Avainsana: Halloween

”Haluatko lähteä meidän työpaikan Halloween-pippaloihin?” Iiro kysyi viime viikolla. Totta kai! Mutta pitääkö sinne pukeutua?

Toissavuonna vietimme täällä Halloweenia rauhallisesti kotona trick-or-treattaajia odotellen, ja viime vuonna juhla oli Luxemburgissa kansallinen vapaapäivä, jonka ansiosta lähdimme kaverin kanssa Etelä-Ranskaan, mutta mitään pukeutumista ei ollut havaittavissa. Jos ei sukulaispojan kummitusjuhlia ja yksiä opiskelijabileitä lasketa, olen viimeksi pukeutunut Halloweenina kultaisella 90-luvulla trick-or-treattaillessani siskojeni kanssa ympäri massachusettsilaista naapurustoa. Jo silloin kävi selväksi, että amerikkalaisten mielessä Halloween-asut eivät yhdisty kauhuteemaan, ja olin naapuruston ainoa vampyyri, kun muut olivat supersankareita, Spice Girlsejä, tai ties mitä. Pikkusiskoni oli maailman hellyyttävin haisunäätä.

Viime viikonloppuna kävimme hakemassa inspistä läheisestä Halloween-kaupasta, joita tänne on putkahdellut tyhjiin liikekiinteistöihin kuin sieniä sateella.

Olen tätä ilmiötä ihmetellyt jo pitkään, mutta näköjään vaan konsumerismin ja kuluttamisen ihmemaassa on kannattavaa pistää pystyyn kauppoja parin kuukauden ajaksi vain yhden juhlapäivän takia. Samoihin tiloihin ilmestyy Halloweenin jälkeen Holiday Storeja, ja loput vuodesta niissä on milloin mitäkin, aika usein ei mitään. [Kuva: stu_spivack]

Kauppa, missä kävimme, oli poikkeuksellisesti pistetty pystyyn isoon telttaan ostarin parkkipaikalle. Sisällä oli hämärää (anteeksi tärähtäneestä kuvasta) ja savukone hyrräsi.

Oli luurankoja, hämähäkinseittejä ja tauluja, joista kuvakulmasta riippuen tuijotti isoisoisoäiti tai hänen luurankonsa. Oli pihamaalle hautakiviä, ruumisarkkuja tai Iiron lemppari, kolmimetrinen puhallettava Marshmallow Man, josta ei voi sanoa muuta kuin että onneksi meillä ei ole pihaa, koska muuten se olisi saattanut lähteä mukaan. Oli viittoja, peruukkeja, kasvomaaleja ja tekohampaita. Oli verisiä irtokäsiä, jotka olisi voinut kiinnittää auton takakonttiin niin, että ne lepattavat hauskasti ajaessa pitkin interstatea. Oli valmisasuja vauvoille, lapsille, vähän isommille lapsille ja aikuisille. Tietenkin katsastin lävitse aikuisten naisten valmisasuvalikoiman (josko olisi päässyt helpolla), ja tältä se näytti:

Kaikki tässä kaupassa on ollut ”SALE! 25% off!” kaupan aukeamisesta lähtien ja varmaan pysyy sellaisena sulkemiseen saakka. Suomen viranomaisilla saattaisi olla tähän jotain sanottavaa.

Seksikäs koulutyttö. Seksikäs Punahilkka. Seksikäs jalkapallotuomari. ”Hottie” pesiksen pelaaja. Asumerkki, jonka nimi on ”Leg Avenue”. Valehtelematta noin viidenkymmenen asun hyllystä ei löytynyt kuin KAKSI asua, joissa hame olisi ylettynyt edes polveen, ja niistä toisessa, prinsessa-asussa, olikin sitten erittäin syväänuurrettu povi. Toinen asu oli nunna.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos joku haluaa pukeutua seksipommiksi, ja saattaisin itsekin harkita, jos olisin menossa vaikkapa opiskelijabileisiin. Iltapäivällä alkavat työpaikan juhlat, joissa tapaan ensimmäistä kertaa miehen työkavereita, eivät välttämättä kuitenkaan ole täysin sopivat noille asuille, joten päädyimme käyttämään mielikuvitusta, ja nyt on vähän haastavampi asu ajatuksen tasolla valmis ja suurin osa tarvikkeistakin shoppailtu. Sormet ristissä, että toteutus toimii, sillä asun valmistelu sisältää mm. kaiken näkyvän ihon maalaamista harmaaksi.

Jos toteutus toimii, laitan siitä huomenna kuvaa Facebookin puolelle. Jos ei, niin päädymme ainoastaan koristamaan Iiron työpaikan seinää seuraavan vuoden ajan A0-kokoon tulostettuna, sillä kaikista juhliin osallistuvista on perinteisesti otettu viralliset portretit. Joka tapauksessa asu ei voi olla huonompi kuin tämä:

Sexy Ebola Containment Suit. Oikeasti. Vain $59,99.

Kukaan muu pukeutumassa tänä Halloweenina?