin baaritiskillä, joka jatkui kohteliaana, kun aiheet vaihtuivat terveydenhuoltoon ja aselakeihin
”Everybody told me the winters are mild in Boise and snow melts, but the first winter I spent here it was just so bad! I was thinking I couldn’t stand it, that I’ll have to move back to California. But since then, it’s been okay. And we have the American dream here, we have a house. Back in Bay Area, we couldn’t have afforded one. We made better money there, but real estate prices were even higher.”
Kolmas asiakas
”This election cycle is crazy. I’ve never seen two worse candidates. Of course it’s the internet these days. Kennedy said and did the darnest things, but papers didn’t write about it, and nobody knew, so of course people loved him. With social media, everybody knows everything. Kennedy wouldn’t stand a chance.”
Vanha mies puhelimessa lentokentällä
Vietin kuluneen viikon Idahossa työmatkalla. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin Idahossa, mutta tuskin viimeinen. Alueen vuoret näyttivät hienoilta lentokoneesta käsin, ja pari mielenkiintoista luonnonpuistoa odottaisi näkemistä, kun tämä viikko kului pitkälti toimistolla neljän seinän sisässä. Tykkäsin myös ihmisistä, ja jos jotain idaholaiset osaavat niin kohteliaisuuden liikenteessä. Ajoittain eksyksissä olevana matkailijana sitä arvostaa erityisesti.
Idahosta tuli samalla 40. vierailemani osavaltio. Enää kymmenen osavaltiota jäljellä!